Ongelmani on seuraavanlainen: Ollaan asuttu avovaimon kanssa yhdessä elokuusta asti. Hänellä on edellisestä suhteesta 7-vuotias tyttö, josta on tullut äärimmäisen hankala minua kohtaan. Ennen yhteen muuttoa tyttö oli todella kiva ja hauska, antoi minunkin halata ja näytti selvästi tykkäävänsä minusta. Yhteenmuuton jälkeen alkoi kiukuttelu ja kaiken kyseenalaistaminen, hyviä hetkiä oli noin 2-3 pv/vkossa. Se pisti miettimään oliko yhteenmuutto sittenkään vielä ajankohtaista ja siitä keskusteltiin paljon. Sitten eräänä iltana kadotin "leppoisan" isähahmoroolin ja pidin tytölle sen verran tiukkasävyisen puhuttelun, ei mitään pieksämistä vaan tein hieman kovemmalla äänenpainolla tytölle selväksi talon säännöt. Kas kummaa, meni jakeluun ja kesti miltei puoli vuotta että tyttö oli kunnolla ja tosi kiltisti. Mutta nyt, kun ollaan kesällä menossa naimisiin niin tyttö on näyttänyt mustausukkaisuuden äitiään kohtaan. Siinä mielessä ihan ymmärrettävää että vaimo ei ole tyttönsä kanssa kenenkään miehen kanssa asunut erottuaan tytön isästä. Eli tyttö voi käsittää että olen viemässä häneltä äidin tms. Taas jälleen kerran olen ääliö, juoppo, minun pitäisi erota äidistä, toivoo jopa että kuolisin! Ei lähde kanssani asioille, juonittelee joka asiasta, nimittelee, jopa potkii minua, halveksii joka suhteessa ja omaa isäänsä jumaloi joka lähtee ryyppäämään kun tyttö tulee viikonlopuksi vuorostaan sinne. Itse siis huolehdin hänestä enemmän kuin hänen oma isänsä mutta juonittelut ja vittuilut saan palkaksi.Tuollaiselta 7-vuotiaalta tulee nimittäin aika rajua tekstiä. Äitinsä on puhunut asiasta monta kertaa hänelle mutta sillä ei ole vaikutusta. Itsekin olen yrittänyt mutta kun tyttö tyrmää minut heti. En saisi enää nukkuakkaan äitinsä vieressä enkä pussailla häntä ym.ym.
En kannata ruumiillista väkivaltaa mutta sanotaanko näin että ennen vanhaan tuollaiset penikat sai selkäsaunan.
Pelkään että tämä juttu tuhoaa minun ja vaimon suhteen koska pelkään että jonain päivänä vihaan vaimoni lasta. Toivottavasti kuitenkaan en. Kertokaa jos on tuttua asiaa ja antakaa neuvoja, minä en enää tiedä mitä tehdä!
En kannata ruumiillista väkivaltaa mutta sanotaanko näin että ennen vanhaan tuollaiset penikat sai selkäsaunan.
Pelkään että tämä juttu tuhoaa minun ja vaimon suhteen koska pelkään että jonain päivänä vihaan vaimoni lasta. Toivottavasti kuitenkaan en. Kertokaa jos on tuttua asiaa ja antakaa neuvoja, minä en enää tiedä mitä tehdä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nimittäin olen itse ollut tuon tytön paikalla lapsena, alle kouluikäisenä ja muistan miten mustakin tuntui juuri siltä että "se mies" vie äidin multa pois. Pieni lapsi ei osaa asiaa käsitellä kuitenkaan niin syvällisesti, mitä vanhemmat monesti luulee heidän osaavan.
Se, mikä nyt teillä olisi ehdottoman tärkeää on se, että lapsi saa kahdenkeskistä aikaa äitinsä kanssa ja mieluiten niin, että silloin he tekevät jotain kivaa yhdessä tai menevät johonkin kahdestaan. Itse ainakin sitä kaipasin silloin, muttei se oikein toteutunut..
Ja samaten sinun kanssasi tyton kuuluisi saada olla kahdestaan niin et teillä on joku yhteinen vaikka viikoittain toistuva tekeminen. Se luo sinun ja lapsen välille sitä yhteenkuuluvuudentunnetta.
Miten nykyään suhtaudut tähän mieheen? Vai onko äitisi vielä tämän miehen kanssa?
Juu kyllä minäkin ehdotan, että äiti viettää säännöllisesti aikaa lapsensa kanssa ilman sinua. Käyvät vaikka kerran viikossa uimassa yhdessä tai jotain. Ja sama sinun kanssa. Keksit teille yhteisen harrastuksen. Isoimmissa kaupungeissa on ihan ohjattua toimintaa tuollaiseen.
Lisäksi tulee mieleen, että miten olette puhuneet tytön kanssa. Oletteko kaikki istuneet yhdessä pöydän ääreen ja rauhallisesti huutamatta ja ilman vihaa kertoneet miltä teistä tuntuu. Tehän voisitte vaimosi kanssa kertoa, ensin miltä teistä tuntuu kun tyttö ei käyttäydy kauniisti. Kerrotte myös, että häntä rakastetaan ihan samalla lailla kuin ennenkin ja että hän ei jää mitenkään ulkopuoliseksi perheessä.
Sitten kysytte tytöltä, miltä hänestä tuntuu. Mikä hänestä olisi tärkeää ja mitä hän haluaa tehdä. Tuntuu siltä, että hän ei osaa kertoa selkeästi mitä tarvitsee ja kaikki purkautuu aggressiona.
Mikäli mikään tästä ei auta, on kunnalla tarjota apua teidän tilanteeseen perhepalveluissa tms. Tietysti jonoa voi olla, mutta kannattaa silti malttaa odottaa.
Muistakaa, että te olette aikuisia, hän ei. Teidän tehtävä on pysyä rauhallisina, mutta läsnäolevina ja turvallisina. Jos tekin huudatte, annatte hänelle esimerkin ja luvan huutaa myös. Eikä hän sinua vihaa tai halua, että kuolet, hän ei vain osaa käsitellä tunteitaan ja pelkää. Ole sinä aikuinen ja ota ohjat käsiisi. Pelottelu on väärä keino.
...tuossa, että kyseltäisiin lapselta, miten hän haluaisi asiat tehtävän. Se on vastuun kaatamista lapsen niskaan, ja vain lisää turvattomuuden tunnetta. Aikuiset päättävät perheen asioista, eivät lapset.
Nimenomaan asioiden pitää mennä niin, että aikuiset päättävät perheen asioista. Missään tapauksessa ei pidä sälyttää vastuuta lapsen niskoille. Asiat on saatava sopuun muulla tavalla.
Alussa meni hyvin.!Tyttö on pettynyt sinuun!Et ollut mitä odotti.Käytös on protesti sinua vastaan.Sinun täytyy osata vetää oikeasta narusta.Eli voittaa hänen luottamus.Koeta löytää yhteistä tekemistä.!!Paras olis see missä olet avainasemassa.! Tiedän asian kun olen ollut samankaltaisessa tilanteessa kuin tyttö on nyt.!
kyllä ne solmut siellä alkaa aukeamaan. Kokemusta on.
"halveksii joka suhteessa ja omaa isäänsä jumaloi joka lähtee ryyppäämään kun tyttö tulee viikonlopuksi vuorostaan sinne. Itse siis huolehdin hänestä enemmän kuin hänen oma isänsä mutta juonittelut ja vittuilut saan palkaksi."
Tämä on niitä vaikeimpia asioita käsitellä. Tällainen täysin epäoikeudenmukainen halveksunnan ja jumaloinnin jako voi jatkua käytännössä aikuisikään asti. Näin käy joskus myös yksinhuoltajalle, joka tekee kaikkensa lapsen eteen, mutta saa lapselta vain haukut kaikkien positiivisten puheiden mennessä poissaolevan ja vähät lapsesta välittävän vanhemman suuntaan.
Tuttavaperheessäni on samanlainen tapaus,...mielestäni lapsi ei määrää vaan vanhemmat sanoo, missä kaappi seisoo. Jos 7-vuotiaan antaa jo nyt sanella miten asiat menee, mitä helvettiä se on, kun lapsi on murkku?PAINAJAISTA!!!!Kova kuri päälle vaan..
Tukekaa toisianne ja osoittakaa arestilla tai muilla sanktioilla kuka talossa määrää. Mutta olet jo ymmärtänyt että lapsi kokee naimisiinmenon/tuntemattoman uhkana eli ymmärrät kyllä lapsen reaktioiden syy-yhteyksiä joten pärjäät varmasti. Tilanne voi rauhoittua häiden jälkeen.
Mutta aikuinen voi myös kertoa lapselle kuinka pahoittaa mielensä tämän puheista. Voit myös kertoa ettette aio erota, vaikka hän temppuilisi kuinka. Ja oma vanhempi on aina lapselle tärkeä vaikka olisi muiden silmissä täysi paska. Ehkä lapsi haluaa rauhoittelua siitä ettei hän menetä omaa isäänsä, vaikka menette naimisiin. Oikeasti hän voi olla vihainen omalle isälle, mutta olet turvallinen kohde sen vihan purkamiseen. Ehkä hän on saanut sinun läsnäolosi kautta kokea miten "oikea isä" käyttäytyy, mutta ei osaa asiaa tietenkään käsitellä tai pukea sanoiksi. Sopivassa tilaisuudessa puhetta voisi johdatella siihen suuntaan.
Jatkuva sodankäynti on raskasta, mutta meillä rauhoittuu aresteihin, videokieltoihin tms. sekä lapsen kanssa jutteluun ja hänen tuntemuksiensa aitoon kuunteluun ja luovuutta tarvitaan oivaltamaan mistä kenkä milloinkin puristaa...
Taustallahan saattaa olla myös sellaista, että lapsi on lapsenmielessään kuvitellut, että isä ja äiti voisivat vielä kuitenkin palata yhteen, ja nyt kun ilmoititte, että menette naimisiin, hän kiukuttelee, koska tajuaa että näin ei tulekaan enää käymään.
Raskastahan tuollainen on, ja vaatii varmasti paljon, että toisen lapsesta jaksaa välittää, jos käytös on aina tuollaista.
juurikin tämän takia meitsi jättää yyhoot omaan rauhaan,aisankannattajan rooli on rankka työ. miehelle kiitosta ei tipu muutakun kuin ostamalla ja vain ostamalla,sinä tulet kuulemaan joka viikko mistä sä olet ja minne saat painua.kyllä se homma voi mennä tosi likaseksi jahka tyttö kasvaa ja oppii uusia sanoja ja tietää missä niitä kannattaa käyttää,oma isä,koulun terppari ja jne.
itse oon sitä mieltä vain joko oma perhe tai ei mitään
Todella kurjaa teidän kaikkien osalta, mutta pieni ihminen käyttää ne keinot mitä hänellä on.
Hän ei voi vielä paukauttaa ovea perässään ja kadota maailmalle.Tämä on hänen tapansa osoittaa mieltään.Sinä jaat hänen äitinsä huomion, ennen sinua hän sai sen yksin, on luonnollista että hän on mustasukkainen.
Älkää syyllistäkö lasta.Hän on tilanteessa tahtomattaan.Vastuu on teillä aikuisilla.
Alkää pitäkö hänelle puhutteluja siitä, miten hänen tulee käyttäytyä.Älkää näyttäkö että asia on ongelma, sillä juuri ongelmaahan hän pyrkii aiheuttamaan saadaksen äidin takaisin itselleen.
Viettäkää aikaa hänen kanssaan yhdessä ja erikseen, huomioikaa häntä (tämä ei tarkoita hemmottelua/lellimistä, vaan normaalia puuhastelua yhdessä).Palkitkaa hänet hyvästä käytöksestä kehuilla ja kannustuksella.Osoittakaa hänelle kiinnostusta häntä itseään kohtaan.
Kun hän käyttäytyy huonosti, älkää huomioiko häntä. Kuulostaa hurjalta mutta toimii kaikkiin laumaeläimiin ja niin myös ihmiseen.Älkää huutako hänelle kun hän huutaa teille, sanokaa että keskustelette hänen kanssaan mielellään ja kuuntelette häntä kyllä, mutta ensin hänen pitää rauhoittua.
Muodostakaa puolisonne kanssa yhtenäinen linja, pitäkää te yhtä.Kun hän huomaa että hän ei saa teitä erotettua, hän kyllä jossain vaiheessa luovuttaa.
Pienillä ihmisillä sitkeyttä on yleensä enemmän kuin aikuisilla, joten tämä saattaa viedä aikaa ja hermoja, mutta lopputuloksen kannalta kyllä kannattaa.
Näin ette murra hänen minäänsä ja annatte hänelle oikeuden tuoda mielipiteensä julki, mutta kun ette itse lähde hänen raivoonsa mukaan, säästytte vähemmillä vahingoilla perheenä.
Uusiokuviot ovat vaikeita aikuisillekin, joten miten pieni lapsi voisi asiaa käsitellä.Vaikka hän ei enää ihan sylilapsi olekaan, mutta lapsi kuitenkin, ja siihen hänellä on kaikki oikeus.
Vaikka hän hyväksyi sinut silloin kuin kiilasit kuvioihin, ymmärtänet että tilanne on nyt täysin eri. Sinun tehtäväsi on osoittaa hänelle että sinä et ole uhka, hänen elämänsä ei muutu huonommaksi vaikka sinä ja äiti menettekin naimisiin.Ei lapsi ymmärrä mitä tarkoittaa naimisiin meno, sekin voi häntä hirvittää (niinkuin toki usein aikuistakin!).
Onnea avioliitollenne sekä uusioperheellenne! Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!Jonain päivänä muistelette vielä nauraen näitä alkuhankaluuksia : )