Todella outoa, että kirjoitan tänne. Ei todellakaan ole mun tapaistani. No, kirjoitampahan kuitenkin.
Olen 22v. miesopiskelija. Musta kai pitäis tuntua siltä, et mulla menee tosi hyvin. Koulu sujuu tosi hyvin ja vuoden päästä pitäis valmistua hyvään ammattiin. Velkaa ei oo tarvinnu ottaa ja mukava kesätyökin on aina löytynyt. Ihmisten kanssa mä pärjään mielestäni tosi hyvin. Mä en koskaan halua pahoittaa kenenkään mieltä enkä jaksa olla kenenkään kanssa riidoissa. Ainoo vaan, että mun on vaikee lähestyä uusia ihmisiä.
Jos kaveri vaikka esittelee ystävänsä, niin todennäköisesti mekin ollaan pian kuin vanhoja tuttuja.
En ole sillä tavalla arka etteikö minulla olisi tyttöjä ystävänäni, mutta tyttöystävää minulla ei ole. Mistä ihmeestä mä voisin sellaisen löytää? Ei oikein kiinnosta lähteä baaristakaan hakemaan. Ei sillä ettenkö kävisi joskus baareissa (vaikkakin harvoin) mutta mielestäni se ei vaan ole oikea paikka löytää se oikea henkilö.
Yhdestä tytöstä on tullut mulle tosi hyvä ystävä. Toiset väittää ettei tyttö ja poika voi olla pelkästään hyviä ystäviä, mutta kyllä se on mahdollista. Me ymmärrämme todella hyvin toisiamme ja voimme kertoa toisillemme lähes mitä asioita tahansa. Mutta sen läheisempiä me emme kuitenkaan ole ja se satuttaa mua sisäisesti. Mä haluaisin halata ja osoittaa hellyyttä hänelle. Mä haluaisin tuntea jotain aitoa ja lämmintä. Mä en ajattele vastakkaisesta sukupuolesta vaan sitä yhtä asiaa. Se ei oo kaikki kaikessa vaikka se suhteeseen kuuluukin. Mulle merkkais paljon kun pääsis nauttimaan niistä pienistä kauniista yhteisistä hetkistä kun vois vaan pitää toisesta kiinni ja tietäis, että vain sillä hetkellä on merkitystä.
Mä en oo mielestäni epätoivonen ihminen. Kai niitä yhden illan suhteitakin olis tarjolla, mutta ne ei jaksa kiinnostaa. Mä en pystysi satuttaan toista siten että heti seuraavana päivänä hylkäisin hänet. Ja toisaalta, jos mut jätettäis heti ekan yön jälkeen, niin se saattaisi sattua minuun liikaa.
Jos joku sattuu ajattelemaan asioista samalla tavalla, perinteisiä arvoja kunnioittaen, niin mulle saa kirjottaa. Osoite on: [email protected]
Olen 22v. miesopiskelija. Musta kai pitäis tuntua siltä, et mulla menee tosi hyvin. Koulu sujuu tosi hyvin ja vuoden päästä pitäis valmistua hyvään ammattiin. Velkaa ei oo tarvinnu ottaa ja mukava kesätyökin on aina löytynyt. Ihmisten kanssa mä pärjään mielestäni tosi hyvin. Mä en koskaan halua pahoittaa kenenkään mieltä enkä jaksa olla kenenkään kanssa riidoissa. Ainoo vaan, että mun on vaikee lähestyä uusia ihmisiä.
Jos kaveri vaikka esittelee ystävänsä, niin todennäköisesti mekin ollaan pian kuin vanhoja tuttuja.
En ole sillä tavalla arka etteikö minulla olisi tyttöjä ystävänäni, mutta tyttöystävää minulla ei ole. Mistä ihmeestä mä voisin sellaisen löytää? Ei oikein kiinnosta lähteä baaristakaan hakemaan. Ei sillä ettenkö kävisi joskus baareissa (vaikkakin harvoin) mutta mielestäni se ei vaan ole oikea paikka löytää se oikea henkilö.
Yhdestä tytöstä on tullut mulle tosi hyvä ystävä. Toiset väittää ettei tyttö ja poika voi olla pelkästään hyviä ystäviä, mutta kyllä se on mahdollista. Me ymmärrämme todella hyvin toisiamme ja voimme kertoa toisillemme lähes mitä asioita tahansa. Mutta sen läheisempiä me emme kuitenkaan ole ja se satuttaa mua sisäisesti. Mä haluaisin halata ja osoittaa hellyyttä hänelle. Mä haluaisin tuntea jotain aitoa ja lämmintä. Mä en ajattele vastakkaisesta sukupuolesta vaan sitä yhtä asiaa. Se ei oo kaikki kaikessa vaikka se suhteeseen kuuluukin. Mulle merkkais paljon kun pääsis nauttimaan niistä pienistä kauniista yhteisistä hetkistä kun vois vaan pitää toisesta kiinni ja tietäis, että vain sillä hetkellä on merkitystä.
Mä en oo mielestäni epätoivonen ihminen. Kai niitä yhden illan suhteitakin olis tarjolla, mutta ne ei jaksa kiinnostaa. Mä en pystysi satuttaan toista siten että heti seuraavana päivänä hylkäisin hänet. Ja toisaalta, jos mut jätettäis heti ekan yön jälkeen, niin se saattaisi sattua minuun liikaa.
Jos joku sattuu ajattelemaan asioista samalla tavalla, perinteisiä arvoja kunnioittaen, niin mulle saa kirjottaa. Osoite on: [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkös sä itte kumoa väittees että tyttö ja poika voi olla "vaan" ystäviä. Sanot että sulla on tyttö ystävänä ja ootte tosissaan vaan ystäviä. Mut silti sä haluaisit olla sen kans enemmän. Just tuon takia yleensä tytön ja pojan ystävyys ei onnistu. Pojat haluaa aina muutakin.
Ehdit ensin, kai mulla kesti niin kauan kirjoittaa, mutten näköjään ainut ollut joka huomas "pienen" epäkohdan.
"Toiset väittää ettei tyttö ja poika voi olla pelkästään hyviä ystäviä, mutta kyllä se on mahdollista."
Ja muutama lause myöhemmin
"Mutta sen läheisempiä me emme kuitenkaan ole ja se satuttaa mua sisäisesti. Mä haluaisin halata ja osoittaa hellyyttä hänelle."
Kuten sunkin haluista huomattiin, mies ja nainen eivät voi olla pelkästään ystäviä, ellet sitten halua osoittaa samalla tavalla hellyyttä miespuolisillekin ystävillesi.(?)
Ja toisekseen mikset siellä baareissa sitten lähesty niitä naisia? Jos sinä siellä käyt ns. hyvänä miehenä, eiköhän siellä voisi olla muutama ns. hyvä nainenkin. Mitä väliä sillä tutustumispaikalla on, ellet sitten halua jotain elokuvarakastumista tyyliin jumiutuneessa hississä.
Ja ehkä vielä vois neuvona sanoa, ettei kannata koko aikaa lähestyä naisia menttaliteetillä tuosta mulle vaimo. Naiset ehkä voi pelätä ja muutenkin pakonomaisuus on läpinäkyvää.
Ja muutenkin olen pahoillani, mutta naiset eivät välttämättä etsi heti alkuun miestä jonka kanssa pesän voisi rakentaa. Naiset huomaavat ensin särmän ja jopa jonkinasteisen itserakkauden, ja kun sieltä sisältä löytyykin mies joka ajattelee ja on hellä, niin saat rumimpia, tai sinun tapauksessa pinnallisimpia, heitellä pikkukivillä.
Joo'o, voisin vähän miettiä miten asiani ilmaisen. Mulla on siis monia hyviä ystäviä jotka edustavat sitä kauniimpaa sukupuolta, enkä ajattele heistä mitään sen kummempaa kuin että he ovat ystäviä. Tämä tyttö, jolle nyt haluaisin osoittaa hellyyttä on poikkeus.
oletko sitten yrittänyt ilmaista kiinnostustasi? Ehkä tämä tyttökin on kiinnostunut sinusta eikä vain uskalla tehdä aloitetta koska pelkää ystävyytenne menevän? Kauan olet tuntenut hänet? Ei kannata kaataa kerralla kaikkia tunteita esiin, mutta voisit varovasti kysellä, että olisiko tytöstä ihan mahdoton ajatus, jos te olisitte yhdessä..Aloittamalla abstraktilta tasolta voitte sitten siirtyä konkreettisempiin sanoihin ja tekoihin, mikäli siihen avautuu mahdollisuus. Jos olet varma tunteistasi, suosittelisin asian esille ottamista, ettei jää sitten myöhemmin harmittelemaan.
Toinen tapa on kysellä ystäväsi mielipidettä sinulle tärkeisiin asioihin ja hänen tulevaisuudennäkymiään ja huomata niistä, että olisiko teillä käytännössä samansuuntaisia ajatuksia elämästä, joiden varaan rakentaa jotain pysyvämpää (ellet sitten halua vain jotain hetkellistä?).