Noh, sydänhän tässä murtu tuhannen päreiksi ja blää.. blää.. Mutta asiaan.. Olen hyväkuntoinen, en juo, en polta, opiskeluissa menestyvä nuorukainen ja pärstäkkään ei oo ihan kirveellä veistetty (tiedän.. itsekehu haisee)ja olin umpi rakastunut erääseen ja hänkin oli minuun. Olin oppinut paljon läheisteni suhteista ja koitin välttää heidän tekemiään virheitä.. sanoin jokainen päivä että rakastan sinua jota myös tarkoitin, tein joskus pieniä yllätyksiä joista hän piti, soitin ja lauloin hänelle kitaralla (oon suht hyvä siinä) annoin ruusuja, osoitin kaikin mahdollisin keinoin hänelle kuinka paljon rakastin ja hänkin rakasti minua..
Mutta silti hän jätti minut jonkun ruipelon amiksen takia joka polttaa, ryyppää joka toinen päivä ja oksentelee kännissä muiden autoihin.. Siis mitä vittua joku voi nähdä sellaisessa tyypissä.. Ärsyttää vaan kattoo kun joku niin rakas henkilö tuhlaa elämäänsä johonkin semmoseen.. Noh ei kai tässä auta kun sanoo itelle että ei ollu mun arvoinen vaikka tossissani niin luulin. Ja eikun uutta etsiskelemään...
Mutta silti hän jätti minut jonkun ruipelon amiksen takia joka polttaa, ryyppää joka toinen päivä ja oksentelee kännissä muiden autoihin.. Siis mitä vittua joku voi nähdä sellaisessa tyypissä.. Ärsyttää vaan kattoo kun joku niin rakas henkilö tuhlaa elämäänsä johonkin semmoseen.. Noh ei kai tässä auta kun sanoo itelle että ei ollu mun arvoinen vaikka tossissani niin luulin. Ja eikun uutta etsiskelemään...
Vastaukset 13
Vanhimmat
..naiset rakastuvat renttuihin.. Onhan se niin paljon jännittävämpää olla sellaisen ryyppääävän ja hilluvan amislaisen kanssa, (juu, olen itsekin käynyt joskus "sankavitun aikana amiksen, se ei tee ihmistä sen pahemmaksi, ei siis yleistetä)katsos sinä olit liian tylsä, kunnollinen ja kiltti. Hei, etiäpäin sano mummo lumessa, ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.
..rakastu renttuihin. Mutta pirulainen, kun jotkut on naamioituneet niin hyvin! Ensimmäinen vakavampi rakkauteni aikoinaan paljastuikin seurustelevaksi mieheksi. Olin siis tietämättäni toinen nainen, synti johon en ikinä tietoisesti sortuisi. No, ajattelin, että sellaisia noin parikymppiset pojat ovat. Eivät ne ole vielä valmiita sitoutumaan ja tulevat hormonihöyryissään sekoilleeksi jne. Siitä ne kasvavat. No, sitten tämä seuraava ihka oikea elämäni rakkaus, jonka kanssa olin onnellinen, joka oli kunnollinen ja vakuutti olevansa onnellinen minun kanssani.... Oltiin yhdessä lähes yhdeksän vuotta ja niistä reilut kolme vuotta hänellä oli sivusuhde. Mistään en tajunnut, mulle oli valehdeltu taitavasti kaikesta - elämänarvoista aina lapsentekohaluihin asti jne. Eli joko olen v-tun typerä tai...Parastahan onkin se, että tuollaisen juopottelevan, sikailevan, hyväksi käyttävän rentun tunnistaa - hän on sitä julkisesti ja annan arvoa sille aitoudelle. Sellaisen pystyn väistämään. Mutta mites minä sitten väistän nämä kunnolliselta vaikuttavat valehtelijat, jotka pystyvät vedättämään vuosia?
Tapaisinpa naisen joka ajattelisi kuin sinä. Rakastaisi puhtaasti toinen toistaan eikä tarvitsisi murehtia "mitä jos hän jättää minut?" ja kaikkee sellasta.. vois vain tietää että hän on minun aina..
..pidä ajatella, jättääköhän tuo minut. Luottamukselle ja rehellisyydelle sen on perustuttava. Parisuhteessa toinen ei voi myöskään olla vastuussa sinun onnestasi tai sinä hänen. Se on jokaisen omalla vastuulla. Sopiva kumppani voi sitä onnea lisätä, mutta toisen kautta ei voi elää. Silloin ollaan hakoteillä. Tuollainen huomaavaisuus, mitä osoitat, on ihanaa. Mutta parisuhteen on toimittava myös ilman jokapäiväisiä suuria eleitä. Pikkujutut ovat tärkeitä:) Minä tosiaan ajattelen parisuhdetta myös järjellä - elämässä tulee arkisia ja kyllästyttäviäkin kausia eikä asiat aina parane kumppania vaihtamalla. Rakkaus on myös päätös, joka perustuu muullekin kuin jatkuvalle huumalle tai tunteille, koska tunteet vaihtelee. Paljon on itsekin oppinut tässä matkan varrella ja oma mustavalkoisuus karissut. Ei tietysti hyväänkään parisuhteeseen tarvitse jäädä, jos se ei vaan tunnu omalta - me ihmiset haluamme niin erilaisia asioita. Mutta minusta ero pitäisi tehdä aina reilusti - ei niin kuin exäni eli petaamalla vuosia uutta suhdetta ja varastamalla aikaani. Minulle ei annettu valinnanmahdollisuutta... exäni oli muuten myös sellainen, joka huomioi minua usein suurieleisesti. Ja hän ei kestänyt arkea. Koko ajan olisi pitänyt olla suuria tunteita - se kai pettämiseen johti, vaikka välillämme oli aina seksiä, naurua, läheisyyttä, yhdessä tekemistä. Mutta kyllähän pitkässä parisuhteessa oli sitten ihan arkisia päiviä, kun työnteko vie aikaa, väsyy, stressaa. Olin joskus pahalla päällä. Se ei ollut hyväksyttyä...
Ehkäpä on niin, että exäsi ei ollutkaan sinulle se sopiva, vaikka nyt ei siltä tunnu. Vaikka parisuhde on myös kompromisseja, pitää siinä pystyä olemaan oma itsensä hyvine ja huonoine päivineen ilman jatkuvaa mukautumista toiseen. Kunhan sitä positiivista on negatiivista enemmän:)Tsemppiä! Kyllä sinä pärjäät. Ja tiedätkö, yksin olokin on aika mukavaa - nauti siitäkin. Kun pystyt olemaan itsesi kanssa, pystyt olemaan aidosti myös parisuhteessa. No, tämä nyt taisi mennä jo aiheen vierestä, mutta muutamia ajatuksiani....Itse olen 30 ja tässä iässä kaipaan sitä tasapainoista, luotettavaa kumppanuutta, jota ei jokainen maailman tuuli (tai houkutteleva hameenhelma) heiluttele sinne tänne:)
Itse olen vielä aika nuori.. ikää sen verran että pahimmat hormoni myllerrykset on jo takana, mutta silti tuntuu että henkisesti oon paljon vanhempi kuin moni kavereistani. hankala kyllä vielä löytää saman ikäistä kumppania, joka ei etsisi ihan hetken huumia ja ei lähtisi heti uuden tuulen perään..
Noh, Suhdekkin on kuin palapeli.. pitää mennä vaan yritys ja erehdys taktikalla niin kyllä ne palaset lopulta kohdilleen loksahtaa.
...positiivisella asenteella:) Ehkä se on ikä tai miessukupuoli. Tuntuu ainakin, että miehet pääsee erosta yli nopeammin - tiedä tuota. Itse olen tosiaan kohta 32v. ja nyt tämän eroni takia hieman kyynistynyt. En ehkä jaksa enää palapeliä rakentaa uudelleen. Mut yksin on tosiaan myös mukava olla ja onneksi ei ole pakkomiellettä lapsentekoon. Sittenhän sitä joutuisi etsimään vielä miestä... Ja uskon kyllä, että sinulla on ikäisissäsikin naisia, jotka ajattelevat tärkeimmistä asioista samoin.
Tyttösi oli nuori ja ehkä kaikki ihanuus, mitä hänelle tarjosit, oli liikaa.
Tyttö ei vaan ollut sinulle sopiva.
Sillai vaan vihjeeksikin, että sopivan kanssa ei tarvitse niin paljon edes yrittää.
Liika yrittäminen voi vaikuttaa epäaidoltakin, joten se ei aina herätä luottamusta. Mutta jos tuo on sinulta normaalia käytöstä, siis sinua ihan omaa itseäsi, kyllä se nainen sieltä putkahtaa. Maailma on vieläkin miesten, joten sinulla ei ole mitään hätää.
voi olla.. mutta kyllä mä huomasin että hän kuitenkin piti siitä kaikesta huomiosta mitä annoin ja vietin kyllä tähän mennessä mahtavimmat hetket hänen kanssaan.. se vaan tapahtui niin nopeesti ja tuli vähän puun takaa, noh nuoruudessa kaikki käy aika nopsaan. Kyllä mä oon periaatteessa aika "hellä" tyyppi vaikka onkin rankat harrastukset (KickBoxing, Motocross, yms)En vaan vois ikinä kuvitellakkaan että satuttaisin tai pettäisin omaa tyttöystävää, sitä vaan välillä miettii miten hän pystyi tekemään sen minulle..
loppujen lopuks, vaikka sitä välillä haikaileekin takaisin, niin alkaa sitä jo unelmoida toisista. Ei tiedä enää ikävöikö häntä vai sitä tunnetta kun on joku josta pitää kiinni.. Nyt kun sais vähän rohkeutta kasaan kysyä erästä, vaikka syömään tai jtn.. Nokka kohti uusia seikkailuja--->
Ihana mies ja harvinaista laatutavaraa! Pysy semmosena.
Tollanen viestikin merkitsee aika paljon.. :)
Se on kyllä ihanaa kun mies muistaa, huomioi jne. mutta me naisetkin halutaan joskus vähän saalistaa ja tuntea jännitystä siitä tyydytämmekö miehemme..ja sit kun saa lopusta sen tunteen ni se on aivan mahtavaa. Mulla on itellä kans lähisukulaisia joiden virheitä yritän karttaa.. mut en tee niistä mitään kasettia itelleni miten toimia. mulla on oma elämä ja jokaisessa parisuhteessa on omat niksinsä miten suhde toimii..
Sulla on elämän kokemusta enemmän kuin minulla niin oot kyllä varmaan oikeessa.. mutta siis hän tyydytti minut täysin ja uskoisin että niin minäkin hänet.. Muistan kun rakastelimme joskus parikin tuntia putkeen ja sitten kun lopulta sai orgasmin niin se tuntui joltain niin jumalalliselta... Niin ihmetyttää vain mikä sai hänet lopulta jättämään minut.. en usko että joku amispoika kykenee samaan kuin minä..
En tarkoittanut tyydyttämisellä pelkkää seksiä. Parisuhdehan on täynnä kaikenlaista pientä toisen tyydyttämistä ja niinkun sanoin liian helppo ei vedä ketään puoleen oli sit mies tai nainen. Jännitystä elämään!
Eikä mulla oo varmasti paljon enemmän kokemusta.. oon vaan päässy jyvälle parisuhteen saloista.