Moikka!
Minun mieltä/ parisuhdetta vaivaa yksi ikävä asia mikä ei sinällään ole niin kauhean vakavaa mutta kuitenkin.
Eli toisinaan mieheni valehtelee minulle syystä tai toisesta. En mielestäni ole mikään pirttihirmu vaan pikemminkin hyvin ymmärtäväinen joten luulisi että mulle uskaltaisi puhua kaikesta.
Vaikka asia olisi mikä niin mielestäni totuus aina parempi.
Yksi käytännön esimerkki: Mieheni sanoo minulle että on vaihtanut seuraavan päivän työvuoronsa, koska joku on tarvinnut tuuraajaa eikä kukaan muu suostunut vuoroa vaihtaa. Sain sitten kuitenkin selville (samassa työpaikassa kun ollaan) että todellisuudessa meiheni itse oli pyytänyt että voisi vaihtaa työvuoroa jotta voisi ottaa rennommin kaljaa edellisenä päivänä.
Tää kuulostaa naurettavalta ja vähäpätöseltä ehkä, mutta minua ärsyttää tollaset pienetki valheet. En tiedä valehteleeko hän siksi että pelkää mun loukkaantuvat/suuttuvan vaikka todellisuudessa suutun valheista enemmän.
Mitä olette mieltä, onko oikein että annan tollasen valehtelun anteeksi vaikka tätä tapahtuu aina silloin tällöin ja mieheni lupaa parantaa tapansa.
Minun mieltä/ parisuhdetta vaivaa yksi ikävä asia mikä ei sinällään ole niin kauhean vakavaa mutta kuitenkin.
Eli toisinaan mieheni valehtelee minulle syystä tai toisesta. En mielestäni ole mikään pirttihirmu vaan pikemminkin hyvin ymmärtäväinen joten luulisi että mulle uskaltaisi puhua kaikesta.
Vaikka asia olisi mikä niin mielestäni totuus aina parempi.
Yksi käytännön esimerkki: Mieheni sanoo minulle että on vaihtanut seuraavan päivän työvuoronsa, koska joku on tarvinnut tuuraajaa eikä kukaan muu suostunut vuoroa vaihtaa. Sain sitten kuitenkin selville (samassa työpaikassa kun ollaan) että todellisuudessa meiheni itse oli pyytänyt että voisi vaihtaa työvuoroa jotta voisi ottaa rennommin kaljaa edellisenä päivänä.
Tää kuulostaa naurettavalta ja vähäpätöseltä ehkä, mutta minua ärsyttää tollaset pienetki valheet. En tiedä valehteleeko hän siksi että pelkää mun loukkaantuvat/suuttuvan vaikka todellisuudessa suutun valheista enemmän.
Mitä olette mieltä, onko oikein että annan tollasen valehtelun anteeksi vaikka tätä tapahtuu aina silloin tällöin ja mieheni lupaa parantaa tapansa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No ei ole. Vaikea sanoa miksi hän noin tekee. No onneksi tai edes tuskinpa toinen nainen on hänen tekonsa takana. Kierotunut mies, joka haluaa omaa tilaa.
Itse tiedät, mitä haluat sietää...
Toisaalta, kun en tunne sinua, en tiedä uskaltaisinko itsekään kertoa sinulle totuutta...
Mikä suhtautumisessasi pelottaa miestä niin että pitää valehdella?
En todellakaan tiedä. Olen monesti mieheltäniki kysynyt että olenko jotenki pelottava vai miksi pitää valehdella :( Ja hän sanoo etten todellakaan vaan päinvastoin.
Toisaalta, olen kyllä välillä turhan mustasukkainen, koska joskus aiemmissa suhteissa tullut petetyksi ja nykyisin minun on vaikea luottaa miehiin (=mieheeni)
Siedät juuri niin paljon kuin haluat. Jos rehellisyys on tärkeää, niin sitten se on. Miksi siitä joustamaan? Voisit kunnioittaa omia arvojasi vähän enemmän kuin kumppanisi kunnioittaa. Niin, rikot itseäsi vastaan, jos annat sinua kohdella toisin kuin tiedät, ettet halua kohdeltavan. Jos unohdat omat periaatteesi, itsetuntosi ja -kunnioituksesi alkaa murentua.
Anteeksi voit toki antaa, mutta se ei tarkoita sitä, että sinä olet valmis jatkamaan suhdetta ja sietämään samaa käytöstä pitempään. Anteeksianto ei velvoita mihinkään muuhun kuin anteeksiantoon.
Niin, eli miehelläsi voi olla huono tapa valehdella juuri tommosista pikkuasioista. Vähän sama kuin jollain on huono tapa pureksia sormenkynsiä tms. siis asia, jota tekee melkein huomaamattaan ja kun sammakot ovat päässeet suusta, niin sitten aletaan vasta mietti, mitä tulikaan sanottua.
Ajattelin vain kirjottaa tän näkökulman siitä syystä, että entinen poikaystäväni oli juuri tällänen tapa-valehtelija. Tutustuttiin, kun olin 18v. ja hän 20v. Ehdittiin seurustella 5 vuotta ja asua yhdessä 3 vuotta ennen eroa. Yksi SUURI syy eroon oli juuri tämä poikaystäväni tapavalehtelu.
Aina en edes tiennyt, mistä kaikesta hän mulle valehtelikaan. Siis just ihan pienistä mitättömistä jutuista, joista valehtelu mun mielestä oli aivan turhaa. Esim. töistä tullessaan mies saattoi kertoa, miten työkaveri oli varannut matkan ulkomaille ja kertoi siitä lomakohteesta eri asioita ihan kuin nyt normaalisti tuttavien kuulumisista kertoisi. Sitten saatoin myöhemmin muilta kuulla, ettei kyseinen henkilö ollut koskaan edes suunnitellut matkaa mihinkään! Siis tämmösiä juttuja..
Ja just se alkoi vuosien aikana ärsyttää, että miehen puheisiin ei enää jaksanut luottaa. Koko ajan oli epäilys jokaisesta lauseesta, että valehteleekohan/suurenteleekohan mies nyt asiaa. Joskus piti miehen puheita ihan muilta varmistaa ja sitten nolona myöntää, että mies oli taas valehdellut.
Mistään pettämisestä ei ollut kyse koskaan. Ihan arkisista asioista vain.
Erotessamme entiseni äiti kertoi, että tällä entiselläni oli ollut lapsesta saakka todella vilkas mielikuvitus ja hän oli pienestä saakka "harrastanut" valehtelua. Siitä oli vuosien saatossa tullut huono tapa, että kaikista pienistä piti valehdella. Ehkä hän uskoi, etteivät hänen juttunsa olisi muuten kiinnostavia, ellei niitä vähän värittäisi tai keksisi jotain kerrottavaa.
Tuskin tämä mies on tästä asiasta päässyt vieläkään eroon. Hänen äitinsä oli vienyt poikansa teini-ikäisenä ihan psykologille asti tämän asian vuoksi, koska jo perheenjäseniä, kavereita ym. asia alkoi vaivata.
Voisiko siis sinunkin miehelläsi olla tämä sama ongelma, että hän tavallaan hallitsemattomasti valehtelee sulle just pienistä jutuista? Tästä valehtelusta voi olla tosi vaikea päästä eroon, ymmärrän sen kyllä.
Kannattaa ehkä kysellä miehen vanhemmilta tms. läheisiltä, ovatko he huomanneet tällästä piirrettä miehessäsi ennemmin? Onko kenties lapsena, nuoruudessaan valehdellut paljon. Se viittaisi just tähän valehteluongelmaan.
Miehesi ei varmastikaan tarkoita valheillaan mitään, mutta onhan se inhottava juttu ja mitä varmimmin nakertaa sun luottamusta miestäsi kohtaan!
Asialle kannattaa tehdä jotain, ei kukaan jaksa olla semmosessa suhteessa määräänsä kauempaa. Mä en kestänyt ja siksi erottiin. Ehkä kannattaa ehdottaa jotain terapiaa, kuten parisuhdeterapiaa, jos ongelma oikein äityy pahaksi. Tosin miehesi saattaa kyllä kieltäytyä, mutta älä anna periksi. Jotain tolle valehtelulle on tehtävä ja ehkä just ammattiauttajan kanssa puhuminen auttaisi teitä, jos keskenään juttelu ei tuota tulosta.
Tsemppiä sinne!