olen varattu nainen ja ihastunut työkaveriin. Välillämme on kiinöinyt jo pitkään ja en ole vain välittänyt siitä, koittanut olla tuntematta mitään erityistä, vaan ...en pääse hänestä eroon. Jatkuvasti häntä mietin.
Olen jo miettinyt lähestyä miestä, hän on kuin odottaisi minun kontaktia, vaan en ole rohjennut. Mietin vaan jälkiseurauksia, mitä sitten..?
Haaveilen meistä yhdessä ja siitä, millaista olisi elää hänen kanssaan. Raastan itseäni, olen kahden vaiheilla, tämä mies ei tee silti mitään asian eteen. Ei taida olla tunteet sittenkään samanlaiset meillä molemmilla. Vaikeaa, ajattelukykykin taitaa jo kärsiä soutamisen ja huopaamisen kanssa.
Olen jo miettinyt lähestyä miestä, hän on kuin odottaisi minun kontaktia, vaan en ole rohjennut. Mietin vaan jälkiseurauksia, mitä sitten..?
Haaveilen meistä yhdessä ja siitä, millaista olisi elää hänen kanssaan. Raastan itseäni, olen kahden vaiheilla, tämä mies ei tee silti mitään asian eteen. Ei taida olla tunteet sittenkään samanlaiset meillä molemmilla. Vaikeaa, ajattelukykykin taitaa jo kärsiä soutamisen ja huopaamisen kanssa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sinulle on kuitenkin tullut mieleen, että kyseinen mies saattaa tietää että olet varattu, eikä siitä syystä tee aloitetta. Tunteethan saattavat olla molemminpuoleiset mutta moraali estää tekemästä aloitetta. Näin ainakin minulla, vaikka myytyä miestä olenkin hänen edessään. Elikkä siihen asti kunnes ihastus laimenee tai hän tekee asialle jotakin, tyydyn vain ihailemaan kauempaa. Jos nyt kuvitellaan että sinullakin olisi tälläinen tapaus siellä vastassa, niin neuvoisin menemään tämän miehen juttusille ja osoittamaan jollakin kiinnostuksesi hänelle.
sitä itselleni enkä toisille..en jättää miestäni, en unohtaa tätä miestä. Tiedän, ei hän minua lähesty, tai on lähestynyt, mutta ei sen enempää. Onhan se selvä asia.
Tunnemyrskyä kaikki. Tää on niin typerää kirjoittaa täällä asiasta, mutta en kestä kohta enää, kun kaikki tiet on suljettu..
Luulin pääseväni lomilla hänestä yli, mutta ei..se vaan jatkuu. Moraali se on minullakin ja korkea onkin. Kymmenen vuoden kuluttua olen viisaampi.
Tiedätkö sä siitä yhtään mitään? Voi olla mahdollisesti jo varattu toiselle naiselle.
onkin. Hyvä..liimaan tuon jääkaapin oveen ja isoilla kirjaimilla, ja perään vielä UNOHDA
Käytä hetki sille ajatukselle että mietit miksi olet ko. henkilöön ihastunut. Mikä ei omassa suhteessasi toimi koska olet saanut itsesi ihastumaan toiseen henkilöön. Vielä ei ole myöhäistä kääntää katse toisaalle. Mikäli nykyinen suhde on jo kaluttu ydintä myöten on aika tehdä ratkaisut sen osalta.
seikkailija, vaan uskon ikuiseen rakkauteen ja silti tiedän, että mieheni voi mut jättää milloin vain.
Rakastuin ensin hänen ulkonäköön, sitten katseeseen, sitten olemukseen. Ei uutta suhdetta voi alottaa, jos ei entistä ole laittanut poikki. Haluaisin olla ihan yksin jossain ja olla tapaamatta ketään, miettiä asioita.
Hei sinä olet tyytymätön siihen suhteeseen mikä sinulla on. Sinun tulee miettiä mikä mättää. Jos todella suhteessasi on jotain korjattavaa niin tehkää se yhdessä. Se että olet ihastunut työtoveriisi, tulee niitä tilanteita kysy vaikka kahville. Ei kai siinä mitää pahaa ole, kyllä siinä havaitsee mitä toinen miettii. Toisaalta älä näytä epävarmaa tunnettasi, ihastustasi ole vain työtoveri. Tyrkyllä olevat naiset saa huuria miehiltä. Kyllä hän kysyy sua kahville jos on kiinostunut. Mutta muista ole itsellesi ja puolisollesi rehellinen sekä tuolle ihastukselle.
niitä ihmisiä, jotka ei onnistu löytämään oikeaa kumppania tai ei osaa löytää. Haluan olla ennen kaikkea rehellinen miehelleni ja itselleni. Mieheni haluaisi varmaan jättää minut, mutta minä en häntä. Ja tässä tilanteessa, "hyljättynä", ihastuin työkaveriin. Kaipaan ihmistä vierelleni, rinnalleni..ja rakastan miestäni.
Joo, on aika sekavaa, en ymmärrä.
Onko oma miehesi siis jotenkin hyljännyt sut? Oletteko puhuneet erosta? Eikö mies enää ole "vierelläsi"? Vai tuntuuko susta, ettei hän ole se oikea sulle? Miksi et voisi siihen eroon päätyä, kerran nyt jo olet muita tsekkaamassa? Puhu sille miehellesi ja kerro kaikesta mahdollisesta mitä sun päässä liikkuu.
mun mies ei ole ihan tavallinen mies, meillä on ollut hyvin vaikeaa, johtuen erillaisista ajattelutavoista, mutta silti ymmärrän häntä..hän haluaa pitää itsenäisyytensä ja minä taas haluaisin sitoa meitä enemmän yhteen. Ihan tavallisia parisuhteen ongelmia.
Mutta on kuitenkin jotakin, mitä en ymmärrä. Elämämme on muuttunut suuresti, vienyt erilleen meitä ja nyt olen hyvin yksin..ja sitä en kestä. ja mieheni ei halua tai voi muuttaa tilannetta, olen tosiaa kuin hylätty, vaikka ollaan yhdessä. Ja tästä on keskusteltu. Ei elämää saa hukata, ei työ ja siitä tuleva kunnioitus ole kaikki maailmassa. Olen pahassa pattitilanteessa, koen kaiken menevän vaan huonompaan suuntaan.
Jos kertoisin kaiken hänelle, hän sanoisi vaan, että tuossa on ovi.
Kaikki kertomasi kuulostaa siltä, että sinä olet se osapuoli, joka tekee kaikki uhraukset. Ja jää silti totaalisen yksin.
"Jos kertoisin kaiken hänelle, hän sanoisi vaan, että tuossa on ovi."
Onko tuollainen suhde, jossa ei voi kertoa todellisia ajatuksiaan säilyttämisen arvoinen?
olen hänelle itsestäänselvyys. Molenpien elämät muuttuneet kovin...ja en oikein jaksakaan.
Yhdessä ei päätetä mitään ja tehdä mitään, joten ongelma on ihan itse ratkaistava.
Tässä tilanteessa en haluaisi ketään paikkaamaan epäonnista suhdetta, lohduttajaksi, vaan kovin kaipaan sitä erästä. Pakko järkiintyä.
Kun luin viestiketjua niin ajattelin että vihdoin joku joka on samassa tilanteessa kuin minä!! Mutta kävikin ilmi että tilanteeni eroaa sinun tilanteesta koska minun suhteeni 'muka' toimii...siis olemme mieheni kanssa onnellisesti yhdessä ja ns.ihanne pari muiden mielestä, yhteisiä lapsiakin on....mutta nyt on tapahtunut jotakin kamalaa...olen myös ihastunut toiseen!!! meni kauan ennen kuin myönsin sen itselleni ja kun niin tein muuttui elämäni helvetiksi.
En haluaisi loukata miestäni tai jättää häntä mutta kun lähelti piti- tilanteita on alkanut tulemaan vain enemmän niin olen ihan sekaisin! Lähinnä mietin mikä minussa on vialla? Tai mikä suhteessamme on vialla?? Jossainhan on vika oltava! Ei onnellisessa suhteessa olevat ihmiset vaan ihastu toisiin ilman syytä....vai ihastuvatko????? Olen myös ihan sekaisin mitä tehdä...olen jopa miettinyt eroa mutta ei sillekään minusta kunnon perusteita ole....
Olisi ihanaa jos joku täällä ymmärtäisi...jotenkin tuli olo että sinä ymmärtäsit...en tiedä mitä haen...