"Nyt on hakijan markkinat"
....
7426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jutusta nyt sellaistakaan kuvaa saa, että paikka lohkeaisi melkein kenelle vain, päinvastoin. Tuossahan on pitkät tarinat siitä, miten työnantaja valkkaa hakijoita ties millä testeillä ja "jos yksikin kysymysmerkki jää, niin hakijaa ei kannata palkata".
>Eli ei pitäisi olla ongelma saada töitä.....
Eikö? No luetaanpas jutusta muutakin kuin otsikko, niin saadaan selville työnsaannin sietämätön helppous nykyaikana:
>Nuoton mukaan työtehtävää täytettäessä pyydetään yleensä 8–10 hakijaa lyhyeen, noin puolen tunnin haastatteluun. Näistä kolme tai neljä valitaan syvempään haastatteluun ja lopullisiin testeihin menee yleensä yksi tai kaksi kustakin hakuprosessista.
Siis duunipaikkaan tulleista hakijoista (kuinka monta? Kymmeniä? Satoja?) valitaan 8-10 haastatteluihin, joista valitaan 3-4 jatkokilpailuun, joista valitaan 1-2 töihin. No johan on hakijan markkinat.
>”Jos henkilön rekrytoinnin suhteen on vähänkin kysymysmerkkejä puolin tai toisin, niin henkilöä ei kannata palkata”, painottaa Nuotto varsin tiukasti.
Eli jos ei ole ihan justiinsa jellulleen sopiva, ei palkata. Ennenaikaan, kun oli ihan oikeasti hakijan markkinat (1980-luvun loppupuoli, jolloin palkkatöitä suhteessa työvoimaan oli yli puoli miljardia vuotuista työtuntia enemmän) firmat ottivat asiallisen ja suht'sopivan hakijan ja perehdyttivät tämän työhön ja/tai talon tavoille.
>Testeihin käytetty aika ei ole hukkaan mennyttä aikaa, koska silloin hakija viimeistään alkaa miettiä, onko tämä oikea paikka juuri minulle ja työnantaja puolestaan miettii, onko henkilö todella sopiva.
Tuossa tekstissä kuvailtu rekrytointitoiminta noin ziljoonine eri vaiheineen, testeineen, pinta- ja syvähaastatteluineen, mittauksineen sekä arviointeineen panee pikemminkin miettimään, onko nykyinen työelämä ylipäätään tarkoitettu luonnollisille henkilöille.
...Ennenaikaan, kun oli ihan oikeasti hakijan markkinat (1980-luvun loppupuoli, jolloin palkkatöitä suhteessa työvoimaan oli yli puoli miljardia vuotuista työtuntia enemmän)...
Ja tuo tuntui. Minutkin huijattiin erääseen valtion virastoon, kun pula työvoimasta oli niin kova. 1970-80 -luvuilla saattoi myös huolettomasti lähteä työpaikasta, kun tiesi, että uuden sai ongelmitta. Minäkin suurinpiirtein vain ilmoitin, että voisin ajatella tulla teille töihin. En tainnut kertaakaan hakea useampaa kuin yhtä paikkaa, jonne minut myös hyväksyttiin. Työttömänä olin vain vapaaehtoisesti, kun oli muita touhuja, lähinnä opiskelua.
Uhkakuvat työvoiman riittävyydestä alkavat kohta realisoitua..
"Kuntien työvoimatilanne huolettaa
Kuntasektorin haasteet työvoiman turvaamisessa ovat nousseet Kevan suurimmaksi uhaksi. Työvoimapula koettelee kuntia ensimmäisenä ja kovimmin, koska kunnat eivät usein pysty kilpailemaan yksityisen puolen kanssa palkoissa.
– Kuntasektori tarvitsee väestön ikääntymisen myötä lisää työvoimaa etenkin hoivapalveluissa. Pelko on, että työvoimaa ei ole riittävästi saatavilla, sanoo Kevan suunnittelujohtaja Jari Sokka.
Kun kuntien oma työvoima ei riitä, ne joutuvat ostamaan palveluja yksityisilta, vaikka eivät aktiivisesti olisi ulkoistamiseen pyrkineetkään."
Kokonaan:
http://www.taloussanomat.fi/tyoelama/2008/02/27/Kuntien%20ty%F6voimatilanne%20huolettaa%20Kevaa/20085847/111?rss=2i
Sittenhän mäkin saan varmasti töitä vuoden ahkeran yrittämisen jälkeen. Tähän saakkahan mun osaamistani ei ole kaivattu, vaikka ammatteja on parikin kappaletta.
Ehkäpä just siks... kuka kaipaa ziljoona vuotta kirjoja lukenutta, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä?
Olitsit miettinyt aikoinasi. Ylikoulutus ei ole plussaa, eikä usein sen kanssa käsi kädessä kulkeva vähäinen työkokemus.
hyötyä, siis tuosta jälkiviisastelusta, "olisit miettinyt silloin aikanaan".
Homman nimi on tämä: valmistuin aikoinaan alalle, jolla PITI olla töitä, niin ainakin sanottiin silloin kun aloittelin opiskeluja. No, en sitten kuitenkaan saanut töitä. Kyllästyneenä työttömyyteen ja työkkärin kursseihin hain opiskelemaan uutta ammattia ja valmistuin jälleen kerran hyvin arvosanoin, mutta en ole edelleenkään saanut töitä, älä kysy miksi. Yritetty on ainakin. Eli nyt tässä sitten ollaan ylikoulutettuna, vähäisellä - joskaan ei olemattomalla - työkokemuksella ja opintolainat niskassa.
Mä en kohta jaksa enää edes kommentoida, kun joku täällä huutaa että "mene töihin" tai "olisit mennyt töihin opiskelun sijaan". Ei töihin niin vain MENNÄ. Jos joku vielä niin luulee, niin hän ei ole asioista kovin hyvin perillä. Sitten toisaalta täällä käy tämä eräs nimeltämainitsematon nimimerkki, joka kehottaa kaikkia opiskelemaan hoitoalalle. Hohhoijaa ...
Nooh, mulla on työpaikkahaastattelu loppuviikosta. Ehkäpä tällä kertaa tärppää ...