Ongelmana vanhemmat!

Seurustelen aivan ihanan, komean, huomaavaisen pojan kanssa. Meillä on kaukosuhde ja välimatkaa n.400 km, mutta olemme sopeutuneet siihen ja näemme toisiamme pari kertaa kuussa. Poikaystäväni on ollut meillä (perheeni luona siis myös) muutaman kerran ja minä heillä.
Ongelmana onkin se, että olen ehkä vähän liian suvaitsevainen ihminen... Hyväksyn kaikenlaiset ihmiset, mutta äitini ei ole ollenkaan niin suvaitsevainen ja sopeudu uuteen. Tiedän, että poikaystäväni on ehkä jollain tavalla ongelmainen, hänellä on lievää masennusta ja hän on hyvin suorasanainen eikä läheskään aina ajattele, mitä sanoo. Hän myös on ns. näsäviisas ja luulee olevansa aina oikeassa. Ne piirteet saattavat ärsyttää muita, mutta itse näen ne vain tavallisina ihmisen persoonallisuuspiirteinä enkä jaksa kiinnittää niihin huomiota. Muutenkin, ovathan ihmiset erilaisia, itse en pidä väliä, mitä miinus puolia ihmisessä on, jos itse pidän kyseisestä ihmisestä.
Voinko mitenkään saada äitiäni pitämään poikaystävästäni vai onko varauduttava tästä lähtien sietämään äidin kylmiä katseita kun poikaystäväni nimi mainitaan? Tämä vaivaa minua, sillä en halua että mahdollisissa häissä esim. äiti joko ilmoittaa, ettei tule häihin ollenkaan tai näyttää pitkää nokkaa koko seremonian ajan...
5570
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Unohdin mainita isästäni että hän ei ota oikein kantaa ollenkaan poikaystävääni, on vain hiljaa eikä kommentoi:S

Äänestä
  • Rakastatko poikaystävääsi? Sillä jos rakastat sen yleensä huomaa, mutta jos et niin silloin äiti yrittää vain parastasi ajatella että onkohan poikaystäväsi kuitenkaan sopiva sinulle.
    Mutta eihän poikaystäviä äidille valita vaan itselle.

    Äänestä

Kauanko olette seurustelleet? Minkä ikäisiä olette? Oletko tavannut poikaystäväsi kavereita, millaisia he ovat? Onko poikaystäväsi näsäviisas sinullekin, entä vanhemmillesi? Ja ihan AINA mukamas mielestään oikeassa? Rakastatko poikaystävääsi?

Paras tapa saada poikaystäväsi ja äitisi välit kuntoon, on muuttaa pois vanhempien luota! Suvaitsen maailmassa melkein mitä tahansa, mutten sitä, että tyttäreni poika- eikä muukaan ystävä "lorvi" meillä ja lauo omituisia mielipiteitään asiasta kuin asiasta ;). Kodin pitäisi olla rauhan tyyssija, paikka, jossa voi rentoutua. Itseasiassa en voisi sietää erittäin mukaviakaan lasteni ystäviä meillä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa yhden yön. Mieluiten silloinkin menisin muualle!

Äänestä

Olen itse 18 ja poikaystävä 19. Ja kyllä rakastan häntä kovasti, seurustelua on kestänyt n. 4 kk...

Äänestä
  • Luonteenpiirteille ei mitään oikein mahda eikä mielistelyyn kannata sortua, mutta asiaa auttaisi paljon jos poikaystäväsi opettelisi ihan perus käytöstapoja. Varsinkin kun ottaa huomioon miten harvoin vierailee. Omassa kodissaan voi viisastella mitä tykkää, mutta tulevalle anopille ei vaan yksinkertaisesti kannata urputtaa.
    Paljon, paljon helpommalla pääsette koko sakki jos hän vaan osottaisi vähän kunnioitusta sen kummempia persettä nuolematta, ihan vaikka olemalla sopivissa kohdissa hiljaa. Muuttuisi ääni kellossa äidilläsi, voin luvata. Kyllä melkein parikymppisellä sällillä pitää sen verran tapoja olla että jättää turhat sutkautukset sanomatta ja kohtelee vanhempiasi terveellä kunnioituksella heidän omassa kodissaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Girl in love<3 kirjoitti:

Seurustelen aivan ihanan, komean, huomaavaisen pojan kanssa. Meillä on kaukosuhde ja välimatkaa n.400 km, mutta olemme sopeutuneet siihen ja näemme toisiamme pari kertaa kuussa. Poikaystäväni on ollut meillä (perheeni luona siis myös) muutaman kerran ja minä heillä.
Ongelmana onkin se, että olen ehkä vähän liian suvaitsevainen ihminen... Hyväksyn kaikenlaiset ihmiset, mutta äitini ei ole ollenkaan niin suvaitsevainen ja sopeudu uuteen. Tiedän, että poikaystäväni on ehkä jollain tavalla ongelmainen, hänellä on lievää masennusta ja hän on hyvin suorasanainen eikä läheskään aina ajattele, mitä sanoo. Hän myös on ns. näsäviisas ja luulee olevansa aina oikeassa. Ne piirteet saattavat ärsyttää muita, mutta itse näen ne vain tavallisina ihmisen persoonallisuuspiirteinä enkä jaksa kiinnittää niihin huomiota. Muutenkin, ovathan ihmiset erilaisia, itse en pidä väliä, mitä miinus puolia ihmisessä on, jos itse pidän kyseisestä ihmisestä.
Voinko mitenkään saada äitiäni pitämään poikaystävästäni vai onko varauduttava tästä lähtien sietämään äidin kylmiä katseita kun poikaystäväni nimi mainitaan? Tämä vaivaa minua, sillä en halua että mahdollisissa häissä esim. äiti joko ilmoittaa, ettei tule häihin ollenkaan tai näyttää pitkää nokkaa koko seremonian ajan...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu