Olen alkanut eritellä nyt muistoja entisestä työpaikastani, vaikka vuosi sitten kaipaus sinne oli vielä suunnaton, en enää palaisi sinne, vaikka koko henkilöstö olisi vaihdettu ja jos sama kuitenkin jatkuisi, ettei minun sanomisellani olisi mitään merkitystä.
Kun on vielä työelämässä mukana, ihmisellä on ääretön kyky torjua pois mielestään kipeät paikat tai mieli vain sen takia, että työnantaja vilauttelee, että "tätä sinunkin paikkaasi on kysynyt moni, siksi pidä turpasi kiinni". Kaikki kivut syöksähtivät eläkkeelle jäämisen jälkeen oikeille paikoilleen. Minun työni rasitti käsiä ja nyt ovat käteni melkein toimintakyvyttömät.
Kun on vielä työelämässä mukana, ihmisellä on ääretön kyky torjua pois mielestään kipeät paikat tai mieli vain sen takia, että työnantaja vilauttelee, että "tätä sinunkin paikkaasi on kysynyt moni, siksi pidä turpasi kiinni". Kaikki kivut syöksähtivät eläkkeelle jäämisen jälkeen oikeille paikoilleen. Minun työni rasitti käsiä ja nyt ovat käteni melkein toimintakyvyttömät.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koko paikka ja itse asiassa paikkakunta muistuttaa siitä hädästä ja tuskasta, mikä silloin oli.
Olen tehnyt sen jälkeen fyysisesti raskaita töitä pahimmillaan muutaman kuukauden pätkissä, mutta fyysinen kipu ja rasitus on auttanut unohtamaan ja suuntautumaan uuteen elämänvaiheeseen. Edelleen haen sitä "oikeaa" uutta työtä.
Olen kyllä surrut paljon, koska pidin työstäni ja suurimmasta osasta työkavereitani. Meillä oli hyvä ammattilaisporukka ja tulimme loistavasti toimeen keskenämme. Ehkä juuri siksi joku piti erottaa "varoittavana esimerkkinä" porukasta, koska eräs tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Se eräs olisi niin kovasti halunnut olla "ykkönen" ja kaikkien jakamattoman huomion keskipiste.