Mietittekö koskaan sitä, että onko nykyinen puolisonne teidän tasollenne sopiva, eli saisitteko paljon paremman, jos vain jättäisitte ja vaihtaisitte uuteen?
Vai onko asia niin, että kun on kerran rakastunut, niin ei sitä enää sen jälkeen mieti, että tulipahan otettua tasoltaan vähän alakanttiin, olisihan sitä paremmankin saanut.
Tämä kysymys on sikäli tärkeä, että jos aviossa olevat harkitsevat vakavasti vaihtamista paremman tasoiseen, niin silloin ei jo paria etsiskellään kannata tutustua liian paljon omaa tasoa ylempänä olevaan, sillä kun se tajuaa olevansa paljon ylemmällä tasolla, niin enemmin tai myöhemmin avioliitto päättyy toisen vaihtaessa parempaan.
Vai onko asia niin, että kun on kerran rakastunut, niin ei sitä enää sen jälkeen mieti, että tulipahan otettua tasoltaan vähän alakanttiin, olisihan sitä paremmankin saanut.
Tämä kysymys on sikäli tärkeä, että jos aviossa olevat harkitsevat vakavasti vaihtamista paremman tasoiseen, niin silloin ei jo paria etsiskellään kannata tutustua liian paljon omaa tasoa ylempänä olevaan, sillä kun se tajuaa olevansa paljon ylemmällä tasolla, niin enemmin tai myöhemmin avioliitto päättyy toisen vaihtaessa parempaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
omalla kohdallani ole ns."tasosta" ole kysymys, meidän ikäero on se mikä vähän mietityttää. Olemme seurustelleet parisen kuukautta minä 32v. ja hän 20v. eikä hyvältä näytä jos aivan rehellinen olen.
Kyllä se niin on että, "hannaa" se sitten mistä tahaansa ainakin näin alkuun on parempi vaihtaa hyvissä ajoin ettei tule tehdyksi enemmän vahinkoa mitä oli tarkoituskaan.
Ei se niin ole kyllä kummassakin on tunteet.
Mutta kyllä, todella jos tunteet jäätyy niin parempi on lähteä ja olla onnellinen vaikka yksin. Yksin ainakin jonkun aikaan ja saada tasapainoisen elämän senjälkeen, vai?
Tarkoitatko tällä taso -teoriallasi taloudellista tasoa, koulutustasoa, ulkonäköä, sosiaalista taitavuutta vai mitä.
Entäs jos mies on rikas duunari ja vaimo köyhä kasvatustieteilijä tai mies komea ja kohtelias virkamies ja vaimo ruma professori. Kumpi on korkeammalla tasolla.
Minusta ne, jotka kokevat olevansa jotenkin korkeammalla tasolla kuin puolisonsa, voisivat ihan ensiksi määritellä, mitä tarkoittavat ja sen jälkeen hieman funtsia onko asiassa mitään perää? Yleensä ei ole vaan se, joka itsensä ylentä, yleensä allennetaan.
Tiedät varmaan mitä tasolla tarkoitetaan, mutta väännetään rautalangasta:
Ihmiset luokittelevat toisiaan useamminkin kriteerein. Sinkkumarkkinoilla parasta A-luokkaa ovat hoikat tai normaalivartaloiset, ulkoisesti huolitellut, taloudellisesti hyvin menestyneet (koulutuksesta riippumatta), älykkäät, hyvän koulutuksen ja korkean sivistystason omaavat. Ei tarvitse olla noita kaikkia, mutta mitä enemmän noita ominaisuuksia on, sitä halutumpi todennäköisesti olet. Osa tyytyy vähempään puolisoa etsiessään, jos kokee ettei "ansaitse" parasta A-ryhmää. Jotkut eivät ole niin selvästi tuollaisten asioiden perässä ja esim. pitävät renttu- tai taiteilijatyypeistä, mutta heilläkin hyvä ulkonäkö & hyvä status ovat ehdottomasti plussaa. Ottaisitko itse mieluummin köyhän, ylipainoisen, vähemmän älykkään kuin hyvävaraisen, komean ja fiksun miehen itsellesi, jos kummankin luonne ja persoonallisuus olisivat samanlaiset? Vastaa rehellisesti...
Nämä ovat tosiasioita, joille ei epäreiluudestaan huolimatta voi mitään. Eikö sinua ole joskus ihmetyttänyt joiden parien epäsuhta tältä tasokantilta? Surullisimpia ovat minusta neljääkymmentä lähetyvät naiset, joiden biologinen kello tikittää ja avioituvat siitä syystä miesten kanssa, joita eivät muussa tapauksessa olisi taatusti tulleet ajatelleeksikaan. Älykkäät naiset ottavat miehen, jonka henkinen kapasiteetti vaikuttaa olevan jokseenkin heikko, ei löydy keskustelutaitoa, omia ajatuksia eikä edes yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tuttavapiirissäni on ollut useampiakin tällaisia tapauksia ja erohan siitä on tullut hyvinkin nopeasti. Nainen saa tietysti kaipaamansa lapsen, mutta tuore isä joutuu pettymään karvaasti, kun saa lemput parin vuoden sisällä vaikka on käyttäytynyt kauniisti vaimoaan kohtaan ja myös yrittänyt olla mahdollisimman hyvä ja osallistuva isä.
Olisi se hyvä, että ihmiset jaksaisivat odottaa, että löytäisivät itselleen sopivan eli vähintään henkisesti samalla tasolla olevan puolison. Uskon että se vähentäisi avioeroja. Odottaa saa joskus todella kauan, niin minäkin, kunnes löysin älykkään, mutta paljon elämänkokemusta omaavan miehen, jonka elämä ei ole mennyt ihan standardin mukaan. Olemme hyvin samanlaisia monessa suhteessa ja vaikuttaa siltä että ymmärrämme toisiamme niin hyvin, ettei tarvitse edes koskaan tapella. Joskus kyllä tulee mieleen, että elämä olisi paljon helmpompaa sellaisen miehen kanssa, joka on osannut aikanaan hoitaa raha-asiansa järkevästi, mutta en oikeasti usko että koskaan löytäisin paremmin minulle sopivaa miestä.
Olet nuori ja erittäin NAIVI, ilman kummoistakaan elämänkokemusta. No, maailma potkii vielä Sinuakin. (se potkii kaikkia, vaikka hymyilinkin hyväntahtoisesti tuossa kohdassa kun kirjoitin että; sinua!)
Nauroin myös ääneen lukiessani tekstiäsi ja verratessani sitä elämääni, minä nain sen hoikan, köyhän, ja komean opiskelija pojan, josta sitten vuosien varrella tuli kuin tulikin akateeminen, yrittäjä, komea, (tosin vatsoittunut, -kuten minäkin)
Ja jo naidessani olin yh, kahdelle lapselle, en kummoisenkaan näköinen, vanhempi nainen. Koulutuksenikin on niin ja näin. Huono kauppa? täh? Tiedä häntä. Joka tapauksessa tänäkin aamuna töihin lähtiessään mieheni kävi vielä pimeässä makuhuoneessamme suutelemassa minua ennen kun ovi kolahti! Ja meidän avioliittomme on sentäs kestänyt jo 15v.
Totuus on, että ei ole olemassa parien epäsuhtaa, jonka ulkopuolinen kykenisi puolueettomasti arvostelemaan ja näkemään, muuttujia on liikaa, eivätkä ne aukene kuin parille itselleen! Maailmassa on niin paljon muitakin arvoja jotka merkitsevät puolisoa valittaessa kuin koulutus ja raha. Paras niistä kriteereistä on vielä tänäkin päivänä RAKKAUS.
Minä rakastan puolisoani, ja hän minua, muulla nyt ei niin väliä olekkaan. Muut asiat kyllä yleensä järjestyvät tavalla tai toisella.
Minulle oli ongelma, kun naiset pitivät minua liian "tasokkaana". Ihan tavallista naista minä etsin, mutta noille tavallisille tuli rimakauhu.
Kyllähän minua myös juopoksi tms. epäiltiin. Asiani olivat liian hyvin ollakseen totta. Miinaa siis epäiltiin.
Eräs nuori sosiologi on kirjoittanut asiasta kirjan, ja häntä haastateltiin tänään radiossa.
http://areena.yle.fi/toista?id=1099567
Sanoi kyllä suoraan, että tutkimusten mukaan naisten valtteina ovat ulkonäkö ja ikä, kun taas miehiltä odotetaan korkeaa koulutustasoa, statusta, menestystä ja taloudellistakin menestystä.
Pitemmässä liitossa ne kyllä tuollaiset tasot rapisee ja tilalle tulee ihan erilaiset kriteerit tasoille.
Sitäpaitsi puheet tasoista ihmissuhteissa on kyllä aika toivotonta. Meissä ihmisissä on niin paljon erilaisia ominaisuuksia, toisaalta meillä on erilaisia tarpeita.
Mutta vientiä voi tietenkin tietyntyyppisillä ihmisillä olla. Se vaan menee elämä usein eri suuntaan. Itse olin nuorena hyvinkin kiinnostunut business-maailmasta ja muusta sellaisesta, pintapuolisesta. Nyt kyllä arvostaa niin erilaisia asioita miehessä ja naisessa ja ylipäänsä elämässä.
Hyvä kun väänsit rautalangasta. Muitakin on jotka ei hoksanneet.
En valitse puolisoa kuin autoa tai asuntoa. Tai jostain katalogista. Ei suhde välttämättä toimi vaikka toinen olisi ns. samaa tasoa. Tai tietyt kriteerit eli ulkonäkö, koulutus, talous, ammatit yms. vastaisi asetettua vaatimustasoa. Onhan nämä tärkeitä (tai merkityksellisiä) asioita, mutta kun ne ei riitä. On asioita, jotka on paljon tärkeämpiä. Henkinen taso siis henkinen yhteensopivuus jne. on kyllä tärkeä, mutta nuo ammatit ja muut ei ole listani kärkipäässä. Ja ulkonäkö eli esim. painohan voi muuttua. Mitäs sitten tehdään... Tai jos ulkonäkö, ammatti yms. on kohdallaan, mutta muuten ei synkkaa?
Jotkut voivat valita kumppaninsa sieltä "B-luokasta" tai "A-luokasta" jostain muustakin syystä, kun siitä, että ei koe ansaitsevansa "A-ryhmäläistä". Tai valita "A-ryhmäläisen" vaikka ei itse kuulu "A-ryhmään", eikä välttämättä se, että toinen kuuluu "A-luokkaan" ole edes ollut peruste siihen miksi ollaan yhteen päädytty (olipa sekava selitys?).
Joku vain sopii paremmin jonkun kanssa yhteen, ei kyse ole vain ansaitsemista. Ja luokitushan voisi perustua johonkin muuhunkin, riippuu mitä kukin arvostaa.
Moneen ihmiseen osuu nuo luettelemasi "A-luokan" ominaisuudet. Mutta eivät he kaikki välttämättä kiinnosta silti minua yhtään.
Täytyy sanoa, että eipä kyllä tulisi ihan apteekin hyllyltä, kuka tuttavistani kuuluu mihinkin luokkaan (tai edes mihin minä itse kuulun). Tai edes mitä ominaisuuksia ihmisellä pitäisi olla kuuluakseen vaikka A-luokkaan. En ole ihan kauheasti ajatellut asiaa. Ihan hurskastelematta.
"Paras niistä kriteereistä on vielä tänäkin päivänä RAKKAUS"
Ehdottomasti samaa mieltä!
jo kaveri? vai saako moista edes kysyä??
Koska vaikutat niin naiville, että sinulla ei ole vielä omaa rakasta sattunut kohdalle. Ehkä ajattelet vain hypoteesiä.
"Tai jos ulkonäkö, ammatti yms. on kohdallaan, mutta muuten ei synkkaa?"
Sitten etsitään toinen, kenen ulkonäkö, ammatti yms muut synkkaukset kolahtaa!!!
Olen kyllä asiaa vähän sillä tavalla ajatellut, että mene yhden kerran kihloihin ja yhden kerran naimisiin. Jos nyt ajattelen tätä nykyistä suhdettani niin olen onnellinen tämän miehen kanssa. Kaikki ne asiat jotka on yhdessä tämän viiden vuoden aikana läpi käyty eivät ole kaunista luettavaa. Kuka on yrittänyt milloinkin repiä tätä suhdetta hajalle olkoonkin sitten jotkut muut ihmiset tempuillaan tai vaikkapa raha tai poikamme todella vaikea odousaika, näin äkkiä lueteltuna esimerkkejä.
Miksi edes mennä siis naimisiin jos ajatteleekin tuollaisia taso juttuja?
Jos ajattelee aivan arkipäiväisiä asioita niin koulutuks menee meillä niin että minä naisena olen korkeammin koulutettu, mutta en päivääkään tekisi sitä työtä, jota mieheni tekee joka päivä murrosikäisten parissa. Eikä mieheni tekisi minun työtäni sairaalassa.
Musiikissa olen täysi noviisi tai jääkiekossa. Bändit ja pelaajat tulevat kuin lonkalta mieheni muistista, kuka on soittanut milloin missäkin bändissä ja millä numerolla joku kanadalainen pelaaja joskus on pelannut. MInulla ei siis ole hajuakaan näistä asioista, mutta mieheni eitiedä Geneven sopimuksista tai punaisen ristin periaatteista.
On se kuulkaa rakkaat ystävät sellainen juttu, että kun oppii rakastamaan toista on aivan eri asia mennä naimisiin kuin rakastuneen. Rakastumisen ja rakastamisen välillä on suuren suuri ero.
mikä teitä oikein vaivaa? tajuatteko ittekkään mitä selitätte?
Mikä hitto siinä on, että joidenkin pitää olla koko ajan hakemassa parempaa ja parempaa?
Jos asiat on riittävän hyvin, on turha katsella edemmäs.
Voi olla että jää ilman, jos koko ajan on säätämässä ihmissudekuvioiden kanssa.
Meidän tulisi myös muistaa, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Tämän kun muistaa myöskin omana piirteenään kun se kumppani seuraavan kerran ottaa pannuun. Olen jo kerran eronnut ja saa jäädä viimeiseksi. Nyt on suhde ok ja jos se joskus päättyy niin et jään yksin, en ota enää miestä saman katon alle.
Jos ihmissuhteissa pitää ruveta miettimään tasoja?, silloin on itsetutkiskelun aika. Eihän vaan jää mitään huomaamtta... hyvin todennäköistä :)
Tämä tasojen miettiminen on todella ahdistavaa. Etenkin kun "tasoja" on monen laisia: rahallinen, koulutuksellinen... Tiedän kyllä, että se seikka vaikuttaa joidenkin liittoihin, mutta minusta ne on ihan muut asiat, mitkä liiton kasassa pitää.
No, minulla sattuukin olemaan mies, jota ei tippaakaan häiritse se, että hän on lähes kouluttamaton ja minä korkeasti koulutettu. Eikä se ole minuakaan haitannut ;)
En usko, että löytäisin parempaa. En osaa edes kuvitella, että olisin jonkun muun kanssa.
Vaikka en kyllä ajattele, että puolisoni olisi minun tasoiseni, ylemmällä tasolla tai alemmalla. En oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa... miltä kantilta katsottuna? Ajattelen vain, että en usko löytyvän ihmistä jonka kanssa olisi yhtä hyvä olla ja sopisi kanssani yhtä hyvin yhteen.
Mieheni luokitellaan yleisesti luuseriksi ja pienituloiseksi. Siis työtön omasta tahdostaan.
Minulla oli vaihtoehtoja mutta otin hänet.
Hänen kanssaan olen onnellinen ja se on tärkeintä.
Hän on siis parasta minulle.
En aseta itseäni millekkään tasolle.
Enkä häntäkään.