roikkuminen. Kuinka voi olla mahdollista?
Jäin miettimään luettuani ketjua mitä et hyväksy naisen menneisyydestä.
Jäin miettimään luettuani ketjua mitä et hyväksy naisen menneisyydestä.
Väkivaltaisessa
suhteessa
39906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Yksi niistä pelko.
Toinen syyn, ei usko eron jälkeen selviävänsä yksi. Eli pelko miten tulee toimeen.
Kato kaiken se kestää ja kaiken se kärsii ja mitä enemmän se sattuu sitä enemmän sitä arvostaa koska on jo uhrannut niin paljon ja tokihan se rakkaudesta/-lla paranee.
Silleen se kai menee?
ottaa pataan kusipäiseltä mieheltä, "rakastaa" kuitenkin niin paljon että päättää antaa anteeksi. Ottaa uudestaan pataan jonkin ajan kuluttua ja kuvio toistuu.
Jotain läheisriippuvuutta ja saamattomuutta. Kertakaikkisen selkärangatonta toimintaa molemmilta osapuolilta.
Pelko mitä mies tekee. Tiedätkö eräs nainen päätyi sairaalaan ja sairaalasta katosi. Kukaan ei tiedä vieläkään missä nainen on. Elääkö vai tappoiko mies.
varmaan olla.
Kuolemakin on parempi kuin ikuinen pelko.
naisen on kuoltava mielummin kuin pelättävä toivoen paremmasta huomisesta.
tuolla kommentilla ihan mitä haluat.
sinut väkivaltaiseksi mieheksi. Ainakin menneisyydessäsi olet hakannut naistasi ja naisesi pääsi sinusta eroon. Siitä syystä sinulle ei kelpaa nainen joka on elänyt väkivaltaisessa suhteessa. Kokematon sillä saralla on helpompi houkutella hakattavaksi.
Selkärangattomat ihmiset ovat selkärangattomia, oli ne sitten miehiä tai naisia.
liikaa tekstistäsi läpi. Oletko ajatellut hakea apua väkivaltaisuuteesi?
on täysin eri asia kuin luonteenlujuus ja sen kunnioittaminen.
ne muutkin väkivaltaiset miehet suoltavat.
tiedän mitä minä olen ja sinä tiedät mitä sinä olet. Se ainakin minulle riittää.
Oletuksia voimme tehdä toisistamme, ne ei kiinnosta ketään.
rakasta?,mies voi ihmetellä ja syy löytyy:koska on lyöty!
Samoin päinvastoin,sillä on myös väkivaltasia naisia.
Kun kerran lyö,sellaista lyöjää ei voi enää rakastaa ja jos suhde jatkuu siinä on muut syyt kun rakkaus,mutta huono malli lapsille.
vastata ne, jotka on ollut sellaisessa, päässyt pois ja selvinyt siitä.
kirjoittaa ajatuksena, menneisyydessään väkivaltaisessa suhteessa eläjä ei kelpaa, turn/off.
tahansa. Rakkaus on kumma juttu.
kukaan ei sulle kelpaa, mä oon parasta mitä voit ikinä saada. Susta ei oo mihinkää ilman minua, oot ihan yksin, kukaan ei huolehdi ellen minä.
Väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on vaikeeta ku itsetunto on lyöty maahan ja dominoiva osapuolisko ei anna vaihtoehtoja. Sitä on vähän niinku orjan asemassa jolla ei oo tietoo paremmasta.
sitä että nainen on ollut jonkuin väkivaltaisen käsittelyssä...sellaista nyt voi sattua kelle tahansa. Vai etkö hyväksy(pelkäät omasta puolestasi) väkivaltaista ex-miestä?
naisen syystä että hän on menneisyydessä elänyt väkivaltaisen miehen kanssa. Pelännyt, odottaen parempaa huomista, lopulta saaden sen. En ymmärrä kuinka kukaan voi sanoa sitä roikkumiseksi. Kuinka voi roikkua jos pelkää henkensä puolesta? Kuinka voi roikkua jos ei pääse pakoon.
Lopulta saaden paremman huomisen, päästen karkuun. Kuinka joku voi tuomita kelpaamattomaksi? Onko se naisen syy, että mies oli väkivaltainen?
En usko kenenkään roikkuvan sanan varsinaisessa merkityksessä ja siitä syystä ihmettelen kuinka kukaan voi roikkua väkivaltaisessa suhteessa.
Niin, yleinen kuvitelma on, että väkivaltaa ei tee hyvin koulutettu mies. Ei väkivaltaa tee kovapalkkainen mies. Väkivaltaa ei tee työssä käyvä mies. Väkivaltaa ei tee komea tai hyvätapainen mies. Mies, jolla on upea talo ja auto, kesämökki, kaunis vaimo ja suloiset lapset...ei voi olla väkivaltainen. Tällaiseen perheidylliin ei kuulu väkivalta...mutta aivan hyvin se voi kuulua, ikävä kyllä.
Yleinen kuvitelma on, että väkivaltaiseen mieheen sitoutunut nainen on suhteessa lähinnä juoppoon, työttömään ja kouluttamattomaan haisevaan iljetykseen, joka ei selvää päivää näe saatikka selväjärkistä puhetta tuota ja jonka asumus on murju ja ihmissuhde on sitä turpaan vetämistä...eeh, kuka sellaisen miehen hakatun eukon kanssa haluisikaan olla?
Miten tällaisia virheellisiä uskomuksia oikein sitten oikaistaan? No, ei ainakaan sillä, että uhri puhuu kokemuksistaan. Uhri leimataan välittömästi johonkin ala-arvoiseen paarialuokkaan.
Luulen, että tälläkin palstalla liikkuu väkivaltaisia miehiä. He haluavat ylläpitää vaikutelmaa, että hakatut naiset todellakin ovat ala-arvoisia, surkimuksia ja selkärangattomia, niin kuin tämä uusin määritelmä näyttää olevan. Tätä mielikuvaa halutaan ruokkia, koska väkivaltainen mies ei uskalla katsoa omia tekojaan. Hän haluaa vähätellä tekojaan ja nimenomaa korostaa, että teot ovat kohdistuneet aivan mitättömään, tuskin ihmiseen, joka melkeimpä ansaitsee kurittamisen! Sillä tavoin hän hakee kauhisttuttaville teoilleen muka oikeutusta tai ainakin yrittää vähätellä tekojensa merkitystä. Todisteena käytetään myös sitä, ettei nainen hänen hakkaamisensa jälkeen kelpaisi kellekään muulle miehelle...kelpaamisen hän pyrkii myös estämään.
Kuten huomaat nämä selitykset muodostavat loppumattoman kehän. Väkivaltainen mies haluaisi, että häviäjä on nainen, joka lähti väkivaltaisesta suhteesta...vaikka juuri nainen onkin voittaja!
* hah haaa *
Niinpä niin. Miten voi olla ja kuinka kauan..
Lasketaanko tässä nyt vain fyysinen väkivalta vai henkinen yhtä hyvin mukaan lukuihin?
Kummastakin on kokemusta ja sanosinko,että kun tarpeeksi sattuu siihen joko tottuu tai sitten nostaa kytkintä ja lähtee..
Mä olen nostanut kytkintä,kun meinasi henki lähteä. Parissa suhteessa siis heti,kun fyysistä väkivaltaa ilmeni,mutta sitä ennen oli pitkään jo henkistä väkivaltaa.
Sitten on ehkä se mikä ei unohdu niinkään nopeesti,kun turpaan saaminen...se henkinen väkivalta ja useamman vuoden suhde mieheen jolla oli taito hyppysissä pitää mua narussaan.
Itsetunnon voi viedä ihan nolliin,toisen voi saada todella vajoomaan maan rakoon..
Onneksi sitä jossain vaiheessa tajusi,että rimaa on nostettava kun sitä on nostettava. Ja nyt pyyhkii hyvin,elän elämäni parasta aikaa :)
et jäänytkään roikkumaan, vaan lähdit. Se osoittaa tervettä suhtautumista.
Joka väkivaltaisessa suhteessa suostuu elämään, ei arvosta itseään.
niihin suhteisiin,missä oli fyysistä väkivaltaa. Se oli viedä hengen jo heti alkuunsa ja teki minustakin pahoinpitelevän takaisin..
Lyömiseen tuli vastattua raivolla ja lyömällä takaisin.Se oli sairasta..ja persoonalle pahaa myrkkyä.
Jokin sitten päässä sanoi,että lähde! Elä pilaa elämääs sitä ainutta seurassa,jossa lähtee joko henki tai itsetunto.
Mutta henkisenväkivallan kanssa kamppailin sentään n. 6-vuotta ja sanoisinko,että siitä jäi paljon enemmän kipeetä rintapieleeni kun näistä fyysisistä kolauksista.
Elämän kokemusta vailla sitä ei osaa nähdä aina niin syvälle ja luulee,että kun itse vaan jaksaa yrittää nii kaikki kääntyy hyväksi.
Niin se ei kuitenkaan koskaan lopu.Onnellisia loppuja väkivalta suhteissa on vain saduissa ja elokuvissa.
Elämä opettaa toisinaan kantapään kautta katsomaan tosiasioita silmiin.
on aika pitkä aika ja kyllähän se ehtii jälkensä jättää. Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi tajusit lähteä.
Ajattele mikä olisi tilanteesi, jos olisit 6 vuotta roikkunut suhteessa, jossa oli fyysistä väkivaltaa. Sellaisiakin roikkujia löytyy. Sanoisin että suhteessa missä on fyysistä väkivaltaa on myös sitä henkistä.
kuitenkin menneisyydessä väkivaltaisessa suhteessa elännyt nainen ei ole vakavasti otettavissa eli et hyväksy semmoista naisella.
ajatus siitä mihinkään muuttunut. Nimenomaan jos siihen on jääty roikkumaan, eikä ole tajuttu/uskallettu lähteä.
Jos nainen antaa lyödä itseään useammin saman miehen taholta, ei kyseessä ole järkevä, toimelias ja itseään arvostava nainen. Hyvä nainen lähtee ensimmäisen lyönnin jälkeen.
olen tota monesti itsekin miettinyt ja näin jälkeenpäin ajatellut,että hyvä et läheiset puuttui mun järjen juoksuun myös ajoissa.
Ja tajusi,etten itse osaa nyt ajatella kaikkea ihan selkeesti.Rakastuneena ihmisestä voi tulla todella älytönkin,jos näin räikeesti asian saan ilmaista.
Sen verran rajusti päättyi nämä kumpikin suhde fyysisen väkivallan harrastajan kanssa,että se oli just se kerta kun selvisin nipin ja napin hengissä ja juoksin karkuun.
Toisesta tapauksesta liukenin vasta seuraavana päivänä,kun muistini virkosi ja kankkunen helpotti ja tajusin mitä oli tapahtunut ja miksi oli kanamunan kokoinen veripatti poskessani ja rystyseni veressä..ja naama mustana.
Siinä oli helppo tehä päätös ja pysyä siinä,koska mulla oli vahvat vanhemmat tukena.Ja ne ei olis mua takasin laskeneet jos oisin ees sellasta aikonut.
Toista varten olin joutua hakemaan lähestymiskiellon.Mutta onneksi vain arvet kummankin käden rystysissä on enää näkyvin muisto.
Henkistä kiusaajaani näen vielläkin pakosti toisinaan,mutta tiedän olevani vahvempi kuin hän ja kuljen katse kohtisuoraan silmiinsä katsoen vastaan. En aio kavahtaa tai peruuttaa,mulla on lupani olla ja elää hyvä ja onnellinen elämä aviomieheni kanssa. Joten olen ottanut opikseni ja pidän kokemuksiani mulle "hyvinä" ja ratkaisevina opetuksina..siitä miten elämä voi satuttaakin.
Tosin sen se jätti,että yhtään en anna itseeni kenekään pitää kynnysmattona tai riepoteltavana.
lähtemään.
se eka kerta voi olla myös se viimeinen,jos oikeen huonosti sattuu. Ja eniten ajattelen niitä naisia tai miehiä joilla ei ole ketään muuta tukena näissä tilanteissa.
Olet yksin ja kaksin sen nyrkki monsterisi kanssa :(
että sulla pyyhkii nyt hyvin. Kuulostat kokemuksiesi vahvistamalta, etkä niin heikko tainnut olla alun alkaenkaan. Kait se lähtijä tarvii siihen lähtemiseensä jotain tukea, mutta kyllähän se omasta aloitteesta on tapahduttava.
Sehän on vaan hyvä, ettei suostu kenenkään kynnysmatoksi.
Kaikkea hyvää jatkoosi.
nyt oikeasti tuollaisessa akuutissa tilanteessa, niin jumalauta nainen, lähdet ennen kuin käy noin niin kuin tuliruusu ennusti. Jos ei muuta tukea löydy, niin hommaat sitä vaikka virkavallalta. On lähestymiskiellot ja kaikenlaisia turvakotejakin käsittääkseni?
Sanasi koskettivat :)Kyllä varmaan jonkinlaista vahvistumista on tapahtunut ja ei ehkä enään koe menevänsä rikki ihan pinestä kuitenkaan. Huumorilla sitä myös jaksan aika paljon eteenpäin..sitä tarviin jo sairauksienikin takia. Mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan :)
Hyvää jatkoa sullekkin! :D
tilaisuuden. Ei ollut virkavallasta apua, eikä muistakaan vain katoamisesta ja piilossa odottaen miehen löytävän uuden uhrin. Tuosta on aikaa jo kymmenen vuotta, kun lähdin. Lopulta koitti se parempi huominen tilaisuus paeta kokonaan, myös katkaista yhteydenpito jopa omaan äitiin ja isään.
Pointti vain siinä sinä tuomitset kokonaan väkivaltaisessa suhteessa eläneet naiset.
jos asia on menneisyyttä.
Ketään en tuomitse, mutta tarkoitus ei ole alkaa kenenkään terapeutiksi.
Kenelle lähteminen ei ole ollut päivänselvä ja arkailematon valinta, saa itse kasvaa arvostamaan itseään enemmän ja olemaan rohkeampi. Siihen prosessiin en lähde apupojaksi.
lukea. :))
asioita voi sanoa monella tavalla ja itsellä on usein tapana töksäyttää totuus suoraan päin näköä. Eihän sillä mukavan miehen mainetta saa, mutta maine on tunnetusti katoavaista :)
mut opettelin kiltimmäksi, elämä opetti. :))
ei enää uusia temppuja opi, eikä tällä ikää tarvitsekaan.
Arvostan pokkaa ja suoruutta huomattavasti enemmän kuin ihmisten miellyttämistä.
Näillä mennään.