Ei sitten kannata järjestää omille vanhemmilleen mitään syntymäpäiviä, kun ei kuitenkaan mikään kelpaa. Joko paikka on huono, päivä väärä, tai muuta paskaa. Kahden kuukauden suunittelut voi vetää viemäristä alas. Kaikki mitä ajattelit tarjota viihdyttääksesi vanhempiasi, ei kelpaa. Kaikki vaiva mitä olet nyt jo ennen juhlia nähnyt, lauluja, ohjelmia, ruoka ja juomatarjoilu suunittelut, kutsukortit ehkäpä joku kiva teema... Kaikki olisi pitänyt olla toisin. Olisit vain halunut tarjota heille päivän jolloin heidän ei tarvitsisi muuta kuin nauttia omista juhlistaan tekemättä yhtään mitään. Että älä missään nimessä järjestä mitään ikinä kenellekkään, varsinkaan vanhemmillesi, koska siitä ei synny muuta kuin iso kattila höyryävää paskaa.
Terveisin: Tytär 27vee
Terveisin: Tytär 27vee
Vastaukset 12
Vanhimmat
jo lapsena opin, että mikään ei kelpaa.
Saatoin tehdä viikonloppusiivouksen, jotta äidin ei tarvinnut tehdä sitä töistä tullessaan lauantaina - ei kelvannut vaan matot kannettiin uudestaan tampattaviksi ja hän pesi lattiat uudestaan.
Laitoin ruuan valmiiksi (omilla rahoillani). Kypsensin lihapataa puolipäivää ja isä söi hyvällä ruokahalulla. Äidillä ei yleensä ollut aikaa muuhun kuin keittää perunat ja heittää sillipurkki pöytään. Häntä ei pöydässä näkynyt minun ruokieni aikana, hänellä oli yleensä silloin työuupumus tai vatsatauti.
Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Viimeisin oli merkkipäivä, jota hän toistuvasti kielsi viettämästä. Sitten kun päädyimme siihen, että hän nyt ihan oikeasti on tosissaan, niin eikö vaan tule jälkipyykki pestäväksi miten ei olla muistettu!
Minua ei enää kosketa niinkuin nuorena, mutta kyllä se vieläkin kieltämättä kirpaisee. Nytkään en tiedä tulevasta pääsiäisestä, miten se järjestetään. Jos en kutsu, tulee syyttämään myöhemmin, että kun ei edes kutsuttu ja sitten jos kutsun vastaus voi olla, että mitä hän siellä tekee teidän teennäisissä pippaloissa.
Toivottavasti joku muukin vielä uskaltaa kirjoittaa miten vaikeaa se joskus on elää näiden ikäihmisten kanssa. He ovat oikeasti vaikeammin hoidettavia kuin pienet lapset vaikka ovatkin jo taas lapsen tasolla ajattelussaan. Lapsista heidät erottaa se, että he eivät enää opi uusia asioita :(
Ymmärrän miten kovasti sinua loukkaa tuo kaikki mollaaminen, vanhempasi ovat omahyväisiä ja sivistymättömia kun suhtautuvat tuolla tavalla. He kai ovat olevinaan jollakin tasolla yhteiskunnassa kun mikään ei mene heidän mielikseen.
Nuorena olin kotiapulaisena ns. paremmissa piireissä ja siellä tuli näkemään yhtä ja toista. Nuori pari yritti hienotunteisesti vältellä sellaisia kauhuvanhempia, jotka yrittivät tuppautua joka asiassa nuorten elämään.
Viisaat vanhemmat antavat kiitosta ja kannustusta lapsilleen jotka yrittävät tehdä jotakin. Moittia (neuvoa) toki saa, mutta sekin pitäisi olla tasapainossa kiitosten kanssa. Eihän kaikki voi mennä niin pieleen etteikö jokain myönteistä löydy.
Jos vanhemmille ei mikään kelpaa niin pikkuhiljaa kohteliaasti voi vetäytyä kommentilla "kun en kuitenkaan osaa" ja todella pitää siitä kiinni.
Joka sukupolvella on omia tapoja joita seuraava sukupolvi ei samalla tavalla niele. Otetaan sieltä vanhasta mallista jotakin hyvää ja käytännöllistä ja sovelletaan nykyaikaisiin tapoihin niin kekkereissä kuin kodinhoitoasioissakin.
Itse olen saanut paljon hyviä vinkkejä kotiapulaisajoilta, (esim. roskapussin pohjalle aina paperi, ettei roskat mene läpi), olen innokas käyttämään myös nykyaikaisia menetelmiä esim. mikrokuituliinat. Lasten kasvatuksesta olen oppinut (ehkä nyt vähan myöhään) että kun on moittimisen aika niin samalla jotakin myönteistä pitää sanoa.
samanlaisia kokemuksia siskon kanssa äidin suhteen, kun järjestetään jotain syntymäpäiville niin ei kelpaa mikään , mutta vanhemmat sisaruksien ehdotukset kyllä kelpaa. Minä en ala enää miellyttää äitiäni., kun mikään ei kelpaa.
Mitä he siten halusivat? Miksi eivät tehneet kaikkea itse?
Menetkö, jos kutsuvat? Tanssitteko heidän pillinsä mukaan?
Eikö olisi jo aika huomata, että olette itse täysi-ikäsiä ihmisiä, ja teillä on oma elämänne.
Vanhemmat ovat jo sivuraiteelle kääntyneet elämästänne.
Sano se heille.
En todellakaan tiedä mitä he haluavat. Ilmeisesti haluavat itse järjestää juhlansa. Pakkohan se on mennä sinne, mutta tein päätöksen että saavat ruinata polvet verillä apua, en aio auttaa millään tavalla.
Ja nyt kuin oikein miettii, niin kyllähän se on kerrassaan traumaattista ja suora loukkaus heitä kohtaan järjestää yhtään mitään, kuka nyt yllätysjuhlista pitäisi?
Taidan pitää maljapuheen kännissä, ja pieraista päälle.
Tytär27
Hyvä, että tulit järkiisi. Monikaan isovanhempi ei sellaisia halua.
Kyllä juhlaan pitää voida valmistautua ja varautua etukäteen.
Niin olen kuullut että kaikki ei pidä yllätysjuhlista, en kuitenkaan ajatellut vanhempani kuuluvan siihen ryhmään (nuorekkaita viisikymppisiä). Ja kun itse vielä järkkäilevät omille sukulaisillen samanlaisia ylläribileitä, niin miten nämä minun järkkäämäni bileet eroaa heidän järkkäämistä bileistä?
Ja asioista voi ilmoittaa niin monilla eri tavoin, nätistikkin, jos ei halua että mitään järjestetään. En todellakaan halua osakseni kiukkua tai huutoa, kun tässä oli kuitenkin perimmäinen ajatus ilahduttaa heitä. Miten he eivät näe sitä?
Tytär27
en osta vanhemmille mitään lahjoja tai pidä syntymäpäiviä kun mikään ei ikinä oo kelvannu.
ostaa äidille joka vuosi syntymäpäivälahjan niin äiti laittaa sen aina piilon jonnekkin kaappiin
Voi jukra kuinka mahtavaa jälkikasvua joillekkin emotionaalisesti köyhille on annettu.
Ootte aivan huippulapsia.
Voisinko adoptoida teidät kaikki kirjoittaneista?
Terveisin : Lapseton.
että voisit melkein olla tyttäreni. En koskaan arvostelisi oman tyttäreni minulle järjestemiä juhlia,matkaa tai muutakaan. En tietenkään, vaikka en olisi niin tyytyväinenkään niin pitäisin suuni kiinni. Hänhän on minun lapseni ja toivon hänelle pelkkää hyvää mieltä.
Mutta minulla itselläni on juuri tuollainen äiti, jolle ei kelpaa koskaan mitään. Lahjan ostaminen äidille on taistelu jota ei voi voittaa, aina siinä on jotain vikaa. Kun olen järjestänyt meille juhlia tai matkoja, kuulen aina takana päin kuinka kaikki on ollut huonosti. Ikävää, mutta parhaiten tuollaisesta itsekeskeisestä äidistä selviää kun ei vaan välitä.
Tutustuhan esim narsistiseen luonnehäiriöön: http://www.narsismi.info/index.php?pid=3
Löytyykö siitä yhtäläisyyksiä vanhempiesi outoon käytökseen?