Samassa tilanteessa kukaan?

Nyxä ja exexä samaan aikaan

Tapasin hiljattain vanhan poikaystävän vuodelta -93 sattumalta kadulla. Päätettiin mennä vain kahville ja kertoa kuulumisia, sekä vaihtaa yhteystietoja. Niimpä sitten myöhemmin tavattiin uudelleen hänen luonaan ja tilanne riistäytyi kädestä, you know. Hommassahan ei muuta vikaa ole kuin, että olemme tahoillamme molemmat varattuja. Minä tosin saan eropaperit pian, mutta mies elää hyvässä parisuhteessa, josta ei vielä halua luopua. Toinen seikka kuitenkin ihmetyttää, ettemme juurikaan käytä ehkäisyä. En ole vuoteen syönyt pillereitä, kun ei aviossa sitä seksielämää ole. En tiedä mitä järjelle aina kuuluu, kun pääsemme tämän exän kanssa siihen pisteeseen. Olen kysynyt häneltä jo kahdesti, että mitäs jos?, mutta hän ei osaa siihen vastata, miksei välitä vaikka vahinko sattuisi. Silti hän ei ole valmis luopumaan nykyisestä suhteestaan ja sanoo sen olevan hyvässä kunnossa. Nojaa, voi olla erimieltä moni muukin, kuin minä.

En myöskään tunne tyytydystä, jos rikon toisten suhteita, ja olenkin ehdottanut useasti, että jatkettaisko sitten kun vapaina olemme. Minun ogelma on kuitenkin suhteen lopettaminen. En jotenkin osaa sanoa ei, koska seikkailu tuo päiviini piristystä ja peiton alla yhtä taivaallista kuin ennenkin. Hänellä ei ole lapsia entuudestaan ja joskus mietin, että onko siinä linkki ehkäisyn välinpitämättömyyteen. Itse en lapsia enää halua, kun niitä jo 3.

Toinen on tunteet. Tavallaan pidän hänestä paljon ja tavallaan en haluaisi häntä vakkariksi. Hän itse ei ole vielä sanonut mitään "romanttista" tunne puolella, mutta on innokas päivittäisten eroottisten viestien lähettäjä. Voiko mies olla näin kiinnostunut ilman tunteita? Minä olin aikanaan se, joka suhteen laittoi poikki ja silloinkaan hän ei juuri tunteistaan puhunut minulle, mutta esitteli mielihyvin minut tyttöystävänään kavreilleen ja innostui, jos kuljimme yhdessä. Ehdimme aikanaan seurustella noin 5-6kk ja luulisi, että olisi jotain osoituksia ladellut, mutta ei. Se taisikin olla yksi syy välien katkomiselle. Mistä tietää milloin mies oikeasti välittää?

Tiedän, että pitäsi lopettaa, mutta onko tilanteeseen muita neuvoja? Vai löytyisikö täältä kohtalotoveria? Tilanteesta tietävät kaikki muut osapuolet, paitsi exexän puoliso. Se vaivaa minua eniten, koska se sotii periaatteitani vastaan.

20

3587

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Järki käteen

      "Olen kysynyt häneltä jo kahdesti, että mitäs jos?, mutta hän ei
      osaa siihen vastata, miksei välitä vaikka vahinko sattuisi."

      Mainitset vielä, ettet edes halua enää lapsia? Ei tuo mielestäni
      olisi enää mikään vahinko, vaan ihan harkittua tyhmyyttä ja välinpitämättömyyttä.
      Siis etkö oikeasti välitä itsestäsi tuon enempää? Oletko nyt
      ihan varma, että haluat mahdollisesti tulla raskaaksi pelkän
      välinpitämättömyyden vuoksi? Tuon tyypin varaan en ainakaan rakentaisi
      mitään odotuksia, että hän mahdollisesta lapsesta innostuisi.

      Siis eikö nyt herran jestas kannata joko lopettaa koko juttu,
      tai sitten alkaa ihan itse huolehtimaan ehkäisystäsi, tai vaatia
      mieheltä kortonkia jos seksiä haluaa?

      Sori vaan, mutta kuulostaa äärettömän typerältä touhulta. Oikeastaan
      tulee mieleen joku vahinkovauvan saanut teini, joka valittaa että
      vain yhtäkkiä vahingossa tuli raskaaksi, vaikka pani ihan tietoisesti
      ilman ehkäisyä ja luotti tuuriinsa.

      • -AP-

        Ongit hienosti pointin. Jäi kirjoittamatta, että minä sitä ehkäisyä vaadin, mutta hän ei ole siihen oikein innostunut, ei halua sitä minun kanssa. Kaksi kertaa olemme olleet ilman ehkäisyä. Toisella kerralla se oli silkkaa tyhmyyttä ja humalassa tehtyä ja siitä viisastuneena olen vaatinut kumia. Toisella kerralla minulla oli alkamassa kuukautiset, joten katsoin, ettei raskaus voi olla mahdollista. Minun pointtini oli se, että miksei mies minun kanssa sitä halua? Haluaako hän sittenkin, että saisi elämässään edes vahingon?

        En minäkään rakenna exän kanssa mitään odotuksia. Sitä vaan on heikko lihalle. Molempien elämäntilanne on aivan eri vaiheissa ja tässä 41-vuoden iässä katsoo asioita ihan eri näkökulmasta, kuin teini. Ystäväpiiriini kuuluu meitä kypsemmän iän saavuttaneita vanhempia, jotka ovat "tarkoituksella" vahinkoja tehneet ja jopa heikommalla suhdepohjalla kuin meillä. Me sentään ollaan aiemmin tunnettu useita vuosia. Sitä mietin, että haluaako exänikin sellaisen "vahingon". Kierukkaa olen koko ajan puuhaamassa, mutta siitä en aio hänelle alussa kertoa. Haluan nähdä, mitä hän asiasta tosiaan ajattelee. Miehen pääkoppaan kurkistaminen on mahdottomuus, vaikka piuhoja siellä vähemmän onkin.

        Olennaisinta viestissäni oli se, että toivon löytäväni suunnilleen samassa tilanteessa olevia naisia ja vastauksia naisille askarruttaviin kysymyksiin. Moraalioksennusta ehkä tässä vähiten kaipaan.

        Kyllä sinä "Sorisi" saat mielihyvin. Itsepähän kirjoitin huonosti. :)


      • viitsi naurattaa
        -AP- kirjoitti:

        Ongit hienosti pointin. Jäi kirjoittamatta, että minä sitä ehkäisyä vaadin, mutta hän ei ole siihen oikein innostunut, ei halua sitä minun kanssa. Kaksi kertaa olemme olleet ilman ehkäisyä. Toisella kerralla se oli silkkaa tyhmyyttä ja humalassa tehtyä ja siitä viisastuneena olen vaatinut kumia. Toisella kerralla minulla oli alkamassa kuukautiset, joten katsoin, ettei raskaus voi olla mahdollista. Minun pointtini oli se, että miksei mies minun kanssa sitä halua? Haluaako hän sittenkin, että saisi elämässään edes vahingon?

        En minäkään rakenna exän kanssa mitään odotuksia. Sitä vaan on heikko lihalle. Molempien elämäntilanne on aivan eri vaiheissa ja tässä 41-vuoden iässä katsoo asioita ihan eri näkökulmasta, kuin teini. Ystäväpiiriini kuuluu meitä kypsemmän iän saavuttaneita vanhempia, jotka ovat "tarkoituksella" vahinkoja tehneet ja jopa heikommalla suhdepohjalla kuin meillä. Me sentään ollaan aiemmin tunnettu useita vuosia. Sitä mietin, että haluaako exänikin sellaisen "vahingon". Kierukkaa olen koko ajan puuhaamassa, mutta siitä en aio hänelle alussa kertoa. Haluan nähdä, mitä hän asiasta tosiaan ajattelee. Miehen pääkoppaan kurkistaminen on mahdottomuus, vaikka piuhoja siellä vähemmän onkin.

        Olennaisinta viestissäni oli se, että toivon löytäväni suunnilleen samassa tilanteessa olevia naisia ja vastauksia naisille askarruttaviin kysymyksiin. Moraalioksennusta ehkä tässä vähiten kaipaan.

        Kyllä sinä "Sorisi" saat mielihyvin. Itsepähän kirjoitin huonosti. :)

        Jos mies ei ehkäisystä välitä ja sinä et halua raskaaksi, mutta haluat kuitenkin naida tämän kaverin kanssa, se vastuu ehkäisystä on kuule sinulla itselläsi. Hommaa se kierukka, pillerit tai käy sterilisaatiossa ja vähän äkkiä: pelkällä katsomisella olet kohta jo paksuna (luulisi sinun ikäisesi ihmisen sen tietävän). Kai nyt kuka tahansa tajuaa, että miehet haluaa panna paljaalla, vastuun niistä vahingoista kun kantaa se NAInEN. Ei kukaan oikeasti voi olla noin hölmö!

        T: Kolmekymppinen nainen

        PS. Jos käyttäydyt, kuin vastuuton teini ja tulet tänne siitä kertoilemaan, et yksinkertaisesti voi odottaa muunlaisia vastauksia, kuin mitä olet jo saanut.


      • Mags
        -AP- kirjoitti:

        Ongit hienosti pointin. Jäi kirjoittamatta, että minä sitä ehkäisyä vaadin, mutta hän ei ole siihen oikein innostunut, ei halua sitä minun kanssa. Kaksi kertaa olemme olleet ilman ehkäisyä. Toisella kerralla se oli silkkaa tyhmyyttä ja humalassa tehtyä ja siitä viisastuneena olen vaatinut kumia. Toisella kerralla minulla oli alkamassa kuukautiset, joten katsoin, ettei raskaus voi olla mahdollista. Minun pointtini oli se, että miksei mies minun kanssa sitä halua? Haluaako hän sittenkin, että saisi elämässään edes vahingon?

        En minäkään rakenna exän kanssa mitään odotuksia. Sitä vaan on heikko lihalle. Molempien elämäntilanne on aivan eri vaiheissa ja tässä 41-vuoden iässä katsoo asioita ihan eri näkökulmasta, kuin teini. Ystäväpiiriini kuuluu meitä kypsemmän iän saavuttaneita vanhempia, jotka ovat "tarkoituksella" vahinkoja tehneet ja jopa heikommalla suhdepohjalla kuin meillä. Me sentään ollaan aiemmin tunnettu useita vuosia. Sitä mietin, että haluaako exänikin sellaisen "vahingon". Kierukkaa olen koko ajan puuhaamassa, mutta siitä en aio hänelle alussa kertoa. Haluan nähdä, mitä hän asiasta tosiaan ajattelee. Miehen pääkoppaan kurkistaminen on mahdottomuus, vaikka piuhoja siellä vähemmän onkin.

        Olennaisinta viestissäni oli se, että toivon löytäväni suunnilleen samassa tilanteessa olevia naisia ja vastauksia naisille askarruttaviin kysymyksiin. Moraalioksennusta ehkä tässä vähiten kaipaan.

        Kyllä sinä "Sorisi" saat mielihyvin. Itsepähän kirjoitin huonosti. :)

        Aika mielenkiintoinen tilanne sinulla. Olen itse joutunut pohtimaan paljon näitä "vanha suola"-juttuja, kun olen ollut paljon yhteydessä vanhaan poikaystävääni. Toisin kuin teillä, meidän suhteemme on puhtaasti keskustelua, ei ole mitään fyysistä.

        Olen lukenut paljon näitä juttuja, joissa ihmiset pohtivat mitä toisen päässä liikkuu. Ja tietysti olen itsekin kuumeisesti miettinyt, että mitä se mies minusta oikeastaan haluaa.

        Minun silmääni on pistänyt se, että usein me ihmiset haluamme tietää toisen aikomukset, ennenkuin teemme omat siirtomme. Minusta se on alkanut tuntua turhalta. Kun keskittyy siihen, mitä toinen haluaa, unohtaa kysyä sitä itseltään.

        Jos kumppani kertoo jotain tai ei mitään syytä käytökselleen, niin se on kai sitten hänen asiansa. Pitää uskoa ihmisen puhetta. Jos tämä mies vakuuttaa sinulle, että ei halua lapsia kanssasi, niin ehkä sinun pitäisi selittää hänelle joitakin biologian perusasioita:) Joskus miehet ovat myös niin luottavaisia, että he jättävät nämä asiat täysin naisen huoleksi (mikä on typerää ja vastuutonta). Mutta kaipa sinun pitää uskoa häntä, jos haluat olla hänen kanssaan.

        Minulle ystäväni on vakuuttanut, että kotona on kaikki kunnossa ja hän ei halua suhdetta kanssani. Tähän pitää uskoa, vaikka en käsitä hänen motiiviaan jatkaa yhteydenpitoa. En pidä itseäni niin ihmeellisen hienona ystävänäkään. Mutta varmaan hän saa jotain hyvää minulta, koska jatkaa kirjoittelua. Olen kuitenkin päättänyt, että jatkan yhteydenpitoa ainoastaan niin kauan, kuin se minusta tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä yritän jäähdytellä, saan vain liikaa ylimääräistä sydämentykytystä kun hän lähettää viestin...

        Mitä moraalikysymyksiin tulee, niin itse en hommaisi fyysistä suhdetta naimisissa olevan kanssa. Tämä henkinenkin tuntuu aika epäilyttävältä välillä. Olen itse joskus maailmassa ollut petetty vaimo, enkä halua sitä osaa olla kenellekään tekemässä. Mutta sinä olet ehkä tässä kohtaa itsekkäämpi ja ymmärrän kyllä lihan heikkoutta. Siitä syystä en halua livenä nähdä exääni, voisin olla aika tahdoton hänen seurassaan.

        Neuvoni sinulle: huolehdi ehkäisy kuntoon, yritä jutella miehen kanssa, mutta ennenkaikkea, pidä huolta omista tunteistasi. Ei se ole itsekästä, että katsoo asioita omaltakin puoleltaan, jos on kuitenkin valmis myös ymmärtämään toista. Ajatustelukija ei kuitenkaan tarvitse olla.


      • -AP-
        Mags kirjoitti:

        Aika mielenkiintoinen tilanne sinulla. Olen itse joutunut pohtimaan paljon näitä "vanha suola"-juttuja, kun olen ollut paljon yhteydessä vanhaan poikaystävääni. Toisin kuin teillä, meidän suhteemme on puhtaasti keskustelua, ei ole mitään fyysistä.

        Olen lukenut paljon näitä juttuja, joissa ihmiset pohtivat mitä toisen päässä liikkuu. Ja tietysti olen itsekin kuumeisesti miettinyt, että mitä se mies minusta oikeastaan haluaa.

        Minun silmääni on pistänyt se, että usein me ihmiset haluamme tietää toisen aikomukset, ennenkuin teemme omat siirtomme. Minusta se on alkanut tuntua turhalta. Kun keskittyy siihen, mitä toinen haluaa, unohtaa kysyä sitä itseltään.

        Jos kumppani kertoo jotain tai ei mitään syytä käytökselleen, niin se on kai sitten hänen asiansa. Pitää uskoa ihmisen puhetta. Jos tämä mies vakuuttaa sinulle, että ei halua lapsia kanssasi, niin ehkä sinun pitäisi selittää hänelle joitakin biologian perusasioita:) Joskus miehet ovat myös niin luottavaisia, että he jättävät nämä asiat täysin naisen huoleksi (mikä on typerää ja vastuutonta). Mutta kaipa sinun pitää uskoa häntä, jos haluat olla hänen kanssaan.

        Minulle ystäväni on vakuuttanut, että kotona on kaikki kunnossa ja hän ei halua suhdetta kanssani. Tähän pitää uskoa, vaikka en käsitä hänen motiiviaan jatkaa yhteydenpitoa. En pidä itseäni niin ihmeellisen hienona ystävänäkään. Mutta varmaan hän saa jotain hyvää minulta, koska jatkaa kirjoittelua. Olen kuitenkin päättänyt, että jatkan yhteydenpitoa ainoastaan niin kauan, kuin se minusta tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä yritän jäähdytellä, saan vain liikaa ylimääräistä sydämentykytystä kun hän lähettää viestin...

        Mitä moraalikysymyksiin tulee, niin itse en hommaisi fyysistä suhdetta naimisissa olevan kanssa. Tämä henkinenkin tuntuu aika epäilyttävältä välillä. Olen itse joskus maailmassa ollut petetty vaimo, enkä halua sitä osaa olla kenellekään tekemässä. Mutta sinä olet ehkä tässä kohtaa itsekkäämpi ja ymmärrän kyllä lihan heikkoutta. Siitä syystä en halua livenä nähdä exääni, voisin olla aika tahdoton hänen seurassaan.

        Neuvoni sinulle: huolehdi ehkäisy kuntoon, yritä jutella miehen kanssa, mutta ennenkaikkea, pidä huolta omista tunteistasi. Ei se ole itsekästä, että katsoo asioita omaltakin puoleltaan, jos on kuitenkin valmis myös ymmärtämään toista. Ajatustelukija ei kuitenkaan tarvitse olla.

        Kiitokset asiallisesta palautteesta. Tämän laista palautetta kaipasinkin. Olen pohtinut asioita konelta kantilta ja yhdyn mielipiteeseesi, että lakkaan miettimästä mitä toisen pääkopassa liikkuu. Sinulla on kuitenkin asiat paremmalla tolalla, koska teillä suhde ei ole fyysinen. Kieltämättä mitä vanhemmaksi tulee, sitä höllemmin ajattelee moraalista. Sitä on elämänsä aikana nähnyt niin paljon erilaisia suhteita ja suhteessa pysymisen motiiveja, että omat alkavat tuntua normaalilta vaikka mitä tekisi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tiedostan tekeväni moraalittomasti miehen naista kohtaan, kun yleensä sitä ei moni tee.

        Nuo biologian peruskäsitteet pitää nostaa esille. Hän on vitsinä kertonut, ettei ole tietääkseen isä tai että ei ainakaan isänpäiväkortteja ole vielä tullut. Ehkäisyasia on kunnossa ensi viikolla. Käyn asennuttamassa uuden kierukan. Sen verran minulla järki vielä kulkee ja biologia tuttu. :)

        Kirjoitit: >Olen itse joskus maailmassa ollut petetty vaimo, enkä halua sitä osaa olla kenellekään tekemässä. Mutta sinä olet ehkä tässä kohtaa itsekkäämpi ja ymmärrän kyllä lihan heikkoutta.<

        En minäkään halua olla sitä osaa kenellekkään tekemässä. Se tuntuu niin pahalta, mutta kun on niin heikko siinä kohtaa. Ennen minua ei olisi saanut kirveelläkään toiseksi naiseksi, mutta tässä iässä sitä on moraali alkanut rapistumaan. On minuakin joskus petetty, mutta jalat maassa ihmisenä sen käsitteleminen on ollut nopea prosessi. Minua on muutenkin vaikea saada mustasukkaiseksi ja järkeilen asioita niin kauan, että ymmärrän toisen osapuolen ajatusmaailman. Ei ole tässä iässä enää varaa leijua ilmassa, kuten kolmekymppisenä.

        Lisäksi suhteen lopettamispäätöstä hidastaa se, että nuorin lapsistamme (10v) on nähnyt ko. miehen kerran vahingossa. Hän innostui miehen leppoisuudesta ja tavasta käsitellä lapsia. Myös aviomieheni on nähnyt hänet joskus ennen häitä ja hänenkin mielestään mies oli kiva. Meillä on aviomiehen kanssa menossa sopuero, joten hän jopa joskus kehoittaa minua soittamaan tälle miehelle.

        Kiitos neuvoista ja tsemppiä sinunkin suhteeseen!


      • Mags
        -AP- kirjoitti:

        Kiitokset asiallisesta palautteesta. Tämän laista palautetta kaipasinkin. Olen pohtinut asioita konelta kantilta ja yhdyn mielipiteeseesi, että lakkaan miettimästä mitä toisen pääkopassa liikkuu. Sinulla on kuitenkin asiat paremmalla tolalla, koska teillä suhde ei ole fyysinen. Kieltämättä mitä vanhemmaksi tulee, sitä höllemmin ajattelee moraalista. Sitä on elämänsä aikana nähnyt niin paljon erilaisia suhteita ja suhteessa pysymisen motiiveja, että omat alkavat tuntua normaalilta vaikka mitä tekisi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tiedostan tekeväni moraalittomasti miehen naista kohtaan, kun yleensä sitä ei moni tee.

        Nuo biologian peruskäsitteet pitää nostaa esille. Hän on vitsinä kertonut, ettei ole tietääkseen isä tai että ei ainakaan isänpäiväkortteja ole vielä tullut. Ehkäisyasia on kunnossa ensi viikolla. Käyn asennuttamassa uuden kierukan. Sen verran minulla järki vielä kulkee ja biologia tuttu. :)

        Kirjoitit: >Olen itse joskus maailmassa ollut petetty vaimo, enkä halua sitä osaa olla kenellekään tekemässä. Mutta sinä olet ehkä tässä kohtaa itsekkäämpi ja ymmärrän kyllä lihan heikkoutta.<

        En minäkään halua olla sitä osaa kenellekkään tekemässä. Se tuntuu niin pahalta, mutta kun on niin heikko siinä kohtaa. Ennen minua ei olisi saanut kirveelläkään toiseksi naiseksi, mutta tässä iässä sitä on moraali alkanut rapistumaan. On minuakin joskus petetty, mutta jalat maassa ihmisenä sen käsitteleminen on ollut nopea prosessi. Minua on muutenkin vaikea saada mustasukkaiseksi ja järkeilen asioita niin kauan, että ymmärrän toisen osapuolen ajatusmaailman. Ei ole tässä iässä enää varaa leijua ilmassa, kuten kolmekymppisenä.

        Lisäksi suhteen lopettamispäätöstä hidastaa se, että nuorin lapsistamme (10v) on nähnyt ko. miehen kerran vahingossa. Hän innostui miehen leppoisuudesta ja tavasta käsitellä lapsia. Myös aviomieheni on nähnyt hänet joskus ennen häitä ja hänenkin mielestään mies oli kiva. Meillä on aviomiehen kanssa menossa sopuero, joten hän jopa joskus kehoittaa minua soittamaan tälle miehelle.

        Kiitos neuvoista ja tsemppiä sinunkin suhteeseen!

        Nostat ikäsi parikin kertaa esille, joten esittäydyn sen verran: olen piakkoin 38-vuotias, eli painin samassa sarjassa kanssasi.

        Mitä tulee moraalin höllentymiseen iän myötä, niin ehkä tarkoitat sitä, että idealismi rapisee? Nuorena on tosiaan aika ehdoton näissä asioissa ja kun ensimmäisen kerran itse mokaa, on pettymys todella kova.

        Itse petin juurikin tätä miestä, jonka kanssa nyt kirjoittelen ja sen jälkeen olen ruoskinut itseäni siitä hyvästä liikaakin. Olen ajatellut, että koska satutin häntä, ei ole väliä jos minua satutetaan. Että olen ansainnut rangaistuksen. Olen kyllä lipsunut periaatteistani vielä sen jälkeenkin, mutta viimeiset 15 vuotta olen ollut "kunnolla". Vasta nyt minulla on moraalinen ongelma, kun haluan ylläpitää edes jonkinlaista suhdetta miehen kanssa, joka on erittäin varattu. Ja olen itsekin avoliitossa, en voi vedota omaan sinkkuuteenkaan.

        Pointti, (jos tässä nyt sellaista on) on tulevaisuudessa. Miten katselisit itseäsi 20 vuoden kuluttua? Ehkä juuri se, että me yritämme pähkäillä miesten aivoituksia ja värkkäämme elämäämme mukavaksi juuri nyt, estää meitä kasvamasta sellaisiksi naisiksi, joista voimme olla ylpeitä vanhana.

        Olisi aika mukavaa, jos voisi keinutuolissa todeta "sen suhteen hoidin tosi hyvin". Kun aikaa vielä on, niin ehkä kannattaa luottaa siihen, että aika tuo hyvän ratkaisun ja helpotuksen. Kun vain nyt tekee asiat oikein. Siihen minä ainakin yritän luottaa.


      • -AP-
        Mags kirjoitti:

        Nostat ikäsi parikin kertaa esille, joten esittäydyn sen verran: olen piakkoin 38-vuotias, eli painin samassa sarjassa kanssasi.

        Mitä tulee moraalin höllentymiseen iän myötä, niin ehkä tarkoitat sitä, että idealismi rapisee? Nuorena on tosiaan aika ehdoton näissä asioissa ja kun ensimmäisen kerran itse mokaa, on pettymys todella kova.

        Itse petin juurikin tätä miestä, jonka kanssa nyt kirjoittelen ja sen jälkeen olen ruoskinut itseäni siitä hyvästä liikaakin. Olen ajatellut, että koska satutin häntä, ei ole väliä jos minua satutetaan. Että olen ansainnut rangaistuksen. Olen kyllä lipsunut periaatteistani vielä sen jälkeenkin, mutta viimeiset 15 vuotta olen ollut "kunnolla". Vasta nyt minulla on moraalinen ongelma, kun haluan ylläpitää edes jonkinlaista suhdetta miehen kanssa, joka on erittäin varattu. Ja olen itsekin avoliitossa, en voi vedota omaan sinkkuuteenkaan.

        Pointti, (jos tässä nyt sellaista on) on tulevaisuudessa. Miten katselisit itseäsi 20 vuoden kuluttua? Ehkä juuri se, että me yritämme pähkäillä miesten aivoituksia ja värkkäämme elämäämme mukavaksi juuri nyt, estää meitä kasvamasta sellaisiksi naisiksi, joista voimme olla ylpeitä vanhana.

        Olisi aika mukavaa, jos voisi keinutuolissa todeta "sen suhteen hoidin tosi hyvin". Kun aikaa vielä on, niin ehkä kannattaa luottaa siihen, että aika tuo hyvän ratkaisun ja helpotuksen. Kun vain nyt tekee asiat oikein. Siihen minä ainakin yritän luottaa.

        Viestisi saa todella avaamaan silmäni. Nyt alkoi tuntumaan, että onko koko suhteeella sittenkään muuta kuin hupimerkitystä. Hänessä on hyviä puolia, mutta onko sen arvoista, että kulutan energiaa sellaiseen hupiin, jolla ei ole tulevaisuutta? Ehkä kaipaan hänessä sitä nuoruutta ja aikaa, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta ja elämä oli vastuusta vapaampaa. Se ei välttämättä ole mies itse, vaan hän toiminnallaan, fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja olemuksellaan ylläpitää nuoruuden muistoa. Eihän siihen nuoruuteen voi palata. Yleensä muoti-ihmiset sanovat, että ihminen jää muodissaan siihen aikakauteen, kun hän on nähnyt itsensä kauneimmillaan. Siksi monet ystävistäni käyttävät edelleen 80-luvun tyylisiä vaatteita. Tätä ajatusta voisi soveltaa vanhan suolan tapauksiin.

        Idealismi oli toinen sanoista, jota ed kirjoituksessa hain, muttei kirjoittaessa tullut mieleen. Kyllä lapsena ja nuorena ammennetut naiivit unelmat muuttuvat joskus realisemmiksi ja tätä prosessia voisi kutsua juuri idealismin rapistumiseksi. Vannoutuneisiin aatteisiin suhtautuukin kypsempänä kyynisesti. Elämänkokemus tuo ja kartuttaa erilaista empiiristä aineistoa ja jos empiiriset havainnot eivät täsmää idealismiin, niin silloinhan ne synnyttävät reaktioita.

        Kiinnostuin myös sinun suhteestasi. Kerroit, että olet avoliitossa, mutta kirjoittelet exän kanssa (?). Teillä se on vielä järkevämmällä tolalla, mutta mietitkö itse koskaan sitä, että mitä sinä hänestä haet? Tuoko hän mieleesi hyvänä koetun aikakauden vaiko hänen persoonallisuuden? Onko avoliittosi hyvässä mallissa vai etsitkö sinä syytä suhteeseesi lopettamiselle? Mitäs jos saisitkin hänet? Minähän etsin erooni ja epäonnistumiseeni vastauksia. Olen kai pettynyt omaan harkintakykyyn miesvalinnassa ja jotenkin ehkä korvaan sitä hakemalla toista suhdetta.

        Kiitos vielä Mags

        PS. Mutta on se vaan siin pirun seksikäs ja hyvärunkoinen ikäisekseen. Piristää arkea ja vastaa hellyydenkaipuuseeni. :) :) Pitää opetella katselemaan sitä komistusta läheltä niin kauan kuin sitä kestää ;)


      • Mags
        -AP- kirjoitti:

        Viestisi saa todella avaamaan silmäni. Nyt alkoi tuntumaan, että onko koko suhteeella sittenkään muuta kuin hupimerkitystä. Hänessä on hyviä puolia, mutta onko sen arvoista, että kulutan energiaa sellaiseen hupiin, jolla ei ole tulevaisuutta? Ehkä kaipaan hänessä sitä nuoruutta ja aikaa, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta ja elämä oli vastuusta vapaampaa. Se ei välttämättä ole mies itse, vaan hän toiminnallaan, fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja olemuksellaan ylläpitää nuoruuden muistoa. Eihän siihen nuoruuteen voi palata. Yleensä muoti-ihmiset sanovat, että ihminen jää muodissaan siihen aikakauteen, kun hän on nähnyt itsensä kauneimmillaan. Siksi monet ystävistäni käyttävät edelleen 80-luvun tyylisiä vaatteita. Tätä ajatusta voisi soveltaa vanhan suolan tapauksiin.

        Idealismi oli toinen sanoista, jota ed kirjoituksessa hain, muttei kirjoittaessa tullut mieleen. Kyllä lapsena ja nuorena ammennetut naiivit unelmat muuttuvat joskus realisemmiksi ja tätä prosessia voisi kutsua juuri idealismin rapistumiseksi. Vannoutuneisiin aatteisiin suhtautuukin kypsempänä kyynisesti. Elämänkokemus tuo ja kartuttaa erilaista empiiristä aineistoa ja jos empiiriset havainnot eivät täsmää idealismiin, niin silloinhan ne synnyttävät reaktioita.

        Kiinnostuin myös sinun suhteestasi. Kerroit, että olet avoliitossa, mutta kirjoittelet exän kanssa (?). Teillä se on vielä järkevämmällä tolalla, mutta mietitkö itse koskaan sitä, että mitä sinä hänestä haet? Tuoko hän mieleesi hyvänä koetun aikakauden vaiko hänen persoonallisuuden? Onko avoliittosi hyvässä mallissa vai etsitkö sinä syytä suhteeseesi lopettamiselle? Mitäs jos saisitkin hänet? Minähän etsin erooni ja epäonnistumiseeni vastauksia. Olen kai pettynyt omaan harkintakykyyn miesvalinnassa ja jotenkin ehkä korvaan sitä hakemalla toista suhdetta.

        Kiitos vielä Mags

        PS. Mutta on se vaan siin pirun seksikäs ja hyvärunkoinen ikäisekseen. Piristää arkea ja vastaa hellyydenkaipuuseeni. :) :) Pitää opetella katselemaan sitä komistusta läheltä niin kauan kuin sitä kestää ;)

        Kiitos vain itsellesi hyvästä keskustelusta:) En oikeastaan halua neuvoa sinua tai ketään, kun en muusta tiedä kuin omasta elämästäni ja siinäkin olen joskus käsittämättömän sokea. Mutta ajattelen, että jos suhteesi on vain hupia, ilman suuria tunteita, niin se on kuitenkin ehkä jotain, minkä voit korvata jollain toisella hyvällä jutulla. Ja minä aina koetan pitää petettyjen vaimojenkin puolta, kun olen itse siinä jamassa ollut.

        Olen kyllä miettinyt paljonkin sitä, miksi nyt olen jotenkin "sortunut" tällaiseen käytökseen. En ole koskaan ajatellutkaan hakevani miesseuraa vaihteluksi baareista, chatista tai muullakaan tavalla. Eli jos kyseessä olisi uusi tuttavuus, tuskin kiinnostuisin.

        Tämä mies otti itse minuun yhteyttä vuosien tauon jälkeen, silloin kun viimeksi näimme ennen tätä, ei internet-yhteyksiä ollut kai keksittykään:) Ensi reaktio oli käsittämättömän raju, patoutuneita muistoja ja tunteita tuli sellaisella voimalla päähäni, että olin ihan kirjaimellisesti sairas pari päivää. Kun toivuin järkytyksestä, ajattelin, että ei tästä sen kummempaa tule, kunhan kirjoitellaan joskus kuulumisia.

        Siitä taitaa tänä keväänä tulla 4 vuotta, kun hän otti yhteyttä. Viimeisen vuoden aikana olemme alkaneet kirjoitella enemmän. Olen useaan otteeseen epäillyt hänelle yhteydenpidon järkevyyttä. Ja hän on tehnyt sitä myös. Mutta sitten, kun on puheet pidetty ja sovittu, että mitään tunteita ei tähän liity, niin juttu jatkuu. Ihan sopivista ja säädyllisistä aiheista puhutaan ja sitten vaan vitsaillaan jostakin.

        Kysyt, että mitä haen hänestä. Olen tullut siihen tulokseen, että vastaus on "suurta rakkautta". En ole kokenut kenenkään kanssa sellaista tunnetta, kuin hänen kanssaan silloin kauan sitten.

        Olen kyllä niin aikuinen ja viisas, että tajuan realiteetit. "Suuri rakkaus" kuuluu siihen aikaan ja paikkaan, olin nuori, hormonit sekoittivat pääni, enkä tiennyt elämästä mitään. Sellaista tunnetta kuin silloin, ei ehkä tulisi nyt, vaikka jotenkin ihmeellisesti yhteen päätyisimmekin. Mutta entä jos se olisikin yhtä ihanaa? Uskallanko luopua hänestä kokonaan koskaan?

        Liittoni on kyllä hyvällä mallilla. Mieheni tietää, että pidän yhteyttä exääni, mutta luultavasti hän ei tiedä, kuinka intensiivistä se on, puhumattakaan siitä, että minulla on tunteita "poikaystävääni" kohtaan. Eikä hänen tarvitsekaan tietää, en koe syyllisyyttä siitä, että korvieni välissä elän tällaista fantasiaa. Pidän miehestäni hyvää huolta ja olen kyllä ihan onnellinen hänen kanssaan. Joskus toivoisin, että hän katsoisi minun sieluuni sillä tavalla, kuin tämä toinen joskus (muistoissani) teki.

        Kaiketi vain toivoisinkin, että joku joskus näkisi minut sellaisena, kuin tunnen sisälläni olevani.

        Ja olisinpa tekopyhä, jos en minäkin tunnustaisi, että seksi sen ihanan miehen kanssa kiinnostaa vieläkin. Niin muistamatonta minusta ei tule koskaan, että unohtaisin minkälaista se oli:) Pidän kuitenkin itseni kurissa, en halua satuttaa itseäni tai muita. Ja uskon, ettei hänkään halua. Päiväunia vaan...


      • Mags
        -AP- kirjoitti:

        Viestisi saa todella avaamaan silmäni. Nyt alkoi tuntumaan, että onko koko suhteeella sittenkään muuta kuin hupimerkitystä. Hänessä on hyviä puolia, mutta onko sen arvoista, että kulutan energiaa sellaiseen hupiin, jolla ei ole tulevaisuutta? Ehkä kaipaan hänessä sitä nuoruutta ja aikaa, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta ja elämä oli vastuusta vapaampaa. Se ei välttämättä ole mies itse, vaan hän toiminnallaan, fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja olemuksellaan ylläpitää nuoruuden muistoa. Eihän siihen nuoruuteen voi palata. Yleensä muoti-ihmiset sanovat, että ihminen jää muodissaan siihen aikakauteen, kun hän on nähnyt itsensä kauneimmillaan. Siksi monet ystävistäni käyttävät edelleen 80-luvun tyylisiä vaatteita. Tätä ajatusta voisi soveltaa vanhan suolan tapauksiin.

        Idealismi oli toinen sanoista, jota ed kirjoituksessa hain, muttei kirjoittaessa tullut mieleen. Kyllä lapsena ja nuorena ammennetut naiivit unelmat muuttuvat joskus realisemmiksi ja tätä prosessia voisi kutsua juuri idealismin rapistumiseksi. Vannoutuneisiin aatteisiin suhtautuukin kypsempänä kyynisesti. Elämänkokemus tuo ja kartuttaa erilaista empiiristä aineistoa ja jos empiiriset havainnot eivät täsmää idealismiin, niin silloinhan ne synnyttävät reaktioita.

        Kiinnostuin myös sinun suhteestasi. Kerroit, että olet avoliitossa, mutta kirjoittelet exän kanssa (?). Teillä se on vielä järkevämmällä tolalla, mutta mietitkö itse koskaan sitä, että mitä sinä hänestä haet? Tuoko hän mieleesi hyvänä koetun aikakauden vaiko hänen persoonallisuuden? Onko avoliittosi hyvässä mallissa vai etsitkö sinä syytä suhteeseesi lopettamiselle? Mitäs jos saisitkin hänet? Minähän etsin erooni ja epäonnistumiseeni vastauksia. Olen kai pettynyt omaan harkintakykyyn miesvalinnassa ja jotenkin ehkä korvaan sitä hakemalla toista suhdetta.

        Kiitos vielä Mags

        PS. Mutta on se vaan siin pirun seksikäs ja hyvärunkoinen ikäisekseen. Piristää arkea ja vastaa hellyydenkaipuuseeni. :) :) Pitää opetella katselemaan sitä komistusta läheltä niin kauan kuin sitä kestää ;)

        Unohdin edellisessä viestissäni kommentoida tuota kyynisyyttä: sanot "Vannoutuneisiin aatteisiin suhtautuukin kypsempänä kyynisesti. Elämänkokemus tuo ja kartuttaa erilaista empiiristä aineistoa ja jos empiiriset havainnot eivät täsmää idealismiin, niin silloinhan ne synnyttävät reaktioita. "

        Onko todella niin, että ikä tuo automaattisesti kyynisyyttä. Tunnistan kyllä tuon tunteen, että ei tiettyjen kokemusten jälkeen halua olla idealistinen ja reaktio voi olla tuo kyynisyys. Toisaalta voisi katsoa sitä nuorta itseään ja miettiä, mikä oli hyvää ja oikeaa silloin ja voisiko se olla oikeaa vieläkin. Tietynlainen seesteisyys ja hyväksyvä asenne nuoreen itseen voisi olla myös avain hyvään mieleen tulevaisuudessa.

        Kyynisyydestä ei ole pakko pitää kiinni. Vaikka elämä kolhii, sen ei tarvitse olla niin raadollista. Ehkä sillä tavalla yrittää suojella itseään niiltä pettymyksiltä, joita nuorena koki - siinä vain voi mennä ojasta allikkoon.


      • -AP-
        Mags kirjoitti:

        Unohdin edellisessä viestissäni kommentoida tuota kyynisyyttä: sanot "Vannoutuneisiin aatteisiin suhtautuukin kypsempänä kyynisesti. Elämänkokemus tuo ja kartuttaa erilaista empiiristä aineistoa ja jos empiiriset havainnot eivät täsmää idealismiin, niin silloinhan ne synnyttävät reaktioita. "

        Onko todella niin, että ikä tuo automaattisesti kyynisyyttä. Tunnistan kyllä tuon tunteen, että ei tiettyjen kokemusten jälkeen halua olla idealistinen ja reaktio voi olla tuo kyynisyys. Toisaalta voisi katsoa sitä nuorta itseään ja miettiä, mikä oli hyvää ja oikeaa silloin ja voisiko se olla oikeaa vieläkin. Tietynlainen seesteisyys ja hyväksyvä asenne nuoreen itseen voisi olla myös avain hyvään mieleen tulevaisuudessa.

        Kyynisyydestä ei ole pakko pitää kiinni. Vaikka elämä kolhii, sen ei tarvitse olla niin raadollista. Ehkä sillä tavalla yrittää suojella itseään niiltä pettymyksiltä, joita nuorena koki - siinä vain voi mennä ojasta allikkoon.

        Kiitos taas vastauksista.

        Tilanteessasi on paljon yhtäläisyyksiä, vaikkakin eri muodossa, kuten exä ottanut yhteyttä, fantasiamaisuus, sovitaan, ettei tavata, mutta homma jatkuu jne. Ensimmäiset treffit nyt syksyllä olivat 'platoniset', mutta sitten se repsahti. Alkuun sen piti olla vain yksi yö ja sovimme, ettei homma jatkuisi. Niin hän vain uudelleen ehdotti treffejä ja huumassa siihen suostuin. Olen kai vain kerran ehdottanut treffejä, hän on muuten tehnyt aina aloitteen. Koko historian ajan mieheni on tiennyt suunnilleen tekemisemme. Yhtäläisyyttä eri tavalla fantasiana siten, että sitä jotenkin uskottelee itselleen, että tämä juttu voisi olla ihan samanlaista kuin joskus ennen. Ihan kuin suhde jatkuisi samanlaisena siitä mihin jäimme. En usko, että hän todellisuudessa haluaa aloittaa suhteen sellaiseen, jolla on jo perhettä. Hänellä itsellään sitä ei ole, mutta toivoo sitä joskus vielä. Hänellä iän puolesta on kiire, mutta vitsailee, että 'kyllähän se Paavo Lipponenkin'. Minä en niitä halua enää, joten tulevaisuus näyttää mahdottomalta ja vaatii molemmilta todella suurta joustamista. Se "suuri rakkaus" aate minuakin viehättää. Sitähän se ei välttämättä ole. Usein vastaukset ovat nenän edessä, mutta niitä ei osaa lukea ilman, että joku ulkopuolinen ne analysoi.

        Kronologinen ikä ei tuo automaattisesti kyynisyyttä vaan pikemminkin karttunut elämänkokemus, mitä ei yleensä nuorena ilmaiseksi saa. Kyynisyydestä onkin hankala pitää kiinni, mutta vaikka siitä eroon haluaisikin, niin se kummittelee tuossa takana. Kuten suojelusta jo kerroit, niin tunnustan kyynisyyden olevan yksi suojakeino kolhuja vastaan. Jotenkin ei halua tulla loukatuksi, kun kerran on jo petetty. Kyllä minäkin olen petettyjen puolella ja siksi asia minua vaivaakin. Ollako itsekäs ja nauttia huomiosta, jota ei avioliitossa ole vähään aikaa kokenut vai järkevä ja kieltää hyvä tunne? Olen pyytänyt exää olemaan hänen molemmille naisilleen rehellinen. Sitä en tiedä onko ottanut asiasta vaarin ja ymmärtääkö sen.

        Olen myös löytänyt muutaman vastauksen alkuperäiseen ongelmaan. Miehet sysäävät ehkäisyvastuun usein naisen harteille ja tosipaikan tullen eivät sitten kanna vastuutaan. Exästä sitä on vaikea kuvitella, kun hän nimenomaan ilmaisee voimakkaasti, ettemme sitä tarvitse. Ihan kuin hän todella sitä haluaisikin, että vahinko tulee. Onko se hänen tapansa vaalia suhteen kestämistä? Hän ei ole koskaan kommentoinut sitä, mitä tunsi, kun hänet aikanaan jätin vaan vaipuu asiassa hiljaisuuden taakse. Siksi joskus päättelen, että hän sittenkin koki silloin kolauksen, muttei halua minun tietävän. Olen laitattamassa ensi viikolla kierukkaa ja mietin, miten fiksua on alussa olla puhumatta siitä ja katosa, miten hänen käytöksensä muuttuu, jos itsekin alan "välinpitämättömäksi". Haluaako hän todella vahinkoa? Temppu kuitenkin kuulostaa naiivilta, mutta olisi yksi tapa selvittää taustaa. Pelottaa, että mitäs, jos hänellä sittenkin on syviä tunteita. Miltä se sinun silmissäsi näyttäisi?

        Sitä piti kysyä, että oletteko koskaan 4v aikana tavanneet kasvotusten, vaiko vain netissä? Kuinka usein? Mitein myös, että korvaako hän keskusteluillaan jotain sellaista, mitä avosuhteessasi jäät vaille?


      • Mags
        -AP- kirjoitti:

        Kiitos taas vastauksista.

        Tilanteessasi on paljon yhtäläisyyksiä, vaikkakin eri muodossa, kuten exä ottanut yhteyttä, fantasiamaisuus, sovitaan, ettei tavata, mutta homma jatkuu jne. Ensimmäiset treffit nyt syksyllä olivat 'platoniset', mutta sitten se repsahti. Alkuun sen piti olla vain yksi yö ja sovimme, ettei homma jatkuisi. Niin hän vain uudelleen ehdotti treffejä ja huumassa siihen suostuin. Olen kai vain kerran ehdottanut treffejä, hän on muuten tehnyt aina aloitteen. Koko historian ajan mieheni on tiennyt suunnilleen tekemisemme. Yhtäläisyyttä eri tavalla fantasiana siten, että sitä jotenkin uskottelee itselleen, että tämä juttu voisi olla ihan samanlaista kuin joskus ennen. Ihan kuin suhde jatkuisi samanlaisena siitä mihin jäimme. En usko, että hän todellisuudessa haluaa aloittaa suhteen sellaiseen, jolla on jo perhettä. Hänellä itsellään sitä ei ole, mutta toivoo sitä joskus vielä. Hänellä iän puolesta on kiire, mutta vitsailee, että 'kyllähän se Paavo Lipponenkin'. Minä en niitä halua enää, joten tulevaisuus näyttää mahdottomalta ja vaatii molemmilta todella suurta joustamista. Se "suuri rakkaus" aate minuakin viehättää. Sitähän se ei välttämättä ole. Usein vastaukset ovat nenän edessä, mutta niitä ei osaa lukea ilman, että joku ulkopuolinen ne analysoi.

        Kronologinen ikä ei tuo automaattisesti kyynisyyttä vaan pikemminkin karttunut elämänkokemus, mitä ei yleensä nuorena ilmaiseksi saa. Kyynisyydestä onkin hankala pitää kiinni, mutta vaikka siitä eroon haluaisikin, niin se kummittelee tuossa takana. Kuten suojelusta jo kerroit, niin tunnustan kyynisyyden olevan yksi suojakeino kolhuja vastaan. Jotenkin ei halua tulla loukatuksi, kun kerran on jo petetty. Kyllä minäkin olen petettyjen puolella ja siksi asia minua vaivaakin. Ollako itsekäs ja nauttia huomiosta, jota ei avioliitossa ole vähään aikaa kokenut vai järkevä ja kieltää hyvä tunne? Olen pyytänyt exää olemaan hänen molemmille naisilleen rehellinen. Sitä en tiedä onko ottanut asiasta vaarin ja ymmärtääkö sen.

        Olen myös löytänyt muutaman vastauksen alkuperäiseen ongelmaan. Miehet sysäävät ehkäisyvastuun usein naisen harteille ja tosipaikan tullen eivät sitten kanna vastuutaan. Exästä sitä on vaikea kuvitella, kun hän nimenomaan ilmaisee voimakkaasti, ettemme sitä tarvitse. Ihan kuin hän todella sitä haluaisikin, että vahinko tulee. Onko se hänen tapansa vaalia suhteen kestämistä? Hän ei ole koskaan kommentoinut sitä, mitä tunsi, kun hänet aikanaan jätin vaan vaipuu asiassa hiljaisuuden taakse. Siksi joskus päättelen, että hän sittenkin koki silloin kolauksen, muttei halua minun tietävän. Olen laitattamassa ensi viikolla kierukkaa ja mietin, miten fiksua on alussa olla puhumatta siitä ja katosa, miten hänen käytöksensä muuttuu, jos itsekin alan "välinpitämättömäksi". Haluaako hän todella vahinkoa? Temppu kuitenkin kuulostaa naiivilta, mutta olisi yksi tapa selvittää taustaa. Pelottaa, että mitäs, jos hänellä sittenkin on syviä tunteita. Miltä se sinun silmissäsi näyttäisi?

        Sitä piti kysyä, että oletteko koskaan 4v aikana tavanneet kasvotusten, vaiko vain netissä? Kuinka usein? Mitein myös, että korvaako hän keskusteluillaan jotain sellaista, mitä avosuhteessasi jäät vaille?

        ... ensin noihin viimeisiin kysymyksiisi. Kirjoittelemme tällä hetkellä n. kerran - kahdesti viikossa. Yritän joskus pitää taukoa, mutta sitten se yhteydenpito taas tauon jälkeen lisääntyy. Ja valitettavasti se olen yleensä minä, joka viestittelen ensin, jos miehestä ei kuulu mitään. Mutta olen pyytänyt häntä kertomaan suoraan, jos ei enää halua jatkaa. Hän vain kuitenkin jatkaa, joten oletan, että hänkin jotain tästä saa.

        Emme ole kertaakaan tämän uuden yhteydenpidon aikana tavanneet kasvotusten. Olemme keskustelleet asiasta aina, kun jutut ovat menneet "syvällisiksi" eli on puhuttu tästä kirjoittelusta ja sen merkityksestä. Olen ehdottomasti tapaamista vastaan ja niin tuntuu hänkin olevan. En arvaile hänen syitään, mutta itse ajattelen, että tapaaminen olisi joko aivan autuaallisen ihanaa tai kamala pettymys. Ja kumpikin vaihtoehto tuntuu pelottavalle. En halua rakastua häneen, tuhota monta elämää jne. MUTTA: en myöskään halua menettää sitä ainoaa toivettani, että hän voisi olla "Se Oikea".

        Merkillepantavaa tässä yhteydenpidossa on se, että hän ei ole juurikaan analysoinut omia tunteitaan minua kohtaan. Minä taas olen mielestäni aika selvästikin todennut, että hän on minulle erityisen merkittävä ihminen. Eli hän on paljon pidättyväisempi tässä kuin minä. Mutta minä olenkin aina liian avoin ja kärsin siitä sitten jälkeenpäin.

        Silmäthän tässä tosiaan avautuvat, minäkin tajuan kyllä juuri nyt erittäin selvästi, miten säälittävää on roikkua kiinni mahdottomissa fantasioissa. Mutta entä jos..? JOS menetän ainutlaatuisen ja tärkeimmän ihmisen elämässäni? Minulla ei vain ole uskallusta lopettaa. Ja ne muistot tulevat niin eläväksi ja ihanaksi, kun hän on oikeasti tuolla jossain ja silloin tällöin saan häneltä viestin. Se on todeksi tekevä side muistojeni ja todellisuuden välillä ja tuntuu niiiin hyvältä...

        Varmasti on kysymys myös siitä, että jään avoliitossani vaille sellaista huomiota, jota kaipaan. Mutta en voi moittia miestäni, hän on erittäin hyvä ihminen ja tekee ihan varmasti parhaansa suhteemme eteen. Rakastan häntä ja pieni perheemme on minulle kaikki kaikessa. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta miehelläni on entuudestaan lapsia, joita rakastan täydestä sydämestäni. Yhteisistäkin lapsista vielä haaveillaan, vaikka sellaisia ei valitettavasti ole kuulunut.

        Sinun tilanteessasi on tuo lapsikysymys varmaan aika keskeinen. Onkohan tuo mies todella kuunnellut sinua ja ajatellut tätä puolta, että hän haluaa lapsia ja sinä et? Varmaan aika tärkeä keskustelunaihe, jos päätät/päätätte jatkaa suhdettanne. Mutta ennen tällaistakaan kysymystä, hänen pitäisi varmaan tehdä päätös nykyisen vaimonsa suhteen.

        On tosi hyvä, että huolehdit sen ehkäisyn, minusta se kertoo, että olet varsin vastuullinen ihminen. Ehkä minäkin voisin "testata" miestä ja hänen ajatuksiaan tuolla tavalla. Niinkuin jo aikaisemmin sanoin, ei kannata yrittää lukea ajatuksia. Joten tuollainen käytännön testi voisi tosiaan tuoda uusia tietoja miehen mielipiteistä. Tärkeintähän kuitenkin on, että maailmaan ei synny yhtään lasta "vahingossa" tai aikuisten pelien pelaamisen tuloksena.

        En oikein haluaisi sanoa, että jatka vaan suhdettasi, koska onhan se väärin. Mutta jos sydän sanoo, että jatka, niin kaiketi sitäkin pitäisi kuunnella. Niinhän itsekin teen. Mitä arvelet, oletko todella rakastunut häneen, vai vain siihen nuoruuden huumaavaan tunteeseen? Jos nyt jättäisit hänet, mihin kohtaan sattuisi eniten? Intohimoinen seksi vai hellyys/rakkaus, mitä kaipaisit eniten? Pelkäätkö rakastumista, olisitko mieluummin järkevä ja rationaalinen aina?


      • -AP-
        Mags kirjoitti:

        ... ensin noihin viimeisiin kysymyksiisi. Kirjoittelemme tällä hetkellä n. kerran - kahdesti viikossa. Yritän joskus pitää taukoa, mutta sitten se yhteydenpito taas tauon jälkeen lisääntyy. Ja valitettavasti se olen yleensä minä, joka viestittelen ensin, jos miehestä ei kuulu mitään. Mutta olen pyytänyt häntä kertomaan suoraan, jos ei enää halua jatkaa. Hän vain kuitenkin jatkaa, joten oletan, että hänkin jotain tästä saa.

        Emme ole kertaakaan tämän uuden yhteydenpidon aikana tavanneet kasvotusten. Olemme keskustelleet asiasta aina, kun jutut ovat menneet "syvällisiksi" eli on puhuttu tästä kirjoittelusta ja sen merkityksestä. Olen ehdottomasti tapaamista vastaan ja niin tuntuu hänkin olevan. En arvaile hänen syitään, mutta itse ajattelen, että tapaaminen olisi joko aivan autuaallisen ihanaa tai kamala pettymys. Ja kumpikin vaihtoehto tuntuu pelottavalle. En halua rakastua häneen, tuhota monta elämää jne. MUTTA: en myöskään halua menettää sitä ainoaa toivettani, että hän voisi olla "Se Oikea".

        Merkillepantavaa tässä yhteydenpidossa on se, että hän ei ole juurikaan analysoinut omia tunteitaan minua kohtaan. Minä taas olen mielestäni aika selvästikin todennut, että hän on minulle erityisen merkittävä ihminen. Eli hän on paljon pidättyväisempi tässä kuin minä. Mutta minä olenkin aina liian avoin ja kärsin siitä sitten jälkeenpäin.

        Silmäthän tässä tosiaan avautuvat, minäkin tajuan kyllä juuri nyt erittäin selvästi, miten säälittävää on roikkua kiinni mahdottomissa fantasioissa. Mutta entä jos..? JOS menetän ainutlaatuisen ja tärkeimmän ihmisen elämässäni? Minulla ei vain ole uskallusta lopettaa. Ja ne muistot tulevat niin eläväksi ja ihanaksi, kun hän on oikeasti tuolla jossain ja silloin tällöin saan häneltä viestin. Se on todeksi tekevä side muistojeni ja todellisuuden välillä ja tuntuu niiiin hyvältä...

        Varmasti on kysymys myös siitä, että jään avoliitossani vaille sellaista huomiota, jota kaipaan. Mutta en voi moittia miestäni, hän on erittäin hyvä ihminen ja tekee ihan varmasti parhaansa suhteemme eteen. Rakastan häntä ja pieni perheemme on minulle kaikki kaikessa. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta miehelläni on entuudestaan lapsia, joita rakastan täydestä sydämestäni. Yhteisistäkin lapsista vielä haaveillaan, vaikka sellaisia ei valitettavasti ole kuulunut.

        Sinun tilanteessasi on tuo lapsikysymys varmaan aika keskeinen. Onkohan tuo mies todella kuunnellut sinua ja ajatellut tätä puolta, että hän haluaa lapsia ja sinä et? Varmaan aika tärkeä keskustelunaihe, jos päätät/päätätte jatkaa suhdettanne. Mutta ennen tällaistakaan kysymystä, hänen pitäisi varmaan tehdä päätös nykyisen vaimonsa suhteen.

        On tosi hyvä, että huolehdit sen ehkäisyn, minusta se kertoo, että olet varsin vastuullinen ihminen. Ehkä minäkin voisin "testata" miestä ja hänen ajatuksiaan tuolla tavalla. Niinkuin jo aikaisemmin sanoin, ei kannata yrittää lukea ajatuksia. Joten tuollainen käytännön testi voisi tosiaan tuoda uusia tietoja miehen mielipiteistä. Tärkeintähän kuitenkin on, että maailmaan ei synny yhtään lasta "vahingossa" tai aikuisten pelien pelaamisen tuloksena.

        En oikein haluaisi sanoa, että jatka vaan suhdettasi, koska onhan se väärin. Mutta jos sydän sanoo, että jatka, niin kaiketi sitäkin pitäisi kuunnella. Niinhän itsekin teen. Mitä arvelet, oletko todella rakastunut häneen, vai vain siihen nuoruuden huumaavaan tunteeseen? Jos nyt jättäisit hänet, mihin kohtaan sattuisi eniten? Intohimoinen seksi vai hellyys/rakkaus, mitä kaipaisit eniten? Pelkäätkö rakastumista, olisitko mieluummin järkevä ja rationaalinen aina?

        Miltä kuulostaa ajatus, että haluat pitää häneen yhteyttä siksi, että olisit koko ajan "ajantasalla" hänen suhteestaan? Siltä varalta, että jos heille ero tulisikin? Hän ehkä sinusta vielä pitää, mutta on jo kerran tullut toimestasi jätetyksi, eikä halua kokea sitä uudelleen. Tietää sen, että siihen kykenet. Tälläinen minulle tuli mieleen. Mies vastaa siltä varalta, että sinulle tulee nykyisesi kanssa ero tai hän haluaa vielä tuudittautua siihen mistä joskus sinussa piti. Tämä tuli mieleen kommentistasi, "JOS menetän ainutlaatuisen ja tärkeimmän ihmisen elämässäni?". Kirjoitit vielä "Se on todeksi tekevä side muistojeni ja todellisuuden välillä ja tuntuu niiiin hyvältä... " Ymmärrän yskän erittäin hyvin ;)

        Sinuna tapaisin miehen kasvotusten ja sellaisessa paikassa, että teidän on vaikea päätyä esim. punkkaan. Kemioita ei voi tuntea netissä, mutta kasvotusten saisit varmuuden, vieläkö haluat jatkaa. Aloittakaa vaikka kuvienne vaihdolla. Kun näet hänet tässä päivässä, niin mieti herättääkö se syvempiä vai pinnallisempia tunteita.

        Samaa mietin minäkin, etten halua enkä uskalla rakastua häneen. En ainakaan myönnä sitä tässä tilanteessa, sillä minusta tämä on vasta ihastusta. Kuplia on edelleen ja samoista syistä, mutteivät niin voimakkaita, kuin aikanaan. Elämämme yhteensovittaminen näillä taustoilla ja toiveilla kuulostaa lähinnä absurdilta uroteolta. Hän ei myöskään, kuten aiemmin kirjoitin, ole sanonut mitään tunneasioita minua kohtaan, kuten en myös minäkään hänelle. En laske lausetta "Sua on lämmin vieläkin halata" mitenkään rakkaudentunnustuksena.

        Viimeinen kysymyksesi kyllä herätti. Jos jotain pitäisi listasta mainita, niin ehdottomasti hänen fyysinen läheisyys, huumorintaju ja hänen lempeä tapa puhua naiselle. Kolmantena hänen ulkomuoto ja -näkö. Hän pukeutuu vieläkin muodikkaasti ja pitää kunnostaan hyvää huolta, nämä siis voisivat olla kolmantena. Hyvänä nelosena tulee seksi. Kipein on ehkä läheisyys.

        Haluan muuten selventää vielä exän suhdetta hänen nykyiseen. Hän ei ole naisen kanssa aviossa eivätkä edes asu saman katon alla. Tälläistä suhdetta heillä on ollut pian 4 vuotta.

        Minäkään en moittisi aviomiestäni. Hän on hyvä isä lapsilleen. Aina valmis kaikkeen, mitä lapset haluavat. Aloitimme seurustelun ystävinä ja tulemme parhaiten toimeen ystävinä. Rakkaussuhteessa meillä oli jatkuvasti pientä eripuraa. Nyt ovat asiat hyvällä tolalla, kun päätettiin erota. Ystävyytemme merkitys palautui ja olen siitä onnellinen. Olen tuntenut aviomieheni lapsuudesta saakka, mutta aloitimme seurustelun vasta n. 22-23 ikäisinä.

        Ompa ollut mukavaa saada sperspektiiviä asioihin. Yksin niiden kanssa painiminen vie voimia.


    • se huoraaminen

      ku toinen seurustelee. Miehet ei osaa pitää housujaan jalassa,se tiedetään, mut koita sä naisena vähän skarpata. Ei oikeuta mitään, vaikka kuinka olet exä!! Eti elämä itselles!!!!!

      • -AP-

        ...ja se mieskö ei ole tehnyt mitään väärää? Minä huoraan luvalla ja aviomiehen kannustamana. Enhän asiasta viestittelisi täällä, jos en haluaisi skarpata. Vai?

        Viestittäminen on taitolaji. Palstalla karjuminen ei muuta tapojani, mutta asiallinen ja rakentava viesti saa minun ajatuksissani jotain aikaan.


      • edellinen karjuja
        -AP- kirjoitti:

        ...ja se mieskö ei ole tehnyt mitään väärää? Minä huoraan luvalla ja aviomiehen kannustamana. Enhän asiasta viestittelisi täällä, jos en haluaisi skarpata. Vai?

        Viestittäminen on taitolaji. Palstalla karjuminen ei muuta tapojani, mutta asiallinen ja rakentava viesti saa minun ajatuksissani jotain aikaan.

        voisitko kiltti pieni olla panematta miestä joka on varattu? Ai aviomiehiltäkö lupa nysyisin kysytään, jotta saa käydä sotkemassa toisten elämää? Onpa parisuhteissa menty taaksepäin ku sellaisiin lupa oikein kysytään?
        Mites sarkasmi toimii yläpäässä vai onko sitä toimintaa vain siel alapäässä?

        Ei kai tänne ripittäytyminen auta, mitä sinä näillä synninpäästöillä täällä teet? Käyt vaan huvikseen naputtelemassa ja jatkat samaan tyyliin. Jos oikeasti haluat skarpata niin teet varmasti jotain.
        Kuka sanoo ettei mies tee väärin. Voit silleki kertoo terveiseni, mut hei, tartteeko sun tehdä perästä väärin? Hyppäätkö tuleen jos toinen menee edeltä?

        Mitä viestittelytaitoihisi tulee, niin sisällölläkin on merkitystä. Mieti kymmenen kertaa ensi kerralla ku meinaat viestitellä taitavasti tänne.


      • edellinen karjuja
        edellinen karjuja kirjoitti:

        voisitko kiltti pieni olla panematta miestä joka on varattu? Ai aviomiehiltäkö lupa nysyisin kysytään, jotta saa käydä sotkemassa toisten elämää? Onpa parisuhteissa menty taaksepäin ku sellaisiin lupa oikein kysytään?
        Mites sarkasmi toimii yläpäässä vai onko sitä toimintaa vain siel alapäässä?

        Ei kai tänne ripittäytyminen auta, mitä sinä näillä synninpäästöillä täällä teet? Käyt vaan huvikseen naputtelemassa ja jatkat samaan tyyliin. Jos oikeasti haluat skarpata niin teet varmasti jotain.
        Kuka sanoo ettei mies tee väärin. Voit silleki kertoo terveiseni, mut hei, tartteeko sun tehdä perästä väärin? Hyppäätkö tuleen jos toinen menee edeltä?

        Mitä viestittelytaitoihisi tulee, niin sisällölläkin on merkitystä. Mieti kymmenen kertaa ensi kerralla ku meinaat viestitellä taitavasti tänne.

        niin, kun luin tarkemmin viestiketjua niin ei voi olla totta, et olet 41? Ei voi olla! Itse olen 25 ja luulin sua teinipi**uks, jolle ei oo järki viel kasvanu. Voi räkä sun kanssas!


      • -AP-
        edellinen karjuja kirjoitti:

        niin, kun luin tarkemmin viestiketjua niin ei voi olla totta, et olet 41? Ei voi olla! Itse olen 25 ja luulin sua teinipi**uks, jolle ei oo järki viel kasvanu. Voi räkä sun kanssas!

        Itse olen 25 ja luulin sua teinipi**uks, jolle ei oo järki viel kasvanu.

        Itse olen 41 ja luulin sua 30 vuotiaaksi, jolle ei oo järki viel kasvanu.

        Vastaako tämä sinusta rakentavasta keskustelusta, jota me "ikäloput" harrastamme? Onko toinen nainen sinusta todellä yksin syypää suhteiden rikkoutuessa, vai onko pettäjällä osuutta asiaan ollenkaan? Tangoon tarvitaan aina kaksi! Toivon, että kopioit muistoksi itsellesi Magsin kanssa käydyn keskustelumme ja sitten 40-vuotiaana luet sen uudestaan. Yllätys voi olla melkoinen.

        Hyvää kevättä kaikesta huolimatta. Palautteesi on minulle arvokas, vaikkei se ole sitä mitä haluaisin. En aipaa hyväksyntää, koska se ei minustakaan oikein ole. Meillä siis on jotain yhteistä.


      • ed. karjuja
        -AP- kirjoitti:

        Itse olen 25 ja luulin sua teinipi**uks, jolle ei oo järki viel kasvanu.

        Itse olen 41 ja luulin sua 30 vuotiaaksi, jolle ei oo järki viel kasvanu.

        Vastaako tämä sinusta rakentavasta keskustelusta, jota me "ikäloput" harrastamme? Onko toinen nainen sinusta todellä yksin syypää suhteiden rikkoutuessa, vai onko pettäjällä osuutta asiaan ollenkaan? Tangoon tarvitaan aina kaksi! Toivon, että kopioit muistoksi itsellesi Magsin kanssa käydyn keskustelumme ja sitten 40-vuotiaana luet sen uudestaan. Yllätys voi olla melkoinen.

        Hyvää kevättä kaikesta huolimatta. Palautteesi on minulle arvokas, vaikkei se ole sitä mitä haluaisin. En aipaa hyväksyntää, koska se ei minustakaan oikein ole. Meillä siis on jotain yhteistä.

        Ei sun ikäiset täällä huutele pettämisiään, haloo!! Miks kirjoittelet tänne? Haluat saada aikaan keskustelua kuinka kypsästi petetään? Ja kuinka siitä kypsästi keskustellaan. Kiva jos luulit kolmikymppiseks jolla ei oo järki kasvanu, sithän mun järjellä on vielä viis vuotta aikaa kehittyä, mutta nelikymppisenä minulla toivottavasti on ihana aviomies ja lapsia, jota en petä ja joka toivottavasti ei petä mua.
        Tämä ei ole rakentavaa, ei koko viestin aloitus ole ollut sitä. Sitäpaitsi minä en ole ikäloppu. Kypsä ihminen ei roiku täällä. Minä en sitä vielä ole;) Näytäpä mulle vaan mallia miten eletään, mutta anna täti toisenlaista oppia, tätä en niele.


    • no ei varmasti

      Haluat tietoisesti tai tiedostamaatta sitoa miehen itseesi.No pidemmän päälle saat lapsen ja mies eroaa yrittää kanssasi, mutta on katkera siitä, että petit hänet hankkiutumalla raskaaksi ja tuhoamallla hänen liittonsa, joten teidänkään liittonne ei kestä.Jos vaimo joskus pysytyy antaam anteeksi mies palaa hänen luokseen häntä koipien välissä. Yksin jäät joka tapauksessa lapsesi kanssa. Mieti sitä, jA HOIDA EHKÄISYASIA KUNTOON

      • -AP-

        Et varmaankaan lukenut kaikkia viestejäni? Tilannehan on toisinpäin. Ehkäisyasia on jo kunnossa. Löytyy ed. teksteistä.

        Kiitos kuitenkin hyvästä mielipiteestä. Vastauksestasi näkyi muitakin pointteja, kuin mitä jo kirjoitettu.


    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1947
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      891
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      855
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      732
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      717
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      696
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      673
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      649
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      648
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      201
      640
    Aihe