Missä kulkee rakkauden rajat?
Puolisoni on ihastunut toiseen, mutta väittää että rakastaa minua yhä. En oikein jaksa tuohon uskoa.
Eilen jäi kiinni tuosta jutustaan kun näin heidät yhdessä kaupungilla. En mennyt mitään sanomaan koska en halunnut nolata itseäni. Odotin kunnes soitti myöhemmin illalla minulle ja kysyin suoraan. Hän sanoi että on ihastunut, mutta se ei ole mitään. Miten niin "se ei ole mitään" jos siellä on sen toisen kanssa oltava!
Mitä rakkaussuhteessa pitää kestää? Onko tämmöset oikeesti niin viatonta vai esittääkö petturi vaan?
Puolisoni on ihastunut toiseen, mutta väittää että rakastaa minua yhä. En oikein jaksa tuohon uskoa.
Eilen jäi kiinni tuosta jutustaan kun näin heidät yhdessä kaupungilla. En mennyt mitään sanomaan koska en halunnut nolata itseäni. Odotin kunnes soitti myöhemmin illalla minulle ja kysyin suoraan. Hän sanoi että on ihastunut, mutta se ei ole mitään. Miten niin "se ei ole mitään" jos siellä on sen toisen kanssa oltava!
Mitä rakkaussuhteessa pitää kestää? Onko tämmöset oikeesti niin viatonta vai esittääkö petturi vaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
että kun asia on tiedossa ja ihastus on sillä asteella että sen eteen toimitaan, on aika putsata pöytää ja selvittää vaihtoehdot.
Se voi todella olla viatonta, tai se voi olla olematta. Sen tietää toistaiseksi vain puolisosi ja sinun pitää kysyä itseltäsi luotatko häneen vai epäiletkö. Voitko luottaa häneen, vai koetko että sinulla on syytä epäillä? Kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa asiasta sen enempää, vain puolisosi tietää mitä tuntee, ja tässä vaiheessa, kun asia on tullut jo puheeksi ja esille... minusta keskusteluun olisi silloin syytä.
Tämä toki vain minun mielipiteeni, kuten aina unohdan ilmaista :D
***
voit päätellä että toimintaan on edennyt?
Puoliso sanoi että ei ole mitään tapahtunut. Asia vaan on niin että en usko häntä koska hän ei ole kertonut tuollasta tyyppiä tavanneensakaan. Luottamus meni.
että kohteen seuraan on hakeuduttu tarkoituksella. Ensi askel on otettu. Sitä tarkoitan toiminnalla tässä.
Toisaalta tosiaan puoliso voi olla rehellinen siinä että mitään ei ole siinäkään mielessä tehty, tapaaminen voi aivan hyvin olla perusteltu muutenkin.
Voi olla että hän ei ole kertonut tavanneensa "tyyppiä" juuri koska mitään sinuun tai suhteeseenne liittyvää ei ole tapahtunut ja hän ei kasto velvollisuudekseen raportoida päiväänsä ja tapaamiaan ihmisiä sinulle.
Ota avoin keskustelu ja pidä mielessä, selitys voi olla täysin viatonkin. Älä heitä hyvää suhdetta hukkaan (oletan että se on hyvä) jos siihen ei ole todellista syytä.
***
En itse hyväksyisi tuollaista ollenkaan. Mitä ihmettä sinä vielä roikut siinä tyypissä, jos hän kerran on ihastunut toiseen ja hilluun sen kanssa jo ihan julkisestikin? Sinä olet kai liian kiltti. Ei tuollaista pidä kestää, siinähän mene jo itsetunto pohjille, kun joutuu miettimään, että mikähän tossa toisessa on parempaa, kuin minussa? Jokainen nainen, ja mies tottakai myös, ansaitsee tulla rakastetuksi ja ansaitsee luotettavan suhteen.
Toki jos teillä on ns. vapaa suhde, ja se molemmille oikeasti ilman sydänsuruja sopii, niin mikäs siinä. Onne avaan.
Mutta muuten en tuollaista ymmärrä.
Taitaa mies vaan ensin turvallisesti ottaa selvää siitä toisesta, että onko se tarpeeksi hyvä, ja jos on, niin tulee jokatapauksessa jättämään sinut ja se sattuu, joten mietippä, kannattaisiko itse tehdä se siirto ensin?
Jotkut pelkää sitä yksin jäämistä niin paljon, että etsivät uuden kumppanin ennenkuin jättävät edellisen, se ei ole reilua ketään kohtaan.
Selvitä nyt siis heti, mitä hän oikein meinaa?
Sano, ettet hyväksy tuollaista, ja että miehen on tehtävä valinta, heti.
Voimia sulle!
Ja toiset taas pelkäävät sitä jätetyksi tulemista niin paljon, että kiirehtivät jättämään itse kun "merkkejä" on ilmassa.
Minusta tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa ei ole mitään sellaista, mistä voisi päätellä mitään niin radikaalia kuin mistä sinä kirjoitat. Toiset ihastuvat parisuhteen aikanakin muihin, toiset eivät. Ihastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Onhan se hieman kyseenalaista, miten voi rakkautensa kohdetta loukata ihastumalla toiseen, mutta jos luonne tuon aiheuttaa aina silloin tällöin, niin eikö sitten tällaisella ihmisellä ole oikeutta pitkään parisuhteeseen lainkaan?
Ja jos kaksikko on esim. tuttuja tai kavereita, niin pitääkö siinä kohtaa pistää välinpito kiinni kun huomaa olevansa vähän ihastunut toiseen? Minusta homma ei ole karannut käsistä niin pitkään aikaan kuin tämä mies ei ihastuksensa kohteelle asiasta mitään puhu. Kertoo enempi suoraselkäisestä ihmisestä, että kertoo kumppanilleen eikä ihastuksen kohteelleen. Toivottavasti siis ei ole ilmaissut tunteitaan tuolle tytölle.
Mutta keskustelun paikka tuo tilanne on, jotta tiedätte molemmat tasan tarkkaan missä mennään ja mistä ihastuminen johtuu. Onko se tosiaan useamminkin tapahtuva juttu, vai onko tämä nyt jotain erikoista, uutta ja "pelottavaa". Minusta olisi hölmöä luovuttaa suoriltaan tuollaisessa tilanteessa. Jos parisuhteessa on aitoa välittämistä = rakkautta, niin kyllä sen vaikeatkin paikat pitää kestää ja yrittää selvittää. Yhdessä!
Ja mitä tulee tuohon miettimiseen "mikä on toisessa parempaa kuin minussa"... Ihan vaan tiedoksi, aina jossain toisessa ihmisessä on x määrä asioita paremmin kuin sinussa. Vanha iänikuinen klisee kun on täydellisen totta: Kukaan ei ole täydellinen! Toisissa ihmisissä vain on eri asioita tai eri tavalla ne hyvät puolet kuin toisissa. Parisuhde ei ole pelkästään tunteiden päällä makaava asia, vaan ennen kaikkea päätöskysymys. Kun toiseen on sitoutunut, on tehnyt päätöksen pysyä hänen kanssaan. Hyvinkin voi elämän varrella tulla vastaan vaikka mitä houkutuksia, olla tunteettomampi ja hankala vaihe sen oman kumppanin kanssa, mutta kunnioitus pitää säilyttää ja ongelmia työstää.
Kaikenkaikkiaan minusta vain nykymaailmassa erotaan liian helposti. Asioita ei hoideta ja viedä niin pitkälle kuin voisi. Onnettomassa parisuhteessa ei pidä olla, mutta jos suhteen peruspilarit ovat kunnossa, niin kyllä isommistakin horjahduksista ja ongelmista pitäisi voida päästä yli. Aikaa se vie, mutta mihin ihmisillä on tässä valmiissa maailmassa kiire?
kaupungilla, etkä kehdannut mennä edes moikkaamaan? Ja puhuitte illalla puhelimessa? Ettekö asu yhdessä?
Minä ymmärrän sanan puoliso tarkoittavan aviopuolisoa, ja on se aika ihmeellistä jos ei aviopuolisolleen voi mennä juttelemaan nähdessään hänet kaupungilla!
avopuoliso. Tekee työtä jossa on asiakkaiden kanssa tekemisissä. Saattoi olla asiakas, mistä mä tiesin etukäteen. Soiteltiin illansuussa koska hänellä homma vaan kesti. Kysyin suoraan kuka se toinen oli. Näin heidät ajaessani autolla ohi. Olis varmaan pitäny jättää auto siihen valoihin ja juosta perään. Sä varmaan oisit tehnyt niin.
Vastaus oli: yksi ihastus, mutta ei se ole mitään. Kotiin tultuaan piti samasta asiasta kiinni: ihastus, mutta se ei ole mitään.
Mitä omituista täs nyt oli paitsi että varattu ihminen hengaa kaupungilla tuntemattomien ihastusten kanssa kun oma puoliso on kotona? Ei sitä tullu mielees ihmetellä?
Minä olisin ainakin mennyt oikein määrätietoisesti esittelemään itseni tytölle, että "Hei, mun nimi on ---- ja olen tämän miehen avovaimo." Ja olis sitten ollut miehen ilme varmaan kullan arvoinen, kun huomas jääneensä kiinni. Tosin jos olit autossa ku näit heidät ois saattanut olla vähän vaikeeta noin tehdä.. mutmut :)