Avioliitossa 14v. olleena ja eronneena naisena
olen huomannut siirtäneeni maneerini myös
uuteen suhteeseen!
Vaikka 2v. olin yksin eron jälkeen ja luulin
päässeeni "pahoista tavoistani",
niin ei!
Teen sen saman virheen uudelleen ja uudelleen!
En ole oppinut mitään,
vaikka ero oli järkyttävä ja vannoin,
etten koskaan enää..
En pääse maneereistani,
olen liian itseriittoinen nainen, enkä
osaa "miellyttämällä" miellyttää miestä!
Jos tietoni ja taitoni ovat miehelle liikaa,
ne sitten ovat liikaa!
olen huomannut siirtäneeni maneerini myös
uuteen suhteeseen!
Vaikka 2v. olin yksin eron jälkeen ja luulin
päässeeni "pahoista tavoistani",
niin ei!
Teen sen saman virheen uudelleen ja uudelleen!
En ole oppinut mitään,
vaikka ero oli järkyttävä ja vannoin,
etten koskaan enää..
En pääse maneereistani,
olen liian itseriittoinen nainen, enkä
osaa "miellyttämällä" miellyttää miestä!
Jos tietoni ja taitoni ovat miehelle liikaa,
ne sitten ovat liikaa!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minä heittäisin, mutta kun ei sepustuksestasi oikein saa selvää, mitä olet tehnyt. Odotellaanko, että pääsi vähän selviää?
ettei maan päällä ole niin nokkelaa ja älykästä miestä että se hänelle sopisi. Eikö itseriittoisten hölmöjen pitäisi pysyä yksin?
selviä tästä yhtään enenpää..Valitettavasti..
En osaa miellyttää miestä, en tunne tarvetta
siihen. Myöskään minua ei tarvitse kehua
ja pönkittää miehen puolelta.
Haluaisin elää tasavertaisena kumppanina,
mutta harva mies haluaa samaa.
Siirrän siis tyhmät "vikani" edelleen,
en opi "kanaksi", näköjään.
Avarsiko tämä yhtään? :D
Mitäs kivittämistä tuossa on? Jokainen saa toki olla sellainen kuin lystää.
Muistan kerran seurustelleeni jonkin aikaa sellaisen naisen kanssa, joka myös omasta mielestään halusi olla tasavertaisena suhteessa. Hänkään ei halunnut hyppiä miehen pillin mukaan. Käytäntö oli se, että hän halusi kontrolloida minua koko ajan. Koska suhteemme oli hänen mielestään tasapuolinen, ei minun mielipiteelläni ollut arvoa. Yhdessä oltu aika vietettiin juuri nin kuin hän halusi. Siinä vaiheessa tapailimme aika harvakseltaan, joten hyvän seksin vuoksi pysyin suhteessa. Suhde päättyi siihen, kun menin hänen toiveidensa vastaisesti golf-kurssille. Kun nainen sai tietää siitä, hän jätti minut.
Kunhan et ole ylläolevan kaltainen, vaan ihan oikeasti haluat tasavertaisen suhteen, niin ei hommassa ole mitään outoa. Sinun pitää vain löytää mies, joka kestää sen että nainen on vähintään yhtä hyvä kuin mies. Meitäkin on.
vaan kannatan nimenomaan omia harrastuksia
ja menoja, kun kerran luottamus on molemminpuolinen.
Meillä tökkii selvästi se, että osaan hoitaa
itse rivitalossani useimmat asiat.
Auto ja likan mopo ovat niitä juttuja,
jotka osaan vaan tankata ja vaihtaa renkaat.
Siihen siis tarvin häntä.
Mutta mies kun on luontaisen laiska,
joudun usein pyytämään avun muualta.
Jos palvoisin häntä, kuten lukuisat ystäväni miehiään, luulisin hänen olevan tyytyväisempi.
En vaan pysty siihen,
se on vastoin "minua".
En haluaisi olla itseriittoinen, mutten sille
myöskään mitään mahda.
Kolme tytärtäni ovat myös perineet minun huonot geenini, osaavat tehdä itse asioita, eli
ruuvimeisseli pysyy kädessä, heh :D
Alunperin halusin tietää, pystyykö ihminen
muuttumaan uuden suhteen mukana.
Sillä minä en ole pystynyt.
Mielenkiintoinen ilmaus "tuulettarella", että miestään miellyttää haluava nainen olisi kana...ohoh. Omassa avioliitossani minä haluan miellyttää miestäni ja hän minua, näin myös teemme ja homma toimii. Ei aina samoissa asioissa, mutta ainakaan kumpikaan ei pyri toista kontrolloimaan, ei sanoin eikä teoin. Ikävä että olet törmännyt ihmiseen jonka "tasapuolisuus" on kontrollointia,uhhuh :(
Tuulettarelle sanoisin, että kukin tyylillään, ja toisten tapoja halveksumatta. Omalla kohdallasi ei ole kenties niinkään kyse sinun tavoistasi, vaan siitä, että tunnet vetoa/halua sitoutua tietyntyyppisiin miehiin, ja suosittelisin että raa'asti katsot mitä yhtäläisyyksiä löydät "elämäsi miehistä" joiden kanssa suhde ei ole toiminut. Yhtäläisyydet eivät usein ole silmin havaittavissa, mutta kun hetken etsii, löytää ne yhteiset piirteet.
Ihmisellä on taipumus ihmissuhteissaan "pyöriä" samantapaisten ihmisten kanssa uudelleen ja uudelleen, vaikka suhteet eivät toimisi. Syy näihin vääriin kumppanivalintoihin löytyy omasta itsestä, ei valitusta kumppanista, ja kun sen syyn löydät, on helpompi löytää myös paremmin itsellesi sopiva kumppani.
Olen ehkä kaltaisesi nainen (Mottoni:teen mitä vaan, ja mitä en osaa sen opettelen) ja miheni luonteva laiskottelija:) Olemme jakaneet kotityöt ja hommat tyyliin: minun tehtäväni ovat nämä ja sinun tehtäväsi ovat nuo, Ei siis minä teen esim siivouksen tänään, sinä huomenna. Näin ei tule " kilpailua " siitä, kumpi tekee asiat paremmin, vaan kummallakin on omat tehtävänsä, tasapuolisesti kuormittavat. Lisäksi on sovittu, että kumpikin hoitaa hommansa, että toisen ei tarvitse huomautella. Huomauttelu aiheuttaa turhaan negatiivisia fiboja:) Monella meidän tutulla on sellainen käsitys tasa-arvosta, että kummankin on tehtävä samat asiat vuorotellen. Olen huomannut että aiheuttaa paljon enemmän riitoja. Niin ja vielä se, että se jako ei tosiaan ole mikään: miesten työt ja naisten työt, vaan olemme miettineet missä olemme hyviä ja mitä kumpikin mielellään tekisi. Esim. minä inhoan imurointia mutta mieheni imuroi ihan mielellään (ja paljon tarkemmin kuin minä), niinpä hän imuroi meillä aina ja minä sen sijaan pyyhin pölyt imuroinnin jälkeen jne (vähän naurettava mutta selventävä esimerkki). Mutta tehtävien jako on ollut pakko tehdä, muuten käy niin että minä tarmokkaana teen täällä kaikki hommat:)paitsi että en osaa olla tekemättä mitäänkään...
luontaista ja tule ihmisestä sisältä,
(kuten minulla), niin sitten se on
erittäin kanamaista!
Näen sitä paljon ympärilläni.
Siinä taitaa olla syy siihen,
etteivät elämässäni olevat miehet ole
jaksaneet kanssani!
Kohdallani todellakaan ei ole kyse siitä,
kuten arvelit, että tuntisin vetoa tietyn
tyylisiin miehiin.
Ne muutamat vakituiset suhteet mitä minulla
on ollut, ovat olleet aivan erilaisia.
Jos mies muuttuu suhteen aikana,
se tottakai on minun vikani, eli silloin
olen siirtänyt ne maneerini aina uuteen suhteeseen ja haluamattani tappanut rakkauden.
Olisin voinut itse kirjoittaa tuon äskeisen,
paitsi sillä erotuksella, että me emme asu
yhdessä. (mutta jos asuisimme)
Olemme olleet yksissä n.9v, enkä voisi kuvitella muuttavani hänen kanssaan yhteen.
Syy on helppo ja yksinkertainen:
hänen luontainen laiskuutensa saa minut näkemään punaista, vaikken mikään siivoushullu olekaan.
Samassa rivitalossa kyllä asumme naapureina
ja olemme aina minun luonani.
En vaadi koskaan häntä osallistumaan mihinkään
muuhun, kuin auton ja mopon laittoon, mutta
niitäkin asioita hän lykkää niin kauan,
että ehdin palkata jonkun tekemään työt.
Hän ei kunnioita minua tippaakaan, sanoo usein suutuspäissään, että olen niin täynnä itseäni.
(mikä varmaan pitääkin paikkansa)!
Mutta jos hän arvostaisi minua tasavertaisena
ihmisenä, en ehkä pitäisikään itseäni niin
osaavana. Tiedä häntä!
Hän on vapaa-ajat luonani ja usein on käynyt
niin, että tytär huomaa esim. öljypolttimon
sammuneen ja tulee sanomaan sen minulle,
vaikka mies istuu vieressäni.
Esimerkkejä olisi tuhansia, niitä ei kait enenpää kannata edes kertoa.
Yhden asian olemme osanneet tehdä kuten te,
mies keittää paikalla ollessaan aina kahvit,
koska tekee sen paremmin.
Itse hän ottaa asian niin, että haluan hyppyytellä häntä! Mutta se on jo asia erikseen.
teidän kannattaa varmaan aika tarkkaan keskustella asioista ennen kuin muutatte yhteen, tulisin varmaan pöpiksi jos toinen vaan natkuilisi eikä tekisi mitään:) Luojan kiitos mieheni on keskustelevaista sorttia (joskus liikaakin) ja näistä asioista on aina kyetty keskustelemaan. Ja tunnollisesti hoitaa omat hommansa, ei sitä voi moittia. En voi tosin kieltää, että pahoina päivinä tulee mietittyä, miten paljon mukavampaa olisi ollut lähteä lasten kanssa pyöräretkelle kuin jäädä hoitamaan puutarhaa, joka on mun hommaa (ja harrastus) ja vie tuhottomasti aikaa:)
Meilläkin on joitain tehtäviä, jotka on jaettu sen mukaan, mistä tykkää. Minä laitan aina ruuan ja hoidan keittiön. Vaimo siivoaa ja imuroi muualla. Suurimman osan muista kotitöistä teemme kuitenkin yhdessä. Jos pitää remontoida jotain, teemme sen yhdessä. Autot (2 kpl) pesemme yhdessä. Renkaat vaihdetaan samaan aikaan. Olemme huomanneet, että yhdessä tekemällä hommat ovat kivempia ja sujuvat nopeammin.
Mutta toisinpäin!
nykyinen mieheni on opettanut minulle
valtavat määrät asioita.
Muutuin siis kanasta osaavaksi naiseksi.
tarkoitat "miellyttämällä miellyttämistä"?
Periaatteeni no. 1 on aina ollut etten yritä miellyttää ketään. Olen aina oma itseni ja ellei se tehoa, ei voi mitään. Tosin aina se on tehonnut...
kuten yllä jo mainitsinkin, että jos
miellyttämisen halu ei tule ihmisen sisältä,
niin sitten se on miellyttämällä miellyttämistä ja se on kanamaisinta, mitä tiedän.
Olen myös oma itseni ja tuntuukin aivan hullulta, että juuri olemalla itseni, vedän
puoleeni miehiä, jotka sitten loppukädessä
osoittautuvat riittämättömyyden tuntuisiksi,
vaikka tasan tarkkaan ovat tienneet etukäteen,
mikä ja millainen olen.
se juju onkin, että vaikka vetää puoleensa omana itsenään jos minkä sortin miestä niin täytyy itse tuntea/vaistota se, onko miehessä riittävästi potkua yhteiselon kannalta. Tämä taas vaatii aikaa. Mitä huonommin tämän vaiheen käy läpi, sitä varmemmin tulee ero.
painoviesti
Olen ehkä kaltaisesi nainen (Mottoni:teen mitä vaan, ja mitä en osaa sen opettelen) ja miheni luonteva laiskottelija:) Olemme jakaneet kotityöt ja hommat tyyliin: minun tehtäväni ovat nämä ja sinun tehtäväsi ovat nuo, Ei siis minä teen esim siivouksen tänään, sinä huomenna. Näin ei tule " kilpailua " siitä, kumpi tekee asiat paremmin, vaan kummallakin on omat tehtävänsä, tasapuolisesti kuormittavat. Lisäksi on sovittu, että kumpikin hoitaa hommansa, että toisen ei tarvitse huomautella. Huomauttelu aiheuttaa turhaan negatiivisia fiboja:) Monella meidän tutulla on sellainen käsitys tasa-arvosta, että kummankin on tehtävä samat asiat vuorotellen. Olen huomannut että aiheuttaa paljon enemmän riitoja. Niin ja vielä se, että se jako ei tosiaan ole mikään: miesten työt ja naisten työt, vaan olemme miettineet missä olemme hyviä ja mitä kumpikin mielellään tekisi. Esim. minä inhoan imurointia mutta mieheni imuroi ihan mielellään (ja paljon tarkemmin kuin minä), niinpä hän imuroi meillä aina ja minä sen sijaan pyyhin pölyt imuroinnin jälkeen jne (vähän naurettava mutta selventävä esimerkki). Mutta tehtävien jako on ollut pakko tehdä, muuten käy niin että minä tarmokkaana teen täällä kaikki hommat:)paitsi että en osaa olla tekemättä mitäänkään...
Taidat olla juuri sellainen jonka takia miehet hakevat vaimoja Thaimaasta.
"Kukaan ei ole tarpeeksi hyvä minulle!"
Ole sitten yksin mielipiteinesi äläkä kiusaa sillä miehiä.
ettei kukaan ole liian hyvä minulle, vaan
ettei kukaan tähänasti tuntemistani miehistä
ole kestänyt sitä, että naisena saatan hallita asiat paremmin.
Niitä miehiä kuulemma on, (lue ylhäältä),
vaan enpä ole tavannut.
En ehkä myöskään arvosta miestä,
joka toteaa, että vaimot kannattaa hakea
Thaimaasta. Se, jos jokin, todistaa paljon.
Ei se ole koskaan vain yhden puolen vika vaan kummankin, ettei asiat toimi! Lopeta syyttämästä itseäsi!! Et ole vain löytänyt semmoista, joka sinut ansaitsee oikeasti!!
mutta olen niin pettynyt itseeni,
etten opi "huomioivammaksi".
En kaipaa itse sitä ja näin ollen en osaa
sitä myöskään antaa.
Se kuitenkin olisi taito,
jolla EHKÄ voisi hoitaa parisuhdetta.
Miksi kokoajan syyllistät miestä sukupuolena? Tunnen kuvaamiasia ihmisiä läjäpäin, sekä naisia että miehiä. Miksi vihasi kohdistuu vain miehiin? Tuskin se on miesten vika että sivuutat tiedostamattasi "hyvät" miehet. Yleensä se vika vaan löytyy kyllä peilistä. Niin se löytyy myös minulla.
:D :D