Oonkohan nyt ollenkaan rakastunut poikaystävääni? Kun nähdään niin yleensä jossakin sykähtää mukavasti aina aluksi, mutta loppuajan meillä on "vain" kivaa yhdessä, en nyt voi sanoa että maa järisisi. Kun erotaan esim. yhteisen viikonlopun jälkeen, niin ei minua mitenkään harmita, se ei oikeastaan tunnu miltään. Seksi pelaa hyvin. Seurustelua takana puoli vuotta.
Rakkaudessa kokematon
kyseleepi
6665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotenkin tunteet oli vaan oli vahvempia suhteen alussa...
Ymmärrän sinua, sillä minäkin mietin (ensimmäisessä vakavassa suhteessa) rakastanko vai enkö. Minäkin tutkiskelin "sykähdyksiä" ja koska arki ja seksi sujuivat tulin siihen tulokseen, että sen täytyy olla rakkautta. Siinä meni kaksi vuotta ennenkuin myönsin itselleni, että en rakasta. Ja sitten vielä vuosi, että pystyin sen hänelle sanomaan. Niin, kuulostaa kamalalta. Ja satutin pahasti toista, sillä ei kai rakkaudeton suhde voi olla onnellinen...
Nyt olen toisessa vakavassa suhteessa (ensimmäisestä kulunut jo kohta kymmenen vuotta), eikä minulla ole mitään epäilystä ettenkö rakastaisi. Ei tarvitse etsiä merkkejä. Maa ei ole myöskään järissyt pahasti eivätkä tähdet lennelleet suhteen alussa eikä myöhemminkään, eikä tarvitsekaan :)
Toivotan sinulle onnea rakkaudessa.
Et rakasta poikaystävääsi. Jos rakastaisit,tietäisit sen kyllä, etkä täällä kyselisi. Kun minä kohtasin elämäni rakkauden, olin niin kipsissä, etten saanut edes sanaa suustani, pyörrytti, eivätkä jalat minua kannatelleet. Vieläkin pitkän ajan jälkeen koen sykähdyttäviä tunteita. Onnea sinulle elämässäsi. T. Rakastunut nainen
Ei se ihan noinkaan ole. Meinaan kyllä siinä sitä rakkautta voi olla ihan yhtä lailla kuin alussakin, se on vain muuttunut alkuajan rakastumisen huumasta tasaisen varmaksi rakkaudeksi. Ei se enää ajan mittaa jalkoja alta vie.
Tutkimusten mukaan alun huuma kestää 3-6 kuukautta, sitten alkaa tunteet tasaantua ja huuman aiheuttaneet hormonit vähenee.
Tämä on ihan tosi juttu.
Sen avulla ihmiset menevät yhteen, mutta sen ei tarvi kestää pidempään, koska tuossa ajassa on ehtinyt jo tutustua toiseen ja voi päättää, viidytäänkö yhdessä vai ei.
Jos teillä seksi sujuu, ja tulette ihan hyvin juttuun, ja teillä on ihan kivaa, niin se on siinä sitten. Mitä sitä epäröimään ja kyseenlaistamaan.
Itse nuorena tyhmyyksissäni vaihdoin tuossa tasaantumisvaiheessa aina uuteen, kun luulin, etten rakasta, ja vasta vanhempana tajusin, että se arki tulee aina eteen, joka suhteessa.
Varmaan ihan kivoja ja hyviäkin tyyppejä on tullut jätettyä ihan turhaan.
Oikeita eron syitä voi olla vaikka uskottomuus, väkivaltaisuus, alkoholismi yms.
Ajattele, että et välttämättä löydäkkään toista miestä, jonka kanssa kaikki sujuisi noin hyvin kuin nykyisen. Häntä et takaisin välttämättä saa, joten mieti tarkkaan.
Nauti nykyisestäsi, sillä ruoho ei tosiaankaan ole sen vihreämpää aidan toisella puolella.
Aito ja syvä rakkaus on sitäpaitsi se, mikä kehittyy hitaasti jopa vuosien myötä.
Missään nimessä en halua häntä jättää, sillä ollaan niin samalla aaltopituudella. En haaveile muista miehistä ja kun yritänkin ajatella olevani jonkun aiemman ihastukseni kanssa, se ei onnistu. Kai sitä niin kauan kannattaa olla yhdessä, kun se tuntuu hyvältä?
Eikä se aina tunnu hyvältäkään, sillä tuleehan niitä kriisejäkin, ja huonoja päiviä, mutta jos niistä ei yhdessä tsemppaamalla pääse yli, niin sitten vasta kannattaa miettiä vaihtoa.