Hei,
Avioero haettu ja huoltajuusasioissa tapaaminen lastenneuvojan kanssa ensi viikolla.
Yksi lapsi (11 v.), jonka ”yksinhuoltajana” olen toiminut koko hänen ikänsä. Johtuen siitä, että mies on työnsä puolesta oleskellut pitkiä jaksoja ulkomailla (1 v 1,5 v muutamia kuukausia silloin tällöin). Lisäksi hän ei ole koskaan kotona ollessaankaan osallistunut lapsen hoitoon, muuta kuin ihan pakollisissa tilanteissa.
Nyt pitää päättää tästä lähihuoltaja / etähuoltaja asiasta. Minua kauhistuttaa ajatus, jos mies alkaa vaatia esim. vuoro viikoin tapahtuvaa hoitosuhdetta. Tulemme asumaan aika lähekkäin jatkossa ja sen puoleen kyllä onnistuisi. Mutta – enhän saisi hetken rauhaa lapsen ollessa hänellä, kun tiedän hänen tapansa elää: menee töihin klo 9:ään, palaa kotiin klo 20. Viikonloppuisin hänen mielestään lapsi saa valvoa niin paljon kuin lystää – onhan loma! Ei tajua sitä, että ne valvomiset kostautuvat maanantaiaamuna. Ei noudata mitään ruokailuaikoja ja valmistaa ruuaksi sörsseleitä, joita lapsi ei pysty nytkään syömään. Eikä tiedä yleensäkään lapsen asioista yhtään mitään. Ei opettajasta, ei koulunkäynnistä, ei kavereista. Ja tämän lisäksi hänellä on myös jatkossa näitä viikkojen - jopa kuukausien - ulkomaan matkoja.
Voiko tällainen ihminen vaatia vuoroviikkosysteemiä? Esim. siten, että nyt lapsi on hänellä 3 viikkoa, ja sitten minulla, kun mies lähtee 3 viikon matkalle jne. Siis elämistä hänen työmatkojensa puitteissa.
Miten minun pitäisi valmistautua tähän huoltajuuskeskusteluun? Haluan ehdottomasti lapsen lähihuoltajaksi (myös lapsi haluaa näin) – ja vielä mieluummin vaikka yksinhuoltajaksi (mikä ei tietenkään rajoittaisi lapsen ja isän tapaamista).
Ja lomista – voidaanko sopia, että lapsi saa itse päättää kumman luona lomansa ja pyhänsä milloinkin viettää? Vai pitääkö ne aina määrätä vuoroin tapahtuviksi...?
Auttakaa, pliis.
Avioero haettu ja huoltajuusasioissa tapaaminen lastenneuvojan kanssa ensi viikolla.
Yksi lapsi (11 v.), jonka ”yksinhuoltajana” olen toiminut koko hänen ikänsä. Johtuen siitä, että mies on työnsä puolesta oleskellut pitkiä jaksoja ulkomailla (1 v 1,5 v muutamia kuukausia silloin tällöin). Lisäksi hän ei ole koskaan kotona ollessaankaan osallistunut lapsen hoitoon, muuta kuin ihan pakollisissa tilanteissa.
Nyt pitää päättää tästä lähihuoltaja / etähuoltaja asiasta. Minua kauhistuttaa ajatus, jos mies alkaa vaatia esim. vuoro viikoin tapahtuvaa hoitosuhdetta. Tulemme asumaan aika lähekkäin jatkossa ja sen puoleen kyllä onnistuisi. Mutta – enhän saisi hetken rauhaa lapsen ollessa hänellä, kun tiedän hänen tapansa elää: menee töihin klo 9:ään, palaa kotiin klo 20. Viikonloppuisin hänen mielestään lapsi saa valvoa niin paljon kuin lystää – onhan loma! Ei tajua sitä, että ne valvomiset kostautuvat maanantaiaamuna. Ei noudata mitään ruokailuaikoja ja valmistaa ruuaksi sörsseleitä, joita lapsi ei pysty nytkään syömään. Eikä tiedä yleensäkään lapsen asioista yhtään mitään. Ei opettajasta, ei koulunkäynnistä, ei kavereista. Ja tämän lisäksi hänellä on myös jatkossa näitä viikkojen - jopa kuukausien - ulkomaan matkoja.
Voiko tällainen ihminen vaatia vuoroviikkosysteemiä? Esim. siten, että nyt lapsi on hänellä 3 viikkoa, ja sitten minulla, kun mies lähtee 3 viikon matkalle jne. Siis elämistä hänen työmatkojensa puitteissa.
Miten minun pitäisi valmistautua tähän huoltajuuskeskusteluun? Haluan ehdottomasti lapsen lähihuoltajaksi (myös lapsi haluaa näin) – ja vielä mieluummin vaikka yksinhuoltajaksi (mikä ei tietenkään rajoittaisi lapsen ja isän tapaamista).
Ja lomista – voidaanko sopia, että lapsi saa itse päättää kumman luona lomansa ja pyhänsä milloinkin viettää? Vai pitääkö ne aina määrätä vuoroin tapahtuviksi...?
Auttakaa, pliis.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikkeahan voi aina vaatia, kuunkin taivaalta... mutta mitä sitten saa onkin eri juttu. Pari asiaa kuitenkin huomioitavaa:
Erilainen tapa elää ja kasvattaa ei tarkoita aina ja jokatapauksessa huonompaa tapaa elää ja kasvattaa.
Toisekseen lapsen ikä alkaa olemaan sellainen, että hänen tahtonsa on "laki" tässä asiassa. Jonkintason virallisena ikänä on 12 vuotta, mistä iästä alkaen lapsi asuu siellä missä hän itse haluaa asua, ja siihen vanhempien on tyytyminen. Lastenvalvojakin puuttuu asiaan vain jos lapsen valinta on selvästi tämän itsensä edun vastainen (so. haluaa vaikka muuttaa rappiolla olevan pahasti alkoholisoituneen vanhempansa luokse.)
Vuoroviikkosysteemi yleensä on nimensä mukaan vuoroviikkosysteemi, mutta mikäpä sitten estäisi toisenlaisenkin tavan toimia, vaikkapa tuo 3 viikkoa ja 3 viikkoa, joustaen aina tilanteen vaatiessa puoleen tai toiseen. Sinänsä tuommoisessa järjestelyssä ei ole mitään huonoa lapsen kannalta, varsinkin kun kodit ovat lähellä toisiaan.
Sitten tarkkana termeistä: yksinhuoltajuus virallisena terminä tarkoittaa totaali-yksinhuoltajuutta: siis toinen vanhemmista ei ole ollenkaan läsnä lapsen elämässä mitenkään. Sen sijaan 50/50 vuoroviikkosysteemissä toinen vanhemmista on lähivanhempi, eli se joka asuu virallisesti samassa osoitteessa lapsen kanssa. Vanhemmista se, jolla on eri virallinen osoite kuin lapsella, on se etävanhempi - ihan riippumatta siitä kumpi on enemmän tai vähemmän lapsen kanssa tekemisissä.
Sinällään sinun kannattaa valmistautua huoltajuuskeskusteluihin lapsen etua ajatellen. Kirjoitat, että lapsi haluaa asua luonasi ja tämä on nyt se mikä ratkaisee koko potin. Jos puolisosi haluaa vaatia muuta, niin kun lapsi on juuri kohta siinä iässä (12v) jossa hän itse voi päättää asuinpaikastaan, on hänellä oltava todella hyvät ja pätevät perusteet asiaan.
eroja seurannut!!! Vaadi yksinhuoltajuus(töissä ulkomailla). Esim. ajattele kuinka hankalaa saada muutamiin asioihin suostumus jos ex on ulkomailla. Vaadi myös kunnon elatusmaksut (ainakin 500 €/kk/lapsi).Tämä oli vain summa, mieti nyt tarkkaa millainen sinun lapsesi elintaso on, sen mukaan siis elatusmaksut. Vielä parempi jos vaadit elatusmaksut etukäteen, niin minä tekisen.Vaikka miehesi ei olisi tyhjätasku, yrittää luultavasti laajoilla tapaamisilla pienentää elatusmaksuja. Aläkä missään tapauksessa usko että hän laittaisi jotain ylimääräistä lapselle mitä ei ole nyt etukäteen sovittu. Hän ei taatusti tajua mitä lapsi maksaa. Ja tietystä näiden asioiden jälkeen, lupaa hyvin laajat tapaamisoikeudet, mutta nekin jonkun järjestelmän mukaan tai saat huomata et jos ajattelet itse lähteä johonkin, ei sinun miehellesi millään sovi ottaa lasta.
Kaikki edellä mainitut ovat hyviä ohjeita mutta tärkein unohtui. Muista esittää heti insestisyytös, niin pääsette rakentamaan lapsellenne ruusuista tulevaisuutta.
sinulle !!!
Älä aliarvioi äidin hätää, minusta nämä ohjeet olivat juuri niitä ettei tarvitsisi lapsen ruusuista tulevaisuutta romuttaa, sillä että vanhemmat vänkäävät hänen asioistaan.
Hienoahan on jos jaksaa uskoa miehen muuttavan tapansa lapsen hoidon suhteen.
Ensinnäkin siellä ei päätetä vielä mitään, ellet sitten paniikissa suostu allekirjoittamaan sopimusta. Kyllä se useimmiten menee niin, että kartoitetann tilannetta ja toisella kerralla tehdään ehdotuksi.
Muista, että syyttelemällä, mollaamalla et voita mitään, vain tosiasiat lapsen parhaaksi ratkaisevat (tai pitäisi).
Pistä nyt tärkeitä asioita paperille, siellä voi mennä lukkoon. Esimerkiksi nuo työmatkat ulkomaille, kirjoita siihen, että et pysty järjestämään sellaista huoltajuustapaa, että ei ole mitään säännöllisyyttä. Voit myös kertoa, että kolme viikkoa on aivan liian pitkä aika, koska mies ei ole ollut osallisena lapsen kasvatuksessa (voit lieventää sitä sanomalla töidensä takia), ei tunne opettajia, ei terveydenhuoltoa, jne. Kerro, että mies tekee todella pitkää päivää ja 11-vuotiaan läksyjäkin pitää seurata, ei niitä myöhään illalla tehdä. Älä nyt kuitenkaan puhu viikonlopun valvomisesta.
Sano, että sinusta olisi parasta tapaamiset joka toinen viikonloppu ja jos hänellä on lyhyempiä päiviä, niin silloin lapsi voi viikollakin käydä, kun on lyhyt matka.
Suostu suosiolla yhteishuoltajuuteen, nykyään pitää olla alkoholisti, väkivaltainen että määrätään yksinhuoltojuutta.
Ei sinne huoltajuussopimukseen kirjata, että lapsi saa päättää, missä on lomat tai juhlapäivät. Suostu vaikka vuorovuosiin, nimittäin lapsi on jo sen ikäinen, että parin vuoden kuluttua ilmoittaa aivan itse, missä haluaa olla ja tuskin silloin kumpikaan teistä ei siihen suostu.
Rauhallisuutta ja järkeä mukaan.
Kiitos asiallisesta viestistäsi.
Sellaista vielä mietin - koska tämä tulevaisuus nyt erityisesti ahdistaa - miten voin menetellä sitten, kun lapsi tulee murrosikään (alkaa jo vähän olla merkkejä) ja huomaa, että isän luona kaikki on helpompaa: voi tulla ja olla miten haluaa, voi tehdä mitä haluaa, saa reilummin rahaa ja ilman selityksiä... Ja äiti on tiukkapipo, joka puuttuu kaikkeen. Kai se lapsi sitten haluaa isälleen, mutta onko se enää lapsen etu? Ajatellen kaikkia mahdollisia seuraamuksia siitä, mitä tuon ikäiselle tytölle voi elämään tulla.
Ehkä ajattelen liikaa ja yritän hallita tulevaisuutta. Mutta tämä asia todella pelottaa.
Sinua ahdistaa ja takerrut lapseen. Olet valinnut lapsesi isän kerran ja erosta huolimatta teidän pitää vastata lapsen kasvatuksesta yhdessä.
Käsittele oma ahdistuksesi erillään lapsesta.
että äitiä ei korvaa mikään. Sinä se aina olet ollut läsnä...jatka vain samaan malliin. Lapsesi on jo niin iso että ymmärtää sen ja haluaa jotensakin huolehtia sinustakin. Ei sinun ja lapsesi väliin kukaan pääse.
Tärkeää olla nyt asiallinen kaikilla tavoin.
>
Asiasta jälleen keskusteltava isän kanssa, mutta ei olisi mahdotonta että lapsi tahtoo asua isän luona ja isä tahtoo sitä myös... että niin myös tapahtuisi.
Lähihuoltajuus siis voisi hyvinkin vaihtua oikeudessa jos asia menisi riitelyksi, silloin toki tehdään olosuhdeselvitys... eikä lähivanhemmuus lapsen tahdosta huolimatta 100 varmasti vaihdu vaikka olisi yli 12 vuotias. Mutta jälleen, luemme vain sinun näkemyksestäsi exästäsi kasvattajana...
>
Olen samaa mieltä.
>
Sen voin ymmärtää.
Lapsen etu on isän läsnäolo. Kotiintuloajat ovat pikkuseikka. Sinulla ja miehellä on eri näkemykset, mutta ratkaiseviksi ne muuttuvat vain jos lapsen hyvinvointi kärsii mainitusta tavasta.
Sen lisäksi mies ei ole (ymmärsin) päivääkään asunut ja elänyt yksin lapsen kanssa. Puhumattakaan pidemmästä ajanjaksosta.
Et ole antanut miehelle vastuuta lapsesta, nyt niität mitä olet kylvänyt.
Mutta mies voi oppia.
Teet todella itsekkäästi jos lähdet vaatimaan yksinhuoltajuutta. Siinä kärsii lapsi. Jossain määrin myös sinä kun toivoisit miehen tukea ja apua mutta joita et kuitenkaan enää saa. Yksinhuoltajuus ei ole sitä että hoidat lapsen yksin, mutta voit hädänhetkellä soittaa miehelle muistuttaaksesi häntä velvollisuukistaan autaa, koska sellaista ei enää ole.
Mitä lapsesi sinusta ajattelee jos eväät häneltä isän läsnäolon? Kyse ei ole nukkumaanmenoajasta.
Lisääkin saa kommentteja tulla!!!
"Nyt pitää päättää tästä lähihuoltaja / etähuoltaja asiasta."
Te päätätte asiasta yhdessä. Jos ei onnistu, niin tuomari päättää.
"Voiko tällainen ihminen vaatia vuoroviikkosysteemiä?"
Se oli hyvä ajatus. Jos teidän nykyinen perhemallinne ei ole kunnolla tukenut lapsen isäsuhteen muotoutumista, niin tuo saattaisi olla lapsen etu. Kolmen viikon pätkät ovat ihan ok, ettei lapsen tarvitse koko ajan olla pakkaamassa.
"Miten minun pitäisi valmistautua tähän huoltajuuskeskusteluun?"
Semmoinen olisi hyvä lähtökohta, että onnistuisit kypsästi erottamaan omat halusi ja lapsen edun. Kasvattajina joudutte myöskin tekemään ratkaisuja vastoin lapsen tahtoa. Et voi mennä sen taakse piiloon. Sinun pitäisi olla aikuinen.
"voidaanko sopia, että lapsi saa itse päättää kumman luona lomansa ja pyhänsä milloinkin viettää?"
Sovitte kaikki ne asiat, joista ette tahdo tulevaisuudessa riidellä. Lomat kannattaa jakaa joko vuorosysteemillä tai sitten niin, että samat lomat ovat aina samalla vanhemmalla. Vastuun siirtäminen lapselle ei ole hyvä ratkaisu.
>
Sen ikäinen lapsi, että hänen tahtoaan kuullaan jo "suurella painolla"... pian saa lähes käytännössä valita kumman vanhemman luona asuu.
>
No, sinun kauhistuksesi ei ole oleellista... mitä mieltä laspi olisi ao. järjestelystä?
>
Vaatii vuoroviikottelu muutakin ... mm. asiallisia välejä lapsen vanhempien kesken. Kokemusta on.
>
Jos asia OIKEESTI on noin... niin silloin vuoroviikottelu ei ole hyvä. Olisi kiva lukea isänkin mielipide tuosta...
>
Voi vaatia, mutta toisaalta ei sinunkaan tarvitse siihen suostua. Toimiakseen vuoroviikottelu oltava sopimus ja yhteisymmärrys vanhempien kesken. Oikeudessa ei vuoroviikottelua käsittääkseni koskaan "määrätä", onneksi.
>
Kyllä tuo voi toimia... kuten sanottu, vuoroviikottelu edellyttää TAHTOA vanhemmilta, jos kokevat että erossa ko. järjestely on lapsen etu. Me olemme asian näin kokeneet, ja hyvin mennyt jo vuosia.
>
Ja tähän VARMAAN valtavan hyvä perustelu? Olisi kiva lukea...
>
Mikä on vaikeata ymmärtää siinä, että se on tapaamisSOPIMUS, siinä tosiaan voidaan sopia kuten tahdotte.
Yhteen lausahdukseesi viitaten: miksi ihmeessä kirjoittelisin tällaiselle palstalle nimettömänä VALHEITA tilanteestani??? Kyllä ihan oikeasti olen ahdistunut asioista. Ihan oikeasti tiedän (ja miehenikin tietää), että ei ole sopiva lapsen huoltajaksi. Asiasta on vuosien varrelta näyttöä todella rajusti. Vaikkapa viime joululta, jonka lapsikin muistaa kristallin kirkkaasti lopun elämänsä!
Ja ihan sellaisena pienenä esimerkkinä: kerroin miehelle tuossa pari päivää sitten, että minulla on työmeno, jonka vuoksi joudun olemaan huhtikuussa ti-ke yön pois kotoa. Että järjestää niin, että on silloin kotona. Mitä mies vastaa: "x. päivä huhtikuuta!!! Ettekö te vielä silloinkaan muka ole muuttaneet täältä pois?" Eli hänelle poismuutto = lopullinen vapautuminen velvoitteista. Itse en todellakaan tarkoittanut, että asuisin vielä silloin täällä. Ainoastaan sitä, että voisi jo näin hyvin etukäteen ilmoitettuna vaikuttaa siihen, että ei juuri tuolloin olisi poissa paikkakunnalta / maasta.
Olenko itsekäs *ska - ehkä. Mutta tyttöni puolta minä tässä pidän. Itselläni ei ole tulevaisuuden suhteen muuta toivetta kuin työsuhteen jatkuminen ja jokapäiväisestä elämästä selviäminen.
Miehen ongelmat liittyvät lähinnä sijoituskurssien kehitykseen. Uskokaa tai älkää.
En väittänyt sinun valehtelevan, mutta väitän ettet ole myöskään objektiivinen (et voikaan olla, ei tarvitsekaan olla) arvioimaan lapsesi isän soveltumattomuutta huoltajaksi.... joka ei tarkoita etteikö hän sitä voisi olla. Sen vuoksi huoltajuusriidoissa tehdään ns. olosuhdeselvitys.
Toisaalta, jos hän itsekin tietää asian laidan... niin mistä sait päähäsi että on edes ehdottamassa vuoroviikottelua?
Sikäli voit olla levollisin mielin, ettei lastenvalvojalla ole pakko tehdä sopimusta... ei sitten niin minkäänlaista ellei se tunnu hyvältä tai sopua järjestelystä ei kertakaikkiaan löydy. Sitten asia menee käräjille päätettäväksi... eikä siellä taatusti määrätä vuoroviikottelua.