Tuntuu etten millään jaksa enkä tahdo millään selvitä tästä .Olisi tullut 30-vuotta naimisissaoltua tänävuonna.Viime heinäkuussa sain tietää mieheni viettäneen kaksoiselämää ainakin neljävuotta, josta hänellä on lapsikin. Samanikäinen kuin lapsenlapsemme.Ja lapsen äiti on nuorempi kuin vanhin lapsemme. Se on valtavan suuri loukkaus minkä joku voi kokea.Hän jäi verekseltään kiinni omille lapsilleen ja viimeiseen asti hän vain väitti "ettei se ole sitä miltä näyttää",vaikka siellä oleva lapsi sanoi miehelleni Isi. Sitä kysyy miten joku voi elää noi, kun hän kuitenki oli kaiket yöt kotona.Missä on silloin toisten ihmisten kunnioitus ja arvostus.Yritän ottaa päivän kerrallaan ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan.
Kaksoiselämää ainakin neljävuotta
Mailma romahti
102539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otitteko verikokeet?
Elämässä aina tuppaa tapahtumaan kaikenlaista outoa. Tuttavani mies eli kaksoiselämää 10 vuotta; hänellä oli toinen nainen ja kaksi lasta. Miehen "matkatyö" mahdollisti tämän.
No, jokatapauksessa se sai minut miettimään, mitä tekisin, jos miehelläni olisi noinkin pitkä kaksoiselämän taival takanaan. Ainakin kysyisin miksi minä olen vielä kuviossa mukana! En kokisi sitä kuitenkaan loukkauksena, ihmettelisin vaan. Aikani. Jättäisin eropaperit, vaikka hyvinkin voisin olla tekemisissä vielä mieheni kanssa.
Tästä taas tuli ajatus, että voi hyvänen aika: Meidän suhde on rempallaan. Oikeastaan olisin halunnut tuntea riipivää mustasukkaisuutta miehestäni, huutaa ja mesota, että kuinka toinen kehtaa! Pistää ukko pihalle ja paiskata ovi kiinni sanoen, etten enää halua nähdä häntä kertakaan.
Näistä molemmista vaihtoehdoista taas tuli mieleen (toivottavasti jaksat vielä vähän lukea..) että mitä oikeastaan onkaan rakkaus. Sitä, että osaa suhtautua järkevästi kumppanin kaksoiselämään.. mutta sehän on vähän sama kuin välinpitämättömyys häntä kohtaan. Toisaalta taas järkevä tapa on hyvinkin rakastava: Pystyy kuuntelemaan toista ja kysymään mikä tähän ratkaisuun on johtanut.
Ja toisaalta tuo jälkimmäinen, riipaiseva mustasukkaisuus johtuu joko rakkaudesta... tai silkasta omistushalusta...
Olet fiksu ihminen, osaat ottaa päivän kerrallaan ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Niin se pitää tehdä, etenkin jos on ollut 30 vuotta naimisissa.
olin aviossa ja ihan samanlainen juttu paljastu mutta ei lapsia.
Kyllähän sitä avioliittoa olisin jatkanut,mutta mies ei lopettanut toisen naisen tapailua ja yhdessä valehtelivat minulle lopulta.
Etelänmatkoja tekivät ja en olisi saanut mieheltä kysyä näistä,muuten huonekalut alkoi lentää ja olin uhan alla sillä kiinnikkin kävi.
Parempi oli erota ja hän jatkaa saman naisen kanssa vieläkin,en voinut ajatella vaan että koska olen ollut 30v aviossa en eroa.
Oma terveys oli kaikista tärkeintä ja osaan elää yksinkin ihan hyvin.
että mies saa häipyä tuollaisen tempun jälkeen.Ei siinä ole puolta sanaa enää. Toki voi kysyä, miksi, mutta tuskinpa saa mitään järjellistä vastausta.Kaksoiselämää viettävät tarvivat hoitoa!
koin useita pettämisjuttuja sillosen mieheni taholta,kun lapset oli pieniä,kestin ja en eronnut vaan kaikki taas normalisoitu eli elämä jatku vaikka en unohtanut.
Kunnes huomasin että sama peli jatku,lasten lähdettyä maailmalle,silloin lähdin minäkin sillä ei siihen tottunut vaikka ikää olikin.
Vieläkin ihmettelen käytöstä ja ei se olisi muuttunut,mutta oliko oikein erota,tiedä häntä vaikka ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kun elää sen jutun kanssa.
Mutta keskustella kannattaa,vaikka täällä sillä täällä on saman kokeneita ja voi avoimesti kertoa kaikesta.
Siitä kyllä selviää varmasti,tässä yksi esimerkki :)
Jaksamista ja pettäminen ei ole petetyn syy!
oli törkeintä kohdallani kun mies pesetti minulla pyykkinsä,jopa pyysi makutuomariksi pukeutumisessa kun lähti toisen naisen luo.
Kerran ostin lahjankin ja vei muka työkaverille,mutta paljastu että toiselle naiselle.
Mies käytti minua silloista vaimoaan törkeäsati hyväksi ja kenkää sai persuksille,se oli minun päätös ja tein ihan oikein.
Sinua on loukattu niin hän se on.
Mutta mitä lapseen tulee niin tuskin se on hänen vikansa, ja jos miehesi kantaa vastuunsa isänä tätä lasta kohtaan niin onko se väärin?
Moniko mies elätää toisen lasta tietämätään?
Mutta sehän ei tietysti ole väärin jos vaimo ei kerro mieheleen että lapsi on syrjähypyn tulos.
Ensinnäkin olen todella pahoillani puolestasi. Tilanne on kamala. Sinulle ja tietysti myös lapsillesi - ja kaikille osapuolille.
Tsiisus...
En osaa sanoa mitään järkevää, mutta toivon aidosti sinulle voimia selvitä tästä.
vaimolla muutama vuosi toinen mies
välillä tuntuu että tästä selviää ihan ok
seuraavana hetkenä olen jättämässä
sitten vielä selvisi että se toinen mies
harrastaa syrjähyppyjä eli vaimoni oli vaan
yksi joukosta
Minä en tuollaista katselisi.Kerran pettänyt pettää vielä toisen, kolmannen jne kerran.