On uusi kokemus olla ns. toinen nainen. Ristiriitaiset tunteet, en halua mitenkään painostaa miesystävääni mihinkään. Mutta... tunne-elämä aika sekaisin. Itse olen eronnut jo vuosia sitten. Kenellä kokemuksia, kuulisin mielelläni.
ns.toinen nainen
liina
124159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tarkoitatko että tapailet varattua miestä?
Toivottavasti ei ole minun mieheni, sillä hänestä en luovu mistään hinnasta!
ettet luovu, niin varmasti teet kaikkesi myös pitääksesi hänet? Joten miksi hänellä toista naista olisikaan?
Sen sijaan jos olet niitä omistushaluisia kääkkiä, jotka "pitävät" toisen vain sillä perusteella, että minun on minun, niin luultavasti sen kuoren saat pitää ja ahdistaa vaikka kuoliaaksi, sydän ja ajatukset eivät koskaan ole sinun.
Kaikkeni olen tehnyt ja saanut pitää Hänet jo 40vuotta.Kysyin illalla ,että kuuluuko sisaälmyksetkin samaan pakettiin ja vastaus oli myönteinen, kokreettisesti sain sen myös kokea.
Tottakai tämänikäinen näyttää jo "KÄÄKÄLTÄ", mutta ajatuksetkin luen jopa päivittäin, sillä niin on yhteinen taival muokannut meitä.
Toivon sinulle myös kaikkea hyvää suhteessasi, olipa se pitkä tai vähän lyhyempää plaatua!
minulla on todennäköisesti sama ongelma..lueppas tarinani,se on osastolla suhteen aloittaminen..
Jätä hyvä ihiminen varattu äijä rauhaan.Sellaisen kanssa seikkailusta ei ole muuta kuin harmia ja vaivaa.
Olen ollut suhteessa varattun mieheen reilusti vaihtelevin fiiliksin. Tiedän todella senkin, miten tosta ei mieluusti painostas. Välillä olen ollut jo todellakin lopettamassa suhteen, mutta aina on toiset tunteet voittanu ja jatkoa seurannu. Ei todellakaan mikään piece of cake koko juttu itselle ollu, kun on toiseen kuitenkin luonut jo tietyn kiintymyksen ja luottamustakin keretty jo usemapaan kertaan koetella...että vaiheessa ollaan vaikka tunteet riepoo itteä eri suuntiin..
Minäkin päädyin vuosi eroni jälkeen toiseksi naiseksi. Ristiriitaiset olivat omatkin tunteeni. En aikaisemmin koskaan voinut edes kuvitella liittyväni itse mitenkään pettämiseen.
Kuitenkin eroneena kaipasin läheisyyttä ja syliä. Hän kaipasi hyvää seksiä - tietysti minäkin, mutta ennen kaikkea emotionaalisista syistä minä häntä tapailin. Tapailimme hyvin taajaan useitakin kertoja viikossa hän oli luonani iltoja öitäkin. Tunteet tulivat väkisi mukaan ajan kuluessa ja rakastuimme toisiimme. Olemme tapailleet nyt lähes 4 vuotta.
Omakin elämäni tässä välissä järjestyi. Tapasin oman rakkaani ja olen onnellisessa parisuhteessa. Mutta en koskaan pääse yli toisen naisen roolistani. Meistä tuli liian rakkaat tosillemme. Tapailemme edelleen muutaman kerran vuodessa. Kuitenkin kunnioitamme toistemme omaa elämää omissa parisuhteissa.
Eikö maailmassa ole tarpeeksi vapaita miehiä?
Jos joskus saisin käsiini ihmisen joka on pettänyt minua mieheni kanssa.... Tulisi pahaa jälkeä! (Minua ei ole koskaan petetty.) Olkaa siis varovaisia temppuinenne..
Mikäpä minä olen silti sanomaan.. Kyllä se vapaana oli erittäin houkuttelevaa iskeä silmänsä nimenomaan varattuun mieheen.. Toisaalta en ikinä mennyt sen pidemmälle kuin vain siihen pisteeseen että toinen on jo mukana.. Kai sitä täytyi vaan kylvää itsetuntoa ja nähdä kuinka vastustamaton on.. huoh
Mitäs jos miehesi eläisi ns.kaksoiselämää jossa tämä toinen nainen ei edes tietäisi sinusta?!?! Menisitkö sitten tekemään pahaa jälkeä?!?! Itse olin se toinen nainen siihen saakka kunnes sain tietää että mies oli seurustellut jo seitsemän vuotta... Siihen loppui se suhde. Ikinä ei voi mennä niin varmaksi sanomaan toisesta onko se varattu vai ei. Mies voi valehdella ihan mitä vaan. Tosin pakko sanoo tähän että niin kyllä voi naisetkin.
"jos joskus saisin käsiini ihmisen, joka on pettänyt minua mieheni kanssa... tulisi pahaa jälkeä!"
itse olisin eniten vihainen miehelleni, että on retkahtanut johonkin toiseen naiseen. nainen ei välttämättä tiedä, että mies on varattu. pahempaa on se, että oma rakas on altis houkutuksille - eli et kai tosissas väitä, että miehet ajattelevat munillaan ja oikeutettuja tekemään mitä haluavat?
kummalle sitä olis vihainen? kuka viime kädessä päättää, mitä tekee?
Elän itse pitkäaikaisessa suhteessa ja petän miestäni miehen kanssa, joka pettää muijaansa minun kanssa. Minulla on siis rakastaja, mutta olen myös itse rakakastajatar. Tiedän tasan mitä tämä soppa on kaikkine osapuolineen. Nuorempana uskoin yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen, mutta vanhetessa nekin ajatukset on muuttuneet. Ennen nuorempana asiat näki niin musta-valkoisena, nykyisin uskon että ihmisten keksimää moraalista paskaa, että pitäis elää ikänsä yhen ihmisen kanssa taikka ei sais hairahtaa. Jos mieheni pettäisi taas minua, varmaan antaisin anteeksi. nuorempana tuskin oisin. En olisi uskonut että minä olen se pettäjä. Tämä sivusuhde on kestänyt jo vuosia.