Miten saan itseni taas tasapainoon? Miten voin lopettaa epäilemisen? Miksi ajatukset pyörivät vain sen ympärillä mitä mieheni puuhaa?
Olen ollut yli parikymmentä vuotta yhdessä avomieheni kanssa. Aikaisemmin ei ollut mitään sen kummempia ongelmia eikä mustasukkaisuutta. Molemmat saivat mennä vapaasti eikä kyselty toistemme menojen perään. Luottamus pelasi puolin ja toisin. Jos halusi niin kertoi toiselle missä oli ja mitä teki.
Kaikki muuttui kun sain mieheni kiinni pettämisestä. Tämä selvisi kännykän viesteistä. Minulla epäilys oli jo niin vahva, että oli pakko katsoa. Tämän jälkeen kaikki on ollutkin yhtä helvettiä. Ajatukseni pyörivät koko ajan tämän asian ympärillä. Suhde on ilmeisesti jo loppunut, mutta sen lopettaminen oli miehelleni tosi vaikeaa. Naisen nimen hän muutti puhelimen tiedoissa miehen nimeksi. Viestittely jatkui mailaten ja tekstaten vaikka suhteen piti loppua. Lopulta otin itse yhteyttä tähän "kolmanteen pyörään" jolloin hän lupasi lopettaa yhteydenpidon. Mies on itse tehnyt valinnan jatkaa kanssani ja uskoin hänen olevan sanojensa takana. Meillä on pari lasta.
Tämän jälkeen miehelleni on tullut kauhea tarve poistaa kaikki tiedot matkapuhelimesta (loki, viestit, puhelut ym.). Tilanne on edelleen sama, vaikka mitään suhdetta ei enää pitäisi olla. Itse hän on näin sanonut, kun asiasta on keskusteltu. Miksi hän edelleen toimii näin? Toinen asia mikä minua ihmetyttää on jatkuva sähköpostin lukeminen (monta kertaa päivässä). Kenen kanssa hän viestittelee? Tällä tavalla ei luottamus kyllä palaudu.
Mieheni koko ajan vetoaa siihen, että meidän pitäisi ajatella lapsiamme, eikä antaa heidän enää kärsiä tästä. Asiasta ei hänen mielestään enää ole syytä puhua, eikä vatvoa. Kuitenkin tällainen käytös aiheuttaa epäilyjä, onko ne sitten aiheellisia vai ei ja miksi hän toimii näin. Mitään muuta en niin paljoa pelkää, kun että se tapahtuu uudelleen. Haluaisin kuitenkin uskoa, mutta epäilys vaivaa jatkuvasti.
Olen jo niin väsynyt tähän pohdintaan. Miten saisin itseni olemaan välittämättä tästä? Miten pystyn jatkamaan hänen kanssaan ja olemaan taas oma itseni? Kertokaa ne joilla on vastaavanlaisia kokemuksia miten pääsitte eteenpäin suhteessanne ja väistitte tulevat karikot.
Olen ollut yli parikymmentä vuotta yhdessä avomieheni kanssa. Aikaisemmin ei ollut mitään sen kummempia ongelmia eikä mustasukkaisuutta. Molemmat saivat mennä vapaasti eikä kyselty toistemme menojen perään. Luottamus pelasi puolin ja toisin. Jos halusi niin kertoi toiselle missä oli ja mitä teki.
Kaikki muuttui kun sain mieheni kiinni pettämisestä. Tämä selvisi kännykän viesteistä. Minulla epäilys oli jo niin vahva, että oli pakko katsoa. Tämän jälkeen kaikki on ollutkin yhtä helvettiä. Ajatukseni pyörivät koko ajan tämän asian ympärillä. Suhde on ilmeisesti jo loppunut, mutta sen lopettaminen oli miehelleni tosi vaikeaa. Naisen nimen hän muutti puhelimen tiedoissa miehen nimeksi. Viestittely jatkui mailaten ja tekstaten vaikka suhteen piti loppua. Lopulta otin itse yhteyttä tähän "kolmanteen pyörään" jolloin hän lupasi lopettaa yhteydenpidon. Mies on itse tehnyt valinnan jatkaa kanssani ja uskoin hänen olevan sanojensa takana. Meillä on pari lasta.
Tämän jälkeen miehelleni on tullut kauhea tarve poistaa kaikki tiedot matkapuhelimesta (loki, viestit, puhelut ym.). Tilanne on edelleen sama, vaikka mitään suhdetta ei enää pitäisi olla. Itse hän on näin sanonut, kun asiasta on keskusteltu. Miksi hän edelleen toimii näin? Toinen asia mikä minua ihmetyttää on jatkuva sähköpostin lukeminen (monta kertaa päivässä). Kenen kanssa hän viestittelee? Tällä tavalla ei luottamus kyllä palaudu.
Mieheni koko ajan vetoaa siihen, että meidän pitäisi ajatella lapsiamme, eikä antaa heidän enää kärsiä tästä. Asiasta ei hänen mielestään enää ole syytä puhua, eikä vatvoa. Kuitenkin tällainen käytös aiheuttaa epäilyjä, onko ne sitten aiheellisia vai ei ja miksi hän toimii näin. Mitään muuta en niin paljoa pelkää, kun että se tapahtuu uudelleen. Haluaisin kuitenkin uskoa, mutta epäilys vaivaa jatkuvasti.
Olen jo niin väsynyt tähän pohdintaan. Miten saisin itseni olemaan välittämättä tästä? Miten pystyn jatkamaan hänen kanssaan ja olemaan taas oma itseni? Kertokaa ne joilla on vastaavanlaisia kokemuksia miten pääsitte eteenpäin suhteessanne ja väistitte tulevat karikot.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luet toisen kännykän viestit!
Teitä taitaa olla kaksi sutkia yhdessä?
Eikä jatkossakaan pysty pitämään näppejään erossa miehen kännykästä.
No HV !! Aina teitä moraalin vartioita riittää!! Mites taas tässäkin kävi .Sieltähän se kännysta varmuus vaimon epäilyille löytyi ,kumpikoha noista teki pahemman virheen.Jos minun kännyä joku selailee kysyn tietty syytä siihen,jos syyt ovat sen kaltaisia että epäillään syyttä suhteesta toiseen,kehoittaisin ilman muuta tarkistamaan kännyni kun ei minulla salattavaa ole!!!Sitten tietysti keskusteltaisiin tuon epäilyn alkuperää.Parempi on olla rehti nois asioissa vaikka sit kännyn tarkistus jos ei muuten epäilyt haihdu.Mut eihän ne kännyynsä halua koskevttavan, ne joil syrjäjyppy ja toinen elämä .Epäilevä haluaa tietää.Ja kun ei myönnä vaikka on suhde muualla ,miten helkkarissa it toimit,paat etsivän perään,no sehän vasta kamalaa olisi.Ei niis kännyis rehdil ihmisel salattavaa ole ja sellainen joka ei salaa mitään ei myöskään tule epäilyksen alle ja niitä kännyköitä ei tartte sit tutkiakkaan!!Normaali parisuhtees ei siis kännyihin kajota mut kun ilmenee aihetta epäilyyn se on kyl mielestäni aivan oivallinen vaihtoehto totuuden saamiseksi esiin,kuten tässäkin aloittajalle on käynyt!!
kahteen suuntaan: sinun on opittava luottamaan uudelleen mieheesi - ja sinun on oltava miehellesi sen arvoinen, että hän haluaa sinun luottavan itseensä!
Omassa suhteessani on ollut luottamuspulaa ; olemme luonteiltamme erilaisia, mies sisäänpäinkääntynyt, minä ulospäinsuuntautunut. Olihan se vain ajan kysymys, milloin mies alkaa tivata, ovatko kaikki saamani ja lähettämäni tekstarit ja sähköpostit vain kavereilta?! Ovat kyllä, ja hän tietää sen - ja silti epäilee. Ei mukava tunne ollenkaan!!! Joskus huonon hetken tullen iskee mieleen ajatus, että pitäisikö tehdä jotain, mistä minua nyt jo syytetään ilman perustetta!? Siitäpähän saisi maistaa omaa lääkettään, mitäs epäilee! Mutta ei, sitä en tee.
Sinulla on tietenkin konkreettinen tausta epäillä - mutta asetupa miehesi asemaan edes toviksi, ja mieti, miltä tuntuu olla koko ajan epäiltynä!!?
pettää edelleen, vahva tunne. Noin juuri itse toimin kun petin. Ota itsellesi aikalisä, puoli vuotta, älä välitä hänestä, elä omaa elämää. Käy lomareissulla, osta uusia vaatteita, käy ulkona. Sano, että et luota enää häneen, mutta haluat olla antaa vielä mahdollisuuden suhteellenne. Nauti ja arvosta itseäsi. Ehkä, etsi itsellesi salarakas. Katso sen jälkeen onko suhteessanne enää mitään.
tutki hänen kännykkänsä ja vaadi nähdä s-postit. koska hän on pettänyt, hänen täytyy osoittaa että voit luottaa. jos siellä ei ole mitään, ei ole mitään salattavaa. hyvin yksinkertaista
Hakee toiselta jotakin mitä ei saa sulta. Myönteistä huomioo kenties tai ajatusten vaihtajaa. Teijän yhteys on nyt vähän heikentynyt ehkä. Mutta pääasia että haluaa kuitenkin pysyä yhdessä sun ja lasten kanssa ettei perhe hajoa. Mutta ongelma kannattaa selvittää. Sano ette aio sietää sellaista käytöstä hänen puoleltaan ja mieti mitä teet ja miltä tuntuu jo s homma kuitenkin jatkuu ja kerro sekin hänelle.
Olen miehelle tehnyt kantani jo monesti selväksi, se on joko minä tai sitten se joku muu. Sanoin, etten hyväksy sitä, että "kolmatta pyörää" pidetään mukana jos aikoo jatkaa minun kanssani. Hän halusi jatkaa ja nyt toivon, että osoittautuu sen arvoiseksi.
Tulla petetyksi on kuitenkin niin rankka kokemus, että omia ajatuksia on usein todella vaikeaa hallita. Sen huomaa etenkin silloin kun tulee riitaa, tulee otettua esille koko pettämiskuvio lähes joka kerta.
Yritän koko ajan irroittautua tästä ja elää omaa elämääni, mutta silti ajatukset palaa välillä mieleen ja kaikki tuntuu mahdottomalta.
Eikä tämä miehen oma yksityisyyden suojaaminen sitä paljoa helpota.
Teidän arvomaailmat ei vissiin kohtaa sillä saralla että saako niitä kolmansia osapuolia olla vai ei. Jos miehesi ei todellakaan pysty elämään ilman niitä kolmansia vaikka tietää että se loukkaa sinua niin vika ei ole sinussa. Ja pitkään jatkuessaan asia vain rasittaa suhdettanne enemmän sillä tavalla että toinen haluaa irrottauta ja keskittyä omaan elämään eikä halua yhteisiä asioita enää. Se mielestäni taas ei ole parisuhteen tarkoitus että kumpikin elää vain itselleen eikä huomioi toista.
Mutta jos miehesi nyt onnistuu lopettamaan se mitä on aikaisemmin tehnyt niin sinun pitäisi pystyä antamaan anteeksi jos mies on aidosti pahoillaan. Pettymyksiä tulee ja niistä pitäisi päästä yli. Tällainen pettäminen on tietysti niitä pahimpia pettymyksiä mutta jos keskittyy hyviin puoliin voi päästä yli. Jos laitat vaakaan suhteenne edut ja miinukset niin kumpi painaa enemmän. Suhde elää kuitenkin kokoajan ja ajat sekä ihmiset muuttuvat elämän myötä.
Meilläkin kävi juuri noin.Voi tsiisus kuinka minä yritin unohtaa ja jatkaa ja voi tsiisus kuinka mieheni vannoi suhteen loppuneen.Liki vuoden yritimme kunnes ilmoitin etten voi enään jatkaa näin.Itsetuntoni oli nollassa.Minussa kyti pelko uusiutumisesta,aloin kytätä ja tulla katkeraksi.Itseni ja lastemme takia hain eroa myös sen takia että jotenkuten vanhempina välimme säilyisi jotta lapsemme onnellisuus ja normaali kehitys voitaisiin taata.20 avioliittoa suli siihen paikkaan ja hyvä niin.Kaikki osapuolet ovat löytäneet oman paikkansa maailmassa ja elämässään uudelleen.Ollaan tasapainoisia ja itsellisiä ja itsetuntokin kohillaan.Meidän välit exän kanssa asialliset ,jopa ystävälliset.Lapset iloisia ja tasapainoisia.anteeksi voi antaa muttei unohtaa,valitettavasti ja siksi ero oli meille se oparas ratkaisu.Minä olisi varmaan repinyt koko porukan käyttäytymiselläni hajalle ja katkeroitunut.Tämä on niin henkkoht asia että kukin toimii harkiten ja sen pohjalta tekee ratkaisunsa.Minä ratkaisin näin ja olen onnellinen kuten muutkin osapuolet.
Jos tavalliselle, terveelle ihmiselle herää pitkäkestoisessa suhteessa epäluulo puolisoaan kohtaan, se ei useinkaan herää aiheetta.
On turha kiistellä kännykän lukemisesta. Se on elämää, väärin, mutta yleensä vähemmän väärin kuin puolison toiminta. Ja jos mitään ei löydy, on syytä kunnon itsetutkintaan.
Ja jos löytyy, niin se osoittaa teon oikeaksi. Miksi? Salaileva ja pettävä puoliso raunioittaa sirpaleiksi kaikki, ennen kuin kertoo totuuden.
Jos puolisosi edelleen tyhjentää kännykkäänsä, on se selvä viesti. Joko hän pettää sinua tai sitten haluaa henkisesti kiusata, mikä on epätervettä.
Älä mieti, oletko luottamuksen arvoinen. Sinua kohtaan on toimittu väärin. Kännykän luku on siihen verrattuna, terveeltä ihmiseltä, järkevää suojautumista. Älä syyllistä itseäsi. Älä alistu mihinkään puheeseen, jossa sanotaan "jos olisit ollut toisenlainen, ei tätä olisi tapahtunut". Petos, varkaus ja pettäminen, ne ovat aina tekijänsä vapaita valintoja, joilla hän kertoo, miten hän arvostaa vaimoaan/miestään ja muita kanssaihmisiä.
Tottahan se on, ettei epäily ollut turhaa. Ja miksi ei voisi asiaa selvittää jos siltä tuntuu. En koe kännykän tutkimista moraalisesti vääräksi, saa tutkia omanikin jos haluaa. Ei ole salattavaa.
Toivoin vain, että kun yhdessä on päätetty jatkaa se olisi meidän yhteinen päätös eikä minun tarvitsisi yksin nousta jaloilleni tässä. En ole milloinkaan vastaavaa kokenut ja voin sanoa, että kova oli kolaus. Siksi en ymmärrä miksi mies ei halua auttaa asian eteenpäin viemisessä. Kun se ei muuta vaatisi kuin avoimuutta puolin ja toisin. Todella rupeaa tuntumaan kiusaamiselta, mutta sehän myös vie pohjan pois jatkolta.
Koskaolet saanut tiedon pettämisestä urkkimalla toisen kännykkää, eli laittomasti, todisteet eivät ole pitäviä, eikä miehesi ole siis pettänyt sinua. Kasvakaa vastuullisiksi aikuisiksi älkääkä olko lapsellisia tärkeissä asioissa.
Koska olen puhunut toisen naisen kanssa asiasta ja mies on myöntänyt asian: todisteet ovat pitäviä. Joten turha kommentti.
Viime perjantaina oli useita soittoja ja tekstareita ukon ja tän eukon välillä. Eukko pyysi tulemaan luokseenkin.