Oma rakas juoko?

Oma kokemukseni oli kuuden ja puolenvuoden suhteesta että puhe ei auttanut,päätä en saanut käännettyä.Kalja ja kaverit oli tärkeämpiä vaikka kerroin nätisti miltä tuntuu.Tilanne paheni vuosien myötä.Lepponen kaveri muuttui kännissä vainoharhaiseksi,joskus tuli hullunkiilto silmiin mikä oli todella pelottavaa.Ei uskaltanut sanoa mitään mikä voisi ärsyttää.Välillä kun olin nukkumassa ja hän tuli baarista sain huudot ja vihat niskoilleni.Sukulaiset,äitini mm.ovat kokeneet samaa,ajanmyötä tilanne pahenee jopa fyysisen pahoinpitelyn asteelle.Itse päätin lähteä KK.sitten,koska en aikonut jäädä odottelemaan millon saan turpaani.Kolme kertaa hän tönäisi minut maahan niin että kerran sain ison mustelman ja olisin voinut lyödä pääni asfalttiin tai venäyttää selkäni.Siitä se lähtee..Lapsuudessa tämä äidin miesystävä melkein kuristi äidin,täti ehti väliin,en onneksi ollut kotona mutta järkytyin kun sain myöhemmin kuulla asiasta.Harva suostuu hoitoon ja jos suostuu niin omasta tahdosta ja tilanteen tiedostamisesta/myöntämisestä.Pitää olla sisua että löytyy tarvittavaa selkärankaa jos juominen on mennyt alkoholistiasteelle..Joskus jos autat alkoholistia esim.taloudellisesti pahennat hänen tilannettaan mahdollistamalla juomisen.Itse jokainen päättää mitä katsoo ja sietää,minä kestin harvinaisen kaauan mutta kun tein päätöksen lähteä,en ole katunut hetkeäkään enkä ikävöinyt.Jokainen on vastuussa itsestään,eikä kukaan ole veljensä vartija.Suosittelen;lähde..

palstalla liiku muut kuin humalaiset,minä mukaan
luettuna.

ja jos itellä lipsahtaa toivon että siltä löytyy "munaa" jättää mut.

Molemmilla meillä on alkoholisti-isät. Siksi en halua katsoa juomista enkä sitä että mun juomista katsottaisiin.