Olen nyt jonkin aikaa seurannut tuota treffi meininkiä. Onko tuonne kokoontuneet kaikki suomen nais maisterit tai sitä paremmin kouluttautuneet naiset?
Siitäkö johtuu, ettei 'normaalin' koulutuksen saanut mieshenkilö kelpaa kenellekään. Naiset tuntuvat valittavan kuinka kohtaavat vain varattuja miehiä.
Itse olen nyt jonkun aikaa ollut eronneena ja koittanut saada jonkinlaista yhteyttä naisiin, niin ei tunnu kelpaavan. Onko syynä rehellisyys vai koulutuksen puute???
Siitäkö johtuu, ettei 'normaalin' koulutuksen saanut mieshenkilö kelpaa kenellekään. Naiset tuntuvat valittavan kuinka kohtaavat vain varattuja miehiä.
Itse olen nyt jonkun aikaa ollut eronneena ja koittanut saada jonkinlaista yhteyttä naisiin, niin ei tunnu kelpaavan. Onko syynä rehellisyys vai koulutuksen puute???
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mistä johtuu, että paljon on maisterinaisia tuolla tyrkyllä? Ylivoimasesti eniten!
Maisteritason naisilla on varaa erota huonosta avioliitosta.
Huonosti koulutetut, alhaisen tulotason naisen joutuvat tyytymään huonoon liittoon helpommin.
Maisteritason nainen pärjää taloudellisesti omillaan. Siinä syy.
On täällä ihan tavallisiakin naisia, jotka tekee ihan tavallista työtä. Kukaan mieshän ei tekisi työtä tällä palkalla. Mulle kelpaisi sellainen tavallinen mies, joka olisi mukava, huumorintajuinen, lapsista pitävä, ehkä kuitenkin omaa silmää miellyttävän näköinen. Eli ei kaikki etsi jotain suurta ja mahtavaa. Että näin
Sitten maisteritason naiset vaihtavat miestä keskenään täällä kun tavallinen duunari ei kelpaa ja taas erotaan? Arvaus tämäkin.
lapsista pitävä?
miksi pitäisi lapsista pitää? miksi mainitset sen erikseen?
mikset mainitse että eläimistä pitävä?
oletko yh?
opiskelen akateemista ammattia pelkästään siksi, että kelpaan paremmin naisille ja he pitävät mua älykkäänä. suvussa on useita ihmisiä, jotka pitävät mua älykkäänä kun opiskelen yliopistossa.
Jos olisin mennyt opiskelemaan sitä mitä olisin halunnut niin moni koulutettu nainen olisi tullut tulevaisuudessa suhtautumaan muhun mielenkiinnottamana typeryksenä.
Huono itsetunto on koulutusvalintaani syynä. Kaveri on valmistunut samasta tiedekunnan käyneenä ja nauraa kuinka helppoa työtä on päässyt tekemään, taksiajeluita ja paljon vapaata aikaa työpaikalla. Nauraa kippurassa kuinka iisiä on. Vaikka koulutus olisi mikä niin ei se ihmistä muuta, älyä tai ulkonäköä....liksaa siinä saa jonkin verran enemmän ja olotila on rennompi kun voi relailla työssään.
Tietoa saa jokainen ja oman alansa tietovarasto pään sisällä ei ole sama asia kuin älykkyys/älyn lisäys.
En pidä naisten luonteesta, enkä siitä, mitä he kysyvät heti tai tosi pian: Mitä teet työksesi?
Minua kun ei tutustumisvaiheessa kiinnosta alkuunkaan, mitä nainen tekee työkseen vai onko tekemättä. Kunhan on kiva ja toisen huomioonottava ja muita inhimillisesti ja viihtymisen kannalta tärkeitä asioita.
Moni nainen heittäytyy mukavaksi/mukavammakis/kiinnostuneemmaksi kun ilmenee, että olen akateeminen.
Viimeisin kommentti naisen suusta heti ammatti kuullessan: "et ole ainakaan sitten tyhmä".....
Säälittävää....samaa olen kuullut aiemminkin----yliopiston käyneiden suusta, vaikka heidän luulisi tietävän, ettei kirjan lukemalla ja sen tekstin muistamalla ja tentin läpäisemällä ole mitään ylivoimaisen älyn kanssa tekemistä.
Totta on, että ahkeruutta se lukeminen vaatii, mutta ei se vielä tee ihmisestä vähemmän lukenutta älykkäämpää.
Lukeminen=älykästä....ja älykkääksi tekevää.
siks on paljon maistereita, kun niitä koulutetaan liikaa. Maistereita löytyy myös paljon työttömyyskortistosta ja pätkätöistä.
Kyllä nuo "korkeesti" koulutetut akat on henkisesti tosi älykääpiöitä.
Joku tämmöinen osunut netissä kohdalle ja ei mitään muuta niiden elämässä (päässä) ole kuin koulutus ja paperit, niitä ne vaan mouruaa mieheltäkin, tyyylllssäääää!!!! En ihmettele, ettei miestä löydy!
... että miehet joita olen tavannut palstan kautta itkevät kuinka vaimo on jättänyt, ovat alkoholiongelmaisia tai muuten sitoutumiskammoisia. Ja mikä valtaosalla on miinuksena, kun treffaillaan jotain daamia, ollaan kärkkymässä jos löytyisi vielä parempi.
itkuvirret putkahtelevat näille palstoille aina silloin tällöin. Onko se jotenkin niiiiin ylivoimaista ymmärtää, että jokainen saa asettaa kumppanilleen juuri sellaiset kriteerit kuin itse haluaa. So simple...
Huvia leikkiä ,kirjoittaa etsin NAISTA.EIKÖN SITÄ NAISTA ,SIIS YHTÄ LÖYDY,JA JOPA SOPIVAAKIN,jos haluaa tutustua tosi mielellä.Vaan taitaa olla monelle paras laittaa ..ETSIN NAISIA
Osuit naulan kantaan. Tiedän akateemisesti koulutetun herrasmiehen jolla on ilmoitus treffi-sivustolla. Herra tekee uusia profiileja jopa useita kertoja kk. On naimisissa, työn vuoksi liikkuu paljon ja etsii puhtaasti seksiseuraa vaikka väittä muuta. Miettikääpä mikä riski touhuta tollasen kanssa. Siinä voi pöpö jos toinenkin vaikka vaihtaa omistajaa....
Hänenkin ilmoituksessa etsitään juuri sitä oikeaa. Suomeksi siis: kaikki halukkaat naiset kelpaa.
Kouluttamattoman miehen kanssa on arkielämä hankalaa, lähes mahdotonta. Mies ei osaa keskustella asioista, kun ei seuraa maailman tapahtumia eikä esim. tieteellistä kehitystä maailmassa. Kouluttamaton mies ei osaa mietiskellä ja pohtia asioita ja ilmiöitä niiden taustalla. Henkisesti elämä olisi köyhää kouluttamattoman miehen rinnalla. Tällaista miestä ei kiinnosta ns. korkeakulttuuri. Huviksi riittää salkkarit, karaoke, mäyräkoira ja mac donalds. Tavarat ostetaan Honkkarista, Ellokselta, Lidlistä ja Koti-ideasta, kun niistä saa kuulemma samaa tavaraa ja paljon halvemmalla. Kirjoja ei osteta, kun niitä saa kirjastosta. Laadusta ei ymmärretä eikä valitetä.
Tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka monella esimerkillä elämän eri alueilta.
kaikki oleellinen ;)Korkea tieteellinen kehitys on avain onneen. Nyt en ihmettele yhtään!!
"Kouluttamattoman miehen kanssa on arkielämä hankalaa, lähes mahdotonta."
Tieteellinen faktako? Lähde/linkki? Vai omasta naisenpäästäkö sävellät?
>Mies ei osaa keskustella asioista, kun ei seuraa maailman tapahtumia eikä esim. tieteellistä kehitystä maailmassa.
Jos sinä olet lääkäri tai vaikka patologi ja mies kvanttifysiikan tohtori, niin mitäpä sinä miehesi työstä mitään ymmärrät? (tai hänen työnsä tieteellisestä kehittymisestä)
Tottakai mies voi siitä sinulle kertoa, mutta samoin hän voi siitä kertoa vaikka siivoajalle. Ei se ammatti tee ihmistä sen tyhmemmäksi.
>Kouluttamaton mies ei osaa mietiskellä ja pohtia asioita ja ilmiöitä niiden taustalla.
Tiedätkö, kuinka paljon pohtii esimerkiksi maanviljelijä? Paljon ja kaikenlaista esim. luonnonilmiöistä ja niiden vaikutuksista lähtien. Ja tietoa on kerättynä useilta vuosilta jopa niin, että sillä alalla jäisi maisterinainenkin toiseksi. Voisi jopa hämmästyä sitä tiedon määrää...
Sitten on niitä (jopa maistereissa), joilta täysin puuttuu sydämensivistys ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, kun ei tajuta, että ihminen ilman akateemisia papereita voi olla paljon viisaampi kuin esim. jonkun tieteenalan tohtori...
...eli virtuaalimaailmassa jokainen voi olla kuningatar tai kuningas.
Ihmettelyä herättää minussa miksi maisteriksi itsensä "luokittelevat" naiset/miehet myös kirjoittavat jo profiilitekstissään niin surkeaa suomen kieltä ja ovat ilmaisutasoltaan täysiä nollia. Ikään kuin muutaman rivin rustaaminen olisi tuskan takana.
Hevonkukkua. Jos kaivettaisiin esille koko nettitreffistö-sivuston 160000 profiilia ja noukittaisiin sieltä maisterit ja voitaisiin todistaa heidän koulutustietonsa niin veikkaan, että joukosta löytyisi OIKEITA maistereita tai diplomi-insinöörejä kourallinen eli 20 kpl ja hekin niitä surkeita luusereita, jotka eivät suinkaan ole sulkeltaneet akateemiseen uraputkeen vaan hieman toisenlaiseen putkistoon...
Ainahan voi kliseeisesti todeta totuuden tullessa ilmi, että "olen mä maisteri, uimamaisteri".
Ihan noin sentään, Suomessa kun korkeakoulutettuja, etenkin naisia, tänä päivänä riittää pilvin pimein. Suoraan sanottuna niin paljon, että koko tutkinnon arvo on kärsinyt inflaation. Tokihan joukkoon tietysti kuuluu näitä jotka kuvittelevat että AMK on korkeakoulutettu ja feikkejäkin, arvaisin että suurin osa jälkimmäisistä on miespuolisia.
Mä en nyt tajua tätä ketjua, vaikka korkeastikoulutettu olenkin. Vai että tylsiä ollaan, eikä kelpaa mikään ja vielä joku muka jaksaisi koulutuksen valehdella. Älkää naurattako!
Ensinnäkään, mitkään maisterinpaperit ei merkkaa yhtään mitään. Yliopistoon hyvin helppo päästä. Siellä on helppo olla ja sieltä on helppo saada paperit. Se joka ei siellä ole edes koskaan käynyt voi muuta ajatella. Maistereilla ei edes ole parempi palkka kuin muilla.
Olemme tavallisia ihmisiä. Joku on hauska ja joku ei. Jollain on toisenlaiset arvot kuin toisella. Ehkä siellä kehittyy tietty avarakatseisuus, poikkitieteellisyys, analyysikyky ja kriittinen ajattelu, mutta ei juuri muuta.
Maistereita on suomessa kymmeniä tuhansia, miksi joku muka jaksaisi valehdella olevansa sellainen?
Miten niin ei kelpaa kuin akateemiset? Kyllä varmasti kelpaa ja jos ei kelpaa, niin miksi sitä pitää itkeä? Ei kaikille kelpaa lihavat ja yksinhuoltajatkaan. Jotkut kriteerit on kaikilla.
Minä löysin suomi24:lta ihanan miehen. Ihana olisi ollut vaikkei akateeminen olisi ollutkaan. No sattuu olemaan, mutta ei ollut kriteereissäni. Hän on myös käynyt aikoinaan ammattikoulun eikä lukiota. Joten on ollut aikoinaan ihan duunarikin. Meitä on moneen junaan kuulkaas, turha itkeä niitten perään, joille ette kelpaa. Ette te heidän kanssa haluaisikaan olla.
Minä en yleistäisi, että yliopistoon pääseminen on helppoa. Tutkinnot ovat uudistuneet ja systeemit kaiketi muuttuneet kovasti niistä ajoista kun minä v.1977 aloitin opintoni. 10 % pääsykokeisiin osallistuneisyta hyväksyttiin tuolloin siihen tiedekuntaan, johon minä pyrin ja pääsin.
edelleen aika pieni osa pyrkijöistä pääse. Joillakin aloilla karsinta on kovempaa kuin toisilla. En mä silti mikään koulutususkovainen ole. Ja: Olen sitä mieltä, että sivistys jää monelta aika ohkaiseksi yliopistotutkinnon suorittamisesta huolimatta. Se, jos mikä, on mielestä iso puute ja häpeä.
Mä olen tämmöinen maisterisnainen, mutten tunnista ap:n kuvauksesta itseäni.
Kun on itsensä saanut yliopistoon kirjoille, niin sen jälkeen monen maisterin valmistumisessa merkkaa vain hyvät istumalihakset. Niitä kannattaa treenata säännöllisesti, että jaksaa istua näyttöpäätteen edessä ja kirjastossa.
Meidän yliopistokoulutuksen saaneitten kansainvälisesti vaatimattomat liksat perustuu varmaan siihen, että täällä koulutuksen kustantaa pääasiassa yhteiskunta eli veronmaksajat. Muissa hulppeempien palkkojen maissa opiskelija joutuu usein kustantamaan yliopisto-opiskelunsa, lukukausimaksut ja elämisen pääasiassa itse. Silloin se on investointi, jonka pitää myös tuottaa.
Se on muuten mielenkiintoinen ilmiö, että naismaistereitten määrän lisäännyttyä, se ei olekaan enää mitään. Tutkinto arkipäiväistyi. Ei kai vain miesmaisterit aikanaan kumistelleet tyhjiä rumpuja ja tehneet itsestään turhan tärkeitä. Nyt on enää turha pullistella. Hyvä niin.
Minä olen elämässäni ja työssäni ollut tekemisissä niin vähemmän koulutusta saaneiden kuin tohtorismiestenkin kanssa enkä nyt osaa tehdä selvää eroa, että paremmin koulutettu olisi miehenä sen ihmeellisempi kuin duunarikaan. Naiset ja miehet kohtaa, ei maisterit ja tohtorit taikka amiksen suorittaneet. Ihmisellä on joku koulutus ja työ ja sitten on se yksityiselämä.
...sitä, että koulutus olisi sivistyksen mittapuu.
Se on vain paperi suoritetusta tutkinnosta, joka antaa muodollisen pätevyyden tiettyihin virkoihin. Mutta saman tietomäärän pystyy toki "takomaan päähänsä" ilman tutkintoakin.
Työkokemus on se, mikä ratkaisee virkoja ja toimia täytettäessä. Maisteri ilman työkokemusta on yhtä tyhjän kanssa. Itse asiassa työvoimatoimistossa työttömän maisterin työhönsijoittaminen on paljon ongelmallisempi prosessi kuin pelkän peruskoulun käyneen. Riippuu tietenkin missä päin Suomea asuu ja aina kunkin työvoimaviranomaisen omasta harkintakyvystä.
"Se on muuten mielenkiintoinen ilmiö, että naismaistereitten määrän lisäännyttyä, se ei olekaan enää mitään. Tutkinto arkipäiväistyi."
Sellaisen huomion olen tehnyt, että maisterit, DI:t, tohtorit ymv. yliopistokoulutuksen saaneet ihmiset eivät leveile tutkinnoillaan. Heillä saattaa olla se profiilissaan rastitettuna tai sitten ei.
Ja sama koskee ammattikoulun käyneistä. Eivät tee numeroa koulutukseestaan.
Sen sijaan en tiedä mitään niin omahyväisiä tyyppejä kuin ammattikorkeakoulussa opiskelevat ja sieltä valmistuneet. Heille tuntuu koulutus ja titteli olevan se ensisijaisesti tärkein asia maailmassa. Mikä ammattikorkeakoulusta tekee niin erinomaisen oppilaitoksen suhteessa yliopistoihin tai ammattikouluihin? Jo pelkän opiskelupaikan ammattikorkeassa saanut henkilö katsoo olevansa besser-wisserin joka asiassa ja sitä aina korostetaan.
Kuinkahan isolla otannalla teet johtopäätöksen "ammattikorkeakouluissa opiskelevien tai sieltä valmistuvien omahyväisyydestä"??
Itse en ole nähnyt mitään yhtäläisyyttä koulutuksen suhteesta omahyväisyyteen. Jos ihminen on luonteeltaan "besser-wisser", niin on aivan sama mitä koulutustaustaa edustaa. Ja näitä tyyppejä tapaa valitettavasti aika ajoin niin duunareista, insinööreistä kuin maistereistakin...
että mitä enemmän ihminen hankkii tietoa, sen paremmin hän ymmärtää, ettei oikeastaan tiedä juuri mitään. Nöyrä suhtautuminen ympärillä olevaan ja toisen ihmisen kunnioittaminen kuuluvat mielestäni sivistyksen ytimeen. Tällaisia hienoja ihmisiä on joskus ollut kunnia tavata ja heistä ehkä jotain oppiakin.
Luettuani aiemmat pelkäsin ettei tällaista viestiä tule ollenkaan.
Toisen kunnioittaminen sellaisena kuin hän on.
Tosin täytyy lisätä että sivistys antaa "eväitä"
laajempaan maailmankuvaan ja ihmiskäsitykseen,eikö.
Ei ole valttamatta kivaa korkeasti koulutetuillakaan - erityisesti meilla kaikkiein korkeimmin koulutetuilla... Olen itse tieteenalani huipulla, ulkomaisessa yliopistossa. Olen asemastani huolimatta taysin tavallinen ihminen ja teen tavallisia asioita. Ongelmana on lahinna muiden ihmisten asenteet. Ihmiset kuvittelevat, etta professorit ovat jotenkin poikkeuksellisen alykkaita. En usko, etta nain on - olemme vain edenneet pitkalle, kuten milla tahansa tyopaikalla edetaan - oli se sitten autokorjaamo tai kukkakauppa... Kun pari vuotta sitten erosin mieheestani, olin aivan varma, etten loyda mistaan miesta, jonka itsetunto kestaa olla professorin kanssa. Asia tuntui olevan liikaa monelle, ja aina sai olla puolustelemassa itseaan. Varsinkin Suomessa arvostetaan akateemista koulutusta aivan liikaa (mika selittaa sen, miksi tohtoreita ylitehtaillaan ja pian joka toisella on akateeminen tukinto). No, olin kuitenkin onnekas ja loysin tutkijamiehen. En todellakaan etsinyt erityisesti juuri akateemista miesta, mutta satuin tormaamaan haneen yliopistolla. Tietenkin on helppoa, kun miehella ei ole itsetunto-ongelmia ja kun han ymmartaa arkielamaani ilman selityksia, mutta olisin ollut kylla valmis kokeilemaan ihan toisenlaistakin miesta! En usko, etta koulutus riittaa yhdistavaksi tekijaksi - onni loytyy jostakin ihan muualta...
Kuka tahansa kelpaa kunhan koulutus on samaa tasoa. Vaikket sitä myönnäkään niin kateemisilla on nenänvartta alaspäin katsomisen synti yleinen piirre. Käytöstä osaan arvioida aika hyvin, opiskeluihini kuuluneista aineiston opiskelusta johtuen.
Todennäköisesti syynä ei ole se, että sinua ei sulatettaisi ammattisi takia vaan ajatustesi ja suhtautumisesi takia. Itse olen kohdannut enimmäkseen ihailua naisten taholta ja kateutta miesten taholta, mitkä kyllä taitavat liittyä vaatimattomaan käytökseeni ja komeaan ulkonäkööni.
Millaisista asioista juttelette tutkijan kanssa? Saisinko ottaa osaa keskusteluunne virtuaalisesti? Tuskin ymmärtäisin ensinkään =) ?
Sanoisin että melkoista vakuuttelua vaatisi että professoriin erehtyisin tai edes tutkijaan. 95 sadasta on naimisissa ensisijaisesti työnsä kanssa, aivan sama oliko kyseessä nainen vai mies. Omasta halustaan tutkijoina toimivista toki löytyy yllin kyllin saman mentaliteetin omaavia ja arvot saattavatkin kohdata.
ja jos ei arvot niin sukupuolielimet kohtaavat ennemmin tai myöhemmin akateemisen vartin jälkeen professorimiehellä ja opiskelijaneidolla.
Ja ne hinkkautuu sitten vastakkain samalla kun keskustellaan opintoaiheista.
minulle, jos on muuten samalla aallonpituudella kanssani. Olen deittaillut kahta opettajaa ja kolmea tutkijaa (eri aikoina) ja täytyy sanoa, että koulutus ei ole välttämättä viisauden/fiksuuden mittari.
Itse olen käynyt ammatillisen koulutuksen ja harrastan tieteitä, taiteita ja kirjallisuutta. Olen omien kokemusteni perusteella tullut siihen tulokseen että akateemiset eivät ole niin tunteellisia eivätkä niin sosiaalisia kuin vähemmän kouluttautuneet. Ymmärtäähän tuon jos kirjojen kanssa on seurustellut koko elämänsä ja valmistunut kolmenkympin tietämillä ja sitten vasta alkaa elämään elämää.
Tämä siis oma kokemukseni, voihan olla että löytyy korkeasti kouluttautuneita, joilla on myös sydän paikallaan ja joille henkisyys sekä tunteet ovat tärkeitä.
Kaikkea ei voi oppia kirjoista, kaikkea ei välttämättä ole kirjoitettu valmiiksi eikä kaikki kirjoitettu ole välttämättä totta.
On hassua jos sanoo akateemiselle jonkun mielipiteen, akateeminen penää lähdetietoja. Jos sanon ajatelleeni ihan itse, akateeminen pitää minua yksinkertaisena. Vaikea ymmärtää tuota. Jos kukaan ei olisi koskaan ajatellut itse, meillä ei olisi mistään mitään lähdetietoja.
Nojoo, tämä tästä aiheesta. Otetaan ihmiset yksilöinä, koulutuksesta viis.
Joka lähtöön. Jotain on kyllä pahasti vialla jos opiskelut kestävät pidempään kuin viisi vuotta ja sosiaalistakin elämää ehtii sinä aikana viettämään aivan hyvin. Jatko-opinnot ovat kuitenkin käytännössä työntekoa eivätkä enää opiskelua. Itse mm. valmistuin 23-vuotiaana.
Kuvailemiasi akateemisiakin kyllä riittää yllin kyllin. Jotenkin tuntuukin että koko yliopisto-opetuksen perusidea, opettaa kykyä avaramielisyyteen ja katsomaan asioita useista eri näkökulmista, on jäänyt jonnekin historiaan jos sitä on ollutkaan muuta kuin paperilla.
parjattua akateemista akkasakkia. Onhan siinä nyt pieni totuus että etsi fiksua ja älykästä miesseuraa....mutta koulutuksestahan sitä ei voi päätellä. Esim. tekstistä kyllä;-)! Kun löysin täältä oman rakkaan mieheni, ei tietenkään koulutuksella ollut väliä. Ja periaatteessa koulutus on alempi kuin mulla, mutta mitä veen väliä, mies on oikea keksijä ja rakettitieteilijä;-D! Meillä on täysin erilaiset osaamisen ja pätemisen alueet. Mutta yhdessä somasti rakennamme taloa suurperheellemme:-).
"Jotain on kyllä pahasti vialla jos opiskelut kestävät pidempään kuin viisi vuotta"
Itse valmistuin 23-vuotiaana (tarkkaan ottaen oli 22-vuotias, koska valmistuin syntymäpäivänäni ja olen illalla syntynyt) ja aloitin opintoni yliopistossa sinä syksynä kun täytin 18 vuotta. Toisena opintovuonna hakeuduin työelämään ja jatkoin perustutkinnon suorittamista työn ohessa. Työnantajani suhtautui erittäin joustavasti opintoihini, mutta aina ei ole niin.
Enemmän kuin viisi vuotta perustutkinnon suorittamiseen vierähtää helposti pojilla armeijan vuoksi tai tytöillä äitiyden vuoksi tai kenellä tahansa, jos tulee vaikeuksia työn ja opiskelun yhteenkytkemisessä.
Itsellänikin ovat jatko-opinnot meneillään, mutta minulle se on tällä hetkellä mielenkiintoinen harrastus kuin työtä. Työ ja opintoni eivät tällä hetkellä tue toinen toistaan ja niin on parempi.
Kyllä minulle kelpaa mies kuin mies, koulutuksella ei ole merkitystä vaan yhteisillä arvoilla ja miehen luonteella. Ihan totta! Valitettavasti joskus käy kyllä niin että kun koulutustaso on eri, ei yhteistä puheenaihettakaan löydy. Miehen alemmuuskompleksi näkyy vähättelynä ja morkkaamisena.
Olenpa törmännyt kyllä siihenkin, että kun mies on liian kouluttautunut niin nokka on noussut samalla pystyyn. Esimerkiksi naisvaltaisella alalla opiskelevat miehet (kuten opettajaksi opiskelevat) luulevat, että jokainen nainen lankeaa heidän jalkoihinsa kun pikkuisen huomiota osoittaa. Luullaan, että vastaan tulee aina vain se parempi ja parempi ja että koko maailma on vain häntä varten. Ei silti, kyllä täytyy olla sopiva. Ei käy homma niinkään, että itsesäälissä ja yksinäisyyden riivaamana lankeaa keneen vain.
En nyt väitä etteivätkö myös naiset olisi ylpeitä. Ystäväni on halunnut aina aineenopettajaksi ja jo lukiossa hän sanoi tulevan miehensä olevan luultavasti lääkäri, "eikä mikä tahansa insinööri". Lääkärin haku on edelleen päällä.
Mutta sitä en kyllä osaa sanoa, miksi juuri maisterinaiset tyrkyttävät itseään. Mikäs siinä tyrkyttämisessä, jos ei itseään muiden yläpuolelle nosta.
Onko kertonut miksi haluaa lääkärin miehekseen? Kannattaa mennä lääkikseen niin lähes kaikki naiset kuolaa perään?
Kuin niin kuolaavat lääkäreitten perään, empä ole huomannut ,että mun miehellä olis kuolaavia naisia.Eikä mainitse sellaisia, on tavallinen mies,joka käy työssä , kuin minäkin hoitajana.Taitaa vain olla omassa pääsä joillakin luulo ammatin tuomasta suosiosta nais markkinoilla.
Itse en ole sen korkeammin kouluttautunut, kuin just valmistumassa ammattikorkeasta, että en tiedä noista maisterinaisista, mutta ihan voisin lohduttaa, että tosirakkaus ei koulutusta kato! Mulle miehessä tärkeintä on rehellisyys ja et tekee töitä. Kunnon tavallinen luotettava mies kelpais. Itse olen just eronnut pettäjämiehestä, joka myös löi ym, joten sitä on alkanut arvostaa ihan perusasioita!!!Mun mielepide on, et rakkaus ei tuollaista kato!Varmasti sulla nappaa vielä!!