Ongelmanani on riippuvuus kaikkeen epäterveelliseen! Nuorempana kun kasvoi pituutta ja liikkui enemmän tuo mässääminen ei tuottanut ongelmaa, mutta nyt kun aktiivisuus on jäänyt vähemmälle on alkanut kiloja tulla tasaiseen tahtiin. Vanhat vaatteet eivät enää mene päälle, tajusin miten on päässyt käymään.
Kauppaan en voi mennä etten ostaisi sieltä sitä suklaapatukkaa. Vaikka olen juuri syönyt oikean ruuan ja joku ehdottaa pizzaa/hampparia olen heti mukana, vaikka ei nälkää olisikaan on kova HIMO! Aikaisemmin kaupan pakastealtaiden pizzat ovat saaneet olla rauhassa. Nyt jopa niitä tekee mieli. Kotiin niitä ei voi valmiiksi ostaa kun ne tulisi heti syötyä.
Eilen (sunnuntaina) päätin, että alan karkki ja roskaruoka lakkoon. Karkkipäivää on jo yritetty ja sehän on ollut joka päivä. Tänään sitten lähdin käymään kaupassa, en pystynyt olla ostamatta sitä suklaapatukkaa! Kaikenlisäksi se pitää syödä mahdollisimman nopeasti ettei kerkeä laittaa itsekuria peliin. En pysty käymään isoissa kauppakeskuksissa ilman, että hesessä tai mäkkärissä ei tulisi käytyä. :(
Tämä on todella rasittavaa. Mitenköhän tämmöisestä sokeri ja roskaruoka riippuvuudesta pääsisi eroon? Onko kohtalotovereita? En ole varsinaisesti ylipainoinen tällä hetkellä, mutta vanhat vaatteet ovat käyneet pieniksi ja tällä menolla en todellakaan pysy normaalipainoisena! Tuntuu että tämä addiktio pahenee koko ajan.. Mitä enemmän yritän olla syömättä sitä varmemmin syön. Aivoni ovat viisaat käänteispsykologia ei toimi, jos ajattelen että ostanpas paljon karkkia saahan sitä syödä, teen myös niin.
Kaipaan vinkkejä. Kohtalotovereiden mailiosotteet myös kelpaa. ..tai kohtalotovereiden, jotka ovat selvinneet tämmöisestä.. :)
Kauppaan en voi mennä etten ostaisi sieltä sitä suklaapatukkaa. Vaikka olen juuri syönyt oikean ruuan ja joku ehdottaa pizzaa/hampparia olen heti mukana, vaikka ei nälkää olisikaan on kova HIMO! Aikaisemmin kaupan pakastealtaiden pizzat ovat saaneet olla rauhassa. Nyt jopa niitä tekee mieli. Kotiin niitä ei voi valmiiksi ostaa kun ne tulisi heti syötyä.
Eilen (sunnuntaina) päätin, että alan karkki ja roskaruoka lakkoon. Karkkipäivää on jo yritetty ja sehän on ollut joka päivä. Tänään sitten lähdin käymään kaupassa, en pystynyt olla ostamatta sitä suklaapatukkaa! Kaikenlisäksi se pitää syödä mahdollisimman nopeasti ettei kerkeä laittaa itsekuria peliin. En pysty käymään isoissa kauppakeskuksissa ilman, että hesessä tai mäkkärissä ei tulisi käytyä. :(
Tämä on todella rasittavaa. Mitenköhän tämmöisestä sokeri ja roskaruoka riippuvuudesta pääsisi eroon? Onko kohtalotovereita? En ole varsinaisesti ylipainoinen tällä hetkellä, mutta vanhat vaatteet ovat käyneet pieniksi ja tällä menolla en todellakaan pysy normaalipainoisena! Tuntuu että tämä addiktio pahenee koko ajan.. Mitä enemmän yritän olla syömättä sitä varmemmin syön. Aivoni ovat viisaat käänteispsykologia ei toimi, jos ajattelen että ostanpas paljon karkkia saahan sitä syödä, teen myös niin.
Kaipaan vinkkejä. Kohtalotovereiden mailiosotteet myös kelpaa. ..tai kohtalotovereiden, jotka ovat selvinneet tämmöisestä.. :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moikka!
Eräs ystäväni on kärsinyt vuosia todella vakavasta sokeiriippuvuudesta. Nyt tammikuussa hän luki jostakin lehdestä artikkelin aiheesta ja päätti kokeilla artikkelin ohjetta. Eli nollatoleranssia pahimmasta riippuvuuden aiheuttajasta. Hänellä se oli suklaa. Melkein kahteen kuukauteen hän ei ole syönyt palaakaan suklaata ja on kuulemma toiminut. Muuta karkkia on välillä vähän syönyt, mutta suklaata ei enää ikinä osta kotiin, ettei houkutusta tule.
Itsekuria se vaatii, mutta sekin kasvaa sitä käyttämällä. Tsemppiä sinulle!
Voih, tuo kuulostaa niin tutulta. mulla itsellä muuttui herkkujen vetäminen jokapäiväiseksi, kun muutin vuos sitten pois kotoa. mulla on just samoja oireita ku sulla, paitsi, et mul ei oo pakkomiellettä roskaruokaan, kaikkeen makeaan vaan.. muistan ku ostin fasupalapussin ja humps meni omaan mahaan, jätskilitra, 400g pussi karkkia kaikki menee humps vaan puolen tunnin sisällä. tää on koomista mutta kamalaa! mä aloin todella kärsiä tästä syömispakkomielteestä ja hakeuduin painonvartijoihin, koska tajusin, että tuota rataa musta olis tullu mieletön norsu. nooh..ilman motivaatioo (sama järki juttu ku sulla) ei oo tullu juurikaan laihduttua, mut oon niin helpottunu ku oon saanu syömisen suht ruotuun. enää ei vaan voi päästä niin överiksi..tosin on mulla vieläkin ainakin kerran kuussa heikko hetki, jolloin vedän jätskilitran ja keksipaketin tosta vaan. mutta niin..mua auttoi ainakin tieto. tieto siitä, et mariannepussis on yli 50 sokeripalaa ja siitä, et yks hamppariateria vastaa kahden päivän energian tarvetta. ja sit vaan kylmiä päätöksiä ja pieniä elämäntapamuutoksia. en ryhtynyt karkkilakkoon, vaan päätin pari kauppaa, josta ei saa tulla mukaan mitään herkkuja. tuo on pitänyt. aloin pikkuhiljaa voittaa makeanhimot kaupassa. alkuun ostin ainaki joka toisella kerralla karkkia, nykyään ehkä joka 7.kerta. pakota ittes oikeen hikilenkille. monesti lihaskipu jaloissa vie roskaruoan himot. tulee niin reipas olo, ettei viitsi syödä..
uskoa itseen kai tuo eniten vaatii ja se on mullaki melkein nollassa :S
Kummallista, minulla ei ole tuota riippuvuutta lainkaan. Ikinä ei edes tee mieli makeaa, joten en syö karkkia, pullia jne. MUTTA, minun ongelmani on se että RAKASTAN hyvää ruokaa ja kruunaan sen viinillä. Sillä minun läskini ovat kertyneet. Jos teen ns. arkiruokaa, se ei niinkään maistu, mutta jos otan viinilasillisen, niin sekin menee. Tarvitsisin "kallonkutistajaa" jotta pääsisin tavoistani ja oppisin syömään "kevyesti".
on ihan pakko sanoa, mutta siis ei tuo yksi hamppari-ateria nyt ihan kahden päivän energiamäärää vastaa.. vaikka niissä onkin ihan törkeästi kaloreita! kerran katsoin että jossain ateriassa oli n.1500kcal - huh huh!
Sokeri kyllä koukuttaa aika pahasti, jos ei omaa juurikaan kontrollia. Käsitän tunteesi: jotain hyvää on PAKKO saada! Hiilaririippuvuus on kamala tauti. Kuola alkaa valumaan jo, kun haistaakin tuoreen leivän tai ranskalaisten hajun tai näkee suklaalevyn...
Tuohon riippuvuuteen ei ole mitään muuta konstia, kuin vähentää hiilihydraatteja oikein kunnolla! Leipäateriat pannaan, vain muutama täysjyväleivän siivu päivässä tai pieni määrä hiutaleita riittää. Perunat ja riisit veks, täysjyväpastaakin riittää pieni määrä. Kasviksia ja vähärasvaisia proteiineja tilalle, hyviä rasvoja samoin. Välipalahedelmänkin kanssa on hyvä syödä jotain proteiinipitoista.
Tuon ruokavaliomuutoksen lisäksi oon alkanut merkkailemaan syömiäni herkkuja kalenteriin. Herkuttoman päivän kohdalle teen ison ruksin ja jos jotain hyvää on tullut syötyä, niin kirjoitan sen ylös. Koko ruokavaliota en jaksa kirjoitella muistiin, se on jokseenkin turhaa ja herkkujen kirjoittamisella pääsee vähemmällä ruoanmiettimisellä.
Kalenterista on paljon helpompi kontrolloida herkkujen määrää, koska ilman muistiinpanoja on paljon helpompi huijata itseään: "siitä on jo 'aika kauan', kun viimeksi söin sitä ja tätä", vaikka todellisuudessa pitsapäivä olisikin ollut kaksi päivää aikaisemmin. Mitä enemmän kerään viikossa ja kuukaudessa ruksittomia päiviä, sen parempi!
voi kiitos tuosta kalenterimerkintä vinkistä! oikein oiva :> täytyy alkaa itsekkin tehdä tota
Itselläni on taipumusta tuohon samaan. Mutta koita käydä kerran vaikka kaupassa ja jätät sen patukan hyllyyn. Jos on pakko ottaa jotain, ota vaikka iltapäivälehti tai purkkapaketti kassajonossa suklaapatukoita kuolatessasi. Sitten kun pääset ulos kaupasta, huomaat että olosi ei ole sen kummempi vaikka et patukkaa ostanutkaan; selvisit! Tämän jälkeen huomaat miten vähäinen patukan tuoma ilo oli.
Itse olen vuosikausia ollut ns. tilanteiden uhri. Olen perustellut roskaruuan syömistä mm. sillä ettei ollut minun ideani mennä pizzalle tai Heseen yms...
Ja silloin kun elämä kolhii olen automaattisesti antanut periksi herkuille, lohturuokaa on saatava. Tai jos onnistun jossain, palkitsen ruualla.
Mutta niinhän se on, ettei kukaan tunge herkkuja suuhun. Kyllä itse niistä kaikki valitsee ja syö. Siksi koitankin aina ajatella olevani tilanteessa niskan päällä, voin päättää itse syödäkö vai olla syömättä, en ole uhri, vaan kontrolloin tilannetta itse.
Liikun nykyään paljon aiempaa enemmän, sillä voi perustella satunnaiset herkuttelut. :)
Olen (Olin?) todellakin kohtalontoverisi. Koko syksyn ja talven jouluun asti lihoin "huomaamattomasti". Huomasin kaupasta tullessani, että olin melkein poikkeuksetta joka kerta ostanut jotain näistä: hampurilaisia, cheddar-juustoa, einespizzoja, sipsiä, dippikastiketta ja melkein aina karkkia. Lisäksi saatoin ystäväni kanssa käydä illalla kymmenen aikaan syömässä mäkkärin kaistalla. Vaikka muuten hirveän vähän käytän pikaruokaravintoloita. En ole varma missä ajassa painoni "humpsahti", mutta varmaan noin puolessa vuodessa lihoin noin 10kg. Karkkia kuluin mahdottomat määrät ja varsinkin suklaata, en voi edes muistaa kuinka paljon.
Tammikuussa päätin myös rajoittaa ja pudottaa painoa. Olen jättänyt makeiset (saatan syödä 120g pussin joskus, ehkä kerran viikkoon.), roskaruuan (en vahdi tarkasti roskaruuan syöntiä. mutta lasken kaloreita. Mäkkärin perusateriassa on hirveästi kaloreita muuten!). Olen tyydyttänyt makean himoani ananaksella, rahkalla johon on sekoitettu persikkaa ja tärkeimpänä light-mehut, niitä kuluu mielettömät määrät. Lisäksi hyviä vaihtoehtoja ovat jugurtti ja lisäksi herkuttelen vanukkailla.
Aluksi tupakoin "kuurin" aikana enemmän kun aikaisemmin (olen satunnaispolttaja, olen polttanut enemmän nyt viimeisen 5kk:n aikana). Nyt olin polttamatta, ihan opiskelijabudjetin takia, eikä edes tehnyt tiukkaa!
Alkoholi tuottaa minulle vieläkin "ongelmia", siis lähinnä laihdutuksen ja energian takia. Juon viikottain, mutta olen saanut sovitettua ne päivittäiseen syömisiini. Kossubatterit ja makeat siiderit vievät kielen. Mutta sallin ne, jos päivittäiset syömiset ei mene yli peruskulutuksen.
Että kannattaa antaa itselleen jotain "palkintoja" ja herkkuhetkiä. Kannattaa vaan miettiä kuinka paljon ja mitäkin syö, kevyet vaihtoehdot voivat olla jopa parempia kuin alkuperäiset :) Itsellä tekee välillä mieli makeaa, mutta silloin ajattelen jo kuutta menetettyä kiloani ja syön jotain makeaa mutta kevyttä.
Tais tulla aika aika laihdutuspainotteinen, mutta itsellä asiat ovat "järjestyneet" kuin itsestään
Tänään en ole syönyt yhtn karkkia! VAUTSI VAU! Vaikka tiukkaa kyllä teki kun kaupassa oli kit kat patukat 1e/4kpl. Vähän harmitti jättää ne hyllyyn, mutta sinne jäivät! Tuntuu koko ajan että maha on tyhjä, vaikka se ei ole, johtunee varmaan sokerivajeesta.. :D Ilta pitänyt syödä hapankorppuja kun jtn pitänyt rouskuttaa, mutta terveellisempään suuntaan menossa. Toivottavasti niistä ei tule nyt se koukku. Hapankorputhan on aika suolasia siihen vielä päälle voita niin oisin jo yhen marssin saanut syödä. Mutta huomenna taas vähän paremmin. :))
Olen aivan samanlaisessa tilanteessa. Ymmärrän täysin miltä susta tuntuu! Ruokahalullani ei ole rajaa, voin mässätä herkkuja niin kauan kuin niitä vaan on näkyvillä. Rakastan suklaata, sokeria, kakkuja, pitsoja, ravintolaruokaa, leipää.. Olen normaalipainoinen (indeksi 22), mutta voisin olla melkein 10kg laihempi ja silti olisin normaalipainoinen. Teinivuosista olen lihonnut tuon 10kg huomaamattani. Ja sama homma vaatteitten kanssa, niin monet kivat farkut lojuvat vaatekaapin pohjalla odottamassa tuota päivää kun laihdun takaisin vanhoihin mittoihin.
Koitan urheilla mahdollisimman paljon, mutta sille on vaikea löytää aikaa ja energiaa. Väsymys tai huono päivä saa minut ajattelemaan että olen ansainnut leffaillan itselleni herkkujen kera. Koitan ostaa aina terveellisimmän vaihtoehdon, mutta silti ostan mahdottomat määrät viinirypäleitä, laihduttajan keksejä, jogurttia, suklaapatukan..vain koska en halua että herkut loppuvat heti kesken.
Haluaisin niin onnistua laihduttamaan ainakin 5kg, mieluiten lähelle 10kg pois. En halua langanlaihaa muodotonta mallin vartaloa, mutta normaalin kiinteämmän kropan ja alemman rasvaprosentin!
Olen yrittänyt laihduttaa korkean motivaation kera, päiväkirjoja pidellen, salikortteja maksaen, sykemittarin ostin, ja olen vähentänyt hiilihydraatteja, ollut suklaalakossa, kieltänyt herkut töissä (jossa saan herkkuja mässätä ilmasiksi niin paljon kuin huvittaa).. Olin myös nutrilett-kuurilla. Laihdutukseni ovat onnistuneet, ja tiputi painoa parhaillaan lähelle tuon 5kg mutta sitten tulee stoppi ja kerään joka ikisen kilon takaisin.
Helposti ajattelen, että nyt kun olen laihempi taas voin antaa itseni vähän herkutella. Ja kait se huomaamatta irtautui käsistä.
Tarvtitsen niin paljon motivaatiota että pystyisin pitää terveellisen dietin. Alussa motivaationi onkin huipussaan, mutta se on vaikea pitää yllä. Uskon että ajatusten ja ideoiden, epäonnistumisien ja onnistumisien jakaminen kohtalotoverin, jonkun joka ymmärtää kanssa voisi auttaa molempia ja helpottaa tuon motivaation pysymistä!
Olisi mahtavaa omata mailikaveri jolle pitää ns. päiväkirjaa. Ehkä yhdessä on helpompi päästä tavoitteisiin ja jos molemmat tsemppaavat toisiaan, saattaisi napsimiset ja mässäilyt jäädä vähempään kun vaan ei halua aina kirjoittaa toiselle "tänään taas söin kuin norsu.." :)
Kaverit samassa tilanteessa, jotka ovat kiinostuneita aloittamaan elämäntapamuutokset, mailatkaa:
[email protected]
Olen täällä tsemppaamassa ja ottamassa tsemppiä vastaan :)