Moi!
Parisuhteeni suurin ongelma on alkoholi. Mieheni juo noin 4krt/viikossa ja minua se alkaa pikku hiljaa ärsyttää. Minusta on ihan ok, jos esim pari kertaa viikossa juo, mutta tuntuu että mies olisi valmis vaikka joka päivä töitten jälkeen mennä johonki kuppilaan "parille"
Olen huomauttanut asiasta ja hän on vähentänyt, pystyy olla jo noin kaksi iltaa kotona selvinpäin. Hänellä ei ole mitään harrastuksia, joko hän istuu baarissa ja juo tai kotona kattoo telkkaria. Rakastan häntä kovasti, mutta riitelemme jatkuvasti ja aina syynä alkoholi.
Tämä ahdistaa minua paljon. Olemme menossa ensi kesänä naimisiin ja lapsetkin on haaveissa. Pelkään jo nyt tulevaa, en halua lapsilleni tuollaista isää.
Mikä avuksi? Ja mikä teidän mielestä on kohtuullinen määrä alkoholia/per viikko.
Parisuhteeni suurin ongelma on alkoholi. Mieheni juo noin 4krt/viikossa ja minua se alkaa pikku hiljaa ärsyttää. Minusta on ihan ok, jos esim pari kertaa viikossa juo, mutta tuntuu että mies olisi valmis vaikka joka päivä töitten jälkeen mennä johonki kuppilaan "parille"
Olen huomauttanut asiasta ja hän on vähentänyt, pystyy olla jo noin kaksi iltaa kotona selvinpäin. Hänellä ei ole mitään harrastuksia, joko hän istuu baarissa ja juo tai kotona kattoo telkkaria. Rakastan häntä kovasti, mutta riitelemme jatkuvasti ja aina syynä alkoholi.
Tämä ahdistaa minua paljon. Olemme menossa ensi kesänä naimisiin ja lapsetkin on haaveissa. Pelkään jo nyt tulevaa, en halua lapsilleni tuollaista isää.
Mikä avuksi? Ja mikä teidän mielestä on kohtuullinen määrä alkoholia/per viikko.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Alkoholistin täytyy itse tehdä elämässään päätös, mitä haluaa. Edes kaikkein lähimmäinen ihminen ei pysty sitä hänen puolestaan tekemään. Kansanterveyslaitoksen määrittämä 24 annosta /vko pitää hyvin paikkaansa.
kanssa naimisiin? Ongelmat vain lisääntyvät. Lasten tultua tulevat rahariidat lisäksi. En menisi yhteen.
Hyvä nainen nyt tarkkaan mitä haluat. Et voi muuttaa miestäsi, jos hän ei itse halua muuttua. Eli alkoholi tulee jatkossakin hallitsemaan miehesi elämää, sitä eivät avioliitto tai lapset muuta. Oletko valmis hoitamaan kotia ja lapsia yksin, sillä aikaa kun miehesi istuu baarissa, vai voisitko kenties saada jotain parempaakin?
Kannattaa keskustella asiasta, mikäli miehesi ei näe asiaa ongelmana, tuskin tulee muuttamaan tapojaan jatkossakaan.
alkoholin olevan ongelma mutta pari kk jaksaa olla ilman paitsi vkl:sin. Eipä sen pidempää mene, kun jo alkaa viinan himo ja kännissä riidellään ja mies ei ole koskaan syypää mihinkään. Juomiselle löytyy aina syy ja jos ei, niin sitten riidan kautta pääsee baariin, kun akka vaan saa mielen niin ahdistuneeksi.
se on silloin ongelma. Itse elän alkoholistin kanssa, joten tiedän ne metkut. Avioero on todella lähellä, mutta olemme toiveikkaita, että meieheni saa apua ongelmaansa.
Ainut tie ulos alkoholismista on se, että itse myöntää oman ongelmansa ja on halukas ja motivoitunut muuttamaan omaa elämäänsä. Lähimmäisenä en voi muuta kuin yrittää tukea, helppoa se ei ole.
En usko, että tilanteenne itsestään paranee. Miehesi voi olla masentunut.
...sinne baariin oikeasti vain parille oluelle, vai meneekö niitä enemmänkin?
Meneekö mies baariin lähinnä esim. juttelemaan kavereiden kanssa, vai onko pääsyynä baariin lähtemiselle alkoholin juominen?
Olisiko mies tervetullut kotiin, vai odottaako siellä useimmiten nalkuttava tyttöystävä?
Jos mies juo useita oluita joka kertaa baariin mennessään, menee sinne lähinnä lakoholin vuoksi, ja sinun asenteesi tähän kaikkeen on asiallinen ja ratkaisuhakuinen (ei nalkuttava tai hyökkäävä), niin suosittelisin vakavasti harkitsemaan, onko suhteella tulevaisuutta. Ethän halua ehdoin tahdoin ajaa itseäsi vieläkin hankalampaan tilanteeseen...?
Älä missään nimessä mene hänen kanssaan naimisiin tai tee lapsia hänen kanssaan. EI ainakaan ennen kuin hän on hakeutunut hoitoon. 4krt/viikko on jo paha.
Omalla kohdallani kumppanini max 1krt/viikko olisi sallittua, mielummin ei ollenkaan. Oma kumppanini juo korkeintaan pari kertaa kuussa, sitä jaksan katsella.
Olen katsonut isäni vapaa-ajan juomista koko ikäni, vauvasta lähtien aina tähän päivään asti. Työt hän sentään kykeni hoitamaan. Välillä hän joi vain kerran viikossa, välillä kolme päivää putkeen. EI alkoholisti siitä mikskään muutu, jos ei hakeudu hoitoon tai halua itse muuttua. Äitini on jaksanut häntä katsoa jo kohta 40v, minä en jaksaisi katsoa alkoholistia enää viikkoakaan (18v riitti, eikä sekään omasta halusta).
Lapsuuteni haavat eivät koskaan arpeudu täysin, älä tee lapsillesi samaa kohtaloa kuin minulla on ollut.
Kehotan sinua nyt miettimään suhdettanne vakavasti ja sinun rakkauttasi häneen. Tahdotko elää elämäsi ihmisen kanssa joka pystyy maksimissaan olemaan 2pv ilman alkoholia?
Alkoholi on hänen riippuvuutensa, jos alkoholi menee jatkuvasti edellesi, et ole hänen suurin rakkautensa vaan kuningas alkoholi on. Jaksamista, tiedän kuinka vaikeaa sinulla on.
Seurustelin kaksi vuotta miehen kanssa, joka käytti runsaasti alkoholia viikonloppuna. Hän jopa kosi minua, mutta en suostunut vaimoksi. Pohjimmaltaan alkoholistin luonne on itsekäs manipuloija.Hän ottaa suhteessa kaiken hyvän,mutta on itse huono antamaan. Katsoin,että minä en uskaltanut ajatella yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan. Lapsuudessani isäni oli alkoholisti, raitistui tosin täysin 80-luvulla.Aikuistuttuani käsittelin terapiassa kaksi vuotta lapsuuttani ja ymmärryksen kautta tiedän, että alkoholisti sairastuttaa koko perheen. Kylmät väreet menivät läpi, kun luin viestistäsi,että suunnittelette naimisiin menoa sekä perheen perustamista. Ole varovainen,uskon että pohjimmiltasi näet vaaleanpunaisten lasien läpi totuuden ja mikä hyväksi.
istuu baarissa tai kotona kaljaa juoden tai sitten tuijottaa televisiota.
Jos ei mies keksi mitään älykkäämpää vapaa-ajanviettoa, jää pitemmän päälle kouraan vain kaljanjuonti, kun sitä televisiotakaan ei voi rauhassa katsoa kun vauva huutaa...
Kunpa nuoret ymmärätisivät hankkia hyviä harrastuksia ja sisältöä elämäänsä. Oluttuoppi tai jenkkilän loputon viihdemössö, ja sitäkö koko elämä?
kaljanjuontiin.
Ei ole mitään järkeä mennä naimisiin, kun tämä asia riitelyttää teitä jo nyt jatkuvasti.
Keskustelkaa asia huutamatta perusteellisesti läpi. Jos mies ei pysty olemaan juomatta, lienee paras erota.
Kiitos teille paljon hyvistyä kommenteista ja toki niitä saa laittaa lisääkin.
En ole pystynyt vielä juttelemaan mieheni kanssa kunnolla asioista. Yleensä tilanne on vielä se, kun mies on kännissä, ei hänen kanssa voi jutella vaan hän rupeaa riehumaan (paiskoo tavaroita esim.) ja selvin päin hän on sitten taas niin ihana että tuntuu ettei silloin viitsis niitä ikävistä jutuista puhua.
Toki olen hänelle maininnut että en tiedä jaksanko enää kauaa tätä, ja hän suunnilleen anelee etten jättäisi häntä.
Mutta saa nähdä mitä tästä tulee.
Et maininnut kuinka kauan olette olleet yhdessä, voisin kuvitella ettette kovin montaa vuotta?
Itse olin 4 vuotta avoliitossa jossa mies käytti mielestäni liikaa alkoholia. Vähintään ne viikonloput, usein myös viikolla. Miehestä ei tullut pahapäinen, mutta hänestä tuli aivan järkyttävän tyhmä humalassa. Mutta sama se, ei sitä kestä millainen siitä kännisestä tuleekaan.
Mulle se olisi aivan sama, ottaako se siellä baarissa pari tuoppia vai enemmän, läheisistä huomaa aina sen muutoksen parinkin kaljan jälkeen.
Minulla asia ratkesi siten, että parin vuoden jälkeen rakkauteni häneen alkoi hiipua joka juomiskerta. Ne hölmöilyt ja se persoona joksi hän muuttui todellakin saivat minut loppujen lopuksi ihan raivon valtaan. En enää rakastanut häntä, joten päätös lähteä ei sinänsä ollut vaikea (tai ainahan se kyllä vaikeaa on mutta olin varma että ratkaisu on oikea). Enä ole katunut hetkeäkään!
En todellakaan suosittelisi sinulle lasten tekoa alkoholistin kanssa. Miehesi on alkoholisti.
Ei tässä nyt tainnut mitään varsinaisia neuvoja tulla, mutta kuitenkin... Rohkeutta sinulle ja kaikkea hyvää!
Mitäpäs jos sä vain ottaisit miehesi vakavaan puhutteluun ja osoitat, kuin paljon sä kärsit viinan juomisesta? Me juotiin ennen myös miehen kanssa usein, mutta koska siitä tuli aina itkuraivaririidat, mikä kulma piti poistaa kolmiodraamasta? Minä, mies vai viina? Okei, koska halusin mieluummin miehen kuin känniääliöelämää, jätin viinan juomisen lähes kokonaan. Mut ongelmana on, kuin sä saat sun miehen tajuamaan, miten sä kärsit sen juomisesta? Onko kypsä jättämään viinan juonnin, koska se aiheuttaa selvästi pahaa mieltä sulle? Kumpi tulee eka, se pari kaljaa töiden jälkeen vai sinä? Pari kaljaakin on tapa rentoutua jonka voi jättää, kestää vähän aikaa ennenkun oppii olemaan ilman viinaa mutta se on sen arvoista.. pystyisikö tai haluaisiko miehesi sitä?