hei.
muutin ranskaan pari viikkoa sitten. avomieheni jäi helsinkiin pakottavien olosuhteiden vuoksi, eikä hänellä ole mahdollisuutta matkustaa luokseni käymään työnsä takia. minulla on ensimmäinen mahdollisuus käydä suomessa vasta elokuussa. ollaan nuoria, vasta hieman yli 20-vuotiaita.
onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? mitä luulette, kestääkö suhteemme? aikaisemmin ollaan oltu erossa toisistamme vain viikonlopun verran silloin tällöin. yhdessä ollaan oltu muutama vuosi vasta.
rakastan miestäni, ja tiedän että hän ei pettäisi. pelottaa lähinnä se, sammuvatko tunteet näin pitkän erossa olon aikana.
kiitoksia mielipiteistä!
muutin ranskaan pari viikkoa sitten. avomieheni jäi helsinkiin pakottavien olosuhteiden vuoksi, eikä hänellä ole mahdollisuutta matkustaa luokseni käymään työnsä takia. minulla on ensimmäinen mahdollisuus käydä suomessa vasta elokuussa. ollaan nuoria, vasta hieman yli 20-vuotiaita.
onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? mitä luulette, kestääkö suhteemme? aikaisemmin ollaan oltu erossa toisistamme vain viikonlopun verran silloin tällöin. yhdessä ollaan oltu muutama vuosi vasta.
rakastan miestäni, ja tiedän että hän ei pettäisi. pelottaa lähinnä se, sammuvatko tunteet näin pitkän erossa olon aikana.
kiitoksia mielipiteistä!
Vastaukset 94
Vanhimmat
Minulla itselläni on aivan samanlainen tilanne. Mieheni on ollut 4 kk ulkomailla töissä, emmekä ole kertaakaan nähneet sinä aikana toisiamme. Onneksi on puhelimet ja netti keksitty. Hän kyllä tulee kuukauden päästä jo kotiin ja odotan häntä enemmän kuin mitään muuta! Minulla ei ole tullut kertaakaan halua pettää häntä. Ja olenkin sitä mieltä, että jos toista oikeasti rakastaa, ei myöskään ole tarvetta pettää. Itselläni ei ainakaan ole tunteeni yhtään hiipuneet, pikemminkin vain kasvaneet. Ja muuten, olemme myös hieman yli 20-vuotiaita.
Meillä oli myös sama tilanne (olimme kylläkin olleet yhdessä vasta vuoden, joten tämäkin voi muuttaa tilannetta). No, menin siis ulkomaille opiskelemaan ja mieheni opiskeli Suomessa. Ekat kuukaudet menivät hyvin, mutta sitten alkoi tapahtua muutoksia. Kumpikaan ei pettänyt toista, mutta yksinkertaisesti tunteet sammuivat kun toista ei nähnyt. Molemmat saivat uusia kavereita, eikä yhteisiä asioita ollut enää kovin paljon. Kumpikaan ei tavallaan ymmärtänyt/ollut kiinnostunut toisen tekemistä ja kokemista asioista (ja näin ollen ei ollut edes hirveästi mitään puhuttavaa puhelimessa). Erosimme yhteistuumin, koska ei ollut enää järkeä olla sellaisessa suhteessa (opiskelin siis vuoden ulkomailla ja erosimme oltuani siellä 6 kk). Mutta tämä oli vain yksi esimerkki, toivotan onnea teille :)
kiitos vastauksistanne.
antoivat hieman toivoa omaan tilanteeseeni. elokuuhun asti pitäisi kestää. tuntuvat vain hyvin pitkiltä nämä päivät.
No meillä taas on niin, että mieheni on ranskalainen ja asuu siis Ranskassa, kun minä taas Suomessa. Molemmat olemme yli kaksikymppisiä ja opiskelemme kummatkin. Kumpikaan ei tietysti aio (eikä pidäkään) jättää opiskeluita toisen takia ja muuttaa toisen luo. Näin olemme olleet yli 2,5 vuotta ja näemme noin 3-4 krt. vuodessa. Muuten käytämme lähinnä meseä tai tekstareita tai meilejä, joskus ollaan myös soiteltu (mutta tulee paljon kalliimmaksi, ainakin hänelle, koska puhelut kustantavat Ranskassa huimasti enemmän).
Mulla ei ole ollut halua pettää tai edes käydä baareissa. (En tosin koskaan ole ollut mikään biletyyppi, joten se helpottaa myös asiaa; hän on samanlainen siinä mielessä).
Rakastamme toisiamme ja sanomme sen toiselle joka päivä. Ajattelen vain häntä. Ei ole tarvetta unelmoida muista miehistä (kuten ehkä joskus nuorempana ja ennen kuin tapasin hänet) nyt tulee lähinnä unelmoitua hänestä! Hyvä puoli toisaalta on tämänlaisessa suhteessa, että oikeasti tulee opiskeltua ja ajateltua ja tehtyä muutakin kuin vain olla toisen kainalossa (tosin tämäkin tilanne saattaa muuttua, kun pari on asunut kauemmin yhdessä).
Minulla tunteet ovat ehkä vaihdelleet silloin tällöin, lähinnä silloin jos olemme pitemmän ajan näkemättä toisiamme (yli pari viikkoa).. esim. viime syksynä hänen netinsaaminen kesti kuukauden ja loppuvaiheessa mulla oli kyllä vaikeaa... Samoin ajatus siitä, että pitää olla näin ainakin pari vuotta, eikä tulevaisuudesta ole muutakaan tietoa pistää joskus miettimään.
Mutta minusta suhde voi kyllä kestää, kunhan molemmat ovat täysillä mukana ja oikeasti välittävät toisistaan.
Tsemiä teille!
Meillä kestänyt jo kaksi vuotta Tanska-Suomi-kaukoilu. Kyllähän mikä vaan on mahdollista kun rakkautta ja skypeä riittää...=)
Tapaamisten harveneminen vie suhteesta vain fyysisen läheisyyden ja konkreettisen erotiikan/seksin, mutta muuten kaikki parisuhteeseen kuuluvat elementit vain vahvistuvat. Itse keskustelen kaukomieheni kanssa nyt enemmän kuin jos hän olisi kotona: joka päivä pitkiä aikoja. Puhumme nyt kaikesta mahdollisesta, kun läsnä ollessa vain arjesta ja sen sujumisesta.
Joten kunhan ei ikävälle anna isoa sijaa mielessä, kaikki sujuu. Ja luotettavahan toiseen on, vaikka asuisitte yhdessäkin, ette silloinkaan toisen kaikkia askeleita tiedä.
kyllä kundi taitaa janota suhdetta tuon selibaatin aikana. himot ne on hiirelläkin. taitaa salaa maistaa toista miestä ainaskii..
RAKKAUS KESTÄÄ ERONKIN....
Me asutaan kahdella mantereella, tahtoisin kovasti että oltaisiin yhdessä mutta se näyttää nykyiseltään mahdottomalta... Ei myöskään ole järkeä eikä varaa käydä toisen luona viikonloppuisin, mutta kuukaudenkin loman aikana en ajattele muuta kuin että se on kohta ohi ja olen lähdössä hänen luotaan... Eroaminen tuntuu niin surulliselta että ollaan yksinkertaisesti päätetty ettei nähdä kuin netitse...
Ehkäpä joskus tulee se päivä että ollaan molemmat vielä elossa ja voidaan pysyä yhdessä, perustaa perhe ja nähdä toisemme reaalitodellisuudessa päivittäin.
Pitäisi olla todellakin onnellinen jos on mahdollisuus olla rakkaansa lähellä. Tämä tuntuu monesta varmaan liian tavalliselta!
... ei varmasti tule kestämään! Etsikää Suomalaiset miehet/naiset. MOT, myös omalla kohdalla.
Niin, ite oon nyt 17 vuotta ja vaihto-oppilaana. Tapasin poikakaverini kesalla ja syksylla tuli lahto. Ollaan oltu meilailemalla yhteyksissa. Ikava on molemmilla kova (ja ikaa vaan ton verran). Nyt on takana melkein 7 kuukautta ja nelja viela eessa. Eika itellani oo tunteet hiipunu mihinkaan. Tsemppia ootteluun.
ollaan nuoria, vasta hieman yli 20-vuotiaita.aloittaja parikymppinen aviomieheni jäi suomeen miten ihmeessä olette muutaman vuoden seurustellu ja töissä eikö äijjän pitäs olla armeijassa..nettisexi toimii ja oleete ollet naimisissa jo muutaman vuoden`?taidat olla sekas,tän ketjun alottaja.turha sun on noin hölmöjä kydellä.suhde kahden kauppa.
Mitä hölmöä tässä kysymyksessä nyt oli? Nuori ihminen kysyy toisten ihmisten mielipidettä asiasta ja on saanut mielipiteitä jotka on varmasti vaikuttanut ja antanut toivoa. Eihän hän kysynytkään että miten heidän suhteensa käy, eikä siihen olisi kukaan voinut vastatakkaan.
Kukahan tässä sekasin on?
siinä niin käy,että suhteenne haalistuu.Tuskin edes muistatte toisianne elokuussa.Toisaalta se on hyvä asia,voitte kumpikin keskittyä rauhassa tekemisiinne ja elää elämäänne.Jo esittämäsi kysymys antaa vastauksen.Olet jo nyt epävarma suhteesi kestävyydestä,kuinka se silloin kestäsi kuukauttakaan,elokuusta puhumattakaan?
http://www.mikseri.net/player/player.php?newsession=1&type=1¶meter=296967
tollanen sivu.. kuuntele siitä.. Tiiän et tuskin tykkäät kuunnella mitää pikkupojan räppii, mut kuuntele silti.. Voi tulla parempi olo.. (: ..
ja tos viel laulun sanant;
http://www.mikseri.net/artists/lyrics.php?id=296967
Vaikkei mun oma laulu ookkaa, ni itteeki laulu rohkasee ja sillee... Mut joo, kannattaa kuunnella ja vastaa mun tähä viestiin sit jotai jos haluut.
...ja kiitos biisitä toi lohtuu ja kyyneleet silmiin :) Ite elän samanlaises tilantees,odotan miestäni Suomeen ja ikävä on mieletön... nää kuukaudet tuntuu niiiin älyttömän pitkiltä..
Kiitti viel kerran *hali*
Juu, eipä mitää :)... ^^
Mielestäni oli todella kiva kun pystyin antamaan edes hieman "iloa" tai että viestini lohdutti.. Toivon että teillä tulee aina menemään kaikki asiat hyvin.. :)
lohdutti kovasti
Jos rakkaus on tarpeeksi voimakas ja luottamus kohdallaan niin silloin teidän rakkautenne säilyy. Luottamus on kaikkein tärkein, muistakaa se. Silloin on myös rakkaus vahva.
Tuolle tilanne on toki aina hyvin ikävä, ja vaatii kyllä molemmilta osapuolilta yrittämistä.
Tapaustanne mielestäni kumminkin myös helpottaa tuo, ettette ole olleet toisistamme niin kovin paljoa aiemmin erossa.
Tuohan viestii selvästi siitä, kuinka vahva rakkauden kaipuu teillä on toisianne kohtaan.
Jaksamisia molemmille vaikeassa tilanteessa.
Ikinä ei tiedä jos joku toinen kääntää pään kun oma kulta ei ole vieressä mutta itsellä 1½ vuotta takana kaukosuhteessa sitä ennen asuttu 2 vuotta ja rakkautta edelleen:) puhumme päivittäin tietokoneen kautta ja web kameroita käyttäen sekä puhelimen yhteydellä. Kaikkeen tottuu jos vain molemmat on valmiita joustamaan toisen vuoksi. Tsemppiä eikä kannata ensimmäisen riidan jälkeen lopettaa vaan joustamista tarvitsee enemmän mitä aikaisemmin! :)
kaukosuhde kestänyt jo 20 vuotta.
Höpötystä ettei kestäis. Tosirakkaus kestää...
kaiken se kestää...kaiken se kärsii...
ja jos ei, niin eihän se tosirakkautta
ollutkaan....
Lycka tilllllll
Itekin oon joskus ollu miehestäni erossa, meillä kesti. Varmaan se riippuu vähän kuinka kauan on erossa. Jos ollaan vuosia erossa, niin alkaa olla jo aika rankkaa..
Hei
Vastaan kysymykseesi kaukosuhteen kestävyydestä. Jokainen ihmissuhde on tietysti ihan oma juttunsa, joissa eivät välttämättä päde muiden kokemukset, koska jokainen ihminenkin on tunteiltaan ja kokemustavoiltaan erilainen.
Itse olen paljon iäkkäämpi, mutta nuorempana ollut kaukana rakastetusta kauankin. Samoin ovat jotkut ystäväni jossain vaiheissa elämäänsä. Omat havaintoni näistä ovat, että ei etäisyys vie rakkautta. Kyllä sen vievät tai ovat viemättä samat asiat lähellä tai kaukana.Kun on puhelimet, sähköpostit, voi pitää jatkuvasti yhteyttä toiseen. Itse asiassa on mahdollisuus jopa syvällisempään kanssakäymiseen. Useinkaan ei muutoin tulisi selittäneeksi niin perusteellisesti monia asioita, kuin kirjoittaessa tulee tehneeksi (ainakaan minä).
Siinä voi kyllä käydä ninkin - mikä sekin voi olla positiivista kun on kaukana - että kun ei joka hetki tai päivä näe, toisesta ihmisestä näkee /kuulee/lukee aina hyvän, syvällisen ja rakastavan puolen ja rakkaus vain syvenee. Voi aina lähettää rakastetulleen ne kivat, rakkaat terveiset ja kertoa haluamansa, olla hellä ja kiva, ystävällinen - ei tarvitse (eikä voi) myöskään näyttää itsestään sitä väsynyttä, kireää, äreää puolta, joka meissä jokaisessa myös on.
Jos suhde hiipuu etäisyyden vuoksi, sanoisin, että sitten sille ei mitään voi ja olisi varmaan muutoinkin hiipunut tai tullut ero.
Ylipäätän elämää ei kannata etukäteen paljon miettiä ja pelätä tai edes valmiiksi suunnitella. elämä ei yleensä kenenkään kohdalla aina mene niin kuin itse toivoo tai haluaa, se menee ihan omia reittejään. Ja on siksi niin rikasta ja elämisen arvoista, myös murheineen. JOs ei ole kaipausta tai murhetta, ei ilo ja valokaan tai rakastetun läheisyys ole niin kirkasta ja täyttä.
Nauti elämsätä, nauti siitä, että Sinulla on mahdollisuus olla Ranskassa. Ja on hienoa, että teit sen valinnan. Olen varma, että olisit joskus myöhemmin katunut, jos olist jättänyt tämän tilaisuutesi käyttämättä. Tsemppiä ja iloa!!
toivoo Jenti
nuoruus, nuorempana tekee helpommin kaikkea typerää, ehkä pettääkin seksin puutteen takia. Tunteet eivät sammu kaukosuhteessakaan, jos aidosti toisesta välittää, pettäminen on vain kaukosuhteessa liian helppoa, toiset pettää ,toiset ei.
Voi hyvät hyssykät kaikkea sitä pitää nettiin laittaa... suhde ei varmaan sammu mutta muuttuu ja sukupuolielämä monipuolistuu niinhän useimmiten käy
Hei vaan!
Olen itse ollut etäsuhteessa kohta kolme vuotta, sellaisen tämä on ollut alusta saakka.
Mielestäni etäsuhde kestää siinä kuin lähisuhdekin, tärkeintä on se että yhteys säilyy. Että löytyy yhteisiä juttuja, että kestää sen kun toisella on elämänsä hieman etäämpänä. Hakeeko tukea toisesta,jotta yhteys säilyy, mutta ei ripustaudu tukahduttamaan joskus vaivalloistakin yhteydenpitoa.
Ei muuta kuin onnea sinulle, elämä on seikkailu!
Eihän sieltä ole kuin parin tunnin lento, menopaluu pari sataa...miten niin ei ole mahdollista käydä Suomessa, tai toisinpäin? Kai teillä on viikonloput vapaat?
Moi!
Olen itse asunut nyt jo 4vuotta suomessa ja mieheni ulkomailla töisäää.... Joka ilta hän soittaa minulle ja lähettelemme sähköposteja toisillemme ja kaikki on loistavasti tunnen sen että hän rakastaa minua ja minä häntä!!! Että usko pois kyllä sä pärjäät!
tänne nyt luultavasti on valikoitunut enemmän sellaisia ihmisä joiden suhteet ovat kestäneet. itse olen kuullut enemmän päinvastaisia tarinoita :/
Tietenkin suhde kestää, jos tunteet ovat riittävän vahvat. Kaukosuhde on äärettömän raskas ja vaatii aivan älyttömän paljon kummaltakin osapuolelta. Kyse on siitä, kuinka paljon on valmis raatamaan ja kuinka paljosta on valmis luopumaan.
Itse olen elänyt puoli vuotta kaukosuhteessa ulkomaalaisen neidon kanssa. Opiskelu ja kokopäivätyö on ollut pakko saada järjestettyä yhteensopivaksi, koska kun mahdollisuus aukeaa edes yhden illan tapaamiseen, haluamme sen hyödyntää maksoi mitä maksoi... Päivittäisestä messenger-, sähköposti- ja tekstiviestiyhteydestä huolimatta puhelinlaskut ovat nousseet hipomaan taivaita, mutta raha on vain rahaa ja aikaa on kaikilla, jos sitä vain haluaa. Kyse on siitä, pystyykö heittäytymään sata prosenttisesti suhteelle.
uskon että tosirakkaus kestää...usko pois ikävä ja ero vain vahvistaa rakkautta!
kuolevat vaikka samassa maassa, jos ovat kuollakseen.
Suhdetta täytyy vaalia niinä hetkinä enemmän kun olette yhdessä. Älä kuitenkaan pilaa suhdettanne epäilyksiin, kestääkö vai ei..
Aika sen näyttää. Nauttikkaa tahollanne erossa olosta sillä sekin tekee suhteelle ihan hyvää..
Kyllä kestää jos todella adosti rakastatte toisianne. Luottamus, se on kaiken a ja o. Oma meheni on ollut Aasiassa toisella puolella maapalloa jo reilut kaksi vuotta. Tosin näemme aika usein (hän käy työmatkoilla Suomessa ja minä vietän kaikki lomani siellä) ja messengerit ym. on keksitty.
sen verran omaa "tilastoa", että Au Pair -ystävistäni kolmella oli poikaystävät/avomiehet toiseen maahan lähtiessään, mutta vain yhden suhde kesti. Yksi erosi jo joidenkin kuukausien erossa olon jälkeen ja toinen pari erosi pian sen jälkeen kun tämä au pair palasi Suomeen, vaikka olivat olleet jo vuosia yhdessä. Yksi Au Pair -poika taas lähti jo parin viikon kuluttua takaisin omaan kotimaahansa tyttöystävänsä luokse.:)
Eli oma kokemus (vierestä seurattuna) on se, että erossaolo on suhteelle koetus, etenkin jos on aikaisemmin tottunut olemaan/asumaan yhdessä. Toisaalta taas, ehkä parempi, että suhde kaatuu, jos on kaatuakseen. Kyllä elämässä tulee suurempiakin koettelemuksia vastaan suhteessa, joten jos ei muutamia kuukausia voi olla erossa, niin tuskin suhteella on sitten pidemmän päälle tulevaisuutta.
Hei, ei sammu tunteet välimatkan aikana jos oikeesti välittää toisesta. Minunkin lasteni isä oli useita kuukausia työn vuoksi ulkomailla muutamaan otteeseen, kun olimme nuori perhe ja suhde kesti eron eikä kumpikaan käynyt vieraissa.
itsekkin uskoit tohon vai?
Jos himoitsee toista eikä voisi kuvitella olevansa kenenkään muun kanssa, ettei maailmasta voisi löytää ketään parempaa, koska hän on täydellinen, niin varmasti sitä hyvää jaksaa odottaa vaikka maailman tappiin asti. kyllä minusta olisi silti hyvä että näkisi vaikka puolivälissä vaikka 3 kk päästä, pitäis pienen pienen loman jompikumpi ja tulisi käymään, niin sitten saa voimia odottaa kotiinpääsyä.
meillä on tilanne seuraava, asun keski euroopassa.käyn suomessa työssä n, 5-7 viikkoa. saavun kotiin siellä 2-4 viikkoa.osapuoleni ymmärtää minun työtilanteeni.olemme erittäin onnellisia,vaikka lähteminen kotoa aina ikävää,muttta takaisin tulo on ihanaa, yksinkertaisesti jos toista rakastaa niin ei ajattele mitään muuta, toinen on aina kallis ja rakas jota kannataa vaalia.
Serkkutyttö seurusteli kolme vuotta tuolla tavalla. Heille se ei ollut mikään ongelma, eikä silloin edes ollut vielä nettiä tai kännyköitä. Toisaalta paljon lyhyempikin ero on kaveripirissä aiheuttanut lopullisen välien kylmenemisen.
meillä on välimatkaa vain 200 km, mutta siitä huolimatta näemme n. kerran kuussa (toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän). Molemmat olemme työssäkäyviä ja kiireisiä, ja koko suhteemme ajan meillä on ollut tämä välimatka. Se vaatii tietynlaista luonnetta, mutta meillä etäisyys vain parantaa suhdetta. Silloin osaa arvostaa arkisia asioita paljon enemmän kun näkee harvemmin (kuten vaikka vierekkäin nukkumista) :)
onhan se niin että kaukosuhde ei toimi kauaa n 20-30 vuotiailla nykypäivänä,tässä maailmassa,nuorena touhutaan ja vanhempana kadutaan,mitä sitä tuli tehtyä,samoin lähisuhdekin jos ei anneta toiselle tilaa/vapaa aikaa,kaikki luottaa mukamas,mut tod.ei kauaa,ikävä tosiasia
mutta ennemmin tai myöhemmin ei tule toimimaan kuitenkaan, valitettavasti. Ja mikä teillä on alusta asti? Muutama kuukausi, muutama vuosi? Alussahan se on ihan hienoa ja ok, mutta ajan saatossa ei toimi. Ei sitä toista opi tuntemaan näkemällä vain kerran kuukaudessa ja soittelemalla ja sit kun ollaan samassa kaupungissa, niin ne toisen huonotkin puolet tulevat esille ja homma kuihtuu käsiin.
vain parisataa kilsaa eroa ja tapailette kerran kuukaudessa. Sehän on vain pari tuntia ajoa, silti tapaatte noin harvoin? Kumpikohan teillä on epävarma suhteesta?
Kun toista näkee vain harvoin on niin kiihko suurimmilaan tavatessaan, tunteet sammuvat jatkuvassa kanssakäymisessä tai ainakin hiipuvat. Itse olin myös n. 20v kaukosuhteessa, no molemmat Suomessa mutta parinsadan kilsan erolla ja nähtiin vain silloin tällöin, yleensä viikonloppuisin, voi sitä jälleenäkemisen huumaa. Venlalle terveisiä silloiselta hurjalta ja villiltä Kuusankosken pojalta:)
Jos eromatka ja jälleennäkemisen väli on liian suuri voi toinen löytää seuraa lähempää. Eiköhän se miehesi vielä viikonloppuvieraita himaan raahaa, tai sinä/mollemmat. Noh ei välttämättä, mutta niiltä kapakkareissuilta tunnetun helposti jotain käsipuoleen tarttuu vaikka seuraa ei haekaan, näin ainakin minulla nuorempana, seuraa oli yhtenään jopa liian kanssa, nyt sen sijaan hijaisuutta kolisten... Siitä huolimatta eihän ei sitä tarvitse tietystikään pettämään ruveta, en minäkään tehnyt muuta kuin hieman suutellunna ja vieressä nukunna, se oli paljon mukavampaa. jännittävämpää ja romanttisempaa kuin sänkypuuhastelut, sitä tehtiin vain vakioheilan kanssa ja se oli kyllä auu!. Tosin suhteessa silloin en muihin koskenutkaan, kait, ei vanhahko ja nyt jo rumahko, ennen niin komea ja haluttu muista.
Nykyään aina on niin ankeaa ja surullista... Kunpa saisin takaisin nuoruuden ajat, kaverit, naiset, meilenlaadun, asenteen, välittömyyden ja vilpittömyyden. Kunpa en tietäisi mitä nykyään tiedän, kunpa en ajattelisi kuten nykyään ajattelen. Tieto tappaa ja ahdistaa. Siivet on katkottu, unelmat murskattu, ja uudet murenee ainaiseen epäonnistumiseen. Hemmetti että nykyään vihaan tätä maailmaa.
Joten älä pätäkääkään välitä siitä kuoleeko suhde, pidä huolta että mahdollisimman pitkälle elät itse, kuolematta sisäisesti. Minä pääsin ikään 36-37, nyt mittarissa 38 ja olisin iloinen päästessäni pois, en juuri kykene tähän enää, murenen päivä päivältä yhä enemmän. Mihin helvettin olen kadonnut??? Itkua sielusta..........Ikuista jatkuvaa.....
Putosi raskan omatekemä taottu peli kehyksineen n. 1,5m korkeudesta jalalleni, nilkka auk. todella turvoksissai, verta vuotaa, lasia silmissä, juuri sitä ennen hävisin pokerissa rahani KK parilla kaverille joka lähtee reippasti betsatuun pottiin 64 roskalla, floppi 636. Enkä parannust saanut. Tällasita epäonnea minulla on ollut viimeisen 5 viikon aikana.
Elämässä tässä aivan sama homma kuin pelissä, tosin elämän epäonni tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan sitä on kestänyt jo n. 15 vuotta ja pahennee vain. Lahjoja on mutta onnea ei ei tippaakaan, enää en usko mihinkään, tappaisin jumalan jos vastaan tulisi. Sairas sadistinen enrgia muoto ne. Jumala. Kiken se vie, keiken se on viennyt lapsesata asti, nykyään sitä on vain niin paljon vaikeampi kestää.
Mestari vuodatukseski. Peili putosi osittain myös uuden 22" litteän näytön päälle, kulmasta pala pois lasissa pari suura naarmua, Kuoleen äidin valokuivakehyksestä hajosi jalka. Joten kuva lepää kuten mutsi vaaka tasossa.
Hyvää kaukosuhdetta, toivon onnea elämälle, elämässä ei ole muuta kuin rakkaus joka kohdalta on kuollut kaikilla tasoilla.
KAUKOSUHTEET ON YKS HIRVEIMMISTÄ ASIOISTA MITÄ ON, SYDÄN JA SIELU SIINÄ VAAN KÄRSII!!!
Ei suhde kestä ihminen kaipaa kummiski ihon kosketusta. Puhelin ei auta siihen
Ja puheet on puheita. Ei kaukosuhde tule onnistumaan. Jos olis vuosikymmeniä taaksepäin,,,mutta tänä päivänä,,,epäilen.
On nääs tarjontaa ja viekoituksia paljon.......
kyllä kundi taitaa janota suhdetta tuon selibaatin aikana. himot ne on hiirelläkin. taitaa salaa maistaa toista miestä ainaskii..
Meillä kesti mieheni kanssa suhde vaikka oli 180KM välimatkaa ( 2Vuotta ) reissasimme väliä joka toinen viikon loppu jompi kumpi jompaankumpaan suuntaan . Nyt yhdessä oltu kohta 9V ja tuntuu että tuo välimatka joskus aikoinaan vahvisti vain tunteitamme .
.. käydä miten vaan. Toisilla se ero vaan vahvistaa suhdetta, tiedän muutaman parin jotka myös asuvat eri maissa ja tapaavat toisiaan harvoin, mutta pitävät yhteyttä muilla tavoin. He ovat onnellisia.
Sitten on niitä joiden suhde tosiaan sammuu välimatkan vaikutuksesta, itse kuulun heihin.
Mutta ei sitä kannata pelätä. Jos tunteet ovat aidot, antaa ajan vaan kulua, ja pitää katsoa mihin suhde menee.
Pitäkää yhteyttä kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin ero ei ole niin raskas. (:
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tuntuu ajautuvan erilleen pakostakin. Itselläni oli nuorempana sellainen kokeus, vaikka luotin toiseen satavarmasti ja tein kaikkeni mutta ei riittänyt. Hän löysi toisen ja minulle ulkomailla ollessani jäi luu käteen!
Kyllä sammuvat te molemmat löydätte toisen rakkauden eronne aikana. Kokemusta on vaikka avioliitto oli kestänyt 16v niin ero tuli.
Itse Kaukosuhteesa 7v olleena voin sanoa että luottamus ja rehellisyys on kaiken a ja o. Ja mustasukkaisuus parisuhteessa rikkoo sen...valitettavasti.
kyllä suhde kestää jos itse niin haluaa,itse olen ollu reissu hommissa ja ei meillä ole ollut mitään ongelmia joista ei yli olisi päässyt,elikkä se on teistä itsestänne kiinni.
ja jos suhteenne tämän kestää niin eiköhän se kestä sitten melkein mitä vaan,ei muuta kuin ONNEA teille.
näin vain käy ihminen on vain ihminen ja elämä muualla ja tosi kaukana toisista tekee helposti sen että ei jaksa sitä muistissa vain pitää ja ajatella ja haikailla ja kun ei ole mahdollisuuksia tavata edes niin hiipuu ne suhteet silloin kaikilla . Tietysti jos on joku määräaikainen juttu muualla jonkin aikaa ja perhe kotona sillon kestää kyllä ok mutta jos se on ettei nähdä juurikaan ja ei toiveitakaan että yhdessä oltas kuukausiin tai vuosiin enää niin paras on että jompi kumpi muuttaa toisen luo ja perhe ainakin tai sitten vain jaksettava ja kestettävä se että kummallakin on oma elämä muualla .
En usko että pitkään jaksaa kukaan oikeasti eikä kait ole elämässä sellainen tarkoituskaan että pitäs elää ihan vain yksinään jos ei edes tavata toisia kuin harvoin kuukausien tai vuosien päästä ei järkeä pitää sellaista suhdetta
Meillä miehen kanssa etäsuhde alussa ja meitä yritettiin erottaa. Ystävät eivät uskoneet että juttu toimii vaikka välimatkaa "vain" 500 km.. Harjoiteltiin sitten vihdoin kesä yhdessä asumista ja kun kaikki meni hyvin muutimme virallisesti yhteen samaan kaupunkiin. Nykyään olemme naimisissa. Sama mahdollisesti edessä parin vuoden kuluttua kun valmistun, mutta nyt tiedämme jo että etäsuhde toimii.
Olen kaukosuhteessa eurooppalaisen miehen kanssa. Olemme keski-ikäisiä. Suhde on vielä tuore, mutta en tuhlaa aikaa miettimällä, kestääkö se vai ei. Molempien pitää vain yrittää järjestää yhteistä aikaa.
Matkustaminen Eurooppaan on nykyään tosi halpaa. Kallimpaa on matkustaa junalla kotimaassa. Itse olen lähtenyt 100%:lla myönteisellä asenteella tähän seurusteluun, ajatellen hyviä puolia. Tapaan uusia ihmisiä, näen uusia paikkoja ja erilaista kulttuuria.Jos ajattelee negatiivisesti; Ei tämä onnistu kuitenkaan, silloin se ei myöskään tule onnistumaan. Ja selvää on, että ikävän aallot vyöryvät välillä yli laitojen, puolin ja toisin. Sekin on vain osoitus, että tunteet toimivat. Kaukosuhde ei ole mustasukkaisen ihmisen juttu. Luottamus ja aidot tunteet ovat ehdottoman tärkeitä kaukosuhteessa.
Me olemme tavanneet parin kuukauden välein, ja silloin viikko, pari yhdessä. Tähän asti on mennyt hyvin. Enkä ole ennustajaeukko, joten tulevaisuutta on turha arvailla.
Joissakin vastauksissa todetaan, ettei fyysisen kosketuksen puutetta kestä..no,olemme yksilöitä. Jos suhde perustuu vain seksiin, pohja on mielestäni aika hutera. Tärkeämpää suhteen onnistumiselle on se, että käyttää yhteisen ajan kaikkien kulmakivien rakentamiseen, myös sen henkisen hyvinvoinnin. Sitäpaitsi, kerranhan täällä vain eletään, mullan alla on aikaa murehtia...
No, sehän riippuu siitä kuinka kuumaksi paahtoleipä kuumenee. Juustosiivu päälle niin nam!
Ei.Ei.Ei. Ei onnistu kaukosuhteet Suomen puolellakaan niin jos on kyse eri maista niin voit heittää hyvästit miehellesi selvästi. Kukaan täysijärkinen ei ole ilman seksiä/läheisyyttä/aamukahvi seuraa kovinkaan pitkää aikaa.
Mietippä omalle kohdallesi: Et ole miestäsi nähnyt yli puoleen vuoteen eikä oikeastaan ole tietoa koska seuraavan kerran tapaatte. Olet ollut jo pitemmän aikaa yksinäinen ja puutteessa, palellut aamuyön tunteina yksin peiton alla itkien itsesi uneen ikävästä ja sitten...
Käyt kahvilla suosikki kahvilassasi ja ERITTÄIN KOMEA ystäväsi ystävä, Piér, (jonka olet ehkä kerran vilaukselta nähnyt) sattuukin olemaan samaan aikaan kupposen äärellä ja siirtyy pöytääsi. Jutustelette mukavia ja sinulle tulee lämmin ja hyvä olo pitkästä aikaa. Teillä on hauskaa yhdessä ja huomaat yht´äkkiä juoneesi jo neljä kuppia kahvia ja tämä Piér ehdottaakin että menisitte hänen luokseensa katsomaan hänen upeaa levykokoelmaansa. Lähdette matkaan ja asunnolla istut Piérren kyljessä kiinni kun selailette joitain eilispäivän rakkauslaulu-albumeja ja päätätte kuunnella muutaman ikivihreän kappaleen. Ilta-aurinko pilkistelee sälekaihtimien välistä silmiisi ja samalla se saa Piérren silmät loistamaa kun hän hymyilee valloittavasti "I wanna know what love is"-biisille. Tunnet olosi lämpimäksi, tässä on hyvä olla. Tahtoisit suudella Piérreä ja ennen kuin huomaatkaan Piérre pitelee sinua sylissä, pääsi hänen käsissään ja on suutelemassa sinua.. Suuteletko Piérreä vai lähdetkö kotiisi missä on tiskit tiskaamatta, nenäliinoja tyynyllä ja telkkari ilta-aurigossa aivan pölyisen näköinen. Luulempa ettei kukaan lähtisi siitä hetkestä, siinä mielen tilassa, kolkkoon kotiinsa jos vastapainona olisi intohimoa, hipsutusta, naurua ja sylisuukkoja... ja aamukahvi seuraa.
Voitte tietenkin koittaa kaukosuhdettanne mutta minun neuvoni on että sovitte jo hyvissä ajoin olevanne kavereita ja ehkäpä intohimon pauloissa silloin tällöin kun Suomeen kerkeät. Jatkatte molemmat elämäänne ja säästytte hirmuiselta ikävältä, monilta yksinäisiltä koti-illoilta ja aamun pikkutuntien kyyneliltä. Jompi kumpi tekee virheen jossain vaiheessa koska ihmisellä on tarpeensa, enkä tarkoita nyt pelkästään seksiä vaan toisen ihon kosketusta ja lämpöä.. Ja pidä mielessä että miehellesi voi käydä myös "Piér" kaltainen kokemus vaikka sinun ystävän kanssa, kun he päätyvät kahville muistelemaan sinua ikäväänsä.. Mihin muualle he sitten päätyvätkään.. Mutta onnea teille mitä ikinä teettekään!
..mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja kaikki hankaloituu :/
Toista ihmistä ei voi omistaa.
hei vastaan viestiisi , tietysti riippuu ihmisestä . mutta teille kummallekkin tulee uusia houkutuksia ja sinÄkin nuorena ihmisenÄ huomat miten ulkomaalaiset miehet ovat paljon mukavempia. Suomalainen mies on nynnerö . nauti vaan olostasi elä mieti suomeen menoa , teidän suhde kestää jos kestää jos sinulle tulee muita houkutuksia anna plaaa vaan miehiä maailmassa riittää olet nuori vasta.
Aina on olemas se mahdollisuus et tunteet sammuu,mut sitä ei aina tapahdu.Elikä ei kannata maalailla piruja seinille ennenaikasesti,kaukosuhteet on suhteista kaikkein vaikeimmat.Aika näyttää kuin sun kaukosuhde pelaa,eli lyhyesti:Kun suhde pelaa,kaikki pelaa.
Olin kaksi vuotta etäsuhteessa ulkomaisen miehen kanssa, pidettiin yhteyttä Skypellä ja tavattiin 2-3 kuukauden välein. Sain nettiriippuvuuden, mutta suhde kesti :) Nyt olemme taas yhdessä.
Ei oikeat tunteet sammu etäisyydestä, ongelmia voi tulla siitä, jos kasvetaan liikaa erilleen - mutta näin voi tapahtua myös yhdessä ollessa!
Kannattaa aina uskaltaa, kahden itsenäisen ihmisen liitto on aina antoisampi kuin kahden toisissaan riippuvaisen.
Ei pelkoa tunteiden sammumisesta jos todella rakastat avomiestäni. Minä olen odottanut omaa aviomiestäni elokuusta 2007 asti eikä tunteet ole vieläkään sammuneet.Ja vielä on odotettava jonkun aikaa. Sinun kannattaa pitää yhteyttä puolisoosi vähintään kerran viikossa. Odottavan aika on pitkä. :) Tsemppiä odottamiseen.
mutta on tosi hyväuskoista hölmöyttä naisilta luottaa miehiinsä jotka lähtevät ulkomaille vuosiksi töihin.
Kyllähän siellä yksi jos toinen mies elää seurustelusuhteessa tai avoliiton omaisesti "projektivaimon" kanssa.Ja jonkin verran jää lapsia ulkomaille ilman tunnustusta kun kertakorvaus toimii.Näihin asioihin ei kovakan luoattamus auta tippaakan.
Näin se vain on,kun paljon liikkuu ja näkee.
ei voi kestää.
Tapasin yksi ja puoli vuotta sitten miehen.Meillä matkaa 10 000 kilometriä ja neljä kertaa ollaan nähty pitempiä jaksoja.Vuoroin käyty toistemme luona.
Aluksi kaikki tuntui hyvältä.Tekstiteltiin ja sypellä oltiin monta tuntia päivässä.Ja kun nähdään niin kaikki on aivan mahtavaa,täydellistä.Nyt ollaan oltu puoli vuotta ettei olla nähty livenä.Pisin aika erossa.On nyt tulossa tänne pariksi kuukaudeksi ja jännitän kovasti.Tuntuu,että itsellä olisi tunteet laimenemaan päin.Kaipaa läheisyyttä sekä toista vierelle.Ei ne kamerat sitä korvaa.Mutta luovuttanut en ole, katsotaan miten menee.En ota silti stressiä.Aika näyttää ja turhaa etukäteen on surra ja miettiä.Anna ajankulua.Kaikkea hyvää!
Rohkeutta ja viisauta sinulle uudessa tilanteesa. Älä pelkää suhteesi puolesta, jos kaikki on nyt hyvin ja pidätte yhteyksiä tiiviisti yllä, niin mitään hätää ei pitäisi olla. Olen ollut rakkaani kanssa jo lähes kolme vuotta "kaukosuhteessa", olemme tavanneet livenä kolme kertaa vuodessa tänä aikana ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa! Enemmän minua pelottaa, mitä tapahtuu sitten, kun pääsemme uudelleen yhteen ensi toukokuussa. Onnea ja menestystä sinulle - älä anna epätoivon voittaa, te pärjäätte!!
naiset olivat moskovasta ... vaikka soitteltiin ja tekstailtiin joka päivä toinen valitti olevansa levoton ja lopulta syytti minua uskottomuudesta vaikka lopulta selvis että myi itseään sivupisneksenä on täällä treffi palstallá nimeltä ristiriita (selvis siten kun olin hänen luonaan ja kuuntelin hänen ja ystäviensä puheet en kertonu osaavani venäjää vähäsen ei oli vain pakko purra pokkaa ja selvitä pois sieltä moskovasta on iso kaupunki ).... toinen suhde vain lopahti kun ei oo läheisyyttä ja yhteistä aikaa ...
Tapasin miehen Bahamasaarilta viime kesänä. Muutamia viestejä laiteltiin ja sitten lopahti koko homma, nyt 7 kk myöhemmin hän otti jälleen yhteyttä. Ei ollut hiipunut tunteet ja kesällä taas tavataan ;D. Jatkosta kukaan ei tiedä, itse en usko kaukosuhteisiin, mutta hiljaa mennään ja katsotaan.
Olen itse elänyt kahdessa kauhkosuhteessa.
Toki olen vasta nuori eikä suhteita tässä eissä mukamas oteta niin vakavasti.
Itselleni molemmat suhteet päättyivät samalla tavalla.
Mies petti ja jätti.
Sitten alkoi seurustella tämän toisen naisen kanssa.
Oikeastaan molemmat eivät kehdanneet kertoa minulle että seurustelevat toisen muijan kanssa samaan aikaan kuin minun.
Mutta toki olen myös kuullut näistä onnistuneista tapauksista jolloin parit muuttavat yhteen.
Uskon vahvasti, että jos on kihloissa ja jotain yhteistä niin ei se suhde pääty eroon.
Toisin voin olla väärässäkin.
Elämän jaksaa paremmin kun on mitä odottaa ja mistä pitää kiinni.
Uskoa tulevaan.
..jos kestätte eron...
Minun kumppani ei 'pysynyt housuissaan' kolmea kuukautta enempää! Erohan siitä tuli. Kyl näköjään joiltakin miehiltä vaatii kovaa luonteen lujuutta pysyä 'nahoissaan' lyhyempikin aika. Ei pitäis yleistää, mutta...
jos molemminpuoliset tunteet ovat yhtä vahvat ni kipinä ei välillänne katoa. ei pysty edes ajattelemaan pettämään toista..ei sillä välimatkalla ole väliä.
tottakai molemmille tulee varmasti seksin kaipuuta,olen itse samankaltaisessa tilanteessa, nään poikaystäväni seuraavan kerran 4kk päästä ja ei tulisi mielenkään kajota toiseen poikaan.
riippuu aivan suhteen laadusta..kaukojutut kaipaa enemmän panostusta kuin yleensä mut jos pystyy pitämään tiivisti ns."päivittäin" yhteyttä ni melkeeen tuntuu ku olisi vierellä.
jos taas yhteydenpito nollassa niin sillon helpommin voi ajatuksetkin karkailla muualle;)
Zemppiä teille ja kyllä rakkaus kestää jos on tarkoitettu kestämään
Tuo mitä kysyit on vaikea asia, se riippuu aina ihmisistä itsestään, jOs rakastaa toista niin on myöskin uskollinen vaikka olisi välimatkaa, joka tapauksessa parhainta onnea teille, ei pidä luovuttaa :)
Hei! itse asuin australiassa. aloimme seurustella vuonna 2006keväällä. mieheni joutui jäämään töihin suomeen, ei saanut työlupaa. Olimme erossa puoli vuotta. soittelimme kerran viikossa. joka sunnuntai. ja msn-messengerissä juttelimme pari kertaa viikossa kameroitten välityksessä. jos oli isompaa asiaa. laitoimme meilejä. suhde toimi oikein hyvin. vaikka ikävä oli kova. tuntui kuin kotiin olisi mennyt "kullan viereen" muutin jouluksi 2006 takaisin. pientä totuttelua. mutta olemme edelleen onnellisia. mikään ei oikeastaan muuttunut. kaukosuhteen ehdoton pohja on LUOTTAMUS, rehellisyys, ja rakkaus. kyllä se kaiken kestää. ennemminkin vahvistaa. todistaa myös koko maailmalle kuinka tosissaan on tässä asiassa. ei se tietenkään kaikille sovi. eikä kaikkien kanssa onnistu. mutta kannattaa (ja uskonki n) että olette keskustelleet asiasta. tee niinkuin sydän sanoo, älä niinkuin järki.
Onnea teille!
Onnellinen pariskunta Helsingistä.
KUUNTELE SYDÄNTÄSI. ÄLÄKÄ MUIDEN MIELIPITEITÄ.
KYLLÄ KAUKORAKKAUSKIN KESTÄÄ, KUN MOLEMMAT OVAT VILPITTÖMÄN RAKASTUNEITA JA NÄYTTÄVÄT TUNTEENSA JA USKALTAVAT PUHUA NIISTÄ AVOIMESTI. KÄYTTÄKÄÄ MESSENGERIÄ JA SKYPEÄ NIIN TUNNESIDE SÄILYY. ONNEA RAKKAUTEESI JA VOIMIA SINULLE TULEVAISUUTEEN JA LUOTA OMIIN TUNTEISIISI JA VAISTOIHISI. NE OVAT AINA YLEENSÄ OIKEASSA. PUHUKAA KAIKESTA LUOTTAMUKSELLA, ASIAT KYLLÄ JÄRJESTYVÄT AINA PARHAINPÄIN. RAKKAUTTA TEILLE.
.
Kyllä ihmissuhde eron kestää ja uskottomuudenkin,jos on kestääkseen..
Suhtautumistavoista se on kiinni..
-Tapasin semmosen sällin joka
fysiologiseen rakenteensa vedoten,
ei aikanaan suostunut sysäämään
taka-alalle omaa seksuaalisuuttaan,
pitkien erojemme ajaksi..
Hän selitti miehillä olevan
yksiselitteisen selkeä
ON/Off kytkin palleissaan..
(täyttyy,tyhjennetään,täyttyy,jne.)
-Hänen mielestään rakkaus ja rakastelu
oli kaksi eri asiaa
mutta,
lempi ja lemmiskely on yksi asia..
lempiväiset ei seksuaaliseen uskottomuuteen pysty..
-pidin lempiselitystä imartelevan vitsikkäänä..
Varjele hyvä Isä ihmisen lasta,
merimiehen muijaksi joutumasta.
Sillä
Merimiehen muija ja kalamiehen koira,
ne yhdessä rannalla ruikuttaa..
.
-läheisriippuvaiset ei osaa olla yksin..
Mielestäni ainoa asia, joka voisi johtaa tunteidenne sammumiseen, on se, jos ette tunne itseänne riittävän hyvin. Saattaa olla, että näin toisistanne erossa olemisen alkuvaiheessa tuntuu, etteivät tunteenne voi sammua, mutta myöhemmin niin käykin jommalle kummalle. Tärkein asia onkin se, että te molemmat uskotte siihen, että suhteenne kestää tämän eron. Kerron sinulle oman tarinani:
2½ vuotta sitten tapasin ravintolassa miehen, joka oli Suomessa työharjoittelussa, mutta oli muuttamassa jo kolmen viikon kuluttua takaisin kotimaahansa Saksaan. Suostuin kuitenkin hänen kanssaan treffeille ajatellen, että "otetaan iisisti, voihan tästä kehkeytyä ainakin ystävyys". Kävi kuitenkin niin, että heti parin tapaamiskerran jälkeen meistä molemmista tuntui, että se oikea oli löytynyt. Niinpä mies ehdotti minulle, että alkaisimme seurustella, vaikka hän muuttaa takaisin kotimaahansa.
Ensimmäisen vuoden aikana tapasimme kaksi kertaa (2 vkon ja 3½ viikon lomat). Toisen vuoden aikana pystyimme onneksi tapaamaan parin kuukauden välein, tosin tuolloin tapaamiset olivat lyhyempiä (yleensä 4 päivän viikonloppuja). Nyt on 2½ vuotta kulunut ja 11 päivän kuluttua miesystäväni muuttaa Suomeen luokseni.
Helppoa tämä ei ole ollut, mutta olemme molemmat jaksaneet uskoa siihen, että jonain päivänä saamme olla yhdessä. Olemme myös keskittyneet niihin asioihin, jotka ovat elämässämme hyvin: kummallakin on ollut aikaa omiin harrastuksiin, olemme saaneet kehittyä työssämme ja kun olemme tavanneet, se on aina ollut yhtä juhlaa.
Toivotan siis teillekin onnea ja ennen kaikkea uskoa yhteiseen tulevaisuuteen!
Minulle kävi miltei samanlaisesti.Tapasimme uutenavuotena 2007.Virallisesti aloimme seurusteleen 22.1.08,olimme niin paljon yhdessä kuin pystyimme ja tilanteet antoi myöten.Mieheni lähti 13.2.08 Sveitsiin vuodeksi töihin.Hän oli ollu siellä 3pvää kun kosi minua,nyt olen menossa pääsiäisenä hänen luo ja menemme kihloihin.Tuleva puhelinlasku on valtava mutta rahallahan siitä selviää..Netti yhteys toimii todella huonosti joten joudumme enemmän käyttämään puhelinta.
Molemmille tilanne ja tunteet on aivan sanoin kuvaamattomia.Ikää ja elämänkokemusta on molemmilla mutta emme vissiin sitten ikinä ole kumpikaan niin rakastuneita ollu kuin nyt.Miehelläni on takana 2 pitempää suhdetta ja minulla 1 pitempi ja 2 n.2vuoden suhdetta.
Tämä tarina alkoi kuin sadussa ja tulee jatkumaan kuin sadussa.Molemmat uskoo että näin kuuluikin käydä ja tällein on tarkoitettu.Rakastamme toisiamme niin paljon että luottamus toiseen pysyy ja kaukosuhde kestää sen.
Helppoa tämä alku ei ole ollu,iltaisin on vaikea mennä nukkumaan kun ei ole sitä rakastamaa miestä vierellä mut onneksi on puhelin jossa voi toivottaa hyvät yöt ja sanoa rakastan sinua.Ystäväni on tukena kanssani ja ovat myös iloisia onnestani.
Kyllä kaukosuhde kestää jos se on tarkoitettu,niin uskomme molemmat.
Aurinkoista kevättä kaikille rakastuneille ja kaukosuhteessa oleville!!!
Olipa mukava lukea tarinasi - olemme varsin samoilla linjoilla. On ihanaa, kun on ystäviä, jotka tukevat silloin, kun ikävä rakkaan luo on kova.
Ja siitä erossa olemisen vaikeudesta huolimatta tulee hyvä fiilis, kun tietää, että molemmat uskovat rakkauteen ja suhteen onnistumiseen välimatkasta huolimatta.
Minulle pahimmat hetket ovat olleet silloin, kun olen palannut mieheni luota tyhjään kotiin. Yleensä ensimmäinen viikko jälleen yksin on ollut todella raskas, sillä toisen seurasta luopuminen on tuntunut aina siltä kuin eroaisimme kokonaan. Uskon kuitenkin siihen, että nämä tilanteet ovat vain lujittaneet suhdettamme.
Huomenna meidän pitkä odotuksemme päättyy, kun mieheni muuttaa luokseni Suomeen!
Toivotan sinulle ja miehellesi hyvää kevättä ja voimia tulevalle vuodelle!
MUT MIKS TOS KUVAS ON JOKU 35 VEE MIES JOKA HALAA ÄITINSÄ IKÄSTÄ NAISTA`?????????????
Toi sun tarinaasi ei ole kyllä yhtään niin rankkaa kun meidän. Brr, mulla on tosi pitkä tarina, en nyt yöllä jaksa kirjoittamaan kokonaan.
Mutta juttu on niin että tapasin kesällä venäjällä(3000km hesast) tytön, 16wee. ite oon 17. Nyt ollaan jo yhessä kohta vuoden, viimeks nähtiin 2kk talvella, nyt ens kuus nähdään viikoksi, sitten kesällä menen takas venäjään ja vien sen suomeen.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että suhteenne ei tule jatkumaan paitsi jos se kuitenkin jostain syystä jatkuu...
hei.
kiitos rohkaisevista viesteistänne. ne saivat uskomaan yhteiseen tulevaisuuteen, vaikka mieli onkin ollut maassa nämä ensimmäiset viikot. valitettavasti emme pysty matkustelemaan opintojemme takia toistemme luo, mutta tänään päätimme että elokuussa mies muuttaa tänne ranskaan minun luokseni. siihen asti jaksamme varmasti odottaa. ihmiselämään verrattuna puoli vuotta on niin lyhyt aika. pidämme lähes päivittäin yhteyttä, ja tuntuu jopa että keskustelu on monimuotoisempaa kuin aikaisemmin. kaikkea hyvää teille, kiitos rohkaisusta ja rakkautta!
alexandra
Hei!
Riippuu kauanko olette erossa toisistanne. Oma ulkomaalainen mieheni palasi omaan kotimaahansa töihin, koska ei saanut Suomesta töitä. Itse jäin tänne kahden pienen lapsen kanssa. Sen piti olla vaan väliaikaista, mutta loppujen lopuksi venyi sitten kolmeksi vuodeksi. Suomessa hän kävi parisen kertaa vuodessa noin viikoksi kerrallaan.
No sanomattakin on selvää, että meidän suhde ei toiminut. Ukko alkoi syyttää minua koko ajan suhteista ja vaikka mistä. Oma aikani meni kokonaan kahden pienen lapsen hoitamiseen, kotitöihin ja töissä käymiseen. Olin kuin yksinhuoltaja. (Teillähän näitä ongelmia kuitenkaan ei ole.)
No, parisen kuukautta sitten hän muutti lopullisesti Suomeen ja jo seuraavana päivänä huomasinkin, että en enää rakastanut koko miestä. Minulla ei ollutkaan mitään tunteita häntä kohtaan. En ollut edes itse tajunnut sitä aikaisemmin. hän oli kuin vieras ihminen. En enää osannut asua hänen kanssaan. Olinhan ollut yksin lasten kanssa jo kolme vuotta.
Laitoin suhteen poikki. Meillä ei kyllä ollut etäisyys ainoana eron syynä, mutta luulenpa, että jos hän olisi asunut luonamme koko ajan, emme olisi tässä tilanteessa nyt. Hullu ukko se kyllä on. Ei ymmärrä, että kaukosuhteessa tunteet voivat vaan kuolla. On vakuuttunut, että minulla on joku toinen, vaikka kuinka olen yrittänyt sanoa, että tunteeni vain kuolivat vuosien aikana. Eihän kukaan voi kunnollista suhdetta ylläpitää niin kauan netin ja puhelimen välityksellä! Nyt saan kuulla tappouhkauksia ja vaikka mitä loukkauksia.. Että näin meillä..
Tarinansa ja ihmiset ovat erilaisia.Meillä miehen
työt myös ulkomailla.
Ensin 5 kk ja käynti kotona nelisen viikkoa.
Sitten uus reissu joka nyt jo venynyt kohta vuosi ilman käyntiä kotona.
Mutta meillä ainakin se on vain vahvistanut liittoa.Mitä en itsekkään olisi uskonut jos joku olisi sanonut.
Kyllä se rakkaus kaikki kestää kun on molemmilla halu elää yhdessä.
Minullakin 3 huollettavaa tosin jo isoja.
Oltu yhdessä kohta 24 vuotta ja varmaankin loppuelämä.Toivottavasti.
Te olette viellä nuoria.Välillänne voi tapahtua mitä vain.Minä olen ollut 20 vuotta ulkomailla töissä.Suhde puolisoon on yleenssä katkennut 3 vuoden kuluessa..Mutta uusi on ainna löytynnyt.Elämä on vain jatkunut.Nytkin uusi kulta.Suomen maassa kun ei ole niin hyvää rahallista työtä.Täytyy työskennellä ulkomailla.Onnea sinulle
!!
Tollanen ei tuu kestää..sä pumppaat siellä ranskalaisii lipeviä äijiä..ja ´äijäs täällä ylipainoisia suomalaisia naisia.sit kun himot kasvaa
kokemuksella voin kertoa että kyllä te kestätte tän läpi. Itellä mies lähti USA:han eka 3kk:n reissuun ja sitten 5kk:n reissuun. Rankkaahan se on ja todella hajottavaa, mutta siitä kun selviää niin se on kyllä sen kaiken arvoista. Kummasti sitä sitten osaa arvostaa enemmän niitä hetkiä joita viettää sen oman kullan kanssa. Ihan niitä pieniä asioitakin. Onneks nykytekniikka tarjoaa skypet, meset ja muut vempaimet yhteydenpitoon. No worries.