minulla on 1v poika joka ei ole nykyisen avomieheni..olemma ollet yhsessa reilun vuoden ja asumme yhdessä...meillä menee muuten hyvin mutta...lapseni, ei taida pitää hänestä koska mieheni on tod kova ja ilkeä häntä kohtaan ja itse asiassa minua häiritsee se todella paljon...hän lupaa yrittä mutta minusta tunttuu ettei se riitä.nyt hän haluaa kanssani yhteisen lapsen..ei..olen nähnyt monia pareja joilla tämmöinen elämä toimii mutta en ole varma jaksanko itse enempäää,ja jaksaako lapseni. haluaiasin ajatella lapseni parasta. ja tietenkin hän on etusijalla. kannatteeko yrittää enään jos on yrittänyt jo reilun vuoden????????tiedän että pärjään omillani,mutta rakastan häntä silti....
kannatteko" yrittää"???
äiti....
5714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miehes asenteen on kyllä muututtava. On mahdollista että hän on mustis lapsestasi. Ei kannata ees harkita lapsia hänen kanssaan jos hän on tollanen. Voisit ehdottaa jotain pariterapiaa tän asian takia. Ja jos hän on ite myöntäny että asenteessa on parantamisen varaa, niin luulis että lähtee terapiaan avoimin mielin. Eli kannattaa tosiaan hoitaa toi juttu pikimmiten. Se ongelma voi pahentua ajan kuluessa kun sun lapsi kasvaa. Nyt vielä hän on kovin pieni, ja siinä mielessä "helppo" hoidettava. Mutta mietippä vielä vuosi eteenpäin kun hän jo juoksee ja räpelöi tavaroita? Miehes voi olla sitten kyllä vielä ilkeämpi.
kiitos vastauksista..oon yrittänyt kaikkeni..olen ehdottanut yhteisiä lomia koko perheen kanssa jne..mutta turhaan...ja minulla ja miehelläni on paljon yhteisiä viikon loppuja kahden,kun lapseni on isänsä luona..mutta siitä huolimatta kaikki tuntuu menevän päin ....niin moni sanoo että saattaa parantua kun tekee hänen kanssaan lapsen mutta entä jos ei?kannatteeko sitten lapsen takia olla yhdessä....
Sinä tosiaan olet sitten yrittänyt kaikkea. Miehelläsi ei näköjään ole haluakaan yrittää vaikka on luvannutkin yrittää muuttua. Tuskin kannattaa lasta hänen kanssaan suunnitella. Miehesi mielestäkö tämä teidän yhteinen lapsenne auttaisi asiaa? Pitäisikö hän lapsia saman arvoisena vai haluaako omaa vain että voi sitten hänelle osoittaa tunteensa ja syrjiä toista. Vaikuttaa vähän epäkypsälle kaverille..
Niin, tässäkin on ne kaksi mahdollisuutta. Joko hyväksyy lapsesi ajan mittaan tai sitten ei. Saattaisinhan olla että yhteisen lapsenne myötä miehesi hyväksyisi myös esikoisesi. Minäkin olen nähnyt ja tunnen myös pareja joilla tämä järjestely toimii. Oletko mielestäsi yrittänyt tarpeeksi koska sekin vaikuttaa myös mieheesi miten sinä kohtelet ja käyttäydyt.Miehesi ehkä kokee olevansa hiukan ulkopuolinen ja hän tarvitsee tukea sopeutuakseen. Ehkä voisit yrittää heidän antaa olla vähän aikaa kaksin ja voisitte yrittää tehdä joitakin asioita ihan perheenä että hänkin tietäisi kuuluvansa perheeseenne.
Kuulostaa melko pahalle! Mietin, että kuinka ihminen voi olla ilkeä pienelle, viattomalle lapselle??? Kertoo melko paljon luonteesta... Voisitko itse olla toisen lapselle ilkeä? Niinpä. Itse olen eronnut, kun lapseni oli kolme vuotias. Silloin lupasin hänelle, ettei kukaan tulee väliimme ja huollan aina hänet ja ajattelen ensimmäisenä hänen parastaan. Sen olemme lapsillemme velkaa. He eivät ole syypäitä valintoihimme. Nyt lapseni on 12 ja kiittää siitä, että olen ollut hänen puolellaan. En paapoen vaan tukien ja ajatellen hänen kehitystään. Hän on fiksu ja reipas koululainen ja minulla on parisuhde.Hyvin olen kerennyt. Maltti on valttia! Luota tunteisiisi ja ole turvallinen äiti lapsellesi!!!