Kuinka kauan teillä on kestänyt, että olette päässeet erosta yli? Omasta erosta jo melkein vuosi ja välillä iskee todella iso katkeruus. Meillä on kolme pientä lasta. Olin melko nuori kun aloin seurustelemaan miehen kanssa ja nyt valikoisin kyllä toisin eli ei ole siitä kyse, että välillämme olisi jotain suurta rakkautta. Katkeruus iskee lähinnä siksi, että pelkää lasten takia, koska kyllähän nen isästä tykkää. Itse olen kasvanut hyvin vanhanaikaisessa kodissa ja itse ajattelin joskus etten tule koskaan eroamaan, mutta kuinkas kävi..tilanne ehkä siksikin vaikea. En kuitenkaan osaisi olla miehen kanssa, koska halveksin ja pidän nykyään häntä hyvin vastenmielisenä hänen tekojensa vuoksi. Miten siis tästä eteenpäin? Tuleeko minulla aina olemaan "kateruuskausia" vai pääseekö tästä ihan oikeasti joskus kunnolla yli?
MILLOIN EROSTA ON PÄÄSTY YLI
HUHUHhhhhhhhhhhhhhUHU
122528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Katkerana ei ole mukava olla ja katkeruus jättää aina jälkensä, ethän sinäkään halua itsellesi katkeran ämmän leimaa?
Uutta suhdetta ei kannata aloitta jos entisestä on vielä erittäin kurjat fiilikset, ei tule uusikaan onnistumaan...
Suosittelisin, että hakeutuisit jonkun ammattiauttajn puheille, psykologin tai seurakunnan puolellakin on ihmisiä jotka ovat koulutettuja eroasioista puhumaan.
Puhuminen auttaa, ja varsinkin kolmannen puolueettoman osapuolen kanssa puhuminen, antaa uutta perspektiiviä asioihin, tiedän kokemuksesta.
Toisilla erosta toipuminen vie kauemmin, kuin toisilla. Siihen vaikuttaa varmaankin myös se, millä tavoin ja mistä syistä ero on tullut ja kumman "aloitteesta".
Itsellänkin kului noin vuosi, en muista enää tarkalleen kuinka kauan, kun siitä on jo melkein 14 vuotta aikaa.
Tsemppiä sulle!!
Toivotaan, että löydät jonkun jolle voit kertoa kaikkein kurjimmatkin asiat ja pääset niistä yli.
Katkeruus on tunne siinä missä joku toinenkin tunne, ja tavallaan se on hyväksyttävä osana elämää silloin kun siihen on aihetta. Mielestäni on väärin, jos jokaista tunnetta olisi "hoidatettava" ammattiauttajan luona. Aika hoitaa katkeruuden, ja mikäli kokee tulleensa petetyksi, on oikeus myös tuntea katkeruutta.
Katkeruutta tuntevaa kohtaan on mieletön vaatimus väittää, että hänen tunteensa on väärä, tai merkityksetön, tai pois hoidettavissa tai tarkoitukseton.
Eri asia on, jos katkeruus alkaa hallitsemaan liikaa elämää tai saa henkilön tekemään ikäviä tekoja kostotarkoituksessa, silloin on syytä istua miettimään tunteen hyötyjä ja haittoja.
Elä katkeruutesi sen pohjamutia myöden, ruoski itseäsi - itsehän kuitenkin valintasi teit, et voi syyttää muita - ja herää jonakin aamuna entistä ehompana ja parempana ihmisenä tietäen, että nyt elät lapsille, ja heidän tulevaisuus on omia tunteita tärkeämpi.
Katkeruus on poissa, mutta elämänkokemus jäljellä.
että ihminen oppii tunnistamaan ja hyväksymään itsessään olevat erilaiset tunnetilat. Henkiset eron vaiheet on hyvä tiedostaa ja sen avulla läpikäydä nämä asiaan kuuluvat tuntemukset kuten pelot, viha, suru, itsetunnon surkastuminen...jne.
sanonta: aika parantaa haavat, tulee lienee sinunkin kohdallasi pitämään paikkansa. vajaa vuosi on aika lyhyt aika, joten eiköhän se mielenrauha sieltä vielä löydy ja katkeruus haihdu.
omaa eroani surin (ja siis todella surin ja kiukuttelin ja katkerana muistelin jne. muuta lapsellista, mutta tuiki tärkeää "paranemis prosessia" -kävin läpi) hieman reilut kaksi vuotta. en tietenkään koko aikaa ollut maassa tai vihainen, mutta suurinpiirtein tuon ajan kesti, ennenkuin saatoin ex:ää katsoa silmiin ja tuntea päässeeni ylitse ja voivani antaa hänelle anteeksi. (en tarkoita anteeksiannolla, että suhteemme jatkuisi tai että unohdin kaikki hänen tekemisensä tai että ymmärtäisin häntä, vaan tarkoitan, että pääsin yli tuskasta jne. ja saatoin jatkaa elämääni ilman katkeruutta ja muuta painolastia)
toivon sinulle voimia. usko pois, katkeruuden ei kannata antaa jäädä kaivamaan.
Mitkä ovat eron vaiheet? Eikö niitä ole shokki, syyllisyys jne.. Miten ne menee? Pahinta on ehkä syyllisyys siihen, etteivät lapset saaneet olla molempien vanhempien kanssa. Uskoin tosiaan, etten eroaisi ja kestäisin pettämiset yms, mutta sitten tippui pommi ja jotain niin uskomatonta, että en usko, että koskaan pystyn olemaan "halveksumasta" entistä miestäni.
Useampi vuosi mennyt, ja vielä vihaan ex-vaimoani.
Eniten on harmittanut se, että lasten kanssa ei ole voi olla päivittäin.
Uudet naistuttavuudetkaan eivät enää kiinnosta.
Luulempa että katkeruus on suoraan verrannollinen itseluottamukseen ja siihen, millaisessa jamassa oma elämä on.
Olen kanssa huomannut että katkeroituneimpia on usein perheenäidit jotka "uhraa" elämänsä äitiydelle ja kodinhoidolle. Tämä on mielestäni tyhmää!
Kuitenkin se elämänsä uhraaja joutuu todella tekemään hommat kahden edestä. On se aika raskastakin ja jos et ole kokenut, niin helppo sanoa, että se on tyhmää. Jos vielä mies on hoitanut eron todella ikävällä tavalla ja häipynyt jonkun typerän nuorikon matkoihin, kun ei ole kyennyt kantaman vastuuta omasta perheestään......
Kun jatkat tuollaisella katkeruudella- et ikinä. Jos ajattelet lapsiesi vointia, et saisi näyttää katkeruuttasi tai puhua isästä heidän kuullen negatiivisesti. Lapsi rakastaa vanhempiaan aina ja kärsii toisen parjaamisesta. Sopuerokin jo lapselle vaikeaa ja lapsi saattaa syyllistää itsensä eron aiheuttajaksi. Sinun on ryhdistäydyttävä, elämää vielä edessä ja itse päätät sen laadusta! T. kaiken sen kokenut. Tsemppiä.
Itselläni erosta yli pääsemiseen meni yllättävän vähän aikaa, vajaa puoli vuotta. Takana oli kuitenkin kuusi vuotta kestänyt suhde. Erosta yli pääsemistä joudutti ehkä se, että heti eron jälkeen puin asioita läheisten ja ystävien kanssa lähes taukoamatta. Ja tapauksessani kuitenkin paljastui, että miehelläni oli ollut suhde toiseen naiseen jo puolitoista vuotta, eli ei mikään helppo juttu. Noin puoli vuotta eron jälkeen tapasin nykyisen mieheni, ja meillä on mennyt jo pitkään tosi kivasti. Eli kyllä erosta voi nopeastikin päästä yli.
Kuulehan, itselläni kulunut erosta vähän yli vuosi ja tiedän todellakin miltä nuo fiilikset tuntuvat.Minulla oli viha, katkeruus,mustasukkaisuus, kateus, pelko, epätoivo ja jopa rakkaus- nimiset tunteet todella voimakkaina läsnä.
Mieheni näet lähti toisen naisen (vanhenmman)luokse, jätti kolmen lapsen kanssa,teki pari konkurssia, pilasi luottotietoni sekä jätti pinkan laskuja,joita maksan ulosottoon.( Ei ollut avioehtoa ei) Niin , että oli ehkä aihettakin olla raivona, MUTTA katkeruus ja kaikki muutkin negatiiviset tunteet ovat kuin syöpä. Pikku hiljaa tuhoavat sinua sisältäpäin ja muuttavat sinut katkeroituneeksi eläämäsi kyllästyneeksi ihmiseksi ja sitähän ME EMME HALUA! Yksi elämä meillä ja parempi käyttää energiat muuhun ja luoda positiivisuutta ympärillesi..se tarttuu...
Olen sitä mieltä, että ajatukset määräävät teot! Eli think positive, älä suostu katkeruuten yksinkertaisesti sanomalla se ääneen aina kun tunne yrittää ottaa sinusta kiinni.! Kuulostaa helpolta ja sitä se onkin, trust me!
Ja aika toivottavasti hoitaa loput!
Itse pystyin myös puhumaan asioista ystävien, terapeutin kanssa ja nyt vihdoinkin jopa x-mieheni kanssa käytiin asiat läpi ja kyllä helpotti!
Yritä sinäkin luoda keskusteluyhteys entisen miehesi kanssa niin huomaat miten hän näki/ee asiat..puhumalla paras!
Tsemppiä kaikille eron kanssa eläville. Ei ole helppoa, mutta we will survive!!!