Juu, eipä tuo juuri enään edes tee mieli yrittää iskeä ketään naista. Ihan tietoisesti on tullut otettua jo semmoinen asenne, etten harrasta mitään flirttailua, en mitään. Päin vastoin, yritän vältellä kaikkee katsekontakteja. Pääasia, että pääsee äkkiä kaupan kautti töistä kotia ja kotoo töihin. Kapakoissakaan ei paljon inspaa käydä.
Onneks vakikauppaan vaihtui rumat läskiakat töihin, niin siellä on sentään helpompi käydä kaupassa, ei harmita :)
Onneks vakikauppaan vaihtui rumat läskiakat töihin, niin siellä on sentään helpompi käydä kaupassa, ei harmita :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onneks ollaan jo kevään korvalla ja useimmilla ihmisillä auringon valo ja ilman lämpeneminen saa taas hormonit jyllittämään ;) Ehkäpä se sunkin halumittari rupee taas nousemaan ja saisi sinutkin pirteämmälle mielelle. Mikään ei ole ihanampaa kuin ihmisten hymy :)
Tuohan kuulostaa harvinaisen suoraselkäiseltä toiminnalta. Et ainakaan ole niitä kaveripoikia joista naiset aina täälläkin itkevät. Pidä lippu korkealla.
Tee näin. Melkein sama kuin nyt, mutta ei kuitenkaan. Ajattele, että seurustelisit. Käyttäyden sen mukaan baarissa. Yleensä silloin ne naiset just jaloissa pyörii, kun on seyrystelusuhteet sovittu :-)
Eli jos meinasit asenteen ottaa, niin ota toi ehdotus, et häviä mitää, jos ei onnistukkaan, koska olit jo luovuttanut.
Varsinkin intissä oli se hyvä puoli, ettei tarvinnut katsella noita typeriä prinsessasyndrooman omaavia naisia (=melkein kaikki nuoret naiset). Valitettavasti sodessa jotkut kävivät kyllä vierailemassa. Hyvä puoli on kuitenkin se, ettei sodessa ollut pakko käydä. Usein olikin kivaa toimintatäytteisen päivän jälkeen vain löhöillä ja ottaa rennosti. Tylsäähän se oli, muttei tarvinnut tiedostaa sen "nokka pystyssä"-sukupuolen olemassaoloa. Ja näin ollen ei edes tehnyt hirveästi mieli pillua! Melkein täydellistä!
for dropping by! Don't let the door hit you on the way out.
Luin äsken avioliitto-, perheväkivalta- ja seksi-palstoja, niin pikkusen silmät avautui..., että noinkohan sitä enää miehestä kannattaa unelmoida, kun monella parilla on yhtä tappelua ja pettämistä, ja sitten vielä rakastelukin pitäis olla jotain akrobatiaa ja teatteria.....ihan alko ällöttää ja tunsin suoranaista helpotusta kun asuu ja elää mukavasti yksin ilman huolenhäivää.
Parempi keskittyä tnvalliseen arjen tallaamisen. Tulin taas eilisen "masennuskeikan" jälkeen siihen tulokseen, että baarissa kukaan ei oo kiinnostunut, joten miksipä sitten maksaa siitä että saa kärsiä. Oonpa sitten sohvalla loppuelämän.
olen itsekin päätynyt. Elämä on aivan riittävän hyvää ja onnellista yksinkin. On turha etsiä jotain sellaista, mitä elämässä ei ole.
Ainoa, mikä harmittaa on se, että osa lähellä olevista ihmisistä ei tunnu ymmärtävän ratkaisuani. Puhumattakaan sitten niistä harvoista naisista, jotka yrittävät joskus tehdä tuttavuutta. Ystävyydessä kulkee se oma rajani heidänkin suhteen.