..hakea seuraa ja lähteä treffeille tuosta noin vaan..? pitäisikö tästä masentunnuksesta kertoa jo profiilissa ja karsia näin noin 98.5% vastaajista?
En tunne masennuksen olevan esteenä. En ole ehkä niin elämäniloinen, mutta samalla tavalla pystyn ottamaan toisen huomioon, olen menevä ja puheliaahko.
Onhan niitä vakavia ihmisiä muutenkin..ttse en ole sellainen pohjimmiltani, tällä hetkellä vain vakavemmassa mielentilavaiheessa..ja uskoisin kaiken mahdollisen kivan seuran löytymisen vain auttavan siihen.
Jostain syystä masennus tiputtaa aina niin rankasti mielenkiintoa..ajatellaan, että toinen on onneton, ikävä tai hankala.
Vastaisivatkohan edes toiset masentuneet, vai koittavatko hekin hakea sieltä mielummin itselleen vähän elämäniloisempaa seuraa
En tunne masennuksen olevan esteenä. En ole ehkä niin elämäniloinen, mutta samalla tavalla pystyn ottamaan toisen huomioon, olen menevä ja puheliaahko.
Onhan niitä vakavia ihmisiä muutenkin..ttse en ole sellainen pohjimmiltani, tällä hetkellä vain vakavemmassa mielentilavaiheessa..ja uskoisin kaiken mahdollisen kivan seuran löytymisen vain auttavan siihen.
Jostain syystä masennus tiputtaa aina niin rankasti mielenkiintoa..ajatellaan, että toinen on onneton, ikävä tai hankala.
Vastaisivatkohan edes toiset masentuneet, vai koittavatko hekin hakea sieltä mielummin itselleen vähän elämäniloisempaa seuraa
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinullakin kohene kun tapaat jonkun mukavan ihmisen.sinuna en mainitsisi masennuksesta.voi antaa kuvan että olet vakavasti masentunut tai on jotain muitakin ongelmia.ehkä sen takia se tiputtaa mielenkiintoa.itseäni ei haittaisi pieni masennus.esiintyyhän sitä aika ajoin monilla muillakin.rohkeasti vaan lähetteleen viestiä ja tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen.kyllä se oikea tulee vielä vastaan.
ainakaan mua.jokainen on oma ittesä ja kaikki on erilaisia masentuneenakin.olenkin ennakkoluuloton ja suvatsevainen. eihän sitä kenenkään vaivoihin rakastuta vaan siihen ihmiseen itteensä. mun mielestä se ei ole este millekkään.
Jättäisin sinuna kertomatta. Tuskin kertoisit muistakaan sairauksista heti kättelyssä.
Totuus on että jotkut pahemmat mielenterveyshäiriöt ovat myös läheisille hyvin rankkoja. Henkilö käyttäyty arvaamattomasti ja luottamusta on vaikea rakentaa. Hoidettua masennusta en ihan osaa sellaisena pitää, ja eiköhän se ala olla jo kansantauti niin että aika monelle lähtipiiristään tuttu. On myös masennuksia ja masennuksia.
Toinen kysymys on: oletko itse todella valmis hakemaan seuraa? Pidän nettineittaulua sen verran "kovana" toimintana että siinä voi mennä vielä enemmän rikki. Sama juttu just eronneiden kanssa. Eivät ole vielä kypsiä hakemaan uutta seuraa. Pitäisi vähän itsetutkiskella ensin mitä todella haluaa.
Tsemppiä sulle, masennuksesta ei ole kuin yksi tie: ylöspäin!