Ihania! Eikö niin miehet?
Vauvat on ihania!
iiiiiiiih
38976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Miksi??
Tuottavat sinappia ja korvaavat palohälyttimen?
ne näyttää kieltä ja katsoo kieroon.
saman sulle joka ilta, niin ei tartte haistella sinappia eikä kuunnella palohälyttimen rääkynää.
suloista, sun on sitten jokellettava myös.
äitejä ja tietää sen todeksi
ei siitä mihinkään pääse
oli vaan miehille, sorry.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000033007957
toivottavasti myös ihania veronmaksajia ja positiivisen kansantulon tuottajia tulevaisuudessa
Rakastan vauvoja, ne on ihania. Olispa vaan joku jonka kans niitä tekis :/ Ne on niiiin ihania....
Kyllä! Vauvat ovat ihania niin kauan, kun ne eivät ole syntyneet, eivätkä ole omia!
ekaks vimmataan ittesä väsyksiin. Heitellään lelut lattialle ja aletaan huutaa ku viimestä päivää ruutataan kakat housuun sen jälkeen ku on vaipat vaihdettu. Itkee ja kiukkuaa...
Sit sen jälkeen ku se on repiny kaikkien mielen hulluuden rajalle niin toljottaa kyynel nappisilmissään. "Anteekt äiti, miulla o paaba mieli" oo siinä sit vihanen...
Silloin kun ne nukkuu tai sukeltaa.
vastaan silti.. Juu, onhan ne ihania. Mutta joo, kyllähän ne teettää vaivaaki aikas paljon. Ennen olin ihan että ihanaa vauvoja. Teen kakskyt lasta sitte ite joskus. Nyt oon sitte melko paljo hoitanu mun siskon lapsia ja täytyy kyllä sanoa että en oo enää ihan niin innossani enää lapsen tekoon lähössä.. Työtä ne kyllä teettää melekosesti, mutta kyllä niitä siskon lapsia tulee aina ikävä ku ei vähään aikaan nää. on ne kyllä kuiteski aika ihania:) Sitte ku ne on pari päivää ollu kylässä ja on nähny sitä kiukuttelua niin on vaan silleen "hei, hei nähdään pian uudestaan :)"
Mut täytyy kyllä sanoa että oon joskus kyllä kuvitellu kotiäidin arjen paljon ruususemmaksi ku se todellisuudessa on. Mut kyllä musta ois pari lasta mukava saada joskus tulevaisuudessa kuhan löytäs sen miehen ekaks ;)
idiootteja. Ei niiden kanssa voi keskustella päivänpolitiikasta.
myös useimpien miesten kanssa... Niiden kaa ei saa olla ees erimieltä päivänpolitiikasta.Tosin Vauva on tässä mielessä viisaampi, se ei ota sitä henkilökohtasesti
on kaksi puolta; on se ihana puoli ja sit on se vähemmän ihana puoli, mut kumminkin ne on niin vähän aikaa vauvoja et kai ne kaikki huudot ja yövalvomiset kestää jos vaan muistaa ajatella pahoinakin hetkinä et tätä ei kestä ikuisesti.
realistisen positiivinen kommentti ja varmasti kokemusperäinen.
"kaikki huudot ja yövalvomiset kestää jos vaan muistaa ajatella pahoinakin hetkinä et tätä ei kestä ikuisesti"
Lapset ovat mukavia, heti kun ne osaa huolehtia itsestään.
20 vuoden iässä
On se kieltämättä helpompaa olla kolme- tai nelivuotiaan äiti, kuin vastasyntyneen äiti varsinkin jos se vastasyntynyt on ensimmäinen lapsi ja aiempaa vauvanhoitohistoriaakaan ei takana ole, eikä niitä käyttöohjeitakaan muistettu sairaalssa vauvan matkaan laittaa:)
valitus, kun käyttöohjeet puuttuu tuotteesta :)
ehkä sairaalassakin ollaan jouduttu pienentämään budjettia, eikä ohjeita enää ole varaa jakaa, kuin joka toisen vastasyntyneen vanhemmille. Mun tuurilla tietty jäin ilman..huono arpaonni:)
" äiti!! Pyyhkimmää-än!!!!"
ylipäänsä tuo koko äiti-sana silti menettää jossain vaiheessa arvonsa, meinaan aluks sitä odotetaan innolla ja sit se tuntuu hienolta ja on varmaan maailman kaunein sana, mut sitku sitä kuulee 200 kertaa päivässä ja usein vaativalla äänellä, niin ei se sit ookaan enää niin kaunis sana se äiti.:D
Se on pari kertaa kääntyny hyvinki pitkälle siihen että "Äiti sana on kääntyny Antiks"
"Antti pesee hampaat" "Antti lukee iltasadun" :D Eräs 3 vuotias on komentanu mut jäämään myös yökylään... yllättävän äkkiä siihen kyllä tulee määräävä äänensävy
tarpeellinen olotila, ku joku on niskaan hengittämässä ja vaatimassa koko ajan :)
tykätä susta.:)
No mä oon omalle lapselle välillä isi ja välillä mummukin riippuen missä se on just ollut.:) Ja menee mullakin lasten nimet sekaisin, siitäkin huolimatta et toinen on poika ja toinen tyttö :D
Siinä on silti haittavaikutuksiakin, mm. se et vaikka kaupassa tai jossain jos yksin oon ja vieressä joku lapsi sanoo omalle äidilleen 'äiti', niin melkein on jo kysymässä siltä et "mitä"...:D
tunnistakaan äänensävystä tai hajusta?
Jossakin luontodokkarissa niin ainakin väitettiin. Tais ne kyllä olla hylkeitä tai jotain mursuja.
Mieki oon päässy isiks... Sitä kyllä seuras vähän sellanen kiusaantunu hiljasuus, joka rikkoutu sit "mie oon kyllä antti" Tosin se vasta-argumenttiki oli hyvä,
"mut voisit sie olla miun isi ku sie et huuda äidille?"
Aika kiusallinen tilanne...
Sen puoleen kyllähän minä ja mun veljeni ollaan menty sekasin viimeset 20 vuotta ja sama juttu on naapurin poikien kanssa... molempien vanhemmat on lätkiny meidän nimiä ristiin rastiin... puhumattakaan opettajista...
ja kuuloaistilla ainakaan mitään tunnisteta. Onneks näköaisti sentään pelaa vielä, et on aina omat muksut kulkeutuneet kotiin asti eikä vieraat.:D
kysymyksen, kun tilaisuus siihen on. Ei varmaan liity miesten logiikkaan pätkääkään ja tuskin viittis päiväsaikaan kysyäkään.
Onko hienoa olla äiti? Miltä se tuntuu kun on jälkikasvua?
Tämmösenä ikuisena poikamiehenä joskus miettiny, että miltähän se tuntuis jatkaa sukua, mutta ku mies ei siihen yksin kykene.
tilanteitahan nuo on. Ja kun ei aina voi varmaks tietää, miten pieni lapsi päässään muokkaa ne asiat, vaikka päällisinpuolin näyttämisikin, et se on tosi fiksu kun ymmärtää kaiken. Meillä oli (onneksi) erotessa lapset niin pieniä ettei ne kumpikaan ees muista sitä et vanhemmat ovat joskus asuneet samassa talossa, niin niille ei ole vielä ainakaan ollut sen asian suhteen ogelmia ja toivottavasti ei tulekaan.
Toisella lapsellahan on äitipuoli, ja on tainnut häneltä itseltään lähtöisin olla termi "varaäiti" ja se on kuulostanut ihan hyvältä..äitipuoli voi joskus saada negatiivisen sävyn, vaikkei sitä tarkoitetakaan.
eka kerta kun koko tän neljän ja puolen vuoden äitiyden aikana joku kysyy tota multa. Kaikki on aina esittäneet asian vaan oletuspohjalta, et varmaan on hienoo olla äiti muttei kukaan oo noin kysynyt.
En mä tiedä kuuluuko sen aina niin hienoa ollakaan. Musta se on lähinnä kasvattanut mua ihmisenä ja tehnyt vastuuntuntoisemmaksi, eli on siitä mulle ihmisenäkin hyötyä ollut ja tulee varmaan olemaankin, mutta kyllä se nyt muuten on aika pelottavaakin välillä.
Ehkä ylpeys on kans yksi tunne jota tunnen lapsistani ja tietty vähän itsestänikin aina silloin jos oon hoitanut äidin roolini hyvin.
mutta kolmatta sinappikonetta en enää ala duunaan.
Ehkä sitten joskus jaksan innostua lapsenlapsista, mutta toivottavasti siihen menee vielä muutama vuosi...
M48...
Minuun eivät vauvat ole ikinä vedonneet, en ymmärrä mikä niissä on ihanaa. Isompi lapsi on jo ihan ok.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000031459625