olemme päälle 40-kymppinen avopari,ja nyt on alkanut miehelle maistumaan baarireissut vähintään joka toinen viikonloppu. itse en välitä mistään baareista,vaan on kiva olla kotona ilman kankkusta. nytkin krapulassa makaa sängyllä,ja itselle jää vastuu taas kerran kaikista kotitöistä.tässä nyt on jo muutenkin avoliitto ollut pelkkää kaveruussuhdetta pidemmän ajan,alkaa kyllästyttämään,ainakin omalta osaltani. seksiä ei ole varmaan ollut vuoteen,minä en sitä halua edes. olen sanonut avokille,että mene baarireissuillasi pettämään,mutta hän ei kuulemma ole sitä tyyppiä. tiedä häntä,mitä uskoa. sitten ainakin saisin hyvän syyn erota. kun on tosi kauan ollut yhdessä,niin tulee kaikenlaista. hän ei koskaan ajattele minun tunteitani,vaan pitää minua itsestään selvyytenä. hänen kanssaan ei voi mistään jutella,ja minä kuulemma aina kiukuttelen. minä olen mitätön hänen silmissään,ja veljiään hän palvoo ja he ovat hänelle ne kaikki kaikessa. avokillani ei ole omaa elämää,vaan aikuisten veljien holhoaminen. tarkoittaen sitä,että veljet helposti käyttävät avokin hyväuskoisuutta hyväksi. nuo useat baarireissut jo todistavat sitä,että missään ei ole mitään mieltä. olen "luojaani" kiittänyt,että en ole hankkinut hänen kanssaan lapsia.ilkeästi sanottu,mutta ajattelen vain itseäni. ei avokkini koskaan olisi pystynyt hoitamaan lasta,vaan minun vastuulleni se olisi jäänyt. eli,hänen alkoholi ongelmansa on suuri,ja paljon jää sen takia tekemättä asioita.täytyy nyt katsoa,mitä tässä pitää alkaa tekemään...ei meidän suhde mikään suhde ole,se on vain saman katon alla asumista. näin meillä..
baarissa juokseminen
rasittavaa tämä
81445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä oli samanlainen tilanne. Tosin mies oli aina juossut baareissa monta kertaa viikossa. Oli yötäkin poissa. Ei mitään yhteistä ollut, kämppiksiä vaan oltiin. 17 vuotta oltiin yhdessä.
Jonkin verran tutkin hänen tekstiviestejään että missä mennään, sillä hän salaili minulta asioita. Olihan siellä epämääräisiä viestejä,ja lopulta yksi niin selkeä ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde. mies ei olisi aluksi halunnut millään, mutta nyt hänkin on hyvillään. hyvät välit on, anteeksi on pyydetty ja annettu. ei kyllä paljoa olla tekemisissä.
Kyllähän ne miehet ihan uskollisella mielellä selvinpäin saattaa olla, mutta kunhan päihtyvät niin johan tulee eri ihminen kuvioihin. Onneksi ei tarvitse sitä enää katsella.
Ihana vapaus, nautin siitä! Nuoresta tytöstä asti olen ollut miesten vietävänä. Meilläkään ei ollut lapsia, mutta olen vähän päälle 30 v. ja toivon vielä saavani.
Toisen tekstareiden lukeminen on rikos. Vaikka itse olet rikollinen, älä muita yllytä rikokseen, senhän kieltää jo palstan säännötkin.
Jäi vaivaamaan pari asiaa viestissäsi. Mietin vain, että eikö se alkoholinkäyttö olisi ollut jo riittävän iso syy lopettaa suhde (ilman epämääräisiä tekstareitakin)? Näytti aika hurjilta nuo määrät. Ei kai se tuollaista voinut jatkuvasti ja alusta asti olla? Tiedän kyllä, että kun tilanne salakavalasti tippa kerralaan pahenee vuosien varrella, niin samalla saattaa kumppanin sietokynnys kasvaa, eikä koskaan tule se oikea hetki lähteä (hypätä tuntemattomaan).
Ihmiset jää kummallisiin elämäntilanteisiin. Sinunhan on täytynyt olla ihan lapsi kun aloititte seurustelun. (Muut hallitsevat miehet ovat ilmeisesti olleet sukulaisia, sekin on niin yleistä.)
Kuulostat vahvalta, ilmeisesti ero oli sitten kohdallasi helppo pitkästä historiasta huolimatta. Ei kai se suru sitten kaikilla ole verrannollinen suhteen kestoon. Onnea vain
uudelle alulle (rohkaiseva esimerkki)!
Eikös tuossa jo ollut tarpeeksi syitä ottaa eroa? Miksi sun täytyy kiusata itseäsi ja odottaa, että mahdollisesti saisit sen kiinni pettämisestä?
Siis luuletteko etten yrittänyt aikaisemmin?! Voi voi vuosikausien ajan. Se kuulkaa vie energiaa esim. työnteolta ja opiskelulta. Mies ei suostunut, vaan rukoili, aneli, ja lupasi muuttua. Kuukausien ajan painosti. En jaksa kaikkea kertoa, mutta yritin todella. Vasta tuo "pettäminen" antoi se viimeisen niitin, että sain voimia vastustaa miestä. Jouduinkin tekemään niin että muutin asunnosta salaa ja kerroin erosta vasta sitten kun olin vienyt viimeisenkin tavaran. Pari viikkoa mies painosti ja itki puhelimessa. Sitten vasta helpotti kun mies löys uuden naisen.
Olen ollut aina kiltti tyttö. En ole uskaltanut laittaa vastaan poikaystävilleni. Aloin seurustelemaan 14-vuotiaana ekan poikaystäväni kanssa. Vasta nyt ymmärrän miten olen yrittänyt miellyttää muita ja antanut tehdä itselleni pahaa. Se on sairaus nimeltä läheisriippuvuus, ja tartunnan olen saanut suvultani ja alkoholisti-isältäni. Sitä voi hoitaa al-anonissa. Nyt olen vahvempi ja nyt valitsen tarkkaan millaisen miehen otan ja mitä annan tehdä itselleni.
Maksan mielelläni lainrikkomisestani vaikka sakkoa. Niin paljon elämäni on muuttunut hyvään suuntaan. Pitäsikö minun siis ilmoittautua poliisille? Mielestäni kuitenkin moraalisesti isompi rikos on pettää, salailla ja piilotella asioita parisuhteessa, ja varsinkin pitää varattuna turhaan parhaassa lapsentekoiässä olevaa naista. Ajaahan useat ylinopeutta eikä heitä pidetä rikollisena vaikka he uhkavat monien henkiä.
En haluakaan enää ikinä suhteeseen jossa joutuu lukemaan toisen viestejä.
Ikäväähän se on molemmille, jos tekstareiden vakoiluun pitää mennä. Tuskin kummallekaan siitä hyvä olo tulee. Se kuulosti tässä tapauksessa kuitenkin pienemmältä pahalta, kuin joutua arvailemaan. Kaikki tekevät omat ratkaisunsa, ei kukaan rupea kurkkimaan toisen viestejä vain keskustelupalstan vinkin ansiosta.
Minä muuten pidän rattijuoppoja rikollisina. Ja olen samaa mieltä että valehtelu ja salailu ja toisen huomiotta jättäminen on pahempaa kuin tekstareiden kurkkiminen. On niin turhaa, että molemmat hukkaavat vain elämäänsä yhdessä.
Läheisriippuvuuteen on monta tietä, minun tieni on erilainen (isän kuolema, kun olin pieni). Ja huomaan sen piirteen aina kun olen huonossa suhteessa. Tai ehkä se on vain se sänkykammarin oksitosiini, joka minut koukuttaa, sitäkin olen pohtinut.
Itse jäin huonoon suhteeseen lapsentekoiäksi ja olin jälkeenpäin liian rikki kauan-kauan. Hyvä että kaikki eivät toista sellaisia virheitä :)
Ajatusvirhe: olikin kyse ylinopeudesta eikä rattijuoppoudesta. Tuomitsen myös järjettömät kaahailijat.
Jälle.!!