En tienny minne tänne kirjottaa kuolemasta ja rakkaan ystävän pois menosta joten kirjotan tänne ja puran vähän ajatuksia.
Kuulin ton biisin goodbye my lover ja edesmennyt ystäväni tuli mieleen ja jotenkin rupeen nyt vasta tajuun että se rakas ja tärkeä ystävä lähti marraskuussa lopullisesti.
Mä pelkäsin tätä päivää suunnattomasti kun vihdoin tajuan ja ymmärrän että se rakas on poissa eikä enää koskaan palaa.
Me ei voida enää nauraa yhes enkä mä voi enää koskaan kertoo sulle miltä musta tuntuu.
Sä olet ikuisesti poissa ja tää sattuu ja tekee ihan helvetin kipeetä.
Hautajaisissa itkin mutta jotenkin en vaan tajunnu että oot pois ikuisesti.
Oon miettiny että mitä muut ajattelee siitä etten pystynyt edes arkulle tulee kukkia laskemaan mutta mä tiedän että sinä tiedät mun kaipaavan sua suunnattomasti.
Sä tiedät että olit mulle suunnattoman tärkee.
Sä tiedät...
sillä ei ole väljä mitä muut ajattelee tai jättää ajattelematta.
Sä tiedät...
Sinä kosketit minun sydäntäni,
sinä kosketit sieluani
Sinä muutit mun elämääni ja haaveitani
Minä tiedän sinun tuoksusi ja ajatuksesi
Taisin olla riippuvainen sinusta
Näen unta tulevasta vaikka olen hereillä
Vaikka sinä lähdit niin minä muistan sinut enkä koskaan unohda
Muistan meidät...hetket
Katsoin sinua kun nukuit
mutta en kyennyt katsomaan viimeistä untasi
silti tiedät että välitän...
muistan meidät ja mitä olimme
olen nähnyt sinun itkevän ja nauravan
en unohda koskaan hymyäsi en koskaan sanojasi
kun puhuit rohkeudesta ja
vapaudesta...rakkaudesta
tiesin pelkosi ja sinä minun
Hyvästi rakkaani,hyvästi rakas ystäväni
tuntuu niin tyhjältä
Jotenkin oon pikkuhiljaa päästäny tän ajatuksen tajuntaan ja koittanu sopeutuu tähän kaikkeen.
Makaan iltasin sängyssä ja kelaan tätä kaikkee...kuolemaa
jotenkin kuolemasta on tullu mulle ns.pakkomielle...ei niin että haluisin kuolla mut se kuinka paljon sitä nykyisin ajattelen se miten siihen nyt tänä päivänä suhtaudun ja se että kuolema ei enää pelota
kaikki tää pelottaa mua...hämmentää en jotenkin osaa suhtautuu tähän en jotenkin tiedä mitä mun pitäs ajatella
pitäskö mun vihata vai rakastaa...
unohtaa vai kaivata
tää on jotenkin ihan käsittämätöintä.
Kuulin ton biisin goodbye my lover ja edesmennyt ystäväni tuli mieleen ja jotenkin rupeen nyt vasta tajuun että se rakas ja tärkeä ystävä lähti marraskuussa lopullisesti.
Mä pelkäsin tätä päivää suunnattomasti kun vihdoin tajuan ja ymmärrän että se rakas on poissa eikä enää koskaan palaa.
Me ei voida enää nauraa yhes enkä mä voi enää koskaan kertoo sulle miltä musta tuntuu.
Sä olet ikuisesti poissa ja tää sattuu ja tekee ihan helvetin kipeetä.
Hautajaisissa itkin mutta jotenkin en vaan tajunnu että oot pois ikuisesti.
Oon miettiny että mitä muut ajattelee siitä etten pystynyt edes arkulle tulee kukkia laskemaan mutta mä tiedän että sinä tiedät mun kaipaavan sua suunnattomasti.
Sä tiedät että olit mulle suunnattoman tärkee.
Sä tiedät...
sillä ei ole väljä mitä muut ajattelee tai jättää ajattelematta.
Sä tiedät...
Sinä kosketit minun sydäntäni,
sinä kosketit sieluani
Sinä muutit mun elämääni ja haaveitani
Minä tiedän sinun tuoksusi ja ajatuksesi
Taisin olla riippuvainen sinusta
Näen unta tulevasta vaikka olen hereillä
Vaikka sinä lähdit niin minä muistan sinut enkä koskaan unohda
Muistan meidät...hetket
Katsoin sinua kun nukuit
mutta en kyennyt katsomaan viimeistä untasi
silti tiedät että välitän...
muistan meidät ja mitä olimme
olen nähnyt sinun itkevän ja nauravan
en unohda koskaan hymyäsi en koskaan sanojasi
kun puhuit rohkeudesta ja
vapaudesta...rakkaudesta
tiesin pelkosi ja sinä minun
Hyvästi rakkaani,hyvästi rakas ystäväni
tuntuu niin tyhjältä
Jotenkin oon pikkuhiljaa päästäny tän ajatuksen tajuntaan ja koittanu sopeutuu tähän kaikkeen.
Makaan iltasin sängyssä ja kelaan tätä kaikkee...kuolemaa
jotenkin kuolemasta on tullu mulle ns.pakkomielle...ei niin että haluisin kuolla mut se kuinka paljon sitä nykyisin ajattelen se miten siihen nyt tänä päivänä suhtaudun ja se että kuolema ei enää pelota
kaikki tää pelottaa mua...hämmentää en jotenkin osaa suhtautuu tähän en jotenkin tiedä mitä mun pitäs ajatella
pitäskö mun vihata vai rakastaa...
unohtaa vai kaivata
tää on jotenkin ihan käsittämätöintä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki sun tunteet on sallittuja ja käytävä läpi. Sillä tavalla käsittelet asian loppuun, vaikka sitä onkin vaikeaa ymmärtää. Elämä ei ole tasapuolinen, olen pahoillani. Voimahali
Suruun liittyy kaikenlaisia tunteita. Tulee katkeruuttakin vainajalle, miksi sen on pitänyt jättää meidät "yksin" maailmaan. Kaipaus ja rakkaus ovat kuitenkin perimmäisiä tunteita. Suru pysäyttää elämämme. Itsekin isäni menettäneenä koen joskus tunteita, että haluaisin tulla hänen perässään. Jokin elämänperusilo poistuu hetkeksi ja saa kaiken arkisen näyttämään niin turhalta. Toivon, että läheisesi ymmärtävät ja saat purkaa pahaa oloasi. Eiköhän ilokin joskus palaa. Onneksi olemme saaneet elää näiden rakkaiden ihmisten kanssa monta ihanaa hetkeä. Olkaamme kiitollisia niistä.
Voimia ja lämpöinen osanotto.
kertoi täysin mun ajatukseni.Mun rakkaani kuolemasta on kulunut vasta 2 viikkoa.
Elämä tuntuu tyhjältä,ei ole enää mitään jäljellä kuin muistot.
"Jumala antoi meille elämän, jotta eläisimme sen; ei jotta ymmärtäisimme".
näköjään on muita kenellä elämä on kerrallan muttunut täysin.minun rakkaani elämä niin lyhyeksi jäi.kaikki hänen unelmat ja suunitelmat tulevaisuudesta jäi kesken.hän niin kovasti odotti että päästäis muuttamaan taloon jonka rakensimme yhdessä alusta asti.mutta yksiviiko ennen muuttoa tämä surullinen tapahtui.tuntuu nin väärin että hän ei saanut nähdä ja kokea sitä mitä hän niin kovin odotti.hän aina teki kaikensa meidän takia kulki minun kanssa metsällä sekä kalassa.yhdessä kaiken tehtiin aina .nyt ei mikän tunnu enä tärkeältä.on niin vaikea ymmärtää mitä on tapahtunut. anteeksi minun huno suomen kieli mutta tunteet ovat varmasti aika samanlaiset.
minu rakas niin nuorena otettiin pois tunntuu niin väärin että nuori ja nin hyvä ihminen ei saanut jatkaa tässä meidän kanssa.on niin tyhjä olo että ei tulevaisuus enä tunnu yhtään tärkeältä.kaiken minulle oli ja on vaikka näin on käynyt.on näköjään muita kun ovat joutuneet tämän kokea.