Kuinka paljon säilytätte menneisyydestä tavaraa ja kannatteko ne mukananne uuteen asuntoon, jossa asut yksin tai kumppanisi kanssa? (esim. valokuvat, kihlasormukset jne..) minua vaivaa kun miehelläni on tallessa sekä kihlasormus että heidän kihlajaiskuvansa, tyttö oli tuolloin 15 ja mieheni 17, nyt hän on 23 ja olemme olleet puolisentoista vuotta. en saa mielestä sitä kuvaa mikä siellä on, olemme suunnitelleet muuttavamme yhteen, ja tottakai hän ottaisi sinne kyseisen valokuvan ja sormuksen ja tytön antaman nallen yms. mukaan. onko minulla vain huono itsetunto vai onko joillakii muillakii samantapasta ongelmaa?
onko oikein räyhätä miehelle siitä, etten haluisi kattella niitä ensimmäisessä yhteisessä asunnossa!?
onko oikein räyhätä miehelle siitä, etten haluisi kattella niitä ensimmäisessä yhteisessä asunnossa!?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos mitenkään mahdollista, kannattaa yrittää vaan kestää ne kuvat ja muut. Ei niitä näkyvillä kannata säilytellä, vaan pakata ne johonkin muistojen laatikkoon, jota on sitten kiva vuosien päästä tutkia. Voin vakuuttaa, että jo muutaman kymmenen vuoden jälkeen sitä tarvitsee valokuvia yms. muistaakseen, mitä kaikkea elämässä onkaan tapahtunut.
Jos tuntuu, että elämä saman katon alla näitten muistoesineitten kanssa on hankalaa, olisiko kumppanillasi mahdollisuus ensi alkuun säilytellä niitä vielä esim. lapsuudenkodissaan?
Muistan kyllä, miten itselläkin oli ongelmia katsella poikaystävän entisen kuvaa - tosin hänen mielestään sen paikka oli yksiömme seinällä. Se ei ehkä ollut ihan fiksua... Ja mulla se ongelma johtui kyllä pitkälti juuri huonosta itsetunnostani.
Itse ainakin haluisin kunnioittaa nykyistä kumppaniani olemalla tuomatta entisistä muistuttavia tavaroita yhteiseen kotiin, en ainakaan sormusta!
Tuo sana "kunnioitus" pisti tuossa silmään. Eli voisitko kertoa miten se kunnioitus liittyy tähän? Assosioituuko mielessäsi toisiinsa se, että jos yrität aktiivisesti unohtaa menneisyytesi ja hävität menneisyydestäsi muistuttavat asiat siihen, että kunnioitat enemmän kumppaniasi?
Kyllä tuo tosiaan kuulostaa siltä että sinulla on huono itsetunto. Se että hän haluaa muistaa onnellisen hetken elämässään on minusta ihan luonnollista. Ja se että sinä koet sen ilmeisesti jotenkin uhaksi (?) että hän on ollut onnellinen jonkun toisenkin ihmisen kanssa on minusta kyllä lapsellista ja typerää.
Ehkä se vielä siitä ja voisit yrittää tosiaan miettiä sitä miksi itsetuntosi on huono ja miten asiaa voisi korjata. Tälle löytyy varmaa suomi24:sesta omat palstatkin, mutta voisit myös tarpeen vaatiessa etsiä asiaan apua muualtakin.
saahan ne toki muistaa mutta vaalia ei lie tarvitse.
ja ei ainakaan oikein esillä sellaista kuvaa jne, ainakaan yhteisessä pesässä.
onnellista.. no, jokin kai meni myttyyn kuitenkin, koska uusi ihminen nyt elämässään.
itsellä esim ei tietääkseni ja luultavasti ole hirmu huono itsetunto enkä ole epävarma nykyisestäni ja hänen tunteistaan.
en kuitenkaan ilahtunut että oli kyytittänyt tätä.
ei siinäkään vielä mitään, mutta ei olis kertonut sitä varmaan koskaan ellen sattumalta kuullut toisaalta, kun tietää että olen mustis.
Mustasukkaisuushan on usein (ellei aina? en ole alan ammattilainen) seurausta huonosta itsetunnosta...
No menemättä siihen niin kuka tässä on mistään kuvan esille laittamisesta puhunut? Ei ehkä meikäkään ihan hyvällä katsoisi jos vaikka tyttöystävä laittaisi exänsä kuvan kehyksiin yöpöydälle tms :D :D
Ja vaikka se onkin myttyyn mennyt jossain vaiheessa niin kyllä se silloin kihlausvaiheessa on varmaan ollut hyvää aikaa. Ja jos ei ole niin miksi ihmeessä siten edes säilyttää kuva/sormus? Pois vaan.
Mitä muuten tulee vastaukseesi niin sinulla on ilmeisesti muitakin ongelmia tuossa kuin viestikejtun aloittajalla. Voisi tosiaan silloin olla eri asia säilyttää kuvia/sormuksia jos se exä vielä pyörisi kuvioissa...
"Voisi tosiaan silloin olla eri asia säilyttää kuvia/sormuksia jos se exä vielä pyörisi kuvioissa..."
Onko siis epähyväksyttävää kun minu mies ja sen exä on yhteyksissä. tai että perhesyistä näkeevät joskus mieheni exän isäpuolen luona joka on ollut myös mieheni isäpuoli.. haikaileeko hän siis exänsä perään kun säilyttää kuvia, sormuksia yms, vaikka on exän kans tekemisis?
En tiedä epähyväksyttävästä, mutta riippuu varmaan tilanteesta hyvin paljon.
Mitä tulee tuohon "haikaileeko hän siis exänsä perään" kysymykseen niin mistä minä (tai kukaan muu täällä) voi sen muka tietää? Itse hän sen varmaan ainoastaan tietää, joten jos sinulla jotain syytä on asiasta häneltä kysyä (ja kaipa syyksi voi laskea myös mustasukkaisuuden), niin kysy.
joo no olen yhä vähän eri mieltä, mutta ei kai se haittaa;)
siis vähän sitä voi- ja mun mielestä "kuulukin" olla mustis jos hirveästi toista rakastaa. mutta saat olla eri mieltä.
sairaalloinen sellainen on ihan eri asia.
myöskään ei mun mielestä ole oikein tehdä toista tieten tahtoen mustasukkaiseksi, mutta ei siitä sen enempää.
et sinä puhunutkaan kuvien esille laitosta vaan joku tuolla tais vaan mainita jotain.
hmm... on mullakin yks kihlasormus laatikon perällä, ja kyylläpä se tuo puoliso tietääkin sen.
oli sellainen 2kk kestävä erehdys suoraan sanottuna, tapahtuikin joskus vuonna elvis.
muista existä ei sitten ole jäänyt rinkuloita.
aaa... mitäs onkelmia mulla onkaan..
nakkasin miehen muistot entisestä rakkaasta menemään kysymättä siltä. ainaki ties mitä se siitä likasta ajattelee, ei nimittäin ilmekkään värähtäny kun revin kortit sun muut kappaleiksi ja pistin roskakoppaan. ja olin tyytyväinen, ainaki tietää ettei se haikaile entisen perään.
On menneisyytensä....
Muistonsa jotka haluaa säilyttää varmaan sinullakin.
Ei toisen menneisyydelle saa olla mustasukkainen.
Varmaan suostuu laittaan ne laatikkoon ja kaapin perälle.
Muistelen omaa nuoruuttani kun minun ensimmäisen poikaystäväni valokuvat tuhottiin
seuraavan poikaystäväni toimesta.
Arvaa vaan harmittaako se vieläkin, ne oli minun muistoja, ei tätä hetkeä.
tuos elävä esimerkki siitä, ettei kannata antaa toisen määrätä mitä omaisuurelleen teköö, kuitenkin sit joskus karuttaaa!!...
mä en ainakaa anna määräällä mitää!
Niin, mulla on ollu aina huono itsetunto, enkä kummiskaa viitti mennä mihinkää ammattiauttajalle ku tulee nii turha olo ku muilla on isompia ongelmia ja mua vaivaa vaan miehen menneisyys nii.. kyllähä sen kanssa oppii elämään, molemmilla on oma menneisyytesä, ja vaikka mä en mihkää kihloihi asti oo vielä kerinny nii on niitä muistoja matkan varrelta kerääntyny tosiaan tuommoseen pahvilaatikkoon.. enkä aio niitä mihinkää esille laittaa.
KIITOKSIA VASTAUKSISTA MITÄ OLITTE LAITTANEET!
autto taas minu elämää hieman.. :)
Niinpä...kotikatua katsoessani en ymmärtänyt mitä se Niina (Ria Katja) puukotti Teemun (Ville Keskilä) selkää siitä, kun Teemu halusi säilyttää Mimmin (Lotta Lehtikari) tavaroita, joka kuoli sarjassa.
Otin esimerkin vaan sarjasta, mutta joka voisi ihan hyvin olla arkielämää todellisuudessakin. Ja kaikkihan haikailee "jonkin verran" edellisten puolisoiden perään, oli puoliso kuollut tai suhde kuollut, mikäli on vaan yhdessä ollut jotakin yhteistä aikaa tai muuta elämää niin tunnetta on kumminkin. Tuleva puoliso tulee ainakin olemaan "nuorana" pitkään parempi edelliseen verrattuna ja sitä verrataan varmasti pitkään mikäli toisen puoliso on esimerkin mukaan kuollut!
Itseasiassa mekin otettiin avomiehen lapsuudenkodista albumeita mukaan ja niissä on hänen entisestä tyttöystävästä kuvia.. hän ja myös he yhdessä..
En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että se on väärin ja että loukkaantuisin.
Ne on joiltain konfirmaatio ajoilta ja siitähän on aikaa.
Nyt kun tarkemmin miettii, niin mies on sanonut, että hänen vamnhempansa ei ole koskaan tavannut hänen edellisiä tyttöystäviä, eli olin ensimmäinen kuulemma ja kuitenkin hän sanoi, että konfirmaatiojuhlassa oli tietenkin hänen vanhempansa.. elikkäs nyt kun miettii, niin hän on valehdellut minulle asiasta, koska hänen tyttöystävänsäkin oli siellä. Eli onhan hänen vanhemmat tavanneet jonkun tyttöystävän.
Olen nähnyt kuvia tästä kyseisestä juhlasta (jotka ei ollut albumissa) ja samat juhlat ovat..
Täytyypä ihan kysäistä, että mites on asian laita.. ihmettelen kyllä, että miksi on täytynyt valehdella.
Pakko oli tarkistaa yhtäläisyys näistä kuvista nyt kun luin tämän =) Samat juhlat. Outoa, että täytynyt valehdella.. ehkäpä hän ei muistanut.
Minun poikaystävälläni oli vielä kihlasormukset, siis sekä henen että eksän tallessa kun aloimme olla yhdessä. Minua se häiritsi sen verran, että kysyin miksi ne hänellä vielä on. Hän ei osannut sanoa. Kerroin, että ne häiritsevät minua hieman. En kuitenkaan ollut mitenkään vihainen, kunhan sivulauseessa ilmoitin. En myöskään puhunut asiasta sen jälkeen. Jonkin ajan päästä poikaystäväni ilmoitti, että oli heittänyt sormukset menemään. Emme ole puhuneet asiasta sen jälkeen. Se on loppuunkäsitelty.
En minäkään halua, että tuollaisia asioita tuodaan uuteen suhteeseen. Eikä kyse ole minun itsetunnostani, vaan siitä, että en itsekään halua tuoda mitään ylimääräistä. Varsinkaan uuteen kotiin ei tarvitse tuoda vanhojen heilojen muistoja. Joku kirja tai vaate on ok, mutta valokuvat ja sormukset eivät kuulu enää meille. Ne olivat heidän juttujaan.
Jokaisella on tapansa käsitellä ja muistella menneitä. Yksi tapa ei ole oikeampi kuin toinen, mutta toki huomaavainen kumppani joko säilöö tuollaiset muistot muualle tai ei ainakaan pidä niitä käsillä.
Itse olen siitä erikoinen, etten halua säilyttää menneisyydestä mitään. Mielellään edes eilisestä. :)
Minulla on tuolla jossain kaksi kihlasormusta muistojen lootassa. Yhtään en haikaile kummankaan tyypin perään, kun olen molemmat suhteet ihan itse poikki laittanut pitkän harkinnan jälkeen.
Joten mitään tunnepuolta niihin ei liity.
Sen sijaan vähän harmittaisi heittää tunkiolle aitoja kultasormuksia....hmmm....ehkä annan ne muksuille ja poistatan kaiverrukset niistä, tai sulatutan ja teetän lapsille kaulariipukset....heh.
kummatkin voivat säilyttää muistojansa, kunha ne ei todellakaa ole missään esillä, vaan jossain muistoboksissa tai laatikon perällä. eikä kyseessä ole mitään tunnepuolta.
eräs kirjoittaja tuolla tokas että kaikki haikailee jonkin verran eksiensä perään, voin kylllä sanoa tuohon aivan jotain muuta. ei nimittäin pidä paikkaansa kaikkien kohdalla tuo että jonkun verran aina ikävöi entistään. eikä välttämättä vertaa, minä en ainakaa ole koskaan verrannut eksiäni ja nykyisiä. EXÄT ON MENNEISYYTTÄ, NYKYNEN TULEVAISUUTTA. kummassa haluat elää?
Minun mielestä toisen yksityisyyttä on kunnioitettava! Jos hän haluaa säilyttää muistoja menneisyydestään, et sinä voi alkaa häntä painostamaa heittämään tavarat pois!
Jos miehesi ottaa kuvan ja sormukset yhteiseen asuntoonne, niin ehdota nätisti että voisiko hän laittaa ne jonnekin laatikkoon tai kaappiin, ettei ne heti hypi sinun silmillesi. Näin molemmat saavat mielenrauhan; sinun ei tarvitse nähdä niitä, ja mies saa säilyttää muistonsa.
ajatella, mutta en mä ainakaa haluais että tyttöystäväni raahais kihlasormukset ja kaikki kuvat, pehmolelut yms, yhteiseen asuntoomme. itse olen jättänyt kuvat jne. vanhempieni luo pahvilaatikon pohjalle ja siellä ne saavatkin pysyä
Minulla on tallella aiemmista suhteistani valokuvia, saatuja lahjoja ym. En tietenkään pidä esillä mitään kuviaa, missä poseeraan exän kanssa, mutta kyllä ne laatikon pohjalta löytyvät. Liittyyhän entisiin kumppaneihin hyviäkin muistoja ja monissa kuvissa on mukana vaikka kavereita tai sukulaisia jostain tapahtumasta. Kumppanille sallin saman. Ei joku valokuvien polttaminen niitä muistoja tuhoa, eikä niitä myöskään tarvitse tuhota.
Jos poikaystävälläsi on ollut teinikihlat, hän varmaan tahtoo vaarina muistella kiikkustuolissa että tuollaistakin joskus oli. Ehkä hän pitää sormusta tallella, koska muistaa että kihlaus oli virhe ja he olivat liian nuoria.