mulla on nyt pari kertaa tapahtunut silleen, kun huomaan, ettei juttu toimi ja ero on edessä, ni ei tee mieli syödä mitään. en tiedä mitä eromasennusta tällainen käytös on, mutta inhottaa, kun mikään ei mene alas ja paino putoaa 5kg helposti.
viime syksynä laihduin 7kg, kun oli niin helvetin paha olla, ettei voinut yksinkertaisesti syödä mitään. tämä johtui erosta, jonka aavistin mutta kieltäydyin näkemästä koko totuutta ja ero sattui vielä enemmän. samalla tuli tietty heikotuskohtaukset ja hengenahdistukset. joskus meinasin pyörtyäkin, mutta levolla se lähti onneksi pois. nyt on sitten suhteen loppuminen edessä ja syömättömyyttä pari kk:tta. haluaisin tietää, onko muilla sekä miehillä että naisilla jotenkin samanlaisia oireita. tiedän etten ole ainoa ja olisi tavallaan jees, jos täältä löytyisi "kohtalontovereita".
aavistus erosta.. varmaan aika tuttua, kun huomaa, ettei suhteessa kaikki ole niin kuin kuuluisi olla. olen huomannut, että mulle tulee jotenkin sisäisesti paha olo ja ahdistus, kun tajuan ettei kaikki ole okei. tällaista on nyt jatkunut kk:n verran:( onko muita kohtalontovereita??
viime syksynä laihduin 7kg, kun oli niin helvetin paha olla, ettei voinut yksinkertaisesti syödä mitään. tämä johtui erosta, jonka aavistin mutta kieltäydyin näkemästä koko totuutta ja ero sattui vielä enemmän. samalla tuli tietty heikotuskohtaukset ja hengenahdistukset. joskus meinasin pyörtyäkin, mutta levolla se lähti onneksi pois. nyt on sitten suhteen loppuminen edessä ja syömättömyyttä pari kk:tta. haluaisin tietää, onko muilla sekä miehillä että naisilla jotenkin samanlaisia oireita. tiedän etten ole ainoa ja olisi tavallaan jees, jos täältä löytyisi "kohtalontovereita".
aavistus erosta.. varmaan aika tuttua, kun huomaa, ettei suhteessa kaikki ole niin kuin kuuluisi olla. olen huomannut, että mulle tulee jotenkin sisäisesti paha olo ja ahdistus, kun tajuan ettei kaikki ole okei. tällaista on nyt jatkunut kk:n verran:( onko muita kohtalontovereita??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on tällä hetkellä menossa vaihe jossa vain odottaa koska suhde loppuu. Kaikki on toisin kuin ennen, mistään ei puhuta, joka asiasta kinataan, seksiä ei ole nimeksikään, toisen olemassaolo ärsyttää eli kaikki on pielessä. Vaikeaa on,kun kuitenkin toinen tuntuu läheiseltä ja rakkaus pulpahtaa välillä esiin. On kauhean vaikeaa tunnustaa edes itselleen ettei toinen olekaan se oikea ja asialle pitäisi tehdä jotain.
Minulla tuo syöminen menee niin, että joko en syö mitään tai sitten koko ajan olen syömässä jotain. Jos ei syö, on huono olo siitä. Jos taas syö koko ajan,on huono omatunto siitä että painoa tulee lisää. Tekee niin tai näin,pahalta tuntuu kuitenkin.
joka tapauksessa, kun mies lähtee syksyllä ulkomaille yli puoleksi vuodeksi opiskelemaan. meidän "juttua" on kestänyt toukokuusta tähän päivään asti. tulee fiilis, että kesäpanohan minä olen. okei, itse suostunut moiseen, ei siinä mitään.. seksi maistuu kyllä:) mutta tietää kuitenkin, ettei juttu kestä. kuitenkin olen huomannut antavani juttuun enemmän kuin on tarvis ja se siinä vituttaakin.
mutta toi puhumattomuus on kyllä perseestä! jos kysyy, että mikä nyt on, ni sitten ollaan, ettei ei mitään. kysyn, että oletko tosissasi mun kanssa, vastaus on että joo joo.. sitten menee poikki rytisten. toi oli viime syksyinen juttu. mutta ne oireet tulee, vaikka seurustelua ei olisi kestänytkään pidempään. ja sepä se on, kun tietää, ettei se toinen ole se oikea. juttu jatkuu ja jatkuu.. tuskallisen paha olo:(
Mulla on ollut paha olo jo vuoden. Välillä lihoan ja välillä laihdun. Viikon sisällä mennyt kilo alas. En pysty lopettamaan suhdetta, koska tuntuu siltä että ylireagoin itse riitoihin ja vaadin liikaa. Vaikka tuntuukin siltä että saattaisi olla helpompaa yksin, niin tämä mies tuntuu silti Oikealta. Paha tilanne... Vatsaa kouristanut koko päivän. Ei ole mukavaa miettiä joka päivä (yli puoli vuotta)että pitäisikö lopettaa vai jatkaa. Onnistusikohan tää juttu jos ottaisin asiat vaan rennommin? En ottaisi niin itseeni kaikkea?
kohtalotovereita löytyy,olen samojen asioiden edessä aivan neuvoton ja pelkään sitä päivää ,kun mies muuttaa paikkakuntaa,olen niin syvästi häneen kiintynyt ,että itse en haluaisi hänestä luopua ,mutta kaikesta päätellen olen sen tosiasian edessä. Ei tarvitse sitten vähään aikaan varmaan ruokaakaan. Täytyy vaan toivoa ,että jostain yläkerrasta tulee voimia kaiken ikävän kestämiseen ,niin minulle,kuin teille kohtalotoverit.
Kuulostaapa tutulta. Itse en ole syönyt nimeksikään viiteen päivään koska ero on tulossa avovaimostani. Lähinnä kävelen huoneesta huoneeseen kuin aave ja itken vain. Eräs tuttuni laihtui yli 25 kiloa kun ero oli tulollaan. He eivät eronneetkaan, mutta hän jäi solakaksi! Painoi ennen yli 100 kiloa!