Hyvän ensivaikutelman antaminen ja saaminen on varmasti yksi tärkeimmistä kriteereistä parinvalinnassa. Mutta varmasti joskus ensivaikutelma on hyvinkin väärä suhteessa todellisuuteen. Jos vaikka treffikumppanisi on antanut mielestäsi huonon ensivaikutelman, oletko koskaan antanut hänelle ns. toista mahdollisuutta, vai onko juttu jäänyt siihen? Tai oletko pettynyt pahasti, jos ihmisen on antanutkin liian hyvän ensivaikutelman itsestään ja "totuus" onkin paljastunut myöhemmin?
Itse olen kuulemma antanut hyvän ensivaikutelman itsestäni lähinnä silloin, kun treffikumppani ei ole ollut tarpeeksi mielenkiintoinen mielestäni. Enempikin kaveri-tyyppiä. Ja sitten taas jos treffikumppanini on kiinnostanut minua, ensivaikutelmani on ollut täysin surkea :( Kiinnostavien ihmisten kanssa menen helposti lukkoon ja puhun ihan mitä sylki suuhun tuo, enkä ole läheskään oma itseni. Kertokaa hyvät ihmiset mikä painoarvo on ensivaikutelmalla! Voiko "mokat" saada anteeksi, vai onko peli menetetty?
Itse olen kuulemma antanut hyvän ensivaikutelman itsestäni lähinnä silloin, kun treffikumppani ei ole ollut tarpeeksi mielenkiintoinen mielestäni. Enempikin kaveri-tyyppiä. Ja sitten taas jos treffikumppanini on kiinnostanut minua, ensivaikutelmani on ollut täysin surkea :( Kiinnostavien ihmisten kanssa menen helposti lukkoon ja puhun ihan mitä sylki suuhun tuo, enkä ole läheskään oma itseni. Kertokaa hyvät ihmiset mikä painoarvo on ensivaikutelmalla! Voiko "mokat" saada anteeksi, vai onko peli menetetty?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus ensivaikutelma on lopullinen, joskus ei.
Joskus saa uuden tilaisuuden yrittää, joskus ei.
Se on niin yksilöstä kiinni. Ei ole mitään yleistä sääntöä, mutta väittäisin, että useimmiten toista mahdollisuutta ei tule. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin.
Jos istut tuppisuuna eka treffit, toisia ei tule. (Ainakaan minun kanssani) Jotkut möläytykset voi pistää kyllä alkujännityksen piikkiin. Kyllä sen jotenkin erottaa onko kaveri vain jännittynyt vai oikeasti ihan palikka. :)
ihmisessä. Itseäni ainakin kiinnostaa tietää, onko toinen kirjoittanut ylioppilaaksi, onko suhkoot raitis, onko kiinnostunut jostain yhteisestä aiheesta kanssani kuten esim. elokuvista, onko hänellä aikaa minulle useinkaan, entä hyväksyykö hän minut tällaisena kuin olen (tarkoitan etupäässä ulkonäköä, makuja kun on monia)... Tuossa ne suurimmat vaatimukset olivat. Jos joku yliopistossa opiskeleva ihminen päästää ensitreffeillä sammakoita suustaan, annan anteeksi. Ei varaa katsoa pikkuvirheisiin [eikä myös järkeäkään:D] kun niin harva kuitenkaan minulle sopii.
N21