Heipsan ihmiset.
Olisi hienoa, jos sellaiset joilla on kokemusta kaukosuhteesta, kertoisivat miten sellainen ylipäätään saadaan toimimaan.. Välimatkaa meillä on sellaiset viisisataa kilometriä. Molemmilla omalla paikkakunnalla kovasti aktiviteettia. Koulu, työ ja harrastukset eivät anna kummallekaan ainakaan nyt mahdollisuutta irroittautua. Kiitos jo etukäteen neuvoista. :)
Olisi hienoa, jos sellaiset joilla on kokemusta kaukosuhteesta, kertoisivat miten sellainen ylipäätään saadaan toimimaan.. Välimatkaa meillä on sellaiset viisisataa kilometriä. Molemmilla omalla paikkakunnalla kovasti aktiviteettia. Koulu, työ ja harrastukset eivät anna kummallekaan ainakaan nyt mahdollisuutta irroittautua. Kiitos jo etukäteen neuvoista. :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
puolisentoista vuotta kaukosuhteessa, ensimmäine molemmilla laatuaan ja hyvin on kestäny! n. joka toine vklp nähdää lomat. olen itse opiskelija ja mies töissä, yhteenmuutto ei siis vielä tule onnistumaan.
Rehellisyys, luottamus, rakkaus. Kyllä ne on kolme kovinta sanaa kaukosuhteessa, noita ku pitää yllä nii tulee toimimaa.
meillähä on tässä se etu että suhde pysyy tuoreena kauan kun näkee harvemmin ja on tilaa olla yksinkin tai kavereiden kanssa.
tosi rakkaus ei matkoja mittaa, eikä ikääkään katso, kyllä pitää tämä sanonta paikkaansa! tsempiiä myös teille :)
Itselläni ja miehelläni on 60km välimatkaa ja minulla on omat työni ja hänellä opiskelunsa. Joten sen takia yhteen muutto on vielä toistaiseksi mahdoton ajatus, koska kumpikaan ei jaksa päivittäin ajaa 120km. Ja hyvin on suhde toiminut. Olemme vuoden verran soitelleet päivittäin ja näemme n. joka toinen viikonloppu. Välillä hieman useamminkin. Suhde on toiminut hyvin, vaikka näemmekin harvoin. Odotan aina innolla, että näen hänet taas eikä rakkaus ole sammunut. Pikemminkin vain kasvanut. Joten onnea vain teillekkin, varmasti suhteenne toimii hienosti!
En voinut kyllä kuin hymyillä tätä lukiessani, 60km. Onko tuo oikeasti kaukosuhde kun oma työmatkani on 60km YHTEEN suuntaan...
Nauratti niin mahdottomasti :D Itelläni on päivittäinen työmatka yhteen suuntaan sen 120 km :D ja ukko on viikot 600 km päässä. Kaikki on suhteellista... oli sitä kaukoa tai ei :D
Puolisen vuotta seurusteltu tuolla samalla etäisyydellä kuin mikä teilläkin.. Rakkaudella tätä kestää, ja kun näkee 2-4 vkon välein niin jälleennnäkeminen on aina yhtä juhlaa. Parempaa ei voisi kuvitellakaan kuin sen kun nousee junasta ja voi juosta miehen syliin tietäen että on ihana viikoonloppu tulossa!
Totta kai ikävä on aina kova, ja luottamuksen täytyy olla kohdallaan tietysti.
Miehellä vielä pari vuotta opintoja, minulla viisi ja vaihtoonkin pitäisi lähteä, mutta saa nähdä lähteekö mies mukaan ja muuttaako minun opiskelukaupunkiini..
Meillä sama matka välissä,mutta jo kolme vuotta takana. Hyvin toimii kun luottamus on kunnossa. Päivittäin olemme olleet yhteydessä koko tämän ajan. Jopa silloin kun toinen on ollut ulkomailla.
Meillä on muutama vuosi vielä tällaista, koska kummallakin on vielä tietyt jutut, jotka estävät muuttoa puoleen tai toiseen. Olemme kuitenkin asian puhuneet selväksi ja kun on yhteinen päämäärä, ei tämä 3-4 viikon välein tapaaminen käy liian raskaaksi. Lomat vietämme tiiviisti yhdessä.
Kokemusta yli kaksi vuotta. Matkaa myös 500 km. Vaihtoehtoja ei ole! Tunne niin suuri että pakko nähdä! Kolme viikkoa on maksimi mitä voi olla erossa. Onnea vaan!!
Kaukosuhteessa tärkeintä on luottamus. Omassa kaukosuhteessani mies teki selkäni takana asioita kuten haki seksinpuutteeseen tyydyttäjää muualta. Itse olin kiltisti, joten ei tuntunut mukavalta. Puhukaa pelisäännöt selviksi ja olkaa toistenne luottamuksen arvoisia, vaikka varmasti kaukosuhteessa tulee kiusauksia molemmille.
Niinpä, miehille seksi vain on niin tärkeää, ettei se tahdo riittää, jos harvoin nähdään eli silloin etsitään lähempää joku, jolta saa useammin, kokemuksesta tiedän. Ja kuten seuraavassa viestissä onkin sanottu, niin harvoin se suhde kehittyy, jos se on alunperinkin kaukosuhteena alkanut eikä kovin usein ja riittävän pitkiä aikoja tavata. Kyllä siinä jompikumpi ennen pitkää kyllästyy. Eikä kaukosuhteessa todellakaan opi tuntemaan toista kunnolla, tapaamisissa yleensä näytetään itsestä se mukavampi puoli. Mutta jos ei oikeasti muuta kaipaa ja kaukosuhde nyt sopii sinulle, niin ei se välimatka silloin ole este, kun on puhelimet ja tietokoneet keksitty ja jos vielä jaksaa matkustaakin välillä.
Jos suhde ei toimi, eli ette ole vielä aloittanutkaan, mikäs siinä on ongelma?
Jos nyt suhde on alkanut jostain syystä eihän sille mitään voi, käy niinkuin käy, mutta älä nyt hyvä ihminen väen väkisin yritä sellaista suhdetta kehittää.
Kaukosuhde tarkoittaa sitä, että kumpainenkin asuu tahollaan, netissä mesessä nähdään ja valehdellaan toisilleen että hirveästi rakastetaan. Aluksi sen uskoo itsekin. Näin siis jos kyseessä on suhde joka ei koskaan juuri mitään muuta ole ollutkaan kuin kaukosuhde. Eri asia jos takana on jo pitkä yhteinen taival.
Kaukosuhde voi toimia, jos on pitkä yhteinen arki takana. Jos suhde alkaa kaukosuhteena, se on vain yhtä vapaa-aikaa ja juhlaa, arkea ai mailla halmeillakaan. Eli pitkään kaukoauhde ei todellakaan ole minusta mikään ratkaisu, ehkä ekat puoli vuotta- vuosi voisin yrittää, mutta sitten pitäisi tulla jo päätöksiä suuntaan tai toiseen. Itselläni on kokemusta kahdesta kaukosuhteesta ja kumpikaan ei kestänyt yhteistä arkea, vaikka kaukoaikana kaikki ihanaa olikin.
Ihmettelen kauhiasti. Ei toimi, ellei takana tiivistä yhteiseloa?? Toimii just siksi, ettei ole. Mikä sen parempaa kuin olla kaukosuhteessa fiksun ihmisen kanssa, kun tapaamiset silkkaa juhlaa, toiseen keskittymistä. Eivät kaikki ole läheisriippuvaisia tai kaipaa lupauksia ikuisesta onnesta ja yhteiselosta. Ja jos voi kaiken kukkuraksi uskotella rakastavansa ilman arjen raadantaa, niin nauttikoon ken kykenee.
Se tietty joo tosiaan riippuu, mitä suhteelta toivoo. Noilla sun odotuksilla ihan varmasti hyvä ratkaisu, en epäile yhtään.
Moni meistä vaan odottaa vähän enemmän; sitoutumista, perhettä, yhteistä kotia jne. Kun viikonloppu-kevyt-etä-vapaa-ajan suhteesta siirrytään tähän arkeen ja pysyvyyteen ja syvempään suhteeseen, niin totuus voi olla karu. Jos oltaisiin eletty alusta alkaen yhdessä, ko. asia olis paljastunut jo aiemmin, koska odotuksien erot olis tulleet esiin jo aiemmin jne. Mutta jos ei ole mitään aiettakaan siirtyä eteenpäin missään vaiheessa, niin hyvinhän se varmaan toimii!
Yhteydenpito niin usein kuin mahdollista, mieluiten päivittäin. Joustavuus ja luottamus, koska ei ole muuta mahdollisuutta. Toinen kannattaa pitää elämässään mukana ja kertoa päivittäisiä pieniäkin tapahtumia ja tunteita. Se kestää jos on kestääkseen ja suhde vahvistuu. Ite asutaan eri mantereilla tällä hetkellä.