Luulen että olen rakastunut varattuun mieheen. Tämä mies on ollut jo jonkin aikaa kaverini ja tullaan todella hyviin juttuun, aina vitsaillaan ja kemiaa on enemmän kuin tarpeeksi. Hän vaikuttaa kuitenkin olevan onnellisessa suhteessa ja se olisi morallisesti väärin yrittää mitään säätöä hänen kanssaan. En nimittäin voisi koskaan kuvitella edes kertovani tunteistani hänelle.
Meidän välillä siis ei ole tapahtunut mitään ja en tiedä onko tämä mies edes vähääkään ihastunut minuun, mutta eihän sillä ole väliä. Tekisi mieli vain kuolla, kun tuntuu niin pahalta. Jos hän puhuu jotakin naisesta tai on viettämässä tämän kanssa yhteistä aikaa tuntuu kuin joku iskisi puukolla sydämmeeni. En halua tuntea näin, mutta en voi itselleni yhtään mitään.
Olen toivoton tunari täytyy myöntää ja huvittavinta tässä on se että vastustan pettämistä koko sielullani, enkä edes haluaisi että hän eroaisi minun takia. Minua ärsyttää niin paljon koska tämä mies tuntuu kaikin puolin vielä täydelliseltä minulle. Harvoin ihastun edes kehenkään tai tunnen mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta.
En voi muuta kuin ihmetellä huonoa tuuriani, kun kerrankin elämässäni kohtaan miehen joka tuntuu niin täydelliseltä ja saa minut hymyilemään pelkällä läsnäolollaan, niin tietysti hän on varattu. Kohtalo on täysin minua vastaan :(.
Haluan kuitenkin että hän on onnellinen, vaikka tiedän että mä en tule vältämättä olemaan. Miten voisin parantaa omaa oloani?
Meidän välillä siis ei ole tapahtunut mitään ja en tiedä onko tämä mies edes vähääkään ihastunut minuun, mutta eihän sillä ole väliä. Tekisi mieli vain kuolla, kun tuntuu niin pahalta. Jos hän puhuu jotakin naisesta tai on viettämässä tämän kanssa yhteistä aikaa tuntuu kuin joku iskisi puukolla sydämmeeni. En halua tuntea näin, mutta en voi itselleni yhtään mitään.
Olen toivoton tunari täytyy myöntää ja huvittavinta tässä on se että vastustan pettämistä koko sielullani, enkä edes haluaisi että hän eroaisi minun takia. Minua ärsyttää niin paljon koska tämä mies tuntuu kaikin puolin vielä täydelliseltä minulle. Harvoin ihastun edes kehenkään tai tunnen mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta.
En voi muuta kuin ihmetellä huonoa tuuriani, kun kerrankin elämässäni kohtaan miehen joka tuntuu niin täydelliseltä ja saa minut hymyilemään pelkällä läsnäolollaan, niin tietysti hän on varattu. Kohtalo on täysin minua vastaan :(.
Haluan kuitenkin että hän on onnellinen, vaikka tiedän että mä en tule vältämättä olemaan. Miten voisin parantaa omaa oloani?
Vastaukset 18
Vanhimmat
kerta periaatteet sanoo sulle itelles että mikään romantiikka ei tulis kyseeseekään niin sun tarttee ottaa etäisyyttä tähän sun kaveriin, ei siinä muu auttane, kuten varmaan itsekin käsität
tiiät varmaan sanonnakin että "poissa silmistä poissa sydämestä" - eli sillain ne tunteet viilenee kun ei oo tekemisissä ja ruoki niitä
- - siis jos ei ole mikään pakko olla tekemisissä - -- - -?
nimittäin,,.. periaatteille saattaa käydä köpelösti jos annat vaan ittes ihastua enempi ja enempi.. kokemusta on.
Suosittelen että kasvat aikuiseksi ja etsit ihan toisen miehen (mielellään sinkun) ja toteutat sitten tämän SINKUn kanssa niitä romanttisia haaveitasi!
En mielestäni valittanut tänne sinkkuudesta, eli miksi pitäisi etsiä toinen mies? Tunteilleen valitettavasti ei voi kukaan yhtään mitään.
Jos siis haluaa voida. Jos olet uskotellut itsellesi haluavasi tuon miehen, niin voit kyllä uskotella toisinkin.
Tunteet ovat aika pitkälle itsesuggestiota, eikä tunteiden perässä ajelehtiminen välttämättä ole kaikkein edukkain elämäntapa. Niitä voi noudattaa, mutta jos järkesi sanoo toista, niin teet hallaa itsellesi. Ja sen huomaat vasta liian myöhään.
Olen samaa mieltä; kyllä tunteensa voi pitää kurissa, jos haluaa. Monesti tosin kuulee väitettävän toista, mutta eihän sitä muutenkaan aina saa elää tunteittensa viemänä, niin miksi ihmissuhteissakaan pitäisi? Varsinkin silloin, jos asia aiheuttaa pahaa mieltä jollekin toiselle, sinun tapauksessa mahdollisesti vaimolle. Ja toisaalta kannattaako loppujen lopuksi pilata hyvää kaveruutta millään tunteiluilla tai sekoiluilla?
"Jos olet uskotellut itsellesi haluavasi tuon miehen, niin voit kyllä uskotella toisinkin."
Kuka tässä on sanonut "jos"? Minä kyllä käsitin ettei kyse ollut mistään uskottelusta. Ehkä käsitin väärin...?
Jos tunteilleen ei muka voisi mitään, niin miksi ihmeessä me sitten tuomitsemme murhaajat ja seksuaalirikolliset, jotka ovat toimineet tunteidensa vieminä? Niinpä niin. :)
riippuu tunteen voimakkuudesta, voiko sen pitää aisoissa. Ne, jotka sanovat tunteneensa suuria tunteita, mutta ovat kylmän rauhallisesti hillinneet ne, eivät yksinkertaisesti ole kokeneet (omaa) elämäänsä suurempia tunteita. Täytyy nyt tässä muistuttaa, että jokaisella on ihan omat, erilaiset ja eriasteiset tunteet.
"...kemiaa on enemmän kuin tarpeeksi"
Heh, taas tuo tyypillinen tekosyy tehdä typeryyksiä - tässä tapauksessa sekaantua varattuun. Kannattaa kasvaa aikuiseksi, niin oppii laittamaan järjen tunteiden edelle tällaisissa tapauksissa ;-).
MENEE ELÄMÄSSÄ .SINUSTA ON KIINNI MIHIN VIPUUN MENET TAI OLETKO VAHVA.ET TIEDÄ MIHESTÄ KUN MITÄ OLET NYT TAVANNUT JA SYNKANNUT...MUTTA ARKI ON ARKI JA ELÄMÄ HÄNEN KANSSAAN VOIKIN OLLA MUUTA KUN IHANAA.HÄN ON NAIMISISSA ,TUSKIN PAKOSTA...VAAN HÄN ON RAKASTUNUT VALITTUUNSA.JOTEN VAIHDA SUUNTAA.
"Kannattaa kasvaa aikuiseksi, niin oppii laittamaan järjen tunteiden edelle tällaisissa tapauksissa ;-)."
Onpa järkeviä ihmisiä täällä palstat täynnä.
Ei aikuisuudella ole mitään tekemistä järjen laittamisella tunteiden edelle. Aikuisetkin on ihmisiä, ei androideja. Ei tunteet ole pahoja asioida, jotka pitää aina kieltää. Tunteet yrittävät kertoa meille jotakin meistä itsestämme ja maailmasta, niitä kannattaa kuunnella. Jos on henkisesti niin tuuliviiri että jatkuvasti ihastuu uusiin, kannattaa mieluummin olla menemättä parisuhteeseen. Mutta me ihmisetkin ollaan erilaisia, ja onneksi jokaiselle löytyy samankaltaista seuraa.
Edellinen taisi tarkoittaa, että kannattaa käyttää järkeään, eikä mennä kalastamaan vieraiden vesille... ja vaikka tunteitaan kannattaa kuunnella, ei niiden mukaan aina voi elää, kuten varmaan ymmärrätkin. Et voi käydä ottamassa naapurisi autoa, vaikka sinusta tuntuu, että haluat juuri sen auton, et mitään muuta, näin kärjistetysti sanottuna.
välttämättä olla kieltämässä, mutta on eri asia toimia niitten mukaan. Varsinkin tälläsessä tilanteessa jossa on kuviossa varattu mies. Kannattaa siis käyttää sitä järkikultaa sen sijaan että juoksee tunteiden perässä. Ne tunteet kun kuitenkin muuttuu, ne tulee ja menee, ja toivottavasti se järki pysyy. Eli mun neuvo alottajalle on se, että kannattaa tosiaan ottaa etäisyyttä tähän mieheen ja näin ne tunteetkin kummasti sitten viilenee/vähenee ajan kuluessa.
No mitäpä jos yrität vaikka välttää tämän miehen seuraa ja alat tapailemaan muita miehiä?
Yllättävän monet kuitenkin tekevät niin että jatkavat rakastumista ja aloittavat suhten ja loppujenlopuksi toteavat että ei se mies sitten ollutkaan niin ihana, kun kerran pettää vaimoaan jne.... Eli suosittelen tämän kaavan välttämistä. Tuolla uskottomuus alueella on kyllä paljon ja usein tästä aiheesta varsin suolaista matskua...
1) alat säätää jotain hänen kanssaan; hän joko haluaa myös tai ei halua. Jos hän haluaa säätää kanssasi, se voi tuhota hänen vakisuhteensa. Mutta se voi tuomita tuhoon myös teidän suhteenne. Myös kaverisuhteen. Ellei hän halua säätää mitään kanssasi, sekin saattaa vaikuttaa negatiivisesti kaverisuhteeseenne.
2) välttelet miestä min. 3 kk ja katsot tilannetta uudestaan. Sitten valitset joko kohdan 1) tai 3).
3) annat piupaut ajatuksillesi rakastumisesta ja jatkat ystävänä.
Sanoisin, ettet ole rakastunut, olet hullaantunut. Ja olet vaarassa menettää ystävän...
Näpit irti varatuista. Ei muuta.
Itse elän näennäisen onnellista parisuhdetta, eli emme riitele vaimon kanssa julkisesti ja lapset osaavat myös käyttäytyä, eivätkä tuo ilmi vanhempien huonoja välejä. Tunteet ovat kuolleet ajat sitten ja lapsistakin tulee varmasti tunteettomia tätä menoa, mutta koska parempaakaan ei ole näkyvissä, niin en ole viitsinyt erota. Molemmat teemme syrjähyppyjä jos sellainen kohdalle sattuu ja todellakin toivoisin, että jompi kumpi löytäisi uuden kumppanin ja lapset saisivat normaalin elämän.
Jos teillä on menny noin huonosti kauan, niin miks ootte edelleen yhdessä? Sitten kumpikin pettää toistaan... Eipä sekään kovin järkevältä vaihtoehdolta kuulosta. Ootteko hakenu ammatti-apua?