Tässä hieman lueskelin tämän palstan juttuja
huomasin parissa aiheessa sen kun naiset ihmettelevät kun miehet eivät halua/pysty olemaan ystäviä kun seurustelu loppuu.
Näin miehenä voisin sanoa että olen itsekin
samanlainen. Ja tämä kaikki johtunee ylipäätänsä
siitä että niin on helpompi päästä exästä ja
niistä tunnesiteistä eroon. Eli kun ei ole missään yhteyksissä useisiin kuukausiin pääsee asioista yli...muuten tilanne saattaa muuttua
niin että mies jää roikkumaan ja kyselemään suhteelle jatkumista. Tiettyä protestihenkeäkin
tällaisessa toiminnassa saattaa joskus olla jos
mies on katkeroitunut tms.
Mutta pääasiallisin syy on se että miehet
ovat suoraviivaisempia. Silloin kun mies rakastaa,
niin se rakastaa täysillä ja kun suhde katkeaa
se halutaan myös katkaista kunnolla. Naisille
yleensä jää vielä sellainen välittäminen ja tunteiden virta päälle vaikka olisivatkin jättänyt, mutta mies haluaa sitten kokonaan irti.
En sitten tiedä onko tämä niin järkevää toimintaa,
mutta näin se yleensä on. Mies ja nainen ovat
kuitenkin niin erillaisia tunnemaailman suhteen
joten se pitää vaan ymmärtää.
huomasin parissa aiheessa sen kun naiset ihmettelevät kun miehet eivät halua/pysty olemaan ystäviä kun seurustelu loppuu.
Näin miehenä voisin sanoa että olen itsekin
samanlainen. Ja tämä kaikki johtunee ylipäätänsä
siitä että niin on helpompi päästä exästä ja
niistä tunnesiteistä eroon. Eli kun ei ole missään yhteyksissä useisiin kuukausiin pääsee asioista yli...muuten tilanne saattaa muuttua
niin että mies jää roikkumaan ja kyselemään suhteelle jatkumista. Tiettyä protestihenkeäkin
tällaisessa toiminnassa saattaa joskus olla jos
mies on katkeroitunut tms.
Mutta pääasiallisin syy on se että miehet
ovat suoraviivaisempia. Silloin kun mies rakastaa,
niin se rakastaa täysillä ja kun suhde katkeaa
se halutaan myös katkaista kunnolla. Naisille
yleensä jää vielä sellainen välittäminen ja tunteiden virta päälle vaikka olisivatkin jättänyt, mutta mies haluaa sitten kokonaan irti.
En sitten tiedä onko tämä niin järkevää toimintaa,
mutta näin se yleensä on. Mies ja nainen ovat
kuitenkin niin erillaisia tunnemaailman suhteen
joten se pitää vaan ymmärtää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Heissan!
seurustelin itse aikoinani yhden miehen kanssa.Suhteen päätyttyä olimme ystäviä.Olemme vieläkin.Kummalekkaan ei tuottanut ongelmia jatkaa ystävyydellä.Hänellä on tyttö ystävä ja minä olen naimisissa.Omakohtaisen kokemuksen mukaan voi olla ystäviä, mutta ei kaikkien kanssa se onnistu.
Väitän. Riippuu paljon siitä, miten suhde loppui. Ja siitä, onko tunteita vielä jäljellä.
Kokemusta molemmista. Joten se on yksilöllistä.
niin totta. 100 %. Jos on oiken kunnolla rakastanut ja täysillä ja sit se loppuu niin helpompi yrittää unohtaa kokonaan. Jos näkee tai kuulee toisesta jotain niin tulee taas tunteet pintaan. Toi "unohtamisen" yrittäminen on mahdollista vasta puolen vuoden päästä suhteen loppumisesta, ainakin mulla. Ensin aluks tuntui ettei oo muuta väliä kun vaan joskus nähdään ja saa jutella, mutta nut tuntuu etää parempi näin.
Onko hän silloin "jäänyt koukkuun", "roikkumaan"? Meillä oli neljän kuukauden mittainen juttu, sitä ennen olimme todella hyvissä väleissä (=ystäviä) ja nyt kun emme enää "tee sitä", mies haluaa pitää minut ystävänä, olen kuulemma "ihan liian hyvä tyyppi menetettäväksi"? Mitäs tää nyt sitte on? Soitti ja tahtoi, että mailailen, kun olen kesän toisella paikkakunnalla. "Voithan piristää kesäpäiviäni maileilla". Hän seurustelee.
siltä että joko a) tykkää susta todella ja tuntee sua kohtaan vahvoja tunteita eikä pysty vielä tässä vaiheessa päästämään irti. Puolen vuoden päästä on toinen ääni kellossa tai b) olit hänelle sellanen pieni seikkailu ja haluaa että todellakin piristät hänen tylsiä päiviä. Onhan se kutkuttavaa kun seurustelee ja saa toiselta naiselta viestejä
Suhteen jälkeinen ystävyys riippuu täysin siitä, onko suhde päättynyt esim. katkerasti vaiko kenties ihan yhteisymmärryksessä / yhteispäätöksellä? Yleisesti vain näissä "katkerissa"-tilanteissa tämä ystävyys ei toimi. Mikäli toisen osapuolen on todella vaikea ymmärtää tilannetta on usein helpointa vain ottaa välimatkaa exäänsä ja vaikka aloittaa ystävyys tilanteen rauhoituttua. Yleisesti ehdotan kuitenkin lopettamaan suhteen YSTÄVYYDESSÄ.. Mielestäni tämä ystävyys-kysymys ei ole mitenkään sidoksissa kumpaa sukupuolta edustetaan. Tasa-arvoisuus on se sana!
Kyllä ystävyys suhde ex:ään toimii. Itselläni ainakin on toiminut hyvin. Se on vaan suhtautumisesta ja tunteista kiinni.
Tarinani on tuolla ylempänä "Rakkaus ei voita...", joten sen luettua voi päätellä, että olen todella hankalassa tilanteessa miettiessäni jatkoa tyttöystäväni halutessa lopettaa suhteen ja pitävänsä minut vielä rakkaana ystävänä. Tuntuu pahalta ajatella, että kaiken tämän jälkeen minun täytyisi pysyä hänen elämässään, koska silloin voi olla todella hankala päästä yli tästä asiasta, niin vahvat tunteet minulla on häntä kohtaan...
.. Näitä lueskellessani olen tajunnut, miten miehet ajattelevat eron tapahtuessa. Ja nyt itsekin ymmärrän, miksi jotkut entisistäni eivät halua pitää yhteyttä. Tämä siis johtunee jäämätunteista???
Olen itsekin tullut siihen tulokseen, ettei ystäviä voi olla HETI eron jälkeen, riippuen tietysti olosuhteista ja eron laadusta.
Minun neuvoni on vanha, aikaa, aikaa ja vielä kerran aikaa. Antakaa aikaa itsellenne ja entisille. :)
Suurin kysymykseni liittyen tähän "ystäviä eron jälkeen" -juttuun on se, miksi miehet eron hetkellä vannovat haluavansa pysyä ystävinä, kun eivät sitten kuitenkaan tule ystävyyden eteen mitään tekemään? Sanotaanko niin siksi, että päästään siitä hetkestä jotenkin helpommalla yli ja ehkä yritetään sillä helpottaa omaakin oloa ajattelemalla, että ei tämä nyt niin lopullinen ero ole... Omasta viime erosta on kohta vuosi, olimme poikaystäväni kanssa monta vuotta yhdessä. Hän halusi pysyä ystävinä, mutta voitte arvata kuinka kävi. No, silloin vannoin itselleni, että jonain päivänä palaamme yhteen, nyt en ottaisi kuuna päivänä häntä takaisin. Olen löytänyt aivan ihanan miehen, johon ei entistä voi edes verrata! Entistä kohtaan tunnen vain sääliä.
Niin, voisitteko vastata kysymyksiini?
Kuule. Pistit pahan. Minäkin olen tätä miettinyt. Omalla kohdallani en voi sanoa ymmärtäväni saatika tietäväni vastausta.
Oma entiseni vannoi myöskin, että ollaan ystäviä ja jutellaan ja puhutaan ja nähään ja blaa blaa blaa. Ja miten nyt? Pa**at sanon minä. Mitään ei ole herra tehny, jotta pystyisimme keskustelemaan. "Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa" plaaaa plaa plaa.
Ja taas sitä edellinen ex. Hänen kanssaan puhumme, jos asiaa on. Nähdessämme kaupungilla moikataan ja vaihdetaan kuulumisia, eikä tämän "ystävyyden" eteen kumpikaan ole tehnyt juuri mitään. Ollaan vaan oltu ja soiteltu, kun siltä tuntuu.
Voin vain sanoa, että se kai riippuu siitä, mitä se toinen tuntee. Jos ex on hirvittävän kaunainen tai tuntee vielä jotain, ei kai hän halua pitää yhteyttä ihmiseen, joka saa hänet tuntemaan kyseisiä tunteita.
Miehiä en tule koskaan ymmärtämään.
Tekstisi oli kuin omasta elämästäni... Kun mies sanoo, että voidaan olla kavereita, se ei tod. onnistu. Niin kävi viimeksi. Itse yritin olla kaveri (soittaa tai viestitellä), mutta tulin siihen tulokseen, ettei kannata odottaa enää kaveruutta. Itse olin se jätetty osapuoli. Ja eniten suhteen loppumisessa harmitti se, että menetin myös kaverini (silloiset yhteiset kaverit) En ole nähnyt exääni yli puoleen vuoteen, vaikka samalla paikkakunnalla asutaan. Eli parempi unohtaa, eikä yrittää pitää yhteyttä. Siitä kuitenkin jommin kummin päin tulee yksipuolista. Ja.. Siinä ehkä itse repii samalla haavoja auki, jotka juuri ja juuri on parantuneet.