arvot ON

siinä mitään jos asutaan jossain perämettässä ja miehellä on hyväpalkkainen duuni, pk-seudulla ei vaan yhden ihmisen normaaliliksalla oikein juhlita. Sun pitää kyllä sit ihan tosissaan satsata tohon miehen metsästämiseen jos meinaat löytää sen näköisen tapauksen jonka kans voi nussia silmät auki ja jolla on tarvittavat tulot elättää kahta tai tulevaisuudessa ehkä useampaakin ihmistä, noin hyvät miehet on todella harvassa.

tosta nyt kun en itsekään nyt töissä ole - tosin eipä oo sitä miestä hellittävänäkään ettei senpuoleen..

Mutta varmaan tuo joillekin miehille on ihan hyväksyttävä vaihtoehto varsinkin jos lapsi on tekeillä tai pieniä lapsia jo on.

Mutta kyllä tuokin silti voi pidemmän päälle käydä tylsäksi, tai niin mä sen ainakin osittain olen kokenut.

taas tekosyy aikaansaamattomuudella....pummi tulee mieleen

>Minä taas hellin kaikin tavoin miestäni aina kun hän vain haluaa, ja teen sen innolla ja rakkaudella.

Ahdistavaa.

>Mitä mieltä olette naisesta, joka ajattelee ja elää kuvailemallani tavalla, eli ei käy työssä?

Ajattelen, että nainen elää miehensä kautta. Työssäkäynti/-käymättömyys on sit melkein yks lysti, mut pitää olla muutakin elämää kuin se mies.

btw. Jotenkin mulle tuli tästä alotuksesta mieleen, et tämän olis vääntäny joku keski-iiän ylittänyt ukko.

"Ja mielestäni miehen tehtävä on elättää minut ja hankkia elämiseen tarvittavat rahat."

- Oletko jo laskeskellut paljonko miehellä pitäisi olla rahaa sijoittaa sinuun kuukausittain?

kuulostaa huimalle riskinotolle. mut kyl se varmaa joilleki sopis tollanenki järjestely.

toivottavasti löytyy senverta kultaine miäs et ei käy sillee et yks päivä kutsuis lumihanki.

siks toi, et ei omista mitää tai ei hanki mitää (ei siis oo omaa rahaa), kuulostais äkkii siltä ku oikee kutsuis vaikeuksii nimelt kyläileen.

mut toisaalt, tollast kai se o joskus 100v sitte ollu, et naise osa on miähe palvelu ja laste kasvatus. sit on kuitenki tultu se 100v.. eikä ennen kaikki asiat ollu paremmi.

Ei se töihin lähteminen aina herkkua ole mutta kyllä oman rahan tienaaminen on iso juttu. En haluais pyytää mieheltäni rahaa esimerkiksi meikkeihin/vaatteisiin. Kun molemmat tienaavat, on kiva että molemmat myöskin saavat ostaa itselleen mitä tykkäävät. Eikä tarvitse kysyy "lupaa".
Kyllä minäkin kotona viihdyn ja mukavaa on, kun voi vaikkapa sisustaa kotia. Ja töiden jälkeen on ihana tehdä ruokaa ja makoilla sohvalla vaikka. Osaa arvostaa sitä ihan eri tavalla.

Tottakai yhdessä ostetaan ruuat ja maksetaan laskuja yms.

Mutta oma raha on kyllä turva. Ei sitä tiedä, koska ero paukahtaa.

Niin no ehkä jos mies olisi miljonääri niin ei kai välttämättä sit tarvis muijan töissä käydä...

jos tällainen vaihtoehto on vapaasti valittu. Eli et oo jättäny koulua kesken vaan sulla on joku ammatti olemassa jota voit alkaa tekemään jos siltä tuntuu, mut sit jos peruskoulun jälkeen oot alkannu vaan palloilla ja heittäny kaikki mahdollisuudet hukkaan niin se ei kyllä laisinkaan sytyttäs.

Mut sellanen tilanne että sinkkuna ollessa touhuaa ja tekee töitä, sit parisuhteessa lopettaa työt vasta kun lapset syntyvät. Siitä eteenpäin kyllä ymmärtäsin kotiäitiyden, vaikka seuraavaks 20 vuodeks, ja sit ku nuorimmainenki tulee täysikäseks niin taas pitäis keksiä jotain. Oishan sellanen ihna hyvä järjestely jos se ei ois olosuhteiden sanelemaa.

provolta, mutta sen sanon, että oma selusta kannattaa aina turvata.

Miettisin tarkkaan ennen kuin sitoutuisin minkäänlaiseen elatussopimukseen. Vastaavasti pitäisin tyhmänä naista, joka ei sellaista vaatisi tilanteessa, jossa jää kotiin miehen elätettäväksi.

Jos on lapsia ja/tai muutetaan miehen työn perässä ulkomaille, voi olla täysin paikallaan että tehdään elinikäinen elatussopimus ja nainen jää hoitamaan kotia. Lähtisin kuitenkin siitä, että mikäli asutaan Suomessa, eikä lapsia ole, en myöskään naisen elämistä kokonaan kustanna. Jokaisen on kannettava oma kortensa kekoon. Imurin heiluttajan voi palkata halvemmallakin.

Omistautuminen miehelle kuulostaa todella ahdistavalta.

häpee..

Duuniin siitä ja äkkiä