Pariutumisen kuvioista uudella tavalla tarkasteltuna kirjan kirjoittanut Henry Laasanen on mielenkiintoisessa haastattelussa ylen ykkösessä.
Laasanen mm. arvioi, että naisen paras ikä hankkia mies itselleen on ehkä noin 18 vuotta, koska tällöin häntä havittelee kaikkein eniten miehiä, aina 17-vuotiaista 30-vuotiaisiin asti. Kun tästä vanhetaan, niin enää ei todennäköisesti saa yhtä hyvää miestä, sillä yhä suurempi osa hyvistä miehistä, tai parhaimmista miehistä on jo varattuja, ja jos opiskelu jatkuu ja suhteen aloittaminen lykkääntyy kolmekymppiseksi, ei enää ole jäljellä "hyviä miehiä", kaikki on jo viety. Kaikkea muutakin mielenkiintoista tältä pariutumismarkkina-sosiologilta.
http://areena.yle.fi/toista?id=1099567
Laasanen mm. arvioi, että naisen paras ikä hankkia mies itselleen on ehkä noin 18 vuotta, koska tällöin häntä havittelee kaikkein eniten miehiä, aina 17-vuotiaista 30-vuotiaisiin asti. Kun tästä vanhetaan, niin enää ei todennäköisesti saa yhtä hyvää miestä, sillä yhä suurempi osa hyvistä miehistä, tai parhaimmista miehistä on jo varattuja, ja jos opiskelu jatkuu ja suhteen aloittaminen lykkääntyy kolmekymppiseksi, ei enää ole jäljellä "hyviä miehiä", kaikki on jo viety. Kaikkea muutakin mielenkiintoista tältä pariutumismarkkina-sosiologilta.
http://areena.yle.fi/toista?id=1099567
Vastaukset 10
Vanhimmat
sosiolooki ton laski vai oliko oikein mittauksia ?
Vai että kolmikymppisenä miehet pilaantuu, eikä hyviä enää ole jäljellä? Elääkö ko. sosiologi viktoriaanisen ajan Englannissa vai vielä kauemmassa menneisyydessä? Missä ikäryhmässä hyvät naiset loppuvat, vai ovatko kaikki naiset aina hyviä?
Nykymaailmassa parisuhteita alkaa, päättyy ja uusia muodostuu läpi ihmisten elämän. Moni hyvä mies on ulkomaankomennusten, opiskelujen, päättyneen parisuhteen yms. syiden takia valmis parisuhteeseen ensimmäistä kertaa vasta siinäkin 30-vuotiaista naisista kiinnostuneessa ikäryhmässä.
Päättyneen parisuhteen jälkeen ei tietenkään etsitä ensimmäistä vaan seuraavaa parisuhdetta.
Toisinkuin sosiologi luulee, kaikki parisuhteet eivät muodostu elinikäisiksi, vaan useimmat päättyvät eroon ennemmin tai myöhemmin. Eivät kaikki 30-vuotiasta naisista kiinnostuneet hyvät miehetkään ole vielä löytäneet itselleen oikeaa seuraa. Jokainen tietää, kuinka monta suhdettä hänellä on takanaan. Ne ovat kaikki syystä tai toisesta epäonnistuneita, koska eivät jatku. Useimmat päätyvät pitkäaikaiseen suhteeseen jonkun muun kuin ihan ensimmäisen ihastuksensa kanssa. Ehkä sosiologi voisi kiivetä joskus kammiostaan ja käyskennellä elävien ihmisten parissa?
Tieteen yksi tärkeimmistä puolista on se, että siinä asiat ankkuroidaan tutkimuksin todellisuuteen, ja toiveajattelun osuus jää minimaaliseksi. Joskus voi rankkaa lukea tutkimuksia, kun paljastuu, että maailma ei olekaan sellainen, kuin sen toivoisi olevan.
Tietenkin ne eronneet miehet ovat niin huonoja miehiä, että vaimot ovat lopulta potkineet ne pellolle, ulkoruokintaan.
En ole lukenut vielä Laasasen kirjaa, enkä tiedä onko siinä se kuuluisa tutkimustulos, jonka mukaan noin 97 % kaikista avioeroista tapahtuu vaimon aloitteesta.
sittenhän miehet vallan kauheita ovat. Tai sitten miehet ovat valmiimpia elämään vähemmänkin onnen varassa...
"Vai että kolmikymppisenä miehet pilaantuu, eikä hyviä enää ole jäljellä? Elääkö ko. sosiologi viktoriaanisen ajan Englannissa vai vielä kauemmassa menneisyydessä?"
No kyllä kolmikymppisenä huomattavan suuri osa vapaista miehistä on
a) ylipainoisia & rapakuntoisia
b) työttömiä & syrjäytyneitä
c) alkoholisteja
Kolmikymppinen hyvä mies taas suurella osaa on varattuna.
"Moni hyvä mies on ulkomaankomennusten, opiskelujen, päättyneen parisuhteen yms. syiden takia valmis parisuhteeseen ensimmäistä kertaa "
Totta, totta. Tuo on naisille ongelma, sillä _useampi_ nainen on tuossa vaiheessa valmis parisuhteeseen. Hyvistä miehistä on yksinkertaisesti pulaa kun osa on huonoja. Naiset ovat paljon tasalaatuisempia kuin miehet, ei ole niin paljoa luusereita, mutta ei kyllä kaikkien alojen huippujakaan.
"Tieteen yksi tärkeimmistä puolista on se, että siinä asiat ankkuroidaan tutkimuksin todellisuuteen, ja toiveajattelun osuus jää minimaaliseksi. Joskus voi rankkaa lukea tutkimuksia, kun paljastuu, että maailma ei olekaan sellainen, kuin sen toivoisi olevan. "
Taidat olla oikea tieteen asiantuntija? Tiedätkö mitä tarkoittaa falsifioitavuus? Tai miten helppo "kevyissä" yhteiskuntatieteissä on saada sellaisia tuloksia kuin tutkija haluaa?
Varmasti paras ikä parisuhteen solmimiseen onkin teini-ikä siinä mielessä, sillä silloin vientiä riittää. Tosin väittäisin kyllä, että parikymppisellä on vieläkin enemmän vientiä. Ongelma vain on nyt siinä, että tuossa iässä suhteiden pohja on hatara, ja niistä varsin harva muodostunee eliniän kestäväksi. Opiskelut, työt, muutot ja muut vastaavat muuttavat ihmisen elämää niin paljon vielä teini-iän jälkeen, että tämä yksin riittää kaatamaan monet alkavat suhteet. Aikuinen ei enää ole sama ihminen kuin teini, ja vaikka teini-iässä rakkaus olisi ollut vahvaakin, se loppuu kirjaimellisesti ihmisten kasvaessa erilleen.
Toinen seikka on kokeilun halu, ihmisen halu tutustua maailman mahdollisuuksiin. Teinisuhteiden kestävyys on rajallinen jo sen takia, että kokeilunhalu ja uutuudenviehätys ajaa vanhan suhteen edelle.
Kolmas merkittävä syy teini-iässä solmittujen suhteiden kestävyydelle on kokemuksen ja osaamisen puuttuminen. Vasta hankittuaan ihmissuhdekokemusta ihminen on todella valmis etenemään pidemmälle yhdessä suhteessa. Käytännössä vain kokemuksen kautta voi oppia, miten esimerkiksi suhteen ongelmatilanteista voi selvitä. Nuorella iällä kokemus puuttuu, ja usein ainoa vaihtoehto mikä suhteen kohdatessa kriisin jää jäljelle on ero. Vain ja ainoastaan siitä syystä, että kypsät ja kokemattomat ihmiset eivät osaa käsitellä tilannetta oikein, eivät osaa purkaa välilleen syntynyttä kriisiä. Tuo käsittelemisen oppiminen on yksi niitä asioita, mikä on mahdollista saavuttaa vain kokemuksen kautta.
On katsella ukkomiehiä, jotka vaikuttavat onnettomilta suhteessaan. Härskisti vain napata varattu mies, ja unohtaa naisten keskinäinen solidaarisuussääntö, jonka mukaan toisen naisen miestä ei saa viedä.
Kiltteydellä, solidaarisuudella ja nöyryydellä ei tässä elämässä saa mitään.
Hänen pääteoksensa nimi oli Pääoma - poliittisen taloustieteen kritiikki.
Aika jännästi on hänen teorioitaan testattu todellisessa maailmassa. Osa ennustuksista piti paikkaansa, mutta se sosialismiosa falsifioitui.
Mikäli kolmikymppinen nainen tahtoo tosissaan pariutua ja ei piittaa moraalisäännöistä, niin ei kai niitä ukkomiehiä kannata kalaverkon ulkopuolellekaan jättää.
Aika julmaa ja moraalitonta on mielestäni täysin tietoisesti pyrkiä iskemään myös ukkomiehiä.