Minulla on pulma. Olen saanut lääkäriltä kuulla että minun on vaikea saada lasta sairauteni takia joten emme ole nyt vuoteen saaneet siten mitään aikaan lapsettomuusasiassa kun olemme kyllä yrittäneet.
mikä on se aikaraja joka yrittämisessä katsotaan rajaksi jolloin pitää ajatella esim. hoitoja.
En ole kellekkään kertonut asiaa siis ulkopuolisille. Tietty mieheni tietää.
Pitääkö asiasta jotenkin kertoa ettei omat vanhemmat odota turhia vai pahentaako se asiaa vain ja syylistäminen alkaa?
Tunnen asiasta syyllisyyttä kun usein kysellään milloin teette lapsia kun olette olleet jo kauan yhdessä n. 5 vuotta.
On se kumma juttu kun nuorena käyttää ehkäisyä ja pelkää ettei vaan tule raskaaksi niin sitten kun haluaa niin ei välttämättä tule edes raskaaksi. Siis ehkäisy oli aivan turhaa.
mikä on se aikaraja joka yrittämisessä katsotaan rajaksi jolloin pitää ajatella esim. hoitoja.
En ole kellekkään kertonut asiaa siis ulkopuolisille. Tietty mieheni tietää.
Pitääkö asiasta jotenkin kertoa ettei omat vanhemmat odota turhia vai pahentaako se asiaa vain ja syylistäminen alkaa?
Tunnen asiasta syyllisyyttä kun usein kysellään milloin teette lapsia kun olette olleet jo kauan yhdessä n. 5 vuotta.
On se kumma juttu kun nuorena käyttää ehkäisyä ja pelkää ettei vaan tule raskaaksi niin sitten kun haluaa niin ei välttämättä tule edes raskaaksi. Siis ehkäisy oli aivan turhaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, ongelmasi on nykyisin ihan tavallinen ja usein hoidettavissakin. Seuraapa julkkisten lastensaanteja. Eivät monet lehtien palstoilla tänäänkin mainitut ole tulleet raskaiksi ilman apuja.
Mutta siitä kertomisesta. Meidän tytär ei voinut tulla raskaaksi, koska hänen miehensä siittiöt olivat käytännössä olemattomat eli huonolaatuiset ja laiskat. Tytär miehineen kertoi meille ja appivanhemmilleen asian. Pariskunnalle selvisi lapsettomuusasia viiden aviovuoden jälkeen. He käyttivät lainasiittiöitä. Nyt heillä on tytär ja poika, väliä kaksi vuotta.
Kaikki olimme koko ajan hengessä mukana ja kannustimme. Saatiin ihania pienokaisia.
Terveyskeskuksesta voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin. Tai voi soittaa väestöliiton lapsettomuusklinikalle. Itsellä uskomatonta mutta totta 3:n vuoden hoitojen jälkeen sain lapsen. Sukulaisten häiritseviä ja pirullisia kommentteja joutui kylläkin kuuntelemaan 10 vuotta, siitä kun ei ole "tehnyt" lapsia. Itse en katsomut olevani tilivelvollinen ihmisille jotka loukkasivat tosin ehkä ymmärtämättömyyttään.Painostaminen ei auta ja kyseleminen loukkaa.
Eivät sukulaiset oikeasti useinkaan pahaa tarkoita kyselyillään. Monet tulevat mummit odottavat malttamattomina lapsenlapsia.
Voisiko millään ajatella, että ottaisi asian edes hiukan huumorilla? Ellei se käy, niin suoraan: "Yritys on koko ajan hyvä kymmenen, muttei vielä ole tärpännyt."
Eikö ainakin ihan lähiomaisille voi sanoa, että lapsi saa tulla koska vain, mutta niinpä vaan näyttää antaa odotuttaa itseään.
Aikoinaan kysyin äidiltä, miksi oli isän kanssa naimisissa 7 vuotta, ennen kuin minä eli ainokainen synnyin. Äiti totesi yksinkertaisesti, ettei onnistunut aikaisemmin.
Vuoden yrittämisen jälkeen on syytä hakeutua lääkäriin jatkohoitoja varten.
Sisarellani oli vastaavanlainen ongelma. Nuorimman lapseni ristiäisissä anoppini kysyi häneltä, että no millonkas sinä alat tekemään niitä lapsia. Siskoni sanoi siihen mielestäni hyvin osuvasti, lapsia ei tehdä, niitä saadaan! Älä suotta tunne syyllisyyttä, sairaudelleen ei voi mitään. Nykyisillä hoidoilla pystytään auttamaan valtaosaa lapsettomuudesta kärsiviä pareja.
Tuohon kertomiseen on vaikea antaa mitäään pätevää neuvoa. Jotkut pariskunnat eivät kerro kenellekkään mahdollisista vaikeuksista ja hoidoista. Vasta kun raskaus on varma he ilmoittavat ilouutisen muille. Toiset kertovat läheisilleen. Vanhemmilleen ja ystävilleen joilta tietävät saavansa tukea ja ymmärrystä. Jotkut taas kertovat kaiken avoimesti kaikille. Sinun pitää tehdä miehesi kanssa niinkuin teistä tuntuu parhaalle ratkaisulle.
Anoppi alkoi vuoden jälkeen painostamaan, että koska niitä lapsia ja sitten kun teillä on jne.
Ystäväpiirissä pareja, joilla lapsettomuutta ja kertoneet, kuinka kipeitä nuo kysymykset ovat. Tuolloin ajattelin, että en ala itse stressaamaan tätä asiaa ja vaivautumaan kyselyistä, vaan yritän ennaltaehkäistä asian. Tokaisin anopille, että "Missä se on sanottu, että saatais ollenkaan. Kaikki ei saa vaikka haluavat ja se ei ole kiva asia, kun siitä koko ajan muistutetaan." Siihen loppui kysely, anoppi alkoi katsomaan asiaa eri kantilta.
Ja niin siinä kävi, liekö, että tuota aavistelin vai mitä, mutta ei ole meillekään sitä jälkikasvua siunaantunut. Siitä olen tyytyväinen itseeni, että nyt en joudu kovasti tuota asiaa selittelemään, kun toin mahdollisuuden esiin jo, ennenkuin olimme lapsia ajatelleetkaan. Uskon, että kipu ei ole niin kova, kun ei ole sukulaisten paine koko ajan niskassa.
Tällä perusteella kehoittaisin vaikka sanomaan, että lapsettomuus on niin yleistä nykyään ja monille kipeä asia. Jos vastapuoli on yhtään fiksu, ymmärtää, että ei ole hänen asiansa tuosta huolta pitää.
Voimia kaikille kanssasisarille!
jälkeen saa varata ajan terveyskeskukseen ja pääsee lapsettomuustutkimuksiin. Me ollaan oltu hoidoissa neljä vuotta, ei ole onnistanut, yhdeksän hoitoa ja niistä kaksi keskenmenoa. Me kerrottiin heti molempien vanhemmille, välit on aika läheiset, myös molempien sisarukset tietää. Kaukaisemmalle suvulle päätettiin, että ei kerrota. Mutta ei ne sukulaiset nykyään enää vauvauutisten perään kyselekään, aavistaa varmaan et jotain on vialla kun ei uutisia ala kuulua.
Yksi törkeimmistä käytöstavoista on tuo utelu lapsien saannista.
Pitäisi ihmisten käsittää, että lapsia ei kaikille synny. Syitä on monia.
Törkää kysyä, törkeää!
Älä vastaa sellaiseen tiedusteluun sanallakaan.
Toiset sanovat vielä perään, että olette itsekkäitä ja huvittelunhaluisia, rahanhimoisia ja aina ulkomaille menossa.
Sellaiset ihmiset eivät ole vastauksen arvoisia.
Samaa mieltä! En voi käsittää miten ihmiset ovat niin tyhmiä ja törkeitä, että kyselevät niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin lasten hankinnasta! Nykypäivänä jokaisen pitäisi tietää, että ensinnäkään lapsia ei niin vaan tehdä, niitä saadaan. Lapsettomuus on kuitenkin aika yleistä, oli se sitten tahatonta tai oma valinta, kaikkihan eivät lapsia edes halua.
Meillä on erittäin lapsirakkaat ja "sikiävät" suvut molemmilla, sekä minulla että miehelläni. Olin 17-vuotias kun ensimmäisen kerran mieheni joku vanhempi sukulaisnainen ihan vakavissaan kysyi, että "milloinkas teille niitä lapsia tulee." Nyt kun alamme olla reippaasti päälle parikymppisiä, painostus vaan kasvaa, kysellään vauvakuumeesta yms. asiaan liittyvästä ja pahimmillaan jopa mahaani on kokeiltu, että "jokos siellä vauva potkii, kun olet vähän pyöristynyt." Tuntuu, ettei ihmisillä ole mitään rajaa tässä asiassa.