Olen kahden melko narsistisen henkilön kasvattama. Samaten koko sukuni on täynnä narsisteja. Raha ja maine ovat olleet perheelleni kaikista tärkeimpiä asioita. Rakkautta en ole kunnollisessa muodossa saanut ja välittämistäkin vain silloin kun olen jossakin menestynyt, mikä on ollut harvoin, koska olen ollut kolmilapsisen perheemme luuseri.
Lähes kaikki poikaystäväni ovat olleet hyvin samanlaisia kuin isäni: kylmiä, kovia ja seksillä alistavia. Myönnän, että olen itse hakemalla hakenut tällaista seuraa, mutta suurin syy tähän on ollut huono itsetuntoni ja se, että pelkään sellaisia miehiä, jotka voisivat aidosti välittää ja ovat turvallisia. Kerran jopa seurustelin tällaisen henkilön kanssa, mutta minua alkoi vaivaamaan niin kova hylätyksi tulemisen pelko että pistin välit poikki jo heti alkuunsa, mitä olen jälkeenpäin katunut. Tämä suhde oli kuitenkin se silmiä avaama kokemukseni, jolloin huomasin että koko elämäni on ollut hyvin rakkaudetonta.
Nyt olen kuitenkin palannut taas vanhaan malliini. Seurustelen miehen kanssa, joka on erittäin mustasukkainen ja riidanhakuinen. En edes ymmärrä, miten päädyin tähän suhteeseen. Välillä tuntuu, että olen vain virran vietävissä, enkä osaa itse uida ollenkaan vaan tarvitsen siihen jonkun: oli se joku sitten kuka tahansa.
Pelottaa, että tuleeko elämäni aina olemaan tällaista. Onko joku päässyt eroon menneisyyden haamuista? Auttaako terapia?
Lähes kaikki poikaystäväni ovat olleet hyvin samanlaisia kuin isäni: kylmiä, kovia ja seksillä alistavia. Myönnän, että olen itse hakemalla hakenut tällaista seuraa, mutta suurin syy tähän on ollut huono itsetuntoni ja se, että pelkään sellaisia miehiä, jotka voisivat aidosti välittää ja ovat turvallisia. Kerran jopa seurustelin tällaisen henkilön kanssa, mutta minua alkoi vaivaamaan niin kova hylätyksi tulemisen pelko että pistin välit poikki jo heti alkuunsa, mitä olen jälkeenpäin katunut. Tämä suhde oli kuitenkin se silmiä avaama kokemukseni, jolloin huomasin että koko elämäni on ollut hyvin rakkaudetonta.
Nyt olen kuitenkin palannut taas vanhaan malliini. Seurustelen miehen kanssa, joka on erittäin mustasukkainen ja riidanhakuinen. En edes ymmärrä, miten päädyin tähän suhteeseen. Välillä tuntuu, että olen vain virran vietävissä, enkä osaa itse uida ollenkaan vaan tarvitsen siihen jonkun: oli se joku sitten kuka tahansa.
Pelottaa, että tuleeko elämäni aina olemaan tällaista. Onko joku päässyt eroon menneisyyden haamuista? Auttaako terapia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
menneisyys toistaa itseään niin kauan kunnes otat opiksesi siitä?
Ihminen on siitä hauska eläin, että ihminen ei välttämättä opi tiettyjä menneisyytensä opetuksia koskaan.
Oletkin jo aika pitkällä omassa toipumisessasi,kun tiedostat asian noin hyvin.
Tuosta voi lähteä asiaa työstämään. Kyllä siitä eroon pääsee.
Minusta joku keskusteluterapia voisi olla ihan hyväkin. Voihan siellä sisälläsi olla paljonkin tukahdutettua tunnetta, ja vääriä toimintamalleja.
Uutta kumppania etsiessä voisi laittaa vaikka paperille ylös, millaisia ominaisuuksia toivoo kumppanilta, mitä ei enää missään nimessä halua, ja mitä voi vielä katsoa läpi sormien.
Sitten painaa ne mieleensä, ja pitää tiukasti kiinni niistä.
Voi olla, että sitä ikäänkuin vetää puoleensa määrätyn tyyppisiä ihmisiä. Päätä, että sinua ei enää kohdella väärin. Älä suostu siihen, sillä ansaitset rakkautta ja huolenpitoa!