Olen ollut melkeen koko ikäni yksin, ainoastaan yksi seurustelusuhde siinä 25-28-vuotiaana. Nyt en enää edes odota mitään tai kuvittele että kukaan välittäisi aidosti tai olisin onnellinen elämässäni.
Tätä samaa p***aa yksinäisyyttä hamaan hautaan.
Olen opiskellut ahkerasti (FT asti), koulussa olin se hiljainen ja ujo, luokan priimus, en seurapiirin keskipiste.
Ulkoisesti olen kuitenkin kait ihan ok, harrastan työn vastapainoksi paljon liikuntaa ja syön terveellisesti.
Olen vaan huomannut, että loputon yksinäisyys on muuttanut minut entistä surullisemmaksi ja olen alkanut olla alakuloinen ja suorastaan itkuinen välillä.
Tilannetta ei mitenkään edesauta ystävät (joita kyllä on aika paljon), jotka kaikki ovat perheellisiä, ja elävät lapsiperheen kiireistä elämää. Kun on vkonloppu, talviloma tai kesäloma, on turha kuvitella saavansa heistä kenestäkään mitään seuraa. Menot on sovittu perheen kesken tai toisten pariskuntien. Yksinäistä naista ei ole tapana kutsua juhliin, paitsi ehkä joskus 'vahingossa'.
Jotenkin ottaa myös päähän suhtautuminen lapsettomaan ja perheettömään naiseen. Töissä kuulee 'etkö vieläkään ole perheellinen', olen itsekäs kun en ole tehnyt lapsia, viallinen kun en ole 'saanut miestä koukkuun' jne jne.
Minun kuulemma 'kannattaisi deittailla enemmän'. HEH HEH - mieluustihan sitä vaikka deittailis jos olisi ketä deittailisi.
Ja kyllä, olen kokeillut kaikkea mahdollista, baareja, nettitreffejä, kuntosalillakin silmäpeliä jne. Vastaan vaan tuntuu tulevan täysin epäsopivia ehdokkaita.
En vaadi kuitenkaan mahdottomia, mutta perusasiat pitäisi mielestäni olla kunnossa, eli huolehtii itsestään edes jotenkin (käy suihkussa ja pesee vaatteensa), ei elä kenenkään siivellä (omat rahat ja talous), suhteet kunnossa exiin ja lapsiinsa (jos on eronnut, asiat on käsitelty). Ja ennen kaikkea haluaa sitoutua - tämä lienee se mahdottomin 'odotus'.
En kestä ja jaksa enää leikkiä mitään kolmatta tai neljättä naista ringissä, odottaa soitellaan-soittoa ja kuulla lausetta 'en halua sitoutua mutta sua olisi ihana tavata muuten'. Tyhjän saa pyytämättäkin.
No, se tästä purkauksesta, on vaan huono fiilis ja yksinäinen talviloma takana. Onneksi ma pääsee taas töihin.
Tätä samaa p***aa yksinäisyyttä hamaan hautaan.
Olen opiskellut ahkerasti (FT asti), koulussa olin se hiljainen ja ujo, luokan priimus, en seurapiirin keskipiste.
Ulkoisesti olen kuitenkin kait ihan ok, harrastan työn vastapainoksi paljon liikuntaa ja syön terveellisesti.
Olen vaan huomannut, että loputon yksinäisyys on muuttanut minut entistä surullisemmaksi ja olen alkanut olla alakuloinen ja suorastaan itkuinen välillä.
Tilannetta ei mitenkään edesauta ystävät (joita kyllä on aika paljon), jotka kaikki ovat perheellisiä, ja elävät lapsiperheen kiireistä elämää. Kun on vkonloppu, talviloma tai kesäloma, on turha kuvitella saavansa heistä kenestäkään mitään seuraa. Menot on sovittu perheen kesken tai toisten pariskuntien. Yksinäistä naista ei ole tapana kutsua juhliin, paitsi ehkä joskus 'vahingossa'.
Jotenkin ottaa myös päähän suhtautuminen lapsettomaan ja perheettömään naiseen. Töissä kuulee 'etkö vieläkään ole perheellinen', olen itsekäs kun en ole tehnyt lapsia, viallinen kun en ole 'saanut miestä koukkuun' jne jne.
Minun kuulemma 'kannattaisi deittailla enemmän'. HEH HEH - mieluustihan sitä vaikka deittailis jos olisi ketä deittailisi.
Ja kyllä, olen kokeillut kaikkea mahdollista, baareja, nettitreffejä, kuntosalillakin silmäpeliä jne. Vastaan vaan tuntuu tulevan täysin epäsopivia ehdokkaita.
En vaadi kuitenkaan mahdottomia, mutta perusasiat pitäisi mielestäni olla kunnossa, eli huolehtii itsestään edes jotenkin (käy suihkussa ja pesee vaatteensa), ei elä kenenkään siivellä (omat rahat ja talous), suhteet kunnossa exiin ja lapsiinsa (jos on eronnut, asiat on käsitelty). Ja ennen kaikkea haluaa sitoutua - tämä lienee se mahdottomin 'odotus'.
En kestä ja jaksa enää leikkiä mitään kolmatta tai neljättä naista ringissä, odottaa soitellaan-soittoa ja kuulla lausetta 'en halua sitoutua mutta sua olisi ihana tavata muuten'. Tyhjän saa pyytämättäkin.
No, se tästä purkauksesta, on vaan huono fiilis ja yksinäinen talviloma takana. Onneksi ma pääsee taas töihin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kuinkas tohtorilta ovat tekstinkäsittelyn alkeet päässeet noin pahoin unohtumaan?
Netin luonteen mukaista lienee se, että aina tullaan ensimmäiseksi vittuilemaan asiasta kuin asiasta.
Sori että saat idiooteja kommentteja, harva kait käyttä mitään wordia kun kirjoittaa nettii.
Mulle ainakin ihan sama, vaikka kaikki yhdys sanat olis väärin....
Mutta asiaan. Kuullosta teksin perusteelta ihan järkevätä naiselta ja jos oikeesti harrastat urheiluakin, sulla on vaan ollut huono mäihä.
Luulen että ne kaverit vaan kahdetii sun vapautta, ei se lapsiperheen elämä niin ihanaa aina oo.
Mä löysin oman muijan baarista, mut se on sit toinen stoory jo. Ehkä säkin vielä tapaat jonkun joka sopii sulle. Liika älykkäät naiset vaan pelottaa meitä miehiä ;)
En kyllä löytänyt mitään huomautettavaa alkuperäisestä tekstistä - en kielestä enkä sisällöstä :)
Oli mukavaa lukea vilpitöntä tekstiä. Olet varmaan pääkaupunkiseudulta - täällähän tuo tilanne on juuri tuo. Vapaat ~35-40-vuotiaat miehet ovat pelimiehiä, kylmiä, rappiolla tai loppujen lopuksi "vapaita". Tai kaikkea edellisistä.
On myös niin hiljaisia herroja, että heistä ei vain saa mitään selkoa tai tietoa onko jossain siellä sameuden ja vetelyyden keskellä selkärankaa tai innostusta ylipäänsä mihinkään. Jälkimmäiselle kategoriallekin olen kiltisti antanut mahdollisuuden, ja toisenkin. Kunnes pitää vain tehdä johtopäätökset.
terv 39-v kohtalotoveri (ehkä enemmän taakkaa selässä mut jo kauan samassa tilanteessa)
Luin äskeisen postaukseni. Sehän oli aika häijy, ja harmittaa. Joskus olen ollut todella liiankin kiltti ja pehmeä, enkä haluaisi nyt yht'äkkiä loikata ylikyyniseksi. Pitää pitää varansa.
Kaikille aurinkoista lauantaipäivää :) Siellä ulkona tai treeneissä aina tulee kuitenkin kevyempi olo!
FT olen kulen alkuperäinenkin ja vielä sellaiselta alalta, että voin sanoa ihan vakavasti viestin olleen kieliasultaan täysin korrekti. Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa, teet muut sinkut yhtä iloiseksi kuin itse väität olevasi parhaiten pitämällä mukamas nerokkaat oivalluksesi vastedes omana tietonasi.
Suomen opiskelijana kysyisin sinulta, voisitko erotella tuossa olevan tekstin virheet ja siihen sopivat korjaukset?
kaveris tiedä, että ilmastonmuutos tappaa niiden kersat ja niillä itselläkin on kiire päästä alta pois.
Älä seurustele sellaisten kanssa.
Arvota itsesi ja oma älykkyytesi ja ole iloinen, että omat lapsesi eivät jää tänne viimeisenä sukupolvena katselemaan ja kitumaan maapallon lopun kauhuja.
Keskustele tästä asiasta heidän kanssaan, niin loppuu ainakin se pariutumisen utelu ja muutenkin, ei kuulu kenellekään, onko sinkku vai
parillinen sukka.
Ota itseäsi niskasta kiinni, äläkä anna KOSKAAN ÄLÄKÄ KENENKÄÄN HYPPIÄ SILMILLESI.
TÄMÄ ON PARAS NEUVO, MINKÄ VOIN ANTAA.
KENELLEKÄÄN EI KUULU SINUN IHAN IKIOMA ELÄMÄSI.
ELÄ SITÄ JUURI NIINKUIN SINÄ ITSE HALUAT ELÄÄ.
juuri sellaisena naisena kuin olet. Mulla on paljon naispuolisia eri-ikäisiä sinkkuystäviä ja perheellisiä myös. Itse olen hiukan pyöreä ja aloittanut tanssin ja jumpan, jotta miehet hakisi tanssimaan ja joku ehkä kiinnostuisi. Sulla on liikuntapuoli kunnossa. Olin yksin viime pääsisäisenä Lapissa hiihtämässä ja viihdyin ihan hyvin itsekseni ja jutellen erilaisten ihmisten kanssa. Moni naimisissa oleva ystäväni sanoo, että he suorastaan kadehtivat mua kun saan vapaasti mennä. Toisinaan kaipaan kumppania tosi paljon. Siksipä aionkin mennä paritanssikurssille ja kokeilla lavoja kesällä. Kaikkea hyvää kevääseesi!
Jos miehen löytäminen tuntuu mahdottomalta, lopeta etsiminen vähäksi aikaa ja yritä tutustua muihin sinkkuihin. Itsekin sinkkuna elävänä tiedän, että välillä mikään ei masenna niin paljon kuin perheellisten ja parisuhteessa elävien kavereiden seura. Sinkku tarvitsee sinkkukavereita. Kukaan muu kuin toinen sinkku ei tajua paremmin sitä, miten yksinäistä ja kurjaa voi sinkun elämä välillä olla. Jos on paljon sinkkukavereita, niin silloin yleensä aina jostakusta saa baari-, leffa- tai matkaseuraa.
Sinkkuina eläviä ihmisiä on PALJON. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää heidät. Käy vaikka eurosinkkujen tapaamisissa (www.eurosinkut.net) tai laita deittinettiin ilmoitus (www.city.fi/deitti), jossa etsit uusia kavereita. Ja jätä vähemmälle se perheellisten kavereiden tapailu. Masennukseenkin kannattaa hakea apua. Omassa kaverinipiirissäni on paljon psykoterapiassa käyneitä ihmisiä, ja kaikilla on pelkästään hyviä kokemuksia siitä. Yksityistä terapeutti voi etsiä esim. Psykiatriyhdistyksen nettisivuilta (www.psy.fi). Mielenterveyden Keskusliiton nettisivuilta taas saa yleistä tietoa mm. masennuksen hoidosta. Osoitetta en muista, mutta googlettamalla löytyy.
Kliseistä ehkä, mutta koeta olla iloinen niistä asioista, jotka ovat hyvin. Olet korkeasti koulutettu ja varmaankin hyvässä työssä, olet terve ja sinulla on ystäviä. Aurinko paistaa, ja pian tulee kevät. Tsemppiä!
tarvitaan.
Epäusko ja toivottomuus on helvetistä. Niihin kun sortuu, niin alamäki on entistä jyrkempi.
Sun ikä kertoo kaiken. joku 42 vanha kurppa, ketä se kiinnostaa. Ite oon nuorekas ja 45 mies, ei tulisi mieleenkään näyttäytyä julkiseen jonkin yli 35 naisen kanssa.
eti sopivaa seuraa nii ei tarvii olla yksin. sopiva ikäero on siinä 15-20 vuotta. sulle suositten sinä 55-70v miestä.
sinä 45 v Mies olet mielestäni todella vanha korviesi välistä
naisilta menee toi parasta ennen päivä 32 vuotiaana kuka mies ottais jonki yli nelikymppisen läskin naisen hyi helvetta olet todennäkk ruma etkä o kelvannut lisäksi oot joku akateeminen nirppanokka ne nyt tiedetään aina esittää niin hienoo ja ammatti duuari ei kelpaa vaikka on auto talo ja motskari ja isot vehkeet
Minä olen ohittanut tuon parasta ennen päiväyksen reippaasti...on lapsikin...eikä miesseurasta ole puutetta :). Ja vaikka olen akateeminen, minusta duunarimiehet ovat ihania...osaavat ainakin remonttihommia :).
ja ne naiset, jotka noin ajattelevan miehen kanssa viitsii olla ovat tasan yhtä hölmöjä kuin sinä vaikutat olevan. Tai ehkä oletkin fiksu ja haluat vain provosoida... kuten minä
aina menee, kun on akateeminen niin duunaria ottaa päähän, kun ei tule huomioiduksi, niin sitten kettuillaan. Jää vaan ruikuttamaan vehkeinesi...!
kertaa 45 v miestä 55 v ja yli mieheks, kun niillä on jo harvat harmaat hiukset, hampaat huonot, huulet rohtuneet, naama uurteita täynnä eli yhteenvetona usein bestikseni kanssa sanotaankin niitä "kuivan kesän oraviksi".
toi oli tosi hyvä, kuivan kesän orava!
sallit varmaan että kerron ton kamuille!
Aivan totta turiset. Minäkään en ottaisi ammattiduunaria jolla on "auto", "talo", "motskari" ja "isot vehkeet". Toisin sanoen, en haluaisi miestä, jolla ei ole ylemmän korkeakoulun tutkintoa, joka ajaa jollain valkoisella 90-luvun bemarilla, jolla on joku paritalonpuolikas jossain Keski-Suomen skutsissa, joka ajaa kaksipyöräistä neonväristä japsiromua ja jolla on niin isot kassit että niillä voi pyyhkiä perseen.
Mutta näkökulmia ja koulutusasteita on monia, joten siitä vaan "sulta ohitse" sitten siivoojia ja kaupankassoja hässimään. Ehkäpä lähdette vielä yhteiselle karavaanariretkellekin… uuuuuh...
Paitsi etten ole vielä seurustellut ja olen nyt sen 28. Sinuna hankkisin niitä sinkkukavereita kuten joku tuossa ehdottikin, olethan selvästi sosiaalinen ja "normaali".
Onnellisuus, tai paremminkin mielenrauha, pitäisi kuitenkin löytää itsestä, vaikkei se niin helppoa olekaan. Minäkin varmaan menen toiseen suuntaan ja muutan jonnekin syrjäseudulle kärsimään pois ihmisten ilmoilta.
Sinkkuus on valinta. Ehkä olet liian kriittinen ja odotat unelmien prinssin pelastavan sinut.
Tuossa iässä on harvoin enää yksin tai ainakin lapset pitäisi olla jo tehtynä.
Joten mitä jos katsoisit peiliin miettisit mitä voisit muuttaa itsessäsi.
Mulla on aina ollut naisia eikä perheen perustaminen ja lapset olisi jäänyt väliin kun omasta halustani.
Jos ei 40-50 elä parisuhteessa, ei enää kannata vaan keskity siihen duunniisi tai muuta äidin luo.
ei kannata mennä enää nykyaikana, erittäin korkeiden avioeroprosentin ja ilmastokatastrofin vuoksi, koska lapset kuolevat siihen ja harva normaali ihminen sitä haluaa.
Vaikka minusta kyllä tuntuu siltä, että suurin osa eli 90% hommaa lapsia sen takia kun naapurissakin on ja omakotitalon, vaikka sen tuhannet tarpeettomat hommat voisi unohtaa asuessaan mukavammassa asumismuodossa, senkin typeräluonteiset ihmiset tekevät vain tuttavien ja sukulaisten takia, jotta ne tulisivat kateellisiksi.
Uusi autokin hankitaan vain samasta syystä.
Meillä on sijoituksissa miljoonia, vaan ei ole tarvetta esittää yhtään mitään, vaan elää henkisillä arvoilla, tosin niin, että on mahdollisuus elää omillaan.
Ja lisäksi onneksi on aivot päässä, että ei tarvi lapsia byykata kitumaan.
että ihan kuin minä olisin tuon kirjoittanut. Olen vain vuoden vanhempi, ja en ihan vielä se FT; matkalla vasta.
Minulle tämä neljänkympin ylittäminen on ollut hyvin raskasta, kun nyt pitää tosiaan heittää viimeisetkin toiveet omasta perheestä. Tähän asti toive siitä on saanut minut jaksamaan. Nyt minä yritän ottaa tästä "urasta" sen tyydytyksen, ilon, unelman.
Ja - olen myös aikalailla kaikkea kokeillut.
Tuntuu vain, että kun "heittelee menemään" parisuhteelliset, juopot ja elämäntapatyöttömät, niin jäljelle ei jää mitään. Tai muutama jää, mutta niille en kelpaa, kun näin opiskelijana on tietysti köyhäkin. Se tekee minusta - jos nyt käytetään tätä parisuhdemarkkinatkieltä ATM:n.
Mä - nyt vuodenvaihteessa on ollut aika hukassa se, että miten sitä jaksaisi loppuiän. Mistä ammentaisi iloa.
kuin miehillä, hankkia itselleen keinohedelmöityksellä lapsi tai lapsia eli siinä on ihan tarpeeksi tekemistä ja sitä ukkoa voi sitten siinä sivussa tsiikailla.
Mä en tajua miks ihmiset ruikuttaa. Jos ei o naista tia miestä, sit etitään se. Sun kannattais pyytää toi eka treffeille.
Itsekin pelkään, että nämä muutamat naiset olivat elämäni ainoat. Masentaa ja päätä kiristää. Kuin olisi putkessa, jonka päässä ei näy valoa kuin vasta kun kuolema korjaa.
No hyvä nainen, älä nyt itkemään rupea. Laske rimaa tuon toimeentulon suhteen ja ota komea mies Etelä-Amerikasta!! Pistä profiili kansainväliselle palstalle, niin taatusti löydät miehen!!! Mitä sinä enää suomalaisten miesten perään itket, jos heitä ei sinulle riitä. Etelä-Amerikka on pullollaan ihania köyhiä miehiä, joille sinä olisit todellinen lottovoitto!! Siitä vaan...ja...olen ihan tosissani.
hyvä veto :D
Saadaan uusia Kuubalaisia katusoittajia ja pari Kolumbialaista huumediileriä lisään värittämään tylsää katukuvaa ja ketjun aloittaja onnelliseksi :D
Tesktistä ei tosin käy ilmi dikkaako blondista tai tummasta, mutta hiusväriähän saa kaupasta.
Miehiä saa kyllä muistakin maista, toi on totta. Ehkä ite käy hakemassa jonkun Svenssonin - tosin naispuolisen kun olen mies.
Jos joku on 42 ja viimeksi deittaillut 28 ????
Etkö tosiaan ole edes sekstaillut sen jälkeen?
Kai sä nyt joskus jonkun kaa oot?
Tossa voi olla syy jos et anna kellekkään
jokaisella on omansa ja niin tapahtuu kuin on tarkoitettu, tietty itsekin pitää yrittää vaikuttaa elämäänsä. Tiedän muutamia vastaavanlaisessa tilanteessa olevia sinkkuja, sinua vanhempiakin, ja todellakaan vikaa ei ole ulkonäössä, luonteessa tms., vaan hyviä tyyppejä ei aina kaikille riitä, tosin mukavia miehiä tulee aina silloin tällöin jo toiselle kierrokselle, joten pidä silmät auki. Tsemppiä ja aloita uusia harrastuksia!
Et ole ainoa. Hyvin koulutettuja, fiksuja ja tasokkaita miehiä ei vaan ole Suomessa tarpeeksi.
Tuhannet katalaisesi naiset on yksin ja ihan turhaan mutta olosuhteiden pakosta.
Minä muutin jenkkeihin töihin ja heti oli monta tasokasta miestä jahtaamassa. Nyt olen palannut perheen kanssa. Ei kaduta. Kaduttaa vain etten lähtenyt aiemmin.
Enemmistö yliopiston opiskelijoista on tyttöjä, ne harvat pojat siellä on varattu jo siinä 25 vuotiaina.
Tämä on aivan totta! Hyvä kun joku uskaltaa sanoa sen ääneen. Kertakaikkisesti täällä Suomessa ei ole tarpeeksi tasokkaita ja koulutettuja miehiä. Tai koulutettuja naisia on vain PALJON enemmän kuin koulutettuja miehiä. Olen itsekin miettinyt tätä ulkomaille lähtemisen mahdollisuutta, luultavasti se olisi ainoa keino löytää tasokas mies.
Tuhannet naiset yksin olosuhteiden pakosta, johan nyt ihan koomikoksi alettiin.
Naisia ainakin ja varmaan myös miehiäkin on töissä aika vaikea lähestyä, etkä välttämättä taas kuppiloista oikein mitään löydä tai siellä itse viihdy. Itse olen myös 42 V akateeminen ukko.
En voi tunnustaa itsekkään aivan varauksettomasti suhtautuvan ikäisiisi naimattomiin lapsettomiin naisiin. Olen joskus joitakin kovasti erilaisia nähnyt ja jäänyt ihmettelemään, että missähän on mättänyt ja missä elämän arvot oikein ovat. Kaikilla se vika ei ole ollut edes ulkoisessa olemuksessa.
Noin äkkiä arvaten voisin kuvitella sinulle ottajia löytyvän.
Kuinkas montaa olet pitempään katsellut että olet oppinut millainen toinen oikeasti on? Tietty se tutkinnon puuttuminen tms. on sata varma merkki.