no niin tässä yksin iltaa vietän ja ajattelin kuinka onnekas olen kun on niin komea mies ja kiva reilu,ihana ja ymmärtäväinen.toki kaikissa on omat mustat aukkonsa.olen katsellut ihmisä ulkonäön perusteella paljon ja sillä tavalla etsinyt seuraa jne.olin uutena vuotena juhlimassa ja näin paljon ihmisiä itse olin melkeen ainoa suomalainen muut olivat ulkomaalaisia.mietin että miten tästä selvitään koska olen ennen ollut tosi rasisti.huomasin kuinka ystävällisä ja mukavia ihmiset on vaikka ulkonäkö ei ollut silmää mieöllyttävä.mietinkin että kuinka moni ihana ihminen on jään yt matkalle koska olen ollut niin pinnallinen ylkonäön,mieltymysten ja ulkomaalaisten kanssa.sydäntä lämmitti kuitenkin että tajusin ettei aina tarvitse olla samanlainen ku ite on tai ettiä sitä täydellistä.moni ruma mieskin on todella mukava elämäni mies on saattanut olla silmieni edessä(silloinku olin sinkkuna)ihminen on ihminen luonne on tärkein niin eläimissä kuin ihmisissä.mietippä itse kuinka monta mukavaa ihmistä tiedät ja voisitko esim ulkonäön perusteella suudella tms.maailma on täynnä mukavia ihmisiä kuhan muistaa pitää toisia saman arvoisina ja arvostaa erillaisuutta.elämä on paljon mukavampaa kun ei ajattele ulkonäköä.hävettää oma pinnallisuuteni.ehkäpä oloen mieheni kautta avartanut maailmaa enemmän ja oppinut katsomaan uusin silmin maailmaa olisikohan ikinä avannut silmiä ilman ihanaa miestäni?pyydän anteeksi kaikilta joille olen niin rääväsuu ollut ja ilkeä.kiitos miehelleni joka rautalangalla väänsin järkeä
järki tuli vai tuliko?
minna ö
0233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.