Olen seurustellut mieheni kanssa vasta vuoden. Kesällä -07 sain tietää että olen raskaana. Mieheni sanoi heti ettei halua lasta. Minä kuitenkin mietin asiaa ja olisin halunnut pitää. Tein kuitenkin abortin miellyttääkseni miestä ja kärsin siitä pitkän aikaa. Sain tietää että mieheni petti minua joulun aikaan ja olin siitä hyvin masentunut. Suunnittelin jo kuinka voisin kadota koko maailmasta. Luottamus meni mutta jatkoin silti miehen kanssa ja uskoin parempaan. Elämääni kuitenkin tuli toivoa kun sain muutama viikko sitten tietää että taas olisi vauva tulossa. Päätin heti pitää tämän. Mieheni oli aluksi iloinen ja valitsi jo kummejakin. Jotenkin se kaikki sitten muuttui. Mieheni alkoi kohtelemaan minua kuin paskaläjää. Alkoi kova ryypiskely. Jos vähän huomautin asioista jotka mielestäni mieheni oli väärin hoitanut, niin jotenkin hän sai kaiken käännettyä toisinpäin. Yhtäkkiä minä olinkin syypää kaikkeen ja jopa uskoin siihen. En luota yhtään mieheeni, mutta suuri toivo paremmasta haahuilee koko ajan mielessäni. "Sitten kun lapsi syntyy, kaikki muuttuu" Noin ajattelen mutta en voi luottaa siihen. En tiedä mitä teen. Olen aivan hukassa. Onko muilla samanlaisia tapauksia...?
Paskaa kohtelua minulta?
Nanna*
91466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
....pitää lapsen niin ehdottomasti pidät ja annat miehen mennä menojaan. Maailmassa on monen monta raskaana olevaa naista joista on tulossa YH-äitejä. Toisaalta ikävää, mutta jos mies on tollanen niin ehkä on lapsenkin kannalta parempi,että olette sitten kaksin. Nääs huono parisuhde vaikuttaa myös lapseen. Ja jaksat keskittyä vauvaankin paremmin kun ei tarvitse miettiä miehen tekemisiä ja sanomisia.
Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin ehkäisy? Miksi ihmeessä olet hankkiutunut raskaaksi tuollaisessa tilanteessa?
On se paskaa. Sori.
Ehkäisy on ollut käytössä, kiitos kysymästä.
Petti sitten ehkäisy, vai? Kuka uskoo?
kahdesti on ehkäisy pettänyt? Vai ekalla kerralla ehkäisyä ei ollut, ja toisella oli? Anteeksi vain, mutta en usko. Tai jos TODELLA näin on, niin olisikohan syytä vaihtaa ehkäisyä..?
Noin siinä sitten käy, kun lapset alkaa leikkimään aikuisten leikkejä. Vaan koita kestää, minkäs sille nyt enää mahtaa.
Eipä ole sulle tarjota kuin jälkiviisautta, joka toivottavasti auttaa jota kuta muuta, sua se ei enää voi auttaa.
Ei pidä tehdä lasta ollenkaan epävarmaan suhteeseen, eikä luottaa sellaiseen, joka on jo pettänyt. Olet ansainnut parempaa, et mitään itsekeskeistä petturia!!! Voi miksi miksi miksi, pitää väkisin yksin yrittää sellaisen kanssa, joka ei koskaan pysty antamaan takaisin sitä, mitä itse ansaitsee?
Ei se yksinäisyydenpelkokaan niin suuri voi olla, että suostuu jonkun kynnysmatoksi.
Kyllä mies muuttuu kun vauva tulee - HUONOMPAAN suuntaan. Sit sitä ei enää kotona näy.
Ehdottomasti suosittelen et jätä se, parempiakin varmasti tarjolla joskus myöhemmin.
Lapselle parempi, et on luotettavat vanhemmat, ja tuo mies ei ole luotettavaa nähnytkään.
Ei kannata edes ajatella, että hitto kun oon raskaana. Keskity täysillä vauvaasi ja sen ja itsesi hyvinvointiin, hankkiudu turhasta stressin aiheuttajasta eroon HETI.
Suosittelen että hankkiudut eroon siitä miehestä heti. Älä synnytä lasta tuohon suhteeseen. Eroaminen sitten kun se vauva on siinä on paljon vaikeampaa...tulee kiistaa huoltajuudesta ja muuta, ja siiten koko se paras aika jolloin lapsi on pieni menee sosiaalitanttojen kanssa taistelemiseen.
Yksinhuoltajana pärjää Suomessa, voi olla rahasta tiukkaa, mutta harva on siihen kuollut.
Usko pois, tulet olemaan onnellisempi sen lapsen kanssa kahdestaan, kuin huonossa suhteessa.
aika karua tekstiä muilta ihmisiltä. Tietenkin sinä teet niinkuin itse parhaaksi näet, mutta älä missään nimessä tee lasta siinä uskossa,että saisit miehen muuttumaan tai että mies pysyy luonasi kun lapsi tulee. nimittäin näin ei todellakaan aina käy. Voi myös olla mahdollista, että miehesi haluaa lapsen,mutta on jotenkin epävarma meneekö kaikki hyvin ja miten käy vapaudelle. Ja jos että ole asiasta sen koommin keskustellut miehesi ns. purkaa ahdistuksen typerään käytökseen jota ei välttämättä tiedosta itsekkään. Minun neuvoni on, että keskustelette asioista rauhallisesti kuin aikuiset ihmiset ja teette päätökset yhdessä. kerrot miehellesi, että miltä sinusta tuntuu ja kuuntelet myös miltä miehestäsi tuntuu.Puhutte avoimesti jatkosta. siinä hyvä alku. Puhuminen auttaa aina jos vain osaa myös kuunnella toista. älä missään nimessä anna miehesi tehdä mitä lystää. ja jos ei keskustelu parisuhteessa onnistu mitenkään en suosittelisi sen jatkamista.
toivon hartaasti, että asiat kääntyvät parhainpäin myös teillä. onnea :)