"Hyvissä väleissä" eronneen ongelmat

...nainen todellakin halusi eroa ja minä järjestin...niinkuin kaiken, mitä hän on pyytänyt ja halunnut...kerroin kyllä, että kerran menen naimisiin ja kerran eroan, mutta minkäs teet!!!ja täytyy sanoa, että sydän särkyi!!!mutta pikkuhiljaa on elämä lähtenyt rullailemaan ja saatetaan tässä jäädä jopa henkiinkin!!!

Tyhmiä ovatten nämä erojutskat...varsinkin näin "jätetyn" kannalta...jos
pa vaimokulta on nyt onnellinen työkaverinsa kanssa...Minua ei enää kuitenkaan saa!!!

En jaksa uskoa, että miehet haluaisivat erota. Ei aina edes siinä tapauksessa, että käyvät vieraissa ja jopa asuvat toisen kanssa.
Kaikki eivät vain kestä sitä, että vaimokulta panee jalat ristiin.
Kuinkahan moni nainen näyttelee suurta marttyyriä itse aiheuttamansa tilanteen takia?
Myönnän toki, että ei ole helppoa mennä sänkyyn jos ei huvita, mutta se on aika varma keino saada mies käyttäytymään kuin p*rseeseen ammuttu karhu.
Miehelle avioero on suuri epäonnistuminen ja se näkyy useimmista miehistä jo kauas päällepäin.
Moni juo itsensä hengiltä häpeän takia.
Mies häpeää jo sitäkin miten saattoi olla niin tyhmä, että päästi tilanteen karkaamaan käsistä liian helpolla.
Sinun miehesi taisi odottaa ihmettä ettei tarvitsisi kärsiä ero aiheuttamaa häpeää?
Nämä ovat sellaisia asioita joita mies ei tunnusta ikinä.
Epäonnistuminen missä tahansa on miehelle hirvittävä taakka. Hänelle jonka pitäisi olla perheen pää ja elättäjä.
Häpeästä on kirjoitettu kirjojakin, en nyt muista nimiä, mutta jos kiinnostaa niin googlella löytyy.
Jokaisen avio-ongelmien kanssa painivan kannattaisi lukea ainakin yksi, niin saattaisi miehen sielunelämäkin vähän avautua.
Mies saattaa ratketa ryyppäämään siitäkin kun vaimo keskustelee horoskoopeista julkisella paikalla. "S*atanan taikauskoinen idiootti" hän jupisee juodessaan ja juo unohtaakseen kuinka hänellä on lapsellinen ja tyhmä vaimo ja hän itse vielä tyhmempi kun meni jopa naimisiin mokoman kanssa.
Niin tyhmä mies ei kuitenkaan halua olla, että tunnustaisi kaikille tehneensä väärän valinnan ottamalla eron. Ei ikinä.
Tätä naisten on ilmeisen vaikea ymmärtää koska hän saa jo sukupuolensa takia olla vähän tyhmä ja avuton. Mies ei koskaan.
Jos kärtät mieheltä syytä käytökseen hän mieluummin valehtelee jonkun muun syyn tai ei selitä yhtään mitään kuin että tunnustaisi häpeävänsä vaimonsa lapsellista horoskooppiuskoa. Häpeä on heikkouden merkki eikä sitä saa näyttää.
Usein sanotaan, että naisen logiikkaa on mahdoton ymmärtää, mutta kyllä se miehen sielunelämän selvittäminenkin on aikamoista salatiedettä.
Mahdotonta se ei kuitenkaan ole kumminkaan päin. Siihen pitää olla vain tahtoa. Tietokaan ei olisi pahitteeksi.

kattila... kirjoitti:

En jaksa uskoa, että miehet haluaisivat erota. Ei aina edes siinä tapauksessa, että käyvät vieraissa ja jopa asuvat toisen kanssa.
Kaikki eivät vain kestä sitä, että vaimokulta panee jalat ristiin.
Kuinkahan moni nainen näyttelee suurta marttyyriä itse aiheuttamansa tilanteen takia?
Myönnän toki, että ei ole helppoa mennä sänkyyn jos ei huvita, mutta se on aika varma keino saada mies käyttäytymään kuin p*rseeseen ammuttu karhu.
Miehelle avioero on suuri epäonnistuminen ja se näkyy useimmista miehistä jo kauas päällepäin.
Moni juo itsensä hengiltä häpeän takia.
Mies häpeää jo sitäkin miten saattoi olla niin tyhmä, että päästi tilanteen karkaamaan käsistä liian helpolla.
Sinun miehesi taisi odottaa ihmettä ettei tarvitsisi kärsiä ero aiheuttamaa häpeää?
Nämä ovat sellaisia asioita joita mies ei tunnusta ikinä.
Epäonnistuminen missä tahansa on miehelle hirvittävä taakka. Hänelle jonka pitäisi olla perheen pää ja elättäjä.
Häpeästä on kirjoitettu kirjojakin, en nyt muista nimiä, mutta jos kiinnostaa niin googlella löytyy.
Jokaisen avio-ongelmien kanssa painivan kannattaisi lukea ainakin yksi, niin saattaisi miehen sielunelämäkin vähän avautua.
Mies saattaa ratketa ryyppäämään siitäkin kun vaimo keskustelee horoskoopeista julkisella paikalla. "S*atanan taikauskoinen idiootti" hän jupisee juodessaan ja juo unohtaakseen kuinka hänellä on lapsellinen ja tyhmä vaimo ja hän itse vielä tyhmempi kun meni jopa naimisiin mokoman kanssa.
Niin tyhmä mies ei kuitenkaan halua olla, että tunnustaisi kaikille tehneensä väärän valinnan ottamalla eron. Ei ikinä.
Tätä naisten on ilmeisen vaikea ymmärtää koska hän saa jo sukupuolensa takia olla vähän tyhmä ja avuton. Mies ei koskaan.
Jos kärtät mieheltä syytä käytökseen hän mieluummin valehtelee jonkun muun syyn tai ei selitä yhtään mitään kuin että tunnustaisi häpeävänsä vaimonsa lapsellista horoskooppiuskoa. Häpeä on heikkouden merkki eikä sitä saa näyttää.
Usein sanotaan, että naisen logiikkaa on mahdoton ymmärtää, mutta kyllä se miehen sielunelämän selvittäminenkin on aikamoista salatiedettä.
Mahdotonta se ei kuitenkaan ole kumminkaan päin. Siihen pitää olla vain tahtoa. Tietokaan ei olisi pahitteeksi.

olipa todellinen yksinkertaistus miehistä tyyliin tekipä mies mitä vaan, niin naisen vika se aina on- joko äidin tai vaimon! Voi härreguud! Eiköhän se ole niin, että miespuolisetkin poikkeaa toisistaan 'lajinsa' sisällä enemmän kuin naiset ja miehet keskenään...

kattila... kirjoitti:

En jaksa uskoa, että miehet haluaisivat erota. Ei aina edes siinä tapauksessa, että käyvät vieraissa ja jopa asuvat toisen kanssa.
Kaikki eivät vain kestä sitä, että vaimokulta panee jalat ristiin.
Kuinkahan moni nainen näyttelee suurta marttyyriä itse aiheuttamansa tilanteen takia?
Myönnän toki, että ei ole helppoa mennä sänkyyn jos ei huvita, mutta se on aika varma keino saada mies käyttäytymään kuin p*rseeseen ammuttu karhu.
Miehelle avioero on suuri epäonnistuminen ja se näkyy useimmista miehistä jo kauas päällepäin.
Moni juo itsensä hengiltä häpeän takia.
Mies häpeää jo sitäkin miten saattoi olla niin tyhmä, että päästi tilanteen karkaamaan käsistä liian helpolla.
Sinun miehesi taisi odottaa ihmettä ettei tarvitsisi kärsiä ero aiheuttamaa häpeää?
Nämä ovat sellaisia asioita joita mies ei tunnusta ikinä.
Epäonnistuminen missä tahansa on miehelle hirvittävä taakka. Hänelle jonka pitäisi olla perheen pää ja elättäjä.
Häpeästä on kirjoitettu kirjojakin, en nyt muista nimiä, mutta jos kiinnostaa niin googlella löytyy.
Jokaisen avio-ongelmien kanssa painivan kannattaisi lukea ainakin yksi, niin saattaisi miehen sielunelämäkin vähän avautua.
Mies saattaa ratketa ryyppäämään siitäkin kun vaimo keskustelee horoskoopeista julkisella paikalla. "S*atanan taikauskoinen idiootti" hän jupisee juodessaan ja juo unohtaakseen kuinka hänellä on lapsellinen ja tyhmä vaimo ja hän itse vielä tyhmempi kun meni jopa naimisiin mokoman kanssa.
Niin tyhmä mies ei kuitenkaan halua olla, että tunnustaisi kaikille tehneensä väärän valinnan ottamalla eron. Ei ikinä.
Tätä naisten on ilmeisen vaikea ymmärtää koska hän saa jo sukupuolensa takia olla vähän tyhmä ja avuton. Mies ei koskaan.
Jos kärtät mieheltä syytä käytökseen hän mieluummin valehtelee jonkun muun syyn tai ei selitä yhtään mitään kuin että tunnustaisi häpeävänsä vaimonsa lapsellista horoskooppiuskoa. Häpeä on heikkouden merkki eikä sitä saa näyttää.
Usein sanotaan, että naisen logiikkaa on mahdoton ymmärtää, mutta kyllä se miehen sielunelämän selvittäminenkin on aikamoista salatiedettä.
Mahdotonta se ei kuitenkaan ole kumminkaan päin. Siihen pitää olla vain tahtoa. Tietokaan ei olisi pahitteeksi.

Kyllä minä miehen sielunelämään yritin tutustua ja yritin jopa asioista keskustella. Käytiin perheneuvojankin juttusilla mutta eipä mies osaa edes sanoa, mikä se avioliitossa oli sellaista ettei se häntä enää kiinnostanut. Vastaus oli kaikkeen, että se kipinä vain katosi. Toki seksiä oli vähän tarjolla koska kyllä minä naisena odotin myös muunlaista huomiota. Pieniä katseita ja kosketuksia arjen keskellä, pientä "hemmottelua" (esim. lasten nukkumaan laittamista ja minä olisin saanut katsoa lempiohjelmaa sohvalla) jne. jne. Mutta ei mitään muuta kuin miehen jatkuvaa töissä olemista, kotona makasi sohvalla kaukosäädin kädessä puhumatta mitään. Sängyssä sai sitten jo sanatkin suustaan; miten olisi? Taisi siinä multakin kipinä puuttua kun moiset sanat eivät innostaneet. Toivottavasti osaa uuden naisensa kanssa käyttäytyä "paremmin" ja huomioida naista muutenkin.

Mies lähti toukokuussa. Ei toisen naisen luo vaan halusi elää omassa rauhassa. Ei sillä ollut kanttia sanoa ettei halua olla kanssani vaan koko kevään oli puhunut että vaikka erotaan niin ollaan kavereita ja nähdään. Sitten yhden riidan päätteeksi nakkasin sen pihalle ja kas kummaa mies sitten pelkäsi kuulemma minua. Uhkaili eropapereilla koko kesän. Mistään ei suostunut sopimaan. Vastasi tekstiviesteihini vain kun sitä itseään huvitti. Onneksi meillä ei ollut yhteisiä lapsia koska mies halveksi minun lapsiani todella paljon. No elokuun lopussa minullakin tuli mitta täyteen ja hain yksipuolista eroa. Kun mies oli saanut käräjäoikeudesta postia, niin laittoi tekstarin: sain postia käräjiltä. asia ok, hoidan homman eteenpäin.
Eli sillä itsellään ei ollut sisua tehdä lopullista päätöstä asiassa! Ja nyt sillä ainakin on syy haukkua minua kavereilleen ja omille lapsilleen.
Mutta onneksi olen päässyt elämässä taas eteenpäin!!!!

kattila... kirjoitti:

En jaksa uskoa, että miehet haluaisivat erota. Ei aina edes siinä tapauksessa, että käyvät vieraissa ja jopa asuvat toisen kanssa.
Kaikki eivät vain kestä sitä, että vaimokulta panee jalat ristiin.
Kuinkahan moni nainen näyttelee suurta marttyyriä itse aiheuttamansa tilanteen takia?
Myönnän toki, että ei ole helppoa mennä sänkyyn jos ei huvita, mutta se on aika varma keino saada mies käyttäytymään kuin p*rseeseen ammuttu karhu.
Miehelle avioero on suuri epäonnistuminen ja se näkyy useimmista miehistä jo kauas päällepäin.
Moni juo itsensä hengiltä häpeän takia.
Mies häpeää jo sitäkin miten saattoi olla niin tyhmä, että päästi tilanteen karkaamaan käsistä liian helpolla.
Sinun miehesi taisi odottaa ihmettä ettei tarvitsisi kärsiä ero aiheuttamaa häpeää?
Nämä ovat sellaisia asioita joita mies ei tunnusta ikinä.
Epäonnistuminen missä tahansa on miehelle hirvittävä taakka. Hänelle jonka pitäisi olla perheen pää ja elättäjä.
Häpeästä on kirjoitettu kirjojakin, en nyt muista nimiä, mutta jos kiinnostaa niin googlella löytyy.
Jokaisen avio-ongelmien kanssa painivan kannattaisi lukea ainakin yksi, niin saattaisi miehen sielunelämäkin vähän avautua.
Mies saattaa ratketa ryyppäämään siitäkin kun vaimo keskustelee horoskoopeista julkisella paikalla. "S*atanan taikauskoinen idiootti" hän jupisee juodessaan ja juo unohtaakseen kuinka hänellä on lapsellinen ja tyhmä vaimo ja hän itse vielä tyhmempi kun meni jopa naimisiin mokoman kanssa.
Niin tyhmä mies ei kuitenkaan halua olla, että tunnustaisi kaikille tehneensä väärän valinnan ottamalla eron. Ei ikinä.
Tätä naisten on ilmeisen vaikea ymmärtää koska hän saa jo sukupuolensa takia olla vähän tyhmä ja avuton. Mies ei koskaan.
Jos kärtät mieheltä syytä käytökseen hän mieluummin valehtelee jonkun muun syyn tai ei selitä yhtään mitään kuin että tunnustaisi häpeävänsä vaimonsa lapsellista horoskooppiuskoa. Häpeä on heikkouden merkki eikä sitä saa näyttää.
Usein sanotaan, että naisen logiikkaa on mahdoton ymmärtää, mutta kyllä se miehen sielunelämän selvittäminenkin on aikamoista salatiedettä.
Mahdotonta se ei kuitenkaan ole kumminkaan päin. Siihen pitää olla vain tahtoa. Tietokaan ei olisi pahitteeksi.

jaa että nainen laittaa jalat ristiin ja ei anna.siinä onkin miehelle syy ryypätä.kyllä se on niin monessa kuultu että mies ei anna.ei yhtään mitään.ymmärrän että mies ei ole kauaa kakskymppinen.eikä aina oikein sekstailu onnistu mutta miehet kun ei tajua että yhdessäoloon kuuluu muutakin kuin oleminen jalat auki.harva mies ei osaa osottaa hellyyttä ja hyvänäpitoa eikä läheisyyttä muuta kun yhden asian takia.eläinmaailmassakin naaras lähtee pesästä jos se ei tunne olevansa turvassa.pitäkää vaimoistanne huolta.

Nimetön kirjoitti:

...nainen todellakin halusi eroa ja minä järjestin...niinkuin kaiken, mitä hän on pyytänyt ja halunnut...kerroin kyllä, että kerran menen naimisiin ja kerran eroan, mutta minkäs teet!!!ja täytyy sanoa, että sydän särkyi!!!mutta pikkuhiljaa on elämä lähtenyt rullailemaan ja saatetaan tässä jäädä jopa henkiinkin!!!

Tyhmiä ovatten nämä erojutskat...varsinkin näin "jätetyn" kannalta...jos
pa vaimokulta on nyt onnellinen työkaverinsa kanssa...Minua ei enää kuitenkaan saa!!!

Useammastakin kirjoituksesta henkii tämän ajan tyyli; halutaan perhe, mutta halutaan myös säilyttää vapaus etsiä uusia suhteita.
Mahdoton yhtälö, joka repii ihmisiä kappaleiksi. Myös lapsia, joiden kasvattamiseen ja hoivaamiseen ei voimavaroja sitten riitäkään.
Parisuhde on tahdon asia. Oman onnensa sijasta pitäisi keskittyä luomaan koko perheen onnea.

täysi arvoitus kirjoitti:

Kyllä minä miehen sielunelämään yritin tutustua ja yritin jopa asioista keskustella. Käytiin perheneuvojankin juttusilla mutta eipä mies osaa edes sanoa, mikä se avioliitossa oli sellaista ettei se häntä enää kiinnostanut. Vastaus oli kaikkeen, että se kipinä vain katosi. Toki seksiä oli vähän tarjolla koska kyllä minä naisena odotin myös muunlaista huomiota. Pieniä katseita ja kosketuksia arjen keskellä, pientä "hemmottelua" (esim. lasten nukkumaan laittamista ja minä olisin saanut katsoa lempiohjelmaa sohvalla) jne. jne. Mutta ei mitään muuta kuin miehen jatkuvaa töissä olemista, kotona makasi sohvalla kaukosäädin kädessä puhumatta mitään. Sängyssä sai sitten jo sanatkin suustaan; miten olisi? Taisi siinä multakin kipinä puuttua kun moiset sanat eivät innostaneet. Toivottavasti osaa uuden naisensa kanssa käyttäytyä "paremmin" ja huomioida naista muutenkin.

Joo otan osaa, meillä kaikki on toisinpäin, eli minä laitan pienet lapset nukkamaan ja luen heille iltasadun sekä siivoan ja muutenkin haluisin pusutella ja helliä vaimoa mutta ei mitään vasta kaikua tule. Ei vaikka kuinka tekisi jotain mistä hän pitäisi. Pitäisi varmaan ruveta kokkaamaan mutta en haluaisi kaikkea tehdä. Pitäisikö ottaa ero vai mitä helkuttia teen ? Saa kommentoida ihan vapaasti. Ps. olenko liian "kiltti"

kattila... kirjoitti:

En jaksa uskoa, että miehet haluaisivat erota. Ei aina edes siinä tapauksessa, että käyvät vieraissa ja jopa asuvat toisen kanssa.
Kaikki eivät vain kestä sitä, että vaimokulta panee jalat ristiin.
Kuinkahan moni nainen näyttelee suurta marttyyriä itse aiheuttamansa tilanteen takia?
Myönnän toki, että ei ole helppoa mennä sänkyyn jos ei huvita, mutta se on aika varma keino saada mies käyttäytymään kuin p*rseeseen ammuttu karhu.
Miehelle avioero on suuri epäonnistuminen ja se näkyy useimmista miehistä jo kauas päällepäin.
Moni juo itsensä hengiltä häpeän takia.
Mies häpeää jo sitäkin miten saattoi olla niin tyhmä, että päästi tilanteen karkaamaan käsistä liian helpolla.
Sinun miehesi taisi odottaa ihmettä ettei tarvitsisi kärsiä ero aiheuttamaa häpeää?
Nämä ovat sellaisia asioita joita mies ei tunnusta ikinä.
Epäonnistuminen missä tahansa on miehelle hirvittävä taakka. Hänelle jonka pitäisi olla perheen pää ja elättäjä.
Häpeästä on kirjoitettu kirjojakin, en nyt muista nimiä, mutta jos kiinnostaa niin googlella löytyy.
Jokaisen avio-ongelmien kanssa painivan kannattaisi lukea ainakin yksi, niin saattaisi miehen sielunelämäkin vähän avautua.
Mies saattaa ratketa ryyppäämään siitäkin kun vaimo keskustelee horoskoopeista julkisella paikalla. "S*atanan taikauskoinen idiootti" hän jupisee juodessaan ja juo unohtaakseen kuinka hänellä on lapsellinen ja tyhmä vaimo ja hän itse vielä tyhmempi kun meni jopa naimisiin mokoman kanssa.
Niin tyhmä mies ei kuitenkaan halua olla, että tunnustaisi kaikille tehneensä väärän valinnan ottamalla eron. Ei ikinä.
Tätä naisten on ilmeisen vaikea ymmärtää koska hän saa jo sukupuolensa takia olla vähän tyhmä ja avuton. Mies ei koskaan.
Jos kärtät mieheltä syytä käytökseen hän mieluummin valehtelee jonkun muun syyn tai ei selitä yhtään mitään kuin että tunnustaisi häpeävänsä vaimonsa lapsellista horoskooppiuskoa. Häpeä on heikkouden merkki eikä sitä saa näyttää.
Usein sanotaan, että naisen logiikkaa on mahdoton ymmärtää, mutta kyllä se miehen sielunelämän selvittäminenkin on aikamoista salatiedettä.
Mahdotonta se ei kuitenkaan ole kumminkaan päin. Siihen pitää olla vain tahtoa. Tietokaan ei olisi pahitteeksi.

Kärsiä ero aiheuttama häpeää???Mitä se nyt olis??
Joskus vaan elämässä on näin, että ihmiset kasvaa/aikuistuu ja kehittyy aviol. aikana ja niistä tuu aivan toisenlaiset aikuiset, kun ne olivat 18-20v kun mentiin naimisiin. Ja aina on parempi eroa, kun asuu samassa katon alla ja kärsiä kuitenkiin. Avioero ei aina oo epäonnistuminen, jos ei mietti sitä näin.Voi olla, että se on molempien ONNI ja mahdollisuus. Tsemppia vaan, jos tiet enää ei mee yhteen. Ja myös lapsille on parempi näin-aina.
ELÄMÄ VAAN ON.

kattila... kirjoitti:

En jaksa uskoa, että miehet haluaisivat erota. Ei aina edes siinä tapauksessa, että käyvät vieraissa ja jopa asuvat toisen kanssa.
Kaikki eivät vain kestä sitä, että vaimokulta panee jalat ristiin.
Kuinkahan moni nainen näyttelee suurta marttyyriä itse aiheuttamansa tilanteen takia?
Myönnän toki, että ei ole helppoa mennä sänkyyn jos ei huvita, mutta se on aika varma keino saada mies käyttäytymään kuin p*rseeseen ammuttu karhu.
Miehelle avioero on suuri epäonnistuminen ja se näkyy useimmista miehistä jo kauas päällepäin.
Moni juo itsensä hengiltä häpeän takia.
Mies häpeää jo sitäkin miten saattoi olla niin tyhmä, että päästi tilanteen karkaamaan käsistä liian helpolla.
Sinun miehesi taisi odottaa ihmettä ettei tarvitsisi kärsiä ero aiheuttamaa häpeää?
Nämä ovat sellaisia asioita joita mies ei tunnusta ikinä.
Epäonnistuminen missä tahansa on miehelle hirvittävä taakka. Hänelle jonka pitäisi olla perheen pää ja elättäjä.
Häpeästä on kirjoitettu kirjojakin, en nyt muista nimiä, mutta jos kiinnostaa niin googlella löytyy.
Jokaisen avio-ongelmien kanssa painivan kannattaisi lukea ainakin yksi, niin saattaisi miehen sielunelämäkin vähän avautua.
Mies saattaa ratketa ryyppäämään siitäkin kun vaimo keskustelee horoskoopeista julkisella paikalla. "S*atanan taikauskoinen idiootti" hän jupisee juodessaan ja juo unohtaakseen kuinka hänellä on lapsellinen ja tyhmä vaimo ja hän itse vielä tyhmempi kun meni jopa naimisiin mokoman kanssa.
Niin tyhmä mies ei kuitenkaan halua olla, että tunnustaisi kaikille tehneensä väärän valinnan ottamalla eron. Ei ikinä.
Tätä naisten on ilmeisen vaikea ymmärtää koska hän saa jo sukupuolensa takia olla vähän tyhmä ja avuton. Mies ei koskaan.
Jos kärtät mieheltä syytä käytökseen hän mieluummin valehtelee jonkun muun syyn tai ei selitä yhtään mitään kuin että tunnustaisi häpeävänsä vaimonsa lapsellista horoskooppiuskoa. Häpeä on heikkouden merkki eikä sitä saa näyttää.
Usein sanotaan, että naisen logiikkaa on mahdoton ymmärtää, mutta kyllä se miehen sielunelämän selvittäminenkin on aikamoista salatiedettä.
Mahdotonta se ei kuitenkaan ole kumminkaan päin. Siihen pitää olla vain tahtoa. Tietokaan ei olisi pahitteeksi.

Tässä tekstissä on juuri se keskeisin itsesäälinen ruikutus, minkä vain suomalaismies osaa. Harvassa on oikeesti niitä miehiä, jotka ovat itsessään niin kokonaisia, että ei tarvitse puolisoa mollata. Ensimmäinen mieheni oli juuri kaltaisesi ruikuttaja ja sitten kun erosin, niin hän roikkui vuosikausia kiinni, että lopulta piti hakea lähestymiskielto, että sain rauhan. Sitten löysin aivan ihmeellisen miehen ollakseen suomalainen mies, joka ei koskaan oikeastaan arvostele ketään, ei ainakaan puolisoa ja jota minullakaan ei ole mitään syytä mollata ja häpeästä ei parisuhteessamme ole tietoakaan. Hän on sinut itsensä kanssa ja minä itseni. Kun vaan ajattelinkin, että viitsin edes olla niin monta vuotta yhdessä sen ensimmäisen itsesäälisen ruikuttajan kanssa, niin harmittaa syvästi. Sellainen mies jättää puolisonsakin mieleen syvät arvet ja se juuri, että on vakuutettava niin kovasti sitä miten huono se toinen on, kun itse asiassa hän itse olikin tosi onneton. Kait sitä sinisilmäisyyttään lähti hoivaamaan kuntoon sellaista miestä, mutta mitään kiitosta tai hyvää siitä ei kyllä tullut. Nyt voin vihdoin olla itseni ja onnellinen.

joopajuupadiipadaapa kirjoitti:

Joo otan osaa, meillä kaikki on toisinpäin, eli minä laitan pienet lapset nukkamaan ja luen heille iltasadun sekä siivoan ja muutenkin haluisin pusutella ja helliä vaimoa mutta ei mitään vasta kaikua tule. Ei vaikka kuinka tekisi jotain mistä hän pitäisi. Pitäisi varmaan ruveta kokkaamaan mutta en haluaisi kaikkea tehdä. Pitäisikö ottaa ero vai mitä helkuttia teen ? Saa kommentoida ihan vapaasti. Ps. olenko liian "kiltti"

Joopajuu, kuulosti varsin tutulta tarinalta. Minä olen nyt 12 v hoitanut lapset nukkumaan, viimeiset muutaman vuoden ne aamulla tarhaan / kouluun ja viettänyt pariin otteeseen vuoden kotona (nyt viimeksi viime vuonna päättyi 16 kk koti-isyysjakso).
Välilä olisi ihan kiva saada lomaa paimentamisesta mutta varsin harvassa se on. Pariin kertaan olen letkauttanut, että "hoida sinä seuraava vuosi" mutta ei ole vielä tärpännyt. :-)

Kettumaisinta on kuitenkin se vastakaiku, mikä tulee. Jos jotain menee vinoon, esim. iltatoimet myöhäiseksi tai aamulla unohtuu joltain lapselta jotain kotiin, rakas vaimo kyllä huomaa noteerata sen ja muistuttaa kuinka huonosti hoidan asiat. Muutenkin ongelmakohdat päätyvät siihen, että ne ovat joko minun toimieni tai toimimattomuuteni vika.
Tänään mietiskelin ääneen että pitäisi opettaa lapset kuivaamaan astiat kun avaavat tiskikoneen pesun jälkeen (kone kun ei oikein kuivaa niitä). Ensin vaimo ihmetteli että *miksi* (no, kun kaapit pysyvät parempina ja mm. sisäkkäin olevat lasit saa myöhemmin irti hajoittamatta niitä), meni pois ja tuli hetken päästä saarnaaman, että on se ihem kun minä en sitä opettanut lapsille silloin kun olin kotona. Niinpä niin, taisin tehdä hommat silloin liian innokkaasti, olisi rauhassa pitänyt työllistää lapsia koulun jälkeen. Eli taas sitä oltiin siinä, että toimimatta jättäminen oli ongelman syy. YES!

Nyt alkaa hiljalleen olla kuitenkin töhnää kertynyt että ihmeitä saa tapahtua että jaksan sitä enää pitkään kuunnella. Lasten kannalta ei taida olla koskaan hyvää hetkeä erolle vaikka olen koittanut pitkittää sen varjolla, että kasvavat vähän isommiksi ettei ihan pikkuisena vedetä mattoa alta pois.

Mr 17 kirjoitti:

Joopajuu, kuulosti varsin tutulta tarinalta. Minä olen nyt 12 v hoitanut lapset nukkumaan, viimeiset muutaman vuoden ne aamulla tarhaan / kouluun ja viettänyt pariin otteeseen vuoden kotona (nyt viimeksi viime vuonna päättyi 16 kk koti-isyysjakso).
Välilä olisi ihan kiva saada lomaa paimentamisesta mutta varsin harvassa se on. Pariin kertaan olen letkauttanut, että "hoida sinä seuraava vuosi" mutta ei ole vielä tärpännyt. :-)

Kettumaisinta on kuitenkin se vastakaiku, mikä tulee. Jos jotain menee vinoon, esim. iltatoimet myöhäiseksi tai aamulla unohtuu joltain lapselta jotain kotiin, rakas vaimo kyllä huomaa noteerata sen ja muistuttaa kuinka huonosti hoidan asiat. Muutenkin ongelmakohdat päätyvät siihen, että ne ovat joko minun toimieni tai toimimattomuuteni vika.
Tänään mietiskelin ääneen että pitäisi opettaa lapset kuivaamaan astiat kun avaavat tiskikoneen pesun jälkeen (kone kun ei oikein kuivaa niitä). Ensin vaimo ihmetteli että *miksi* (no, kun kaapit pysyvät parempina ja mm. sisäkkäin olevat lasit saa myöhemmin irti hajoittamatta niitä), meni pois ja tuli hetken päästä saarnaaman, että on se ihem kun minä en sitä opettanut lapsille silloin kun olin kotona. Niinpä niin, taisin tehdä hommat silloin liian innokkaasti, olisi rauhassa pitänyt työllistää lapsia koulun jälkeen. Eli taas sitä oltiin siinä, että toimimatta jättäminen oli ongelman syy. YES!

Nyt alkaa hiljalleen olla kuitenkin töhnää kertynyt että ihmeitä saa tapahtua että jaksan sitä enää pitkään kuunnella. Lasten kannalta ei taida olla koskaan hyvää hetkeä erolle vaikka olen koittanut pitkittää sen varjolla, että kasvavat vähän isommiksi ettei ihan pikkuisena vedetä mattoa alta pois.

Jos vielä saa löylyä lyödä lisää, täältä tulee. Hoidin myös lapset töiden jälkeen, tein lopulta ruuatkin leipomisten lisäksi ja palkaksi sain jatkuvaa nälvimistä ja valitusta, kuinka masentunut hän on. Päivät hänellä meni puhelimessa ja harrastuksissa, nelja lastamme on jo koulussa. Siivoamiset ehdin hoitaa viikonloppuna lasten viemisten ja tuomisten lisäksi. Masentuneisuus hänellä ilmeni hyvin valikoidusti, ostamishaluihin se ei ulottunut. Lopulta hän hankki rakastajia lehti-ilmoituksella, jonka itsekin sattumalta huomasin. Sitten yritettiinkin ajaa minua poliisin voimin talostamme väittäen minua väkivaltaiseksi. Kun se ei onnistunut, piti raastaa lapset yönselkään ja aloittaa uusi elämä minun ja sosiaaliturvan voimin. Lopulta keksittiin, että minä olen pahoinpidellyt poikaani ja asiaa on puitu hovioikeutta myöten. Oikeus määräsi lapset äidilleen ns. yhteishuoltoon ja minä maksan lystin. Tietysti maksoin hänelle puolet omaisuudestamme jo aikaisemmin. Nyt minulle jää lasten viikonloppukuluihin ja kaikkiin omiin kuluihin saman verran kuin maksan elatusapua. Minua ei yhteiskunnan puolesta ole autettu lainkaan vaan hyökätty ex-vaimon tarkoitusperien motivoimana oikeuslaitoksen, eli tuomareiden, oikeusavustajien, syyttäjien ja poliisin voimin. Tämä on sitä lasten oikeutta molempiin vanhempiin. Kaikessa ainut positiivinen asia on se, että vaimo ei edelleenkään jaksa olla pitkään lasten kanssa vaan he ovat joka viikonloppu minun luonani. Rahallisesti en suoraan heille voi juuri mitään tarjota, mutta lapseni eivät ole vielä muuttuneet äitinsä vääristävässä kasvatuksessa liian materialistisiksi.

Joten neuvon sinua harkitsemaan eroa silloin vielä kun voit sitä jotenkin ohjailla. Jos vaimosi voi käyttäytyä noin nyt, se vain pahenee. Hänellä tuntuu olevan absoluuttuinen valta ja se hivelee häntä käyttämään sitä väärin. Ota valta takaisin jollain keinolla vaikka sitten eroamalla.

Vielä pinnalla

juuri tätä kirjoitti:

Tässä tekstissä on juuri se keskeisin itsesäälinen ruikutus, minkä vain suomalaismies osaa. Harvassa on oikeesti niitä miehiä, jotka ovat itsessään niin kokonaisia, että ei tarvitse puolisoa mollata. Ensimmäinen mieheni oli juuri kaltaisesi ruikuttaja ja sitten kun erosin, niin hän roikkui vuosikausia kiinni, että lopulta piti hakea lähestymiskielto, että sain rauhan. Sitten löysin aivan ihmeellisen miehen ollakseen suomalainen mies, joka ei koskaan oikeastaan arvostele ketään, ei ainakaan puolisoa ja jota minullakaan ei ole mitään syytä mollata ja häpeästä ei parisuhteessamme ole tietoakaan. Hän on sinut itsensä kanssa ja minä itseni. Kun vaan ajattelinkin, että viitsin edes olla niin monta vuotta yhdessä sen ensimmäisen itsesäälisen ruikuttajan kanssa, niin harmittaa syvästi. Sellainen mies jättää puolisonsakin mieleen syvät arvet ja se juuri, että on vakuutettava niin kovasti sitä miten huono se toinen on, kun itse asiassa hän itse olikin tosi onneton. Kait sitä sinisilmäisyyttään lähti hoivaamaan kuntoon sellaista miestä, mutta mitään kiitosta tai hyvää siitä ei kyllä tullut. Nyt voin vihdoin olla itseni ja onnellinen.

Selvästi fiksuna naisena keksit haukkua suomalaiset miehet yleensä, vaikka jonkun kumman takia löysit sen uljaan prinssin, joka antoi sinulle onnen. Ne muut onkin paskoja, minkä ihmeen takia käytät edes kallisarvoista aikaasi niiden mollaamiseen?

Mr 17 kirjoitti:

Joopajuu, kuulosti varsin tutulta tarinalta. Minä olen nyt 12 v hoitanut lapset nukkumaan, viimeiset muutaman vuoden ne aamulla tarhaan / kouluun ja viettänyt pariin otteeseen vuoden kotona (nyt viimeksi viime vuonna päättyi 16 kk koti-isyysjakso).
Välilä olisi ihan kiva saada lomaa paimentamisesta mutta varsin harvassa se on. Pariin kertaan olen letkauttanut, että "hoida sinä seuraava vuosi" mutta ei ole vielä tärpännyt. :-)

Kettumaisinta on kuitenkin se vastakaiku, mikä tulee. Jos jotain menee vinoon, esim. iltatoimet myöhäiseksi tai aamulla unohtuu joltain lapselta jotain kotiin, rakas vaimo kyllä huomaa noteerata sen ja muistuttaa kuinka huonosti hoidan asiat. Muutenkin ongelmakohdat päätyvät siihen, että ne ovat joko minun toimieni tai toimimattomuuteni vika.
Tänään mietiskelin ääneen että pitäisi opettaa lapset kuivaamaan astiat kun avaavat tiskikoneen pesun jälkeen (kone kun ei oikein kuivaa niitä). Ensin vaimo ihmetteli että *miksi* (no, kun kaapit pysyvät parempina ja mm. sisäkkäin olevat lasit saa myöhemmin irti hajoittamatta niitä), meni pois ja tuli hetken päästä saarnaaman, että on se ihem kun minä en sitä opettanut lapsille silloin kun olin kotona. Niinpä niin, taisin tehdä hommat silloin liian innokkaasti, olisi rauhassa pitänyt työllistää lapsia koulun jälkeen. Eli taas sitä oltiin siinä, että toimimatta jättäminen oli ongelman syy. YES!

Nyt alkaa hiljalleen olla kuitenkin töhnää kertynyt että ihmeitä saa tapahtua että jaksan sitä enää pitkään kuunnella. Lasten kannalta ei taida olla koskaan hyvää hetkeä erolle vaikka olen koittanut pitkittää sen varjolla, että kasvavat vähän isommiksi ettei ihan pikkuisena vedetä mattoa alta pois.

Niinhän se menee. Vaikka raadat pe*se ruvella kotitöissä nainen valittaa kuinka hän joutuu tekemään KAIKKI kotityöt yksin miehen maatessa sohvalla kaljaa juoden.
Ei naiset makaa sohvalla koska eivät ole ikinä väsyneitä. Vaatteen pudottamisessa koneeseen ei tule hiki. Lumitöissä tulee.
Nainen hakee eroa juuri niin tärkeiden syiden takia kun lasit on asetettu väärin pinoon, oli asettajana kuka hyvänsä.
Siihen lisätään vielä taikausko ja tupperwaret niin ei tarvitse ihmetellä miksi mies ei pahemmin puhele.

P*rkele kirjoitti:

Niinhän se menee. Vaikka raadat pe*se ruvella kotitöissä nainen valittaa kuinka hän joutuu tekemään KAIKKI kotityöt yksin miehen maatessa sohvalla kaljaa juoden.
Ei naiset makaa sohvalla koska eivät ole ikinä väsyneitä. Vaatteen pudottamisessa koneeseen ei tule hiki. Lumitöissä tulee.
Nainen hakee eroa juuri niin tärkeiden syiden takia kun lasit on asetettu väärin pinoon, oli asettajana kuka hyvänsä.
Siihen lisätään vielä taikausko ja tupperwaret niin ei tarvitse ihmetellä miksi mies ei pahemmin puhele.

et kyynikot voisivat vaikka olla itekseen niin ei tulis valittamista

joopajuupadiipadaapa kirjoitti:

Joo otan osaa, meillä kaikki on toisinpäin, eli minä laitan pienet lapset nukkamaan ja luen heille iltasadun sekä siivoan ja muutenkin haluisin pusutella ja helliä vaimoa mutta ei mitään vasta kaikua tule. Ei vaikka kuinka tekisi jotain mistä hän pitäisi. Pitäisi varmaan ruveta kokkaamaan mutta en haluaisi kaikkea tehdä. Pitäisikö ottaa ero vai mitä helkuttia teen ? Saa kommentoida ihan vapaasti. Ps. olenko liian "kiltti"

Olet liian kiltti.Ota ero,naiset ei arvosta kilttiä,heidän mielestään olet nynny.Ettei vaan olis uus mies jo valmiina? Saman kokenut nyt erossa.

Nämä kaksi lausetta kiteyttää koko asian.Ei tarvi sen enempää analysoida kumpaakaan sukupuolta.

Itse erosin 6 vuoden parisuhteesta puoli vuotta sitten ja tyttöystävältä aloite erolle tuli.

Jälkeenpäin kun ajattelen niin kaikki on juuri kuten "täysi arvoitus" nimimerkki kirjoitti ylempänä. Hektinen työelämä vie suurimman osan ajastani ja iltaisin ellen ole liikuntaharrastuksissa on veto niin pois, että sohvalla rötköttäminen on ainoa vaihtoehto.

Keskustelutaitoni ei sitten varmaan ole kaikkein paras ainakaan exän mielestä. Mutta taas tullaan siihen, että jos olet päivällä pitänyt tehdas kierrosta 30 hengen delegaatiolle USAsta niin puhetta on piisannut ja kotona voisi olla ihan mielellään hiljaakin hetken.

Annan neuvon kaikille naisille älkää toki ottako mitään menestyjä miestä! Me emme kotona paljon kerkeä olemaan ja silloinkin usein todella uuvuksissa. Jos lauantai seksiä saatte niin olkaa onnellisia.

Nuori mies - kirjoitti:

Itse erosin 6 vuoden parisuhteesta puoli vuotta sitten ja tyttöystävältä aloite erolle tuli.

Jälkeenpäin kun ajattelen niin kaikki on juuri kuten "täysi arvoitus" nimimerkki kirjoitti ylempänä. Hektinen työelämä vie suurimman osan ajastani ja iltaisin ellen ole liikuntaharrastuksissa on veto niin pois, että sohvalla rötköttäminen on ainoa vaihtoehto.

Keskustelutaitoni ei sitten varmaan ole kaikkein paras ainakaan exän mielestä. Mutta taas tullaan siihen, että jos olet päivällä pitänyt tehdas kierrosta 30 hengen delegaatiolle USAsta niin puhetta on piisannut ja kotona voisi olla ihan mielellään hiljaakin hetken.

Annan neuvon kaikille naisille älkää toki ottako mitään menestyjä miestä! Me emme kotona paljon kerkeä olemaan ja silloinkin usein todella uuvuksissa. Jos lauantai seksiä saatte niin olkaa onnellisia.

Kiitos vinkistä! :)

Nuori mies - kirjoitti:

Itse erosin 6 vuoden parisuhteesta puoli vuotta sitten ja tyttöystävältä aloite erolle tuli.

Jälkeenpäin kun ajattelen niin kaikki on juuri kuten "täysi arvoitus" nimimerkki kirjoitti ylempänä. Hektinen työelämä vie suurimman osan ajastani ja iltaisin ellen ole liikuntaharrastuksissa on veto niin pois, että sohvalla rötköttäminen on ainoa vaihtoehto.

Keskustelutaitoni ei sitten varmaan ole kaikkein paras ainakaan exän mielestä. Mutta taas tullaan siihen, että jos olet päivällä pitänyt tehdas kierrosta 30 hengen delegaatiolle USAsta niin puhetta on piisannut ja kotona voisi olla ihan mielellään hiljaakin hetken.

Annan neuvon kaikille naisille älkää toki ottako mitään menestyjä miestä! Me emme kotona paljon kerkeä olemaan ja silloinkin usein todella uuvuksissa. Jos lauantai seksiä saatte niin olkaa onnellisia.

Ei nainen yleensä haluakaan muuta kuin seremoniamestarin, joka kantaa tilipussinsa kotiin ja palvoo naista, siksi kun hän on niin rakastettava. Naiselle on tärkeää miehen edustuskelpoisuus ja status eli arvostus omissa piireissään.

Tuskin sinäkään se takia naistasi menetit, kun ole niin menestyjä. Opettelisit ensin kirjoittamaan yhdyssanat oikein.

..."ei sen jälkeen pidetä toiseen yhteyttä edes tekstareilla"...riippuu tietysti siitä onko ap.kirjoittajalla lapsia avioliitosta......joutuu vähänkuin pakosta pitää yhteyksii jos on.

Öööh kirjoitti:

..."ei sen jälkeen pidetä toiseen yhteyttä edes tekstareilla"...riippuu tietysti siitä onko ap.kirjoittajalla lapsia avioliitosta......joutuu vähänkuin pakosta pitää yhteyksii jos on.

että tyhjänpäiväistä yhteydenpitoa kuten,hei miten sun viikko on mennyt,voi parane flunssasta,onnea synttärien johdosta tms. Ne jotka eivät osaa päästää irti,keksii yhteydenpidon aiheita,ihan tyhjästä,kuten tämän viestiketjunaloittajakin,joka hakee ymmärrystä ja sympatioita ja muilta hyväksyntää yhteydenpitoonsa.

just joo.. kirjoitti:

että tyhjänpäiväistä yhteydenpitoa kuten,hei miten sun viikko on mennyt,voi parane flunssasta,onnea synttärien johdosta tms. Ne jotka eivät osaa päästää irti,keksii yhteydenpidon aiheita,ihan tyhjästä,kuten tämän viestiketjunaloittajakin,joka hakee ymmärrystä ja sympatioita ja muilta hyväksyntää yhteydenpitoonsa.

Kiitos tuosta edellisestä, juuri noin asiat pitää sanoakin. Olen syyllistynyt tuohon turhanpäiväiseen yhteydenpitoon, myönnän sen. Mutta kun se tuntuu samalta kun laittaisi vain viestiä jollekin frendille josta todella pitää. Ei ole lapsia,onneksi.Paljon yhteisiä asioita,jonka takia pieni yhteydenpito välttämätöntä.

Mutta kai sitä pitää vain laskea irti, niitä ystäviähän löytyy muutenkin. Tuon alkuperäisen viestin kirjoituksen aikana iski kuumeisena vain epätoivo ja umpikuja, piti kysyä neuvoa teiltä arkipäivänpsykologeilta, niiltä jolla on sama koettavana tai koettuna. PS.miksi tämän avioero otsikon alla keskustellaan lähinnä rahasta ja siitä mitä voisi toiselta nyhtää. Raha on helpoin keino saada avioero tuntumaan vittumaiselta. Itse elelen nyt mukavissa veloissa, mutta such is life, välillä kaikki vaan pitää hankkia uusiksi. Eipähän voi ainakaan ryypätä rahojaan,kun pitää yrittää maksaa uudet huonekalut ja kodinkoneet ja onpahan ainakin tekemistä kun pitää kituuttaa;)

alkuperäinen kysyjä kirjoitti:

Kiitos tuosta edellisestä, juuri noin asiat pitää sanoakin. Olen syyllistynyt tuohon turhanpäiväiseen yhteydenpitoon, myönnän sen. Mutta kun se tuntuu samalta kun laittaisi vain viestiä jollekin frendille josta todella pitää. Ei ole lapsia,onneksi.Paljon yhteisiä asioita,jonka takia pieni yhteydenpito välttämätöntä.

Mutta kai sitä pitää vain laskea irti, niitä ystäviähän löytyy muutenkin. Tuon alkuperäisen viestin kirjoituksen aikana iski kuumeisena vain epätoivo ja umpikuja, piti kysyä neuvoa teiltä arkipäivänpsykologeilta, niiltä jolla on sama koettavana tai koettuna. PS.miksi tämän avioero otsikon alla keskustellaan lähinnä rahasta ja siitä mitä voisi toiselta nyhtää. Raha on helpoin keino saada avioero tuntumaan vittumaiselta. Itse elelen nyt mukavissa veloissa, mutta such is life, välillä kaikki vaan pitää hankkia uusiksi. Eipähän voi ainakaan ryypätä rahojaan,kun pitää yrittää maksaa uudet huonekalut ja kodinkoneet ja onpahan ainakin tekemistä kun pitää kituuttaa;)

niin unohtui, että täytynee ehdottaa tulevalle ex-vaimolle ensi viikolla kun seuraavan kerran nähdään, josko sitä marsittaisiin laittamaan ne avioeropaperit yhdessä kuntoon. Eipä tule jonkun kirjatun kirjeen muodossa veemäisesti ja kylmästi se asia.
Kun tavattiin se oli rakkautta ensi silmäyksellä, niin kuin monella muullakin. Kun erottiin se oli ero ensi silmäyksellä molemmat sen tiesi kun se vain tuli eteen, kummallakaan kerralla ei tarvinnut enempää rimpuilla. Rakkaus voi hävitä ilman sen kummempia syitä, samalla tavalla kun se syttyykin ilman mitään syytä.
Sitäpaitsi periaatteeni on että vaimoani en petä ja helposti se olisi voinut olla pian edessä, etenkin kun tuntui ettei vaimollani ollut aivan yhtä periaatteellinen suhtautuminen avioliittoon(eipä tarvi sitäkään enää miettiä). Voittajana(lue:itsensävoittajana, avioliitto ei ole kilpailu) on mukava lähteä, omaa sieluani en myynyt missään vaiheessa siis en pettänyt vaimoani enkä itseäni. Hyvää yötä!

Kyllä ero on ihan oikeasti vaihtoehto, joskus jopa se vähiten väärä vaihtoehto. Vastakysymys sinulle: Eikö ole mitään syytä, miksi saisi erota?

Yksi hyvä syy on ainakin se ettei ole enää hyvä olla itsensäkään kanssa.
Jos tuntuu ettei pysty enää olemaan toisen seurassa on ehkä kaikille parempi, että erotaan. Kyllä se ahdistaa kaikkia, kun asiat ei suju.
Ero voi puhdistaa ilmaa kummasti.

Kasvoitte hiljalleen erilleen ettekä eronneet riidoissa. Mikä siinä sitten on niin vaikeaa?
Ero ei taida ikinä olla helppo ja ilonen asia. Miksi se on sitten niin kovin haluttu? Siitähän ne verisimmät riidat vasta alkavat.