Onko kenelläkään palstan herrasmiehellä omakohtaisia kokemuksia yhteisen elämän aloittamisesta täällä Suomessa selvästi itseä nuoremman (ikäero yli 20 vuotta) idän neidon kanssa?
Itse olen tässä tilanteessa ja lähinnä ulkopuolelta tulevat paineet askarruttavat. Tämä ahdasmielinen yhteiskuntahan feministeineen ei lähtökohtaisesti katso tällaista suhdetta hyvällä!
Itse olen tässä tilanteessa ja lähinnä ulkopuolelta tulevat paineet askarruttavat. Tämä ahdasmielinen yhteiskuntahan feministeineen ei lähtökohtaisesti katso tällaista suhdetta hyvällä!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Helsingissä aikakin toimii ongelmitta, pikkupaikkakunnalla saattaa tosin tätit kassajonossa hieman tuijottaa....
http://www.iltalehti.fi/viihde/200802227281390_vi.shtml
muiden mielipiteistä ja ennakkoluuloista.Itselläni on 9 vuotta nuorempi ulkomaalainen tyttöystävä ja annan piutpaut muiden kommenteille.
Feministit hoitakoon omat asiansa.
9 vuotta ei nyt ole kauhean suuri ikäero, jos siis mies vanhempi, toisinpäin aika kauhistus.
tarkennus;JOS nainen on aasiasta,pitkään katsotaan joka tapauksessa vaikka ikäeroa ei olisi päivääkään.Joten tuossa tilanteessa ei kannata ikäerolla vaivata päätään.
Eiköhän se ole jo ihan nykypäivää, en ainakaan itse nyt niin katsele kenen kanssa joku kulkee.
mutta en ymmärrä mitä tekemistä tällä asialla on feminismin kanssa.
miksi se on toisinpäin kauhistus.
Rakkaudesta kun on kyse.Näissä hyötyliitoissa
ei taas ole kyse rakkaudesta.
Eri kulttuuritausta, eri kieli, eri sukupolvi... Mikäs teitä sitten yhdistää? Siksi toisekseen on säälittävää miettiä, mitä muut ovat suhteesta mieltä. Mitä helvettiä se heille kuuluu? Pelkäätkö feministejä?
tai kielellä on merkitystä?Ei mitään,monesti ihmiset tulevat paremmin toimeen toisen kansallisuuden kuin oman maan miehen/naisen kanssa.
olevan viimeisiä kavereita täällä olemaan huolissaan kulttuuri eroavaisuuksista tai eri kielestä, käsittääkseni teillä sentäänsä on vielä ihan eri uskonnotkin lähtöjään, vai olenko väärässä?
Siis ei mitään välilä sillä tunteeko puolisonsa vai ei? Mielenkiintoista. Väitän, että jos et yhtään osaa puolisosi äidinkieltä et voi oppia tuntemaan hänen kulttuuriaan etkä siten puolisosi ajattelua. Minusta sillä on pirusti väliä miten puolisoni ajattelee ja ihan pidän itsestään selvyytenä olla kiinnostunut kaikesta häneen liittyvästä. Aluksihan sitä toki pärjää ilman sanoja... Eikä tä ole kansallisuuskysymys. Kommunikaatiostahan nyt puhutaan.
Mihin tähtäät? Siis Suomessa on pariskuntia, jotka ovat Suomalaisia ja puhuvat Suomea ja o´vat olleet naimisissa kymmeniä vuosia.
Eikö silloin ole juuri toisen tuntemisen puutetta, jos kuitenkin avioerron päädytään joka toisessa liitossa?
Miksi lähdet olettamuksesta ettei ole yhteistä kieltä? Joissain Aasian maissa puhutaan Englantia lähes toisena kotikielenä ja opetus Engalannissa tehokkaampaa, kuin Suomessa, tosin monasti muiden aineiden kustannuksella.
Olen varma, että kirjoittaja on kiinnostunut toisen kulttuurista ja tutustunut siihen. Pidän kielellisiä ongelmia lähinnä suhteissa jotka on solmittu Turkin kaltaisiin valtioihin, tästä kielii lukuisat Suomennos pyynnöt tällä palstalla.
Myöskin mitä olen huomannut, niin Aasialaiset ovat usein hyvin kiinnostuneita Suomen kulttuurista ja kysyvät paljon, myös minä olen ollut kiinnostunut heidän.
Integroituminen Aasialaisilla Suomeen on muihin ulkomaalaisryhmiin nähden parasta ja useinmiten juuri naisilla tämä integroituminen on parasta. Ihmettelen miksi tämä nostaa naisilla karvat pystyyn, eikö pitäisi olla iloinen, että sisaret sopeutuvat tänne hyvin;)
Kas kun samanlaiset lapset ylensä leikkivät mieluiten yhdessä. Uskonto ei onneksi näyttele suhteessamme minkäänlaista roolia, joten siltä harmilta olemme täysin välttyneet.
Kielitaidon merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Me sentään molemmat asuimme Englannissa, joten kommunikointimme siinä mielessä oli edes jonkinmoisissa kantimissa. Nyt vaimo on asunut Suomessa jo lähes seitsemän vuotta ja siltikin aina välillä törmäämme kielimuuriin, mistä ylensä selvitään kärsivällisyydellä.
Jos näiden erojen lisäksi olisi vielä sukupolvien välinen kuilu, niin en minä sitä ainakaan eduksi katsoisi. Katsooko joku muu?
Vaikken tuota ylläolevaa mielipidettä jaakaan, tohdin olla sinunkin kanssasi eri mieltä. Sisareni joskus kysyi, miksen opiskele japania? Eikö olisi hienoa, jos vaimo voisi ilmaista syvimpiä tunteitaan omalla äidinkielellään?
No totta kai se olisi. Mutta miten hyvin minun pitäisi japania osata, että minä ne vivahteet pystyisin ymmärtämään? Vaikka asuisimme japanissa, jossa kielen jo luulisi tarttuvan, uskon, että siihen menisi vuosikymeniä. Vaimolla kun on paljon parempi kielipää kuin minulla, eikä se ole niin hyvin vielä suomea oppinut, vaikka se on ollut kotikielemme jo yli viisi vuotta.
Maitokauppakielitaidolla kun ei näissä tunteenilmaisuasioissa pitkälle pötkitä, vai onko jollakulla eriäviä kokemuksia?
No harvoin uskonto suurta merkitystä saa länsimaisen miehen ja aasialaisen naisen suhteessa.
Mitä taas ikäerokysymykseen tulee, niin se mikä Suomalaista karsastaa asiassa, ei todellakaan välttämättä karsasta aasialaista osapuolta.
Itse alkuuun sorruin tästä asiasta ihmettelemään monasti aasialaisten ystävieni kanssa, ja täytyy todeta, että jouduin asiassa uusimaan mielipiteeni.
Voisin asian ilmaista näin, koska Suomessa 10 vuoden ikäero on ok, niin aasiassa raja on 20 vuotta. Toki edelleen mielestäni 20 vuotias tyttö ja 40 vuotias mies liitto tuo ongelmia, varsinkin jos pari asettuu asumaan Suomeen. Tilanne on toinen, jos tämä pari asettuu naisen kotimaahan.
Monasti nämä vanhemmat miehet ovat huomattavan rauhallisia ja se viisaus on tullut jo päähän. Naiset yleensä ajattelee sitä ja myös käsitys, että vanhempi mies ei enään petä niin herkästi.
Itse enemmän ongelmina pidän länsimaisen kulttuurin opettamaa itsekeskeisyyttä ja vanhoista arvoista luopumista. Näissä asioissa enemmänkin voi tulla ongelmia, varsinkin wille meidän ikäiset kaverit ovat jo saaneet tämän vapaan kasvatuksen aivopesut aikoinaan ja cocacola huuhtelun kunnolla.
Tuosta kielimuurista sen verran, itselläni vaimoni on maasta, jossa Englanti on lähes toisena kotimaisena, joten ongelma on ollut enemmänkin meikäläisen Englannin taidossa, mutta ei sanottavasti. Enemmän tuossakin on kyse ihmisten taidoissa ilmaista itseään ja rohkeus puhua. Kyse siis oli Englannin kielestä.
Ja lopuksi minulla on kumppaniini 9 vuoden ikäero.
Usein puhutaan tunnekielestä, joka on yleensä äidinkieli. Vaikka vieraan kielen taito olisi erinomainen, tunteista puhuminen vieraalla kielellä on todella vaikeaa. (Onhan se usein vaikeaa jopa omalla äidinkielellä.)
Tuo ikäero on vähän kaksipiippuinen juttu. Maissa, missä ei ole kunnollista sosiaaliturvaa ja naisen asema ei muutenkaan ole kovin kadehdittava, on avioliiton suurin fokus sosiaaliturva. Suvun ja perheen merkitys korostuu, koska heistä ollaan riippuvaisia tosin kuin Suomessa. Tässä mielessä vanhojen arvojen kunnioitus on enemmänkin pakonsanelemaa kuin vapaaehtoisuuteen perustuvaa.
Tätä taustaa vastaan on helppo ymmärtää, ettei pari vuosikymmentä vanhempi mies ole laisinkaan huono vaihtoehto. Ikä on tuonut mukanaan elämänkokemusta ja vaurautta. Mutta paljonko tuolla asialla on tekemistä rakkauden tai henkisen yhteyden kanssa, onkin sitten toinen juttu. Minusta samanikäisyys on meitä yhdistävä tekijä. Kuuntelemme samaa musiikkia, olemme nähneet samat elokuvat, matkustelleet samoissa paikoissa jne... Tällaiset asiat yhdistävät meitä.
Oletko muuten pistänyt merkille, että aasialaiset naiset oppivat Suomessa suomalaisille tavoille niin hyvässä kuin pahassakin? Aika harva toisella kierroksella oleva aasialaisnainen katselee itselleen Suomesta uudelleen kaksi kertaa itsensä ikäistä miestä. Että se siitä ja sen siunauksellisuudesta.
Missäs muualla Aasiassa puhutaan englantia äidinkielenä kuin Filippiineillä ja Hong Kongissa?
---
Pelkkä ruumiinkieli eli seksi ja porno ei lopulta kumminkaan riitä näissä thai/suomalainen mies-suhteissa.
???
Tässähän päässään siihen perusvirheeseen, että baarityttö edustaisi hirveästi aasialaisia arvoja enään;)
Nimittäin länsimaalaisen ns. rappion omaksuneet todellakin omaavat, kuin intiaanit aikoinaan antoivat maansa viinasta, ne huonot puolet Länsi kulttuurista.
Se ei tarkoita tällöin, että se edustaisi sitä pohjimmaista Aasialaista ajattelutapaa.
Myöskin on syytä muistaa, että kulttuuritavat ja ajattelu muuttuu rajusti Japanista vaikkapa Filippiineille mentäessä.
Se on totta, että taloudellisistakin syistäkin hakeudutaan parempiin naimisiin, mutta se ei sulje rakkauden olemista liitosta pois. Muutenkin mielestäni on kyseenalaista mitata joidenkin rakkautta oikeaksi esim. yhteisillä harrastuksilla.
Itse olin naimisissa ja yhdessä Suomalaisen kanssa lähes 14 vuotta, ja ei meillä ei ollut yhteisiä harrastuksi, kuitenkin moni pari hyyty meitä ennen puolessa ajassa, vaikka heillä oli yhetiset ystävät ja harrastukset.
polnooo....
Kyllä huomaa, että on aikuisviihteen räkeimmistä sivustoista noi mielipiteet rakennettu. Ettei vain kyseessä olisi kuitenkin henkilö, joka tuolla itsensä ehdottomilla kannanotoillaan todellisuudessa ilmaiseekin niitä fantasioitaan.
Yritäppä katolilaiselle naiselle heittää ehdotus, et hei katsotaanko pornoo..Jooh..
Monissa Aasian maissa naiset tosiaan suosivat 10-20 vuotta vanhempia miehiä, mutta ei se syy ole ainoastaan tai pääasiallisesti taloudellinen niin kuin Wille väittää.
Kuten joku aikaisemmin totesi, niin naiset arvostavat miehessä rauhallisuutta, luotettavuutta ja uskollisuutta ja vähän vanhemmilta miehiltä noita usein löytyykin enemmän kuin oman ikäisltä. Tosiasia on, että me miehet kypsymme henkisesti yleensä hitaammin kuin naiset.
Jos minä olisin nainen ja olisin perustamassa perhettä, niin kyllä minäkin ottaisin mieluummin hieman kokeneemman ja kotona viihtyvän miehen, kapakoissa ja vieraissa juoksevan ja kaverien kanssa harrastuksissa yms. viihtyvän nuoren miehen sijasta.
On myös ihan höpö höpöä väittää, ettei eri ikäisten suhde voisi perustua aitoon tunteeseen ja rakkauteen molempien osalta. Tuollainen väite edustaa melkoista ikärasismia.
Ihmisten henkinen ikä, mielenkiinnon kohteet yms. vaihtelevat voimakkaasti yksilöittäin. Ei ole olemassa mitään estettä sille, että vaikka puolisoiden ikäero olisi 20 vuotta, etteivätkö he voisi kuunnella samaa musiikkia, katsella samoja elokuvia, matkustella jne...
Katso vaikkapa Paavo ja Päivi Lipposta, ikäero muistaakseni 28 vuotta.
Kuitenkin karsastan isoa ikäeroa heh, ei varmasti tule helppoa olemaan heillä, mutta tiedän pareja joissa mies on jotain lähes 50 ja nainen 25 ja yhdessä ovat olleet ja pentuettakin tullut.
Jokainen suhdehan on yksilöllinen, enkä minä kiellä, etteikö pari voisi olla aidosti onnellinen, vaikka olisi suurikin ikäero.
Tarkoitukseni vain on sanoa, että mitä enemmän erottavia tekijöitä pariskunnalla on, sitä suvaitsevaisempia heidän täytyy olla. Ikä on vain yksi näistä, kuten jo mainitsin.
Ja edelleen perustan väitteeni Suomessa näkemääni. Monikulttuuriset suhteet kun valitettavasti kestävät vielä huonommin kuin suomalais-suomalaiset. Kantakuppilassani käy melko paljon ulkomaalaisia asiakkaita. En ole vielä koskaan tavannut suomalaisesta eronnutta aasialaista nuorta naista, joka ottaisi uudelleen isänsä ikäisen miehen. Eikä sillä, etteikö niitä voisi olla, mutta minä en ole sitä nähnyt.
Tai ehkä minä sitten vain olen ikärasisti. Jep, varmaan olenkin.
Jopa täällä kotimaassa.Kun yksi hoito ei näytä
tuottavan tarpeeksi/jaksavan rehkiä monessa työssä,vihjaillaan sopivasti kannoilla roikkuvista ex-ystävistä jne...Eikä savua ilman tulta.
meidän totuuden torven wille;)
No mikä se ikäeron, noin niinkuin yleensä on ollut tämän uuden miehen kanssa ja naisen kanssa;)
Aikas vahva väite wille, että eroon päättyisi herkimmin esim. Aasialaisten suhteet, kuin Suomalaisten keskenäiset. Nimittäin 50 % Suomalaisten keskinäisistä suhteista päättyy eroon jo parin ensinmäisen avioliitto vuoden aikana. Riski kasvaa koko ajan seuraavat 10 vuotta.
Toisaalta taas esim. paljon parjatuista Thaimaalaisten liitoista näyttäisi eroon päättyvän juuri ja juuri kolmannes.
Tämä sotii teoriaasi vastaan.
Jos lisään tähän esimerkiksi Filippiiniläiset (katolilaisia) niin tuo ero prosentti heillä taitaa olla varsin minimaalinen.
Paljolti riski riippuu siittä, minkälaisista ympyröistä naiset ovat tulleet. Thaimaalainen ex Baarityttö varmaan on riskimpi tapaus (viihtyvät varmasti myös niissä baareissa Suomessakin), kuin maaseudulla perinteisen katolisen kasvatuksen saanut koulutettu nainen.
Meinaan kokemuksesta voin sanoa, että arvot muuttuu silminähden mentäessä kaupungista maaseudulle, ihan jo täällä Suomessakin.
Jokainen tyylillään:) Minä vaan en koskaa edes ajatellut olla opettelematta puolisoni äidinkieltä. Molemmat olemme toistemme kieltä opetelleet ja se on oikein hyväksi asiaksi havaittu. Ei kyse ole kummallakaan mistään täydellisestä toisen kielen ymmärtämisestä. Eikä siitä, että pitäisi syvimmät tunteet selittää/ymmärtää. Kieli kuitenkin kertoo niin paljon ihmisten tavasta ajatella. Siis ihan se "maitokauppakielikin" jo kertoo erilaisista tavoista ajatella. Mutta, jos kielet ei ylipäätään ole kiinnostaneet muuta kuin ihan käytännöllisen kielitaidon tasolla, niin mikäs siinä. Pärjäähän sitä vähemmälläkin.
Mihin tähtäät?
Siihen yksinkertaiseen asiaan, että minusta on erittäin mielenkiintoista osata myös puolisoni äidinkieltä ja pidän suuressa arvossa sitä, että puolisoni on opetellut suomea. Ajattelen, että kaikkien kannattaisi edes jonkin verran opetella puolisonsa äidinkieltä. Se on avartavaa, usko pois. Asialla ei tarvi olla mitään merkitystä avioliiton pituuteen tai laatuun, mutta siitä tuskin haittaakaan on.
Avioeroon voi johtaa monet syyt, mutta minusta se ei nyt ole se oleellinen asia tässä keskustelussa.
"Miksi lähdet olettamuksesta ettei ole yhteistä kieltä? "
Kunhan nyt satuin lähtemään siitä ajatuksesta.
Minulle se, että oli kolmas yhteinen kieli, jolla kyllä ihan hyvin pärjättiin, ei riittänyt.
Nyt voin sanoa, että onneksi emme tyytyneet siihen.
"Pidän kielellisiä ongelmia lähinnä suhteissa jotka on solmittu Turkin kaltaisiin valtioihin, tästä kielii lukuisat Suomennos pyynnöt tällä palstalla. "
Tämä on minusta aivan höpöä. Ongelma ei ole niitten suhteiden kohdalla yhtään kummempi kuin muissakaan suhteissa, joissa ei ole riittävän sujuvaa yhteistä kieltä. Eikä nämä käännöspyynnöt tällä palstala kerro yhtään mitään suhteista turkkilaisiin. Ei siis Turkin valtioon:)
"Aasialaiset ovat usein hyvin kiinnostuneita Suomen kulttuurista ja kysyvät paljon, myös minä olen ollut kiinnostunut heidän."
No niin, tästähän minä juuri olen puhunut. Kieli on aina osa kultuuria. Miksi ei siis opetella sitä kun kerran kulttuuri kiinnostaa?
Enpä tiedä kuka tänne on parhaiten integroitunut. Miksi piti taas vetää tuo sama "viimeinen kortti" esiin? En ole muistaakseni viesteissäni puhunut sen enempää naisista kuin miehistäkään. Puolisohan voi olla kumpi vain. Eiks niin?
Jos 15-vuotias ja 35-vuotias seurustelevat, ei sitä kukaan katso hyvällä. Jos taas 45- ja 65-vuotias seurustelevat, ei siinä ole mielestäni mitään järkyttävää vaikka ikäeroa onkin keskimääräistä enemmän. Riippuu siis ihan teistä itsestä, mutta jos olet jo alkuun epäilevällä kannalla niin luulen että vaikeuksia tulee.
Jokaiselta naiselta katoaa kaikki järki päästä siinä vaiheessa kun kuvioihin ilmestyy toinen nainen. Niinpä jos odotat suhteellesi hyväksyntää tämän maan naisilta niin sitä saatkin odottaa maailman tappiin. Miehet sensijaan todennäköisesti pitävät asiaa ok:na, jos olet itse asiallinen mies ja ns. perheen puolustaja. Voipa joku ajatella itselleenkin samanlaista valintaa.
No kyllä minä ainakin hyväksyn minulla ja ahmedilla on ihan helkkaristi ikäeroa mutta se on lähinnä ongelma ahmedille..
"Et sinä oikeasti voi tällaista vanhaa miestä haluta, tämmöstä karvasta vanhaa tupakoivaa isomahaista jolla ei ole rahaa sinä olet itse niin nuori ja kaunis että... "
Kunhan paska imartelee;D Minä tunsin itseni vanhaksi mutta Ahmedin rinnalla olo on kuin viisitoista vuotiaalla;D
Enemmän kokemusta enemmän näkemystä, hellyyttä ja rakastamisen taitoa kuin entisellä miehellä ikinä.
Ulkonäkökin on nuorekas vaikka alkaa olla jo valkeita hiuksia ja hiusraja vetäytyy taakse... no jaa Intialainen näyttelijä AJay Devgankin on jo 37 jotain... silti nuorekkaan ja komean näköinen.
Miehet ei sitäpaitsi rupsahda niin kuin naiset.
Olikohan se nyt basaarissa kun oli joku Abli niminen somali ja sen suomalainen vaimo ja sitten se vaimo oli jo hieman pyöristynyt ja mies oli kuitenkin kohtalainen (ei kuitenkaan hyvän näköinen niin kuin ahmed tai ajay D) ja sitten kysyin exältäni että miksi ulkomaalaisten miesten vaimot on aina isoja...
mies vastasi että:
"Noi on ollu jo 17 vuotta naismisiisa ja nainen on keski-ikäinen sinustakin tulee tommonen kun oot keski-ikänen... mieti vaikka Rehmedin vaimoa... hänen vaimo on tosi nuori mutta lihava ja onko rähmed sen kanssa oleskeluluvan takia" (rehmedin vaimo on bangladeshista haettu)?
Minä - No ei varmaan mutta joku siinä mättää kun rikas mies hakee kotimaastaan lihavan vaimon... rakkaudesta ei voi olla kyse koska teidän maassa ei ole rakkaus liittoja... Rehmed vaan hai ekan minkä perhe löysi.
Mies - Ei oo tommonen meidän kulttuuri... kuitenkin Rehmed ja häne lihava viiksi vaimo rakastaa enemmän kuin me nyt (tosiaan sillä naisella on vielä viiksetkin)
Minä- tuosta olen samaa mieltä;D
(Myöhemmin Ahmed kertoi että Rehmedin vaimon isä on rikas ja siinä syy miksi rehmed otti sen vaimon... voi olla panettelua mutta toisaalta ei olisi ensimmäinen hyötyavioliitto bangladeshilais piireissä...
Pitää jopa todeta että hyötyavioliitot (missä mies on saanut naiselta rahaa tai naisen isä on antanut liikeyrityksen vävylle tms.)ovat olleet kestävämpiä kuin ns. "rakkaus liitot) Näin siis bangladesh ja suomi suhteissa (ja näköjään bangladeshilaisten keskinäisissä suhteissa...)
Mikäli hyötyavioliittojen kannattavuuteen on luottamista niin minun ja ahmedin kohdalla on tulossa sitten pitkä hyötyliitto tosin jos Ahmedin suunnitelma toimii siitä tulee sympioosi eikä ahmedin tarvitse ihan parasiitiksi ruveta.
Minun olisi pitänyt antaa miehelleni rahaa etukäteen suuria summia niin oltaisiin vielä yhdessä... tosin meidän eropäätös on ihan eri asia ja se olisi tapahtunut joka tapauksessa.