Suomessa kuuluu olevan maailman eniten työpaikkakiusaamisen uhreja. Eipä tuota tarvitse ihmetellä.
Opettajat ovat piinanneet lapsia jo kasvuiässä. Pyhäkoulussa on uhkailtu helvetin tulella jos ajattelee seksiä.
Aikuisiässä on peloteltu poliisilla. Kaikilla luukuilla missä on pakko asioida, kohtaa ilkeitä kansalaisten palvelijoita. Tulli, verovirasto ja mitä niitä onkaan.
Sattuu vielä kusipäinen esimies, niin ympyrä on sulkeutunut.¨
Tätä me sitten kai olemme tilanneet?
Opettajat ovat piinanneet lapsia jo kasvuiässä. Pyhäkoulussa on uhkailtu helvetin tulella jos ajattelee seksiä.
Aikuisiässä on peloteltu poliisilla. Kaikilla luukuilla missä on pakko asioida, kohtaa ilkeitä kansalaisten palvelijoita. Tulli, verovirasto ja mitä niitä onkaan.
Sattuu vielä kusipäinen esimies, niin ympyrä on sulkeutunut.¨
Tätä me sitten kai olemme tilanneet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En lähtisi syitä työpaikkakiusaamiseen hakemaan noista muista mainitsemistasi tahoista, jotka itse olen kokenut kulttuuriimme kuuluvana ja yleensä myönteisenä kokemuksena. Toki tiedän että varsinkin koulukiusaaminen on tänä päivänä tosiasia, josta ei tule vaieta.
Ainoa negatiivinen ja vammauttava kokemus minulle on ollut kiusaajaesimies, joka tietoisesti ja harkiten tuhosi elämääni. Onneksi pääsin eroon kyseisestä työpaikasta jossa yhä edelleen tämä esimies jatkaa samalla linjalla.
Aiempi kirjoittaja ehkä tarkoitti,
että ei ymmärretä epäasiallisuuden olevan kiellettyä,
jos samanlaista käyttäytymistä suositaan muuallakin.
Tälle selittelylinjalle ei pitäisilähteä,
eikä sillä ole mitään merkitystäkään.
Työntekoa koskee ihan tarkat säännöt
työantajan ja työntekijän puolelta. Näistä
molemmat osapuolet ovat tietoisia.
en saanut sanella mitään sääntöjä. Mitä tarkoitat työntekijän sanelemilla säännöillä?
Mihin perustat väitteesi, että Suomessa on maailman eniten työpaikkakiusaamista?
Olen tyskennellyt Thaimaassa parissa työpaikassa, ja jokaisessa on ollut räikeää (rasistista) kiusaamista. Uskon, että kiusaaminen on osa ihmisluonnetta, oli maa mikä hyvänsä.
Se, että Suomessa uskalletaan lakkoilla, on esimerkki siitä, että porukkahenki on vahva. Ruotsissa ei niin paljon lakkoilla, lienevätkö ihmiset täällä sitten tyytyväisiä palkkaansa ja oloihinsa?
Se on totta, että me suomalaiset olemme kauan hiljaa, ennen kuin älähdämme, ja sitten voi tulla pahaa jälkeä. Sodan traumoista kärsineiden vanhempien ja isovanhempien opetukset, kuinka tytön pitäisi käyttäytyä, istuvat lujassa. Pitäisi päästää ilmoja ulos säännollisin väliajoin.
Minä olin yksin tilanteessani, kun kaksi kateellista ämmää hyökkäsi kimppuuni. Lakko, se minunkin lähtöni tavallaan oli. Otin ainoan pääomani, järkeni, mukaani, kun lähdin. On kai niillä ikävä tullut jo.