Toivottavasti sä luet tän... joskus. Syy miks mä kirjotan sulle on se, et mä haluan sun tietävän miten sun käytös loukkaa mua ja et ainakaan sulle ei jäis epäselväksi mitä mä susta ajattelen... Mä en enää tiiä mitä tehdä sun kans... Sun on helppo piiloutua, sua ei saa kiinni, ei sitten millään... Mä oon miettiny annanko sun olla vai yritänkö mä saada suhun yhteyttä vielä, etten luovuttais. Kai tää kirje ois joku kompromissi. Mä oon jopa miettiny sitä, et mä tulisin käymään sun luona tai tulisin sua oottaan, et pääset töistä. Mut en mä kehtaa nolata itteeni enkä sua... En mee vannomaan ettei mua näkyis tänä keväänä siellä mis oot töissä, ois jännä nähä miten muhun suhtaudut ku nähdään... Oon kyl kerenny nolata itteni jo monta kertaa tänä aikana ku ollaan tunnettu. Ei mulla varmaan oo enää hitustakaan itsekunnioitusta jälellä ja jos mä tän kirjeen sulle postitan niin menee se viimenenki itsekunnioituksen hippunen, jos sitä on tosiaan ees olemassa ;-) Mut jotenki mun täytyy saada purkaa mun ajatuksia, nimenomaan sulle, kertoo mitä mieltä mä oon tästä kaikesta ja susta...
Mä en käsitä miten sä kehtasit tehdä mulle näin? Me asutaan samassa kaupungissa. Kuinka epätodennäköistä on, et me ei koskaan törmätä toisiimme missään enään ikinä? Ja mitä sitten, jos niin käy? Juoksetsä karkuun vai ootko taas niinku mitään ei ois tapahtunu? Mä en edes tiedä saanko mä tulla moikkaan sua tai haluatsä ylipäätään et mä tuun, jos sut nään? Näin mä ajattelen, ettet sä haluu nähdä mua, etkä kuulla musta enää... Unohditsä mun olemassaolon heti välittömästi kun sä pistit oven kiinni ja lähdit mun luota viimeks? Koska siltä musta tuntuu... Oonko mä tosiaan sulle niin mitätön ihminen, et mua ei tarvi noteerata, mulle ei tarvi sanoo mitään eikä mun tunteista tarvi välittää... Kunhan herralla itsellään on hyvä olla. Mä melkein toivon et sulla ei oo hyvä olla, mitä jos sul ei ookaan hyvä olla nyt... Miksi sä et voi sanoo mitään? Tai mistäpä mä tiedän.. en tiiä mitä on tapahtunu sen jälkeen ku viimeks nähtiin. Ehkä sä oot tavannu jo unelmies heviprinsessan tai minkälaisista naisist sit ikinä lämpenetkään.. Sen mä tiedän et mä en oo sulle se mitä sä haluat, et sä kohtelis mua näin, jos sä oikeesti musta välittäisit ja tykkäisit :-(
Mä en vaan käsitä mitä ihmettä mä oon sulle tehny, et mä ansaitsen sulta tämmöstä paskaa ja jatkuvaa valehtelua... Mikset sä voi olla rehellinen? Kyllä sen verran rohkee pitää olla ja empaattinen, et uskaltaa sanoo toiselle mitä ajattelee ja uskaltaa tehdä lopun, jos ei enää halua olla tekemisissä. Ei noin voi vaan hävitä... vittu tekis oikeesti mieli tulla sun kotiovelles kattoon et ootsä hengissä...
Mä en käsitä miten sä kehtasit tehdä mulle näin? Me asutaan samassa kaupungissa. Kuinka epätodennäköistä on, et me ei koskaan törmätä toisiimme missään enään ikinä? Ja mitä sitten, jos niin käy? Juoksetsä karkuun vai ootko taas niinku mitään ei ois tapahtunu? Mä en edes tiedä saanko mä tulla moikkaan sua tai haluatsä ylipäätään et mä tuun, jos sut nään? Näin mä ajattelen, ettet sä haluu nähdä mua, etkä kuulla musta enää... Unohditsä mun olemassaolon heti välittömästi kun sä pistit oven kiinni ja lähdit mun luota viimeks? Koska siltä musta tuntuu... Oonko mä tosiaan sulle niin mitätön ihminen, et mua ei tarvi noteerata, mulle ei tarvi sanoo mitään eikä mun tunteista tarvi välittää... Kunhan herralla itsellään on hyvä olla. Mä melkein toivon et sulla ei oo hyvä olla, mitä jos sul ei ookaan hyvä olla nyt... Miksi sä et voi sanoo mitään? Tai mistäpä mä tiedän.. en tiiä mitä on tapahtunu sen jälkeen ku viimeks nähtiin. Ehkä sä oot tavannu jo unelmies heviprinsessan tai minkälaisista naisist sit ikinä lämpenetkään.. Sen mä tiedän et mä en oo sulle se mitä sä haluat, et sä kohtelis mua näin, jos sä oikeesti musta välittäisit ja tykkäisit :-(
Mä en vaan käsitä mitä ihmettä mä oon sulle tehny, et mä ansaitsen sulta tämmöstä paskaa ja jatkuvaa valehtelua... Mikset sä voi olla rehellinen? Kyllä sen verran rohkee pitää olla ja empaattinen, et uskaltaa sanoo toiselle mitä ajattelee ja uskaltaa tehdä lopun, jos ei enää halua olla tekemisissä. Ei noin voi vaan hävitä... vittu tekis oikeesti mieli tulla sun kotiovelles kattoon et ootsä hengissä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näitä luusereita on miehissä!
Mistä kaupungista tämä mahto olla ?
oot mulkku
Mulla on yhen naisen kans vähä samantyyppinen tilanne. Kyllä me viestitellään päivittäin mutta eipä tämä neiti jaksa enää tulla kylään. Helpompaa ois jos sanos suoraan mulle että mitä se meinaa, eikä pelleilis tuolla tavalla, oon jopa kysyny mutta se jotenki vaan onnistuu väistämään sen kysymyksen. Ja se taatusti tietää mun tunteet sitä kohtaan.