Tervehdys kaikille! Tässä mun tarina.
Meitsi valmistu ammattiin mielestäni aika hyvillä papereilla (keskiarvo 4.1 asteikolla 1-5) ja suoraan kortistoon tipahdin, kun ei jatko-opintopaikkaa amk:sta herahtanu. Ajattelin opiskella jotain lisää (mitä tyrkyllä oli, mihin pääsisikin), parempi sekin kuin peukaloita pyöritellä. Noh, opinnot jäi kesken, kun muutettiin Etelä-Suomeen.
Täällä etelässä kuitenkin yritin päästä opiskelemaan lisää; siksi tiedustelinki työkkäristä ja kelasta oisko semmonen mahdollista ilman lisäopintolainaa.. No nää lähtikin pompottaan mua, et kuulema tarttee testata ja selvittää voiko mua päästää opiskeleen. 2n vuoden hyppyyttämisen jälkeen totesivat vikalistan mussa (pitkä kuin nälkävuosi) ja vastaus siis oli ei. No jonkinlaiseen kuntoutukseen ne laittovat, mistä ei hyötyy ollut. Kaveri mun pelasti ja vinkkas työpaikasta ja sainkin sen.
Olin onnesta soikeana, kun vihdoin ja viimein sain työpaikan. Koeaika tietty ensin ja sitten sen piti olla vakipaikka. Kaikki meni niin hienosti ja viimein uskaltauduin rentoutuun ja nauttiin onnenkantamoisesta, ni eikös sitten työnantaja tullut lappusensa kanssa ja sanoivat päätyneensä tälläseen: potkut! Arvatkaas kuin maailmalta romahti pohja!
No ei siinä kaikki. Sitten alkoi paperisota; työnantaja vitkutteli papereiden kanssa niin, että kun putosin työttömäksi ja näiden papereiden toimitusajat meni umpeen, niin selvisi, että joudun oleen arviolta 2 kk ilman rahaa, siis minkäänlaista rahaa. Työkkäri kun ei voi tehdä päätöksiä noin vaan, vaan ne viedään kokousten kautta eteenpäin (kokouksia max 2 per kk), jonka jälkeen paperit menee kelaan pyöriteltäväksi ja sitten meitsi vaan oottaa...
Sanoivat kelasta, etteivät voi edes asumistukea antaa ennen työkkärin päätöstä. Joten todellakin 2 kk rahatta. Pankki hiostaa niskaan, lainan lyhennys on 500 ja vuokra enempi. Joten jos mä olin liemes ennen niin ny tämän työllistymisjakson takia olen viimestä hiustupsuu myöten pahemmassa kuin pulassa.
Siis mitä me tästä opimme: ei olisi kannattanut mennä töihin!
Jossain päin tätä yhteiskuntaa tarvii olla jotain mätää, kun kaikki menee aina reisille. Ja pitkäaikaistyötön yksinhuoltajakin on liian kovatuloinen sossun luukulle, eikä kukaan kyllä jostain syystä huoli edes töihin. Yrittämisen puutteesta ei oo kyllä mun kohdalla ollut kyse.
Meitsi valmistu ammattiin mielestäni aika hyvillä papereilla (keskiarvo 4.1 asteikolla 1-5) ja suoraan kortistoon tipahdin, kun ei jatko-opintopaikkaa amk:sta herahtanu. Ajattelin opiskella jotain lisää (mitä tyrkyllä oli, mihin pääsisikin), parempi sekin kuin peukaloita pyöritellä. Noh, opinnot jäi kesken, kun muutettiin Etelä-Suomeen.
Täällä etelässä kuitenkin yritin päästä opiskelemaan lisää; siksi tiedustelinki työkkäristä ja kelasta oisko semmonen mahdollista ilman lisäopintolainaa.. No nää lähtikin pompottaan mua, et kuulema tarttee testata ja selvittää voiko mua päästää opiskeleen. 2n vuoden hyppyyttämisen jälkeen totesivat vikalistan mussa (pitkä kuin nälkävuosi) ja vastaus siis oli ei. No jonkinlaiseen kuntoutukseen ne laittovat, mistä ei hyötyy ollut. Kaveri mun pelasti ja vinkkas työpaikasta ja sainkin sen.
Olin onnesta soikeana, kun vihdoin ja viimein sain työpaikan. Koeaika tietty ensin ja sitten sen piti olla vakipaikka. Kaikki meni niin hienosti ja viimein uskaltauduin rentoutuun ja nauttiin onnenkantamoisesta, ni eikös sitten työnantaja tullut lappusensa kanssa ja sanoivat päätyneensä tälläseen: potkut! Arvatkaas kuin maailmalta romahti pohja!
No ei siinä kaikki. Sitten alkoi paperisota; työnantaja vitkutteli papereiden kanssa niin, että kun putosin työttömäksi ja näiden papereiden toimitusajat meni umpeen, niin selvisi, että joudun oleen arviolta 2 kk ilman rahaa, siis minkäänlaista rahaa. Työkkäri kun ei voi tehdä päätöksiä noin vaan, vaan ne viedään kokousten kautta eteenpäin (kokouksia max 2 per kk), jonka jälkeen paperit menee kelaan pyöriteltäväksi ja sitten meitsi vaan oottaa...
Sanoivat kelasta, etteivät voi edes asumistukea antaa ennen työkkärin päätöstä. Joten todellakin 2 kk rahatta. Pankki hiostaa niskaan, lainan lyhennys on 500 ja vuokra enempi. Joten jos mä olin liemes ennen niin ny tämän työllistymisjakson takia olen viimestä hiustupsuu myöten pahemmassa kuin pulassa.
Siis mitä me tästä opimme: ei olisi kannattanut mennä töihin!
Jossain päin tätä yhteiskuntaa tarvii olla jotain mätää, kun kaikki menee aina reisille. Ja pitkäaikaistyötön yksinhuoltajakin on liian kovatuloinen sossun luukulle, eikä kukaan kyllä jostain syystä huoli edes töihin. Yrittämisen puutteesta ei oo kyllä mun kohdalla ollut kyse.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.