Töissä jaksaa päivisin kohtalaisen hyvin mutta kun tulen kotiin, niin silloin herää toinen minäni. Tämä toinen minä on negatiivinen, kärttyisä ja väsynyt. Pää on jumissa ja ajatukset eivät kulje. Mikään ei kiinnosta tätä toista minääni ja näin ollen kotiolot kärsivät. Tahtoo tulla riitoja pienistäkin asioista ja ärräpäät lentelevät. Avovaimoparka saa kuulla kaikenlaista. Onneksi tämä toinen minä ole turvautunut fyysiseen väkivaltaan!
Kuinka saisin pidettyä tämän toisen minäni poissa kotioloista? Kärsin itse todella paljon siitä ja en pidä riitelystä yhtään.
Kuinka saisin pidettyä tämän toisen minäni poissa kotioloista? Kärsin itse todella paljon siitä ja en pidä riitelystä yhtään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suoraan töistä kotiin? Jos näin niin kokeile sovittaa joku puskuri väliin. Esim. kuntosalilla tai uimassa käynti. Baarikin voi toimia, mutta sitä en suosittele :-)
Tai kutsu se naikkosesi vaikka johonkin neutraaliin paikkaan (ei shoppailemaan) töiden jälkeen ja sitten menette kotiin kun on vähän ehtiny tasaantua.
Älä siis mene työpaikalta suoraan "työpaikalle"...
Mutta kun ei jaksa. Sitä vaan mieluiten painuisi kotia ja yrittäisi nollata työpäivän tohinat päästä. Yleensä rojahdan pitkäkseni ja huokailen syvään otsaani hieroen. Unta en kuitenkaan saa, joten yritän muuten rentoutua. Sen tiedän, että joku mieluisa harrastus veisi mielen muualle ja potkisi toista minääni perseelle...mutta kun ei jaksa :(
Kun maintistit "..työpaikalta suoraan "työpaikalle" pitää hyvin paikkansa. Yleensähän kotona odottaa kotihommat, joiden tunnen kaatuvan harteilleni. Jos minä en niistä sinä hetkenä huolehdi, ne jäävät helposti tekemättä. Voitte vaan arvata, kun toinen minäni huomaa tilanteen.
kun sää sallii...
tai edes osa siitä
työuupumus, se vaatii sairaslomaa. Itse olen kokenut tuon, enkä ajoissa hakenut saikkua. Siihen kaatui kaikki, myös parisuhde. Tee jotain ennenkuin on liian myöhäistä!
Jos jäisin saikulle, niin tällöin töissä olisi minun vastuualueeni täysin jumissa eikä tuuraajaa siihen hommaan noin vaan saada (ainut osaaja ko. tehtävässä työpaikalla). Sitten sinne kasaantuisi kauheat työsumat ja täten voi olla uusi saikku kun entinen loppuu. Kotiin en tuo töitä, paitsi henkisessä mielessä ne tulee väkisin.
Niin ja toki kävelenkin sään salliessa. Aamuisin on mukava katsella, kun kaupunki rupeaa heräilemään uuden päivän koittoon.
Kuulostaa melkein siltä, että noissa muissa viesteissä mainittu työuupumus alkaa nostaa päätään. Se kun voi iskeä, vaikka ei pitkiä päiviä tekisikään.
Yksi varma konsti monen asian parantamiseen on kunnon unen varmistaminen; käy vaikka työpaikkalääkärillä juttelemassa asiasta - nukahtamislääkkeiden lyhytaikaisellakin käytöllä on melko hyvät tulokset; kun unirytmi korjaantuu, mieliala paranee ja sitten taas jaksaa olla kotonakin kiltti avokille.
Lekurin kanssa juttelukin voi jeesata - tiedän omista kokemuksista että asioista puhuminen helpottaa. Lekuri voi sitten ohjata työpsykologille - jolle voi kyllä kertoa muitakin kun työhön liittyviä ongelmia.
Yhteistä nimittäjää näille on se, että pitää uskaltaa hakea apua ja todeta, että oma haba ei riitä kaikkeen, vaikka kuinka olis Suamalainen Äijä ;)
Eikun tsemppiä!
-zip